tiistai 17. maaliskuuta 2020

Miten kouluun lähtö muuttuikin pilkkireissuksi ja pikkuisen mietteitä "tästä tilanteesta"!


Sunnuntaina olin niin lähdössä kouluun. Vessapaperit ja
kaikki pakattuna!


No niin, tässä sitä nyt ollaan! Korona on laittanut koko Suomen (maailman) sekaisin. Samalla se sekoitti kyllä minunkin elämäni, mutta ei sitten oikeastaan mitenkään huonosti. Kaikki on hyvin ainakin toistaiseksi!

Kuhmajärvi 16.3.2020


Olin pakannut jo tavarani, ottanut mukaan petivaatteet ja jopa kahvipaketin, sekä vessapaperirullan. Olin valmistautunut viikon asuntola-asumiseen uudessa koulussa. Sitten sain myöhään sunnuntai-iltana viestin koulukaveriltani, että lähiopetusviikko on peruttu opettajan sairastumisen takia. Wilmasta katsoin ja sinnehän oli tosiaan viesti asiasta tullut.



Maanantaiaamuna laitoin vastuuopelleni viestiä, että onko koululla mitään, vai jäänkö vaan kotiin. Ei ollut ja ohjeistus aamulla olikin ollut, että "turhia" tapaamisia pitää välttää. Soitin vielä asuntolan hoitajalle ja ilmoitin, etten ole tulossa.

Kouluviikko muuttui ajan viettämiseksi talvilomalaisen
kanssa.


Ei mennyt kuin muutama tunti, niin tuli ilmoitus, että Osaran maaseutuopetusyksikkö lopettaa lähiopetuksen 17.3. lähtien määräämättömän pituiseksi ajaksi. Että näin sitten kävi minun aloitukseni uudessa koulussa!

Kaivettiin tunkiolta matoja, ettei tarvinnut käydä kaupassa
toukkia ostamassa.


Nyt sitten odotellaan, että sähköpostiin alkaisi putoilemaan etätehtäviä, jotta pystyisi opiskelujaan edistämään. Eipä silti, minun tämä koko elämänihän on tätä alan opiskelua! Mutta että saisi jotain virallistakin aikaan.

Jäällä oli tosi paljon vesikasveja. Mitenkähän ne jään
päälle olivat joutuneet?


Kurja juttu, että tämä uuteen kouluun vaihto lähti näin käyntiin. Mutta toisaalta ei haittaa sitten yhtään! En ole millään lailla panikoinut tästä koronasta. Jonkin verran kyllä kieltämättä mietitytti lähteä täältä lintukodosta paikkaan, missä on paljon muita ihmisiä. Itse kun en paljoakaan ole kotoa liikkunut viime päivinä.
En ole voinut käydä isälläni, koska hänellä on paljon perussairauksia. Hieman Kuukunakin huolettaa hänen sydämensä takia. Pojallahan on sydänoperaatioon aika kuun lopussa. Saa nähdä miten sen kanssa käy!



Meillä taas ei ole mitään hätää täällä Leppämäessä. Me voidaan olla Beiben kanssa täällä korvessa eristäytyneenä ihan rauhassa. Hän on nimittäin talvilomalla. Saatiinkin sitten yllärinä oikein kunnon laatuaikaa kahdestaan!

Vanha kansa sanoo, että kalat ovat uhkuläpien läheisyydessä.
Mutta ei nyt kyllä olleet!


Maanantaiaamuna, kun olin saanut kouluasiani hoidettua ja varmistettua, ettei kouluun ole asiaa, lähdettiin pilkille. Sää oli tosi aurinkoinen, mutta ihan mielettömän kova tuuli kävi. Yöllä satoi vettä, mutta ilma oli kylmä. Lämpötila oli nippa nappa plussan puolella auringossa.  Suuntasimme Kuhmajärvelle, josta joku oli saanut pilkkimällä 1,9 kiloisen ahvenen viikko takaperin!

Nuotiomakkaraa, nam!


Pikkuisen aamusta hirvitti kulkea jäällä, koska vettä oli aikas paljon ja jää näytti jotenkin uhkaavalta. Mutta pari reikää kairattuamme, huomasin jäätä olevan noin 20 senttiä ja se oli ihan kovaa.
Totta kai piti noudattaa varovaisuutta ja tarkkailla jäätä. Meillä oli tuura mukana, jolla Beibe edellä kulkeissaan iski jäätä. Molemmilla oli myös naskalit kaulassaan, vaikka minä tuskin niillä itseäni jäihin pudotessani saisin ylös vedettyä. Mutta kuitenkin!

Cafe Metsä! <3


Keskellä suuren järven jäätyneellä selällä seistessäni mietin kovasti sitä, miten tietämätön täällä maalla asuessa olisikaan maailman murheista ja pandemioista, jos ei olisi sähköisiä tiedotusväyliä; somea, sähköpostia, nettiä, puhelinta ja sun muita. Yhtään ihmistä ei näy missään ja ainoat äänet tuulen lisäksi olivat lokkien kirkuna ja korppien raakkuna.



Katselin taivaalle ja tein sellaisen havainnon, että yhtään ainutta lentokonetta ei näkynyt moneen tuntiin. Yleensä niitä menee niin tiuhaan, että kun toinen katoaa näkyvistä, toinen jo tulee näkökenttään.



Lisäksi kun autoilimme järvelle ja takaisin, emme montakaan autoa liikkeellä nähneet. Ihmiset ovat lakanneet liikkumasta. Kun itsekään en ole ollut koulussa, kontaktit muihin ihmisiin ovat olleet vähäisiä. Se on ollut hyvä asia tälläisinä aikoina! Kaupassakin olen käynyt viimeksi viisi päivää sitten.

Beibekin katsoi yhden uhkuläven tilanteen oikein
luotaimella.


Mekään emme tosiaan asu missään korvessa tai syvällä metsässä. Mutta tosi hyvin pystyy välttelemään muita ihmisiä. Tämä ei ehkä poikkea kuitenkaan mitenkään siitä ihan normaalista arjestamme. Emme muutenkaan ramppaa kaupoissa päivittäin ja monesti menee monta päivää ettei tule koulua tai työpaikkaa kummallisemmin liikuttua.

Valtava särki!


Tietysti hieman harmittaa se, että Beibe on lomalla ja olisi ollut aikaa iltaisin käydä vaikkapa leffoissa, museoissa ja muissa kulttuuririennoissa. Mutta ehkäpä on parempi vain olla kotona, ulkoilla ja liikkua luonnossa. Sitä paitsi, monet paikat sulkivat hallituksen päätöksestä ovensa ja yli 10 henkilön kokoontumiset kiellettiin. Museot ja Finnkinokin ilmoitti sulkevansa ovensa, joten eipä tarvi sitäkään sitten enään miettiä!

Jäässä oli aivan kuin jokin luolamaalaus!


Korona on tehnyt sitä, mitä tässä koko ihmiskunta on paasannut jo pitkään. Kulutuksen, saastuttamisen ja maapallon tuhoamisen pitää loppua. Nyt tämä kaikki on vähentynyt, mutta sekään ei tunnu olevan hyvä asia. Kuinka talous kärsii, yritykset ja yrittäjät ovat pulassa jo muutaman poikkeuspäivän jälkeen, ihmiset masentuvat, kun heidän elämäänsä rajoitetaan ja suunnitelmia pitääkin yhtäkkiä muuttaa. Huolettaa, että tämä elämä on muodostunut tälläiseksi, ettei se kestä enään minkäänlaisia katastrofeja. Ihmiskunnan pitäisi olla todella kehittynyt, mutta onko se kehittynyt liikaa? Väkisinkin pistää miettimään! Varsinkin, kun maalaisjärki on poistunut ihmisten päästä. Jos hallituksen pitää sanoa telkkarissa, että voi käydä koiraa ulkoiluttamassa ja kaupassa käynti ei ole kokoontumista.

Kuusen käpy jään sisässä!


Me emme saaneet saaliiksemme jättiahvenia. Pari pientä ja muutaman kieltämättä aikas ison särjen. Luovutimme kuitenkin kalasaaliimme meille seuraa pitäneille lokeille.
Saimme kuitenkin mukavan päivän yhdessä, paljon raitista ilmaa ja syödäksemme nuotimakkaraa, sekä kuksakahvit. Ei huono!

Jäätyneet uhkulävet tekivät hienoja jälkiä jäähän.


Jari Tervohan heitti hyvän pointin. Hän sanoi, että nythän suomalaiset saavat toteuttaa sitä, mihin ovat koko historiansa harjoitelleen. Olemaan erossa muista ihmisistä! Huumoria pitää olla vaikeinakin aikoina. Minä olen ainakin sitä mieltä! Pysykäähän terveinä!

Aivan kuin jokin hermosolu. Tai korona....

4 kommenttia:

  1. Niinpä, eiköhän tämä muuta vähän tätä maailman menoa! Kun lennellään vinhasti puolelta toiselle. Samalla kulkee taudit.
    Ei ennen "maalla" asuessa ollut tällaista paniikkia. Ehkä silloin 10 v sitten ollut näin aktiivista Somea tai tv lähetyksiä.
    Jopa nämä suomalaisten välimatkojen pito estäisi suuremmat sairastumismäärät. Vaikka halailu on yleistynyt, ei taida poskipusut olla niin yleisiä :)
    Ihan mun mieleistä ois erakoitua teidän lailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä ihmisten turhautumisen kaupunkioloissa. Kyllä siinä äkkiä alkaa seinät ahdistamaan, kun koko perhe on yhtäaikaa monta päivää kotona ja ei oikein voi mihinkään lähteä. Vanhemmilta vaaditaan kyllä tosi paljon, kun joutuvat ottamaan vastuuta lasten oppimisesta. Ja kaikillehan se ei ole edes mahdollista, jos ovat kriittisillä aloilla töissä. Minä ja Beibehän ollaan sellaisissa ammateissa, että töissä oltaisiin ja tiiviisti, ellen sattuisi olemaan kuntousvapaalla ja Beibe talvilomalla. Samaten tytär olisi töissä ja Kuukuna hoidossa, mutta likka jäi just äippälomalle, niin pystyi ottamaan pojan hoidosta.

      Poista
  2. Minun arki ei ole muuttunut oikein mitenkään. Täällä kotona kököttelen muutenkin kaiken aikaa ja opinnot hoituu netin kautta. No, jumppa ja kuntosali on peruutettu ja tyttö tulee olemaan seuraavan kuukauden (ainakin) kotona, koska hänenkin koulu siirtyi etäopetukseen. Työtkin mulla on vissiin vähän katkolla nyt, mutta en ollut töissä aiemminkaan kuin sen yhden päivän viikossa, joten siinäkään ei kyllä suurta muutosta elämääni tullut.

    Harmi sinänsä, että sinun uusi koulupolku keskeytyi heti. Toivottavasti saat hommat sujumaan netin välityksellä! Nyt kun itse on oppinut niitä kaikkia sähköisiä yhteyksiä käyttämään, ne on itse asiassa erittäin käteviä. Voi olla luennolla oman pöydän ääressä teekupin äärellä (ja tietenkin suklaalevy on myös aina mukana...).

    Aurinkoisia kevätpäiviä sinne! Otetaan ilo irti siitä, että kevät kuitenkin tulee. Toivotaan, että tämä tauti selätetään kohtuullisen vähin vaurioin ja ihmiset on sen jälkeen nöyrempiä sen suhteen, että kerta kaikkiaan; luonto vaan voittaa aina! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kanssa vähän jo tottunut tähän kotona sluipailuun. Oikein hirvittää, kun joutuu jossain vaiheessa ryhdistäytymään! ;'D
      Ainut ongelma on ollut, että kun olen uusi oppilas uudessa koulussa, en näköjään ole postituslistoilla ja en ole saanut etätehtäviä. Mutta eiköhän sekin nyt korjaannu!

      Toi Teams on ihan kätsy, sitä jo Ahlmanilla käytettiin. Kerran oltiin jopa palsussa sen kautta. Että ei onneksi tullut ihan uutena asiana.

      Oon kyllä ihan iloinen siitäkin, että saan olla läheisteni kanssa "turvassa"! Beibelläkin on vielä ensi viikon tiistaihin saakka vapaata. Mutta sitten hän joutuu menemään ruokaa tekemään kansalle. Tytär jäi just äippälomalle, joten hän otti Kuukunan pois päikystä. Muutenhan hänkin olisi töissä ruokaa vääntämässä ihmisten paniikkivarastoihin! ;'D

      Ei minua huoleta tämä minun opiskeluni. Vain maailmanloppu sen voi estää! Vaikka kyllähän tässä merkit ovat...

      Poista