Vierailulla kääpien valtakunnassa!

Tämä metsä on täynnä upeita paikkoja!

Lähdimme viikko takaperin eräänä räntäsateisena päivänä hieman käyskentelemään lähimetsään. Kävimme katsomassa yhdeltä hakkuuaukolta, mahtaisiko siellä näkyä korvasieniä, mutta emme kyllä Beiben kanssa yhtään ainutta löytäneet.

Tunnistaisin tämän kantokääväksi.

Ja tämän arinakääväksi.

Lähdimme kotia kohti hakkuualueelta metsän poikki. Tällä alueella metsää on tosi paljon myrskyjen vuosikymmenten aikana kaatamia puita.

Siellä on myös paljon suuria kantoja, joissa kasvaa hienoja kääpiä. Hakkuut on tehty aikana, jolloin kantoja ei vielä revitty maasta. Näinä 20 vuotena minä olemme täällä asuneet, kaikki avohakkuut on tehty niin, että kannot on revitty ja aukko laikuttettu. Joten nämä on kaadettu ennen sitä.

Kuka tunnistaa, mikä tämä kääpä on? Kasvoi oksaa pitkin
ylöspäin tuollaisena rykelmänä.

Tämä on tosi hieno metsä! Tämä kääpien määrä on ihan hämmästyttävä. Minä rakastan kääpiä ja minusta ne on tosi hienoja. Niissä on upeita värejä ja varsinkin tälläisellä kostealla säällä, värit ja kääpien muodot tulevat tosi hyvin esiin.

Tälläisiä katkenneen puun harmaita torsoja on metsässä ja
ne ovat täynnä kääpiä.

Kääpiä rivissä!

Iso suojaa pientä! <3

Kauniita yksityiskohtia!

Hyvin vähän tunnen kääpiä. Ihan nämä yleisimmät; arina-, kanto-, pökkelö-, taula- ja pakurikääpä ovat minulle tuttuja. Pitäsi kyllä opetella niitä enemmän!

Kääpämetsän reuna on täynnä myrskyjen kaatamia kuusia. Niitä on siellä kymmeniä ja osa metsästä on tosi vaikeakulkuista.

Olen monesti miettinyt sitä, että paljon puhutaan talousmetsien tuholaisista. Ja siitä, että talousmetsistä pitäisi tuulenkaadot korjata, jottei tuhohyönteisiä leviäisi terveisiin puihin. Täällä ei nähtävästi sellaisesta välitetä.

Puita ristiin rastiin toistensa päällä.

Toisaalta katselen aina näitä kaatuneita puita hieman ristiriitaisesti. No, ensinnäkin sen takia, koska ne ovat kaatuneet näiden kartassa merkittyjen polkujen yli. Kulkeminen metsässä on vaikeaa!
Sitten mietin sellaistakin, että jos kerran talousmetsää omistaa, eikö sitä ole velvoite hoitaa? Juurikin sen tuholaisasian suhteen? En tiedä, kun en metsänomistaja ole. Mutta joskus olen kuullut käytävän keskustelua siitä, että esimerkiksi haketettavia puukasoja ei saisi lepuuttaa pitkiä aikoja tienvierillä, ettei ne houkuttele tuhohyönteisiä. Samaten, että myrskytyhot pitäisi korjata metsistä samasta syystä.

Tämä kääpä ei oikein tiedä, kumpaan suuntaa kasvaisi!

Nämä asiathan eivät minulle sinänsä kuulu ja minä kyllä tuolla vielä pääsen könyämään! Olenkin monesti nauranut, että tämä on kampuramummun parkour -rata!

Käävät näyttävät kasvunsa alussa ihan joltain toukilta!

Tai kakalta!

On ollut kuitenkin hieno seurata tätä kääpämetsän muodostumista. Kuinka valtava määrä lahottajia on näiden suurten puiden kimpussa. Ne ovat kyllä ottaneet maassa makaavat puut omikseen!

Ihan pieni kääpävauva!

Riviin järjesty!

Tämä on kuin etana!

Niin kuin jokaisella valtakunnalla on hallitsijansa, niin on myös kääpien valtakunnalla. Se on mielestäni ehdottomasti valtavan kokoinen arinakääpä, joka asuttaa katkenneen kuusen, harmaata runkoa.

Se on ollut siinä vuosia! Aina kun täällä päin metsää kuljen, käyn katsomassa vieläkö se on voimissaan. Ja joka kerta minusta tuntuu, että se on aina vaan kasvanut kokoa!

Kääpävaltias!

En ole koskaan nähnyt missään muualla näin isoa kääpää! Muutenkin minusta tuntuu, että käävät ovat lisääntyneet luonnossa. En tiedä onko se vain kuvitelmaa. Vai johtuuko se siitä, että olen vain alkanut havainnoimaan luontoa entistä enemmän!

Kääpävaltias on niin iso, että sen alla voi vaikka
sadetta pitää!

Sekin on ollut mielenkiintoista havainnoida, kuinka kauan on kestänyt, ennen kuin käävät ovat nämä myrskykaadot ottaneet haltuunsa.

Tässäkin kannossa käävät kasvavat hienosti kolossa
päälletysten.

Meni monia vuosia, ennen kuin noihin maapuihin alkoi kääpiä ilmestymään. Kestääkö havupuun lahoamaan alkaminen sitten niin paljon kauemmin kuin lehtipuiden? Todennäköisesti!

Metsän reunamalla, metsätyyppi muuttuu sekametsäksi. Siellä on jo maassa kaatuneita lehtipuitakin. Lähinnä koivuja.

Koivussa on vähän erinäköisiä kääpiä.

Tämä ainakin on taulakääpä!

Kaatuneen koivun kuoressa on rivissä neliömäisiä reikiä. Ne ovat ihan kuin ihmisen tekemän näköisiä. Tutkiskelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ovat Koivunmantokuoriaisen tekosia. Meidänkin myrskynkaataman pihakoivun latvaosissa oli samanlaisia jälkiä.

Kuoriainen syö nilakerroksen kuoren alta ympäriinsä ja estää puun virtausten kulkemisen latvaan. Ja näin latva kuolee.

Naapurin mökin takana oli jälkiä toisenlaisesta vierailijasta. Siellä oli iso kakkakasa ja sen on supikoiran tekosia. Olemme joskus riistakameralla nähneet sen tässä käyvän.

Naapurin pellolla, missä meidän elukatkin laiduntavat, on pari maatumaan jätettyä pajukasaa. Niissä on myös kauniita kääpiä.

Tämä pieni kääpä on todella kauniin värinen. Se
voisi olla sinihaprakääpä. Mutta varmuutta minulla
ei ole.

Samoin nämä kellertävän ruskeat pikkukäävät ovat <3!

Ihanan rimpsureunaisia!

Ihanaa, että tälläistä luonnon monimuotoisuutta löytyy ihan kivenheiton päästä omasta kodista. Toivon, että tuota metsää ei tulla siivoamaan noista myrskyn kaatamista puista, jotta käävät saavat elää niissä ja lahottaa niitä ihan rauhassa.

Olen ollut varmaan hieman liian paljon kotona ja
seurustellut kääpien kanssa!