Elämää isovanhemmuuskuplassa!

Käsillä ikäeroa 48 -vuotta!

Meistä tuli Beiben kanssa mummu ja pappa toiselle lapsenlapselle! Tyttären perheeseen syntyi pieni tyttövauva maanantaina 20. huhtikuuta, seitsemän jälkeen illalla.

Vävyn ottama kuva juuri syntyneestä tyttärestään!

Tyttö meni pari päivää yli ja vävyn vanhemmat hälyytettiin Kuukunan seuraksi, kun vanhemmat lähtivät synnärille.
Tyttö syntyi illalla ilman mitään sen suurempaa dramatiikkaa. Synnytys oli tyttären mukaan helppo ja nopea. Kipeetähän se tietysti teki, niin kuin aina!

Ihana nuppunen! <3

Tällä pienellä ihanuudella oli 3280g painoa ja 50 cm mittaa. Ihan normaali kokoinen vauva, mutta paljon pienempi, kuin Kuukuna syntyessään.

Tyttären ottama kuva kotiin lähdön hetkestä.

Vävy lähti illalla synnäriltä kotiin ja tytär jäi vauvan kanssa sairaalahotelliin. Minä olin hakenut Kuukunan meille illalla, koska toinen mummu ja vaari menivät töihin seuraavana päivänä. Beibe oli hakenut omalla lääkärireissullaan Benjan meille jo päivällä.

Mummu ja mummun muru!

Sovittiin tyttären ja vävyn kanssa, että Kuukuna voisi olla meillä kyllä pari päivää, jos heille vaan sopisi. Minulla oli koulua parin tunnin verran etänä, mutta Beibe oli lomalla ja pystyi olemaan pojan kanssa.

Kuukunan lemppariruokaa kotona on uunifetapasta. Sitä
me mummulassakin kokataan.

Laitetaan vuuan pohjalle reilusti oliiviöljyä

Sitten fetajuusto keskelle vuokaa ja reilusti pikkutomaatteja
ympärille. Tässä menossa 500g rasia. Päälle vielä mustapippuria,
oliiviöljyä, hieman paprikajauhetta ja uuniin 225 asteeseen.
Paistetaan, kunnes feta pehmiää ja tomaatit saavat väriä.
Ehkä noin 20 min. Lopussa voi laittaa grillivastuksen päälle,
jotta feta ja tomaatit paahtuvat. Seos kaadetaan keitetyn pastan
sekaan.

Mutta voi, Kuukunalle ei itse tekemäänsä ruoka maistunutkaan!

Kyllä meillä oli mukavat puuhat yhdessä! Kaikenlaisia hommia tehtiin, leikittiin hiekkalaatikolla ja pyörittiin pitkin pihoja. Katseltiin lintuja puiden latvoissa ja ihmeteltiin sammakkoa kasvihuoneessa ja sen kutua lammella.

Heinää lampaille.

Vesisankojen kuljetusta.

Tehtiin yhdessä ruokaa ja vaikka Kuukunalla on nyt meneillään huonon syömisen kausi, innostus ruuanlaittoon on pysynyt. On ainakin mukavaa puuhata yhdessä, vaikka itse ruoka ei niin maistuisikaan. " Ei ruokaa" ja "en tykkää", poika huudahtaa heti, kun pitäisi ruokapöytään istua. En kyllä käsitä, millä energialla poika touhuaa, koska hän todellakin on liikkeessä koko ajan!

Tämä ei ole ruokaa, ei! Jätskiä saa lapata pikku suuhun
oikein vauhdilla!

Nuudeli sentäs kelpasi kahden suullisen verran!

Monen tunnin ulkoilu sai iltapuuron maittamaan. Kaksi
lautasellista melkein meni kaurapuuroa, mihin oli
muussattu banaania.

Hän kuitenkin nukkuu ihanasti ja päikkäritkin onnistuivat hienosti. Kyllähän tuollaisen kanssa kelpaa olla! Ja kyllä sinne suuhunkin aina jotain eksyy, että jaksaa. Mehua ja keksiä sitten ainakin....

Aamulla pedot väijyivät murojen tähteitä! ='D Huomatkaa
Kuukunan kilpapyöräilijämäinen lookki! =*D

Vaikka me nyt ollaan Beiben kanssa paljon muutenkin ulkona, mutta harvoin tulee 3-4 tuntia yhteen menoon oltua. Pojan kanssa tulee puuhattua pihassa ja aika kuluu kuin siivillä. Ja kyllä on päikkärit itsellekkin maistunut ulkoilun ja ruuan jälkeen! ='D

Hommat jatkuu! Kanoille ja kaneille ruokaa.

Mahlapullon vaihto-operaatio!

Olen ollut niin äärettömän onnellinen siitä, että on tämä korona-aika ja olen saanut olla avuksi! Mikään muu maailmassa ei ole niin tärkeätä, kuin oma lapsi ja hänen perheensä.
Kun tytär oli pieni, tehtiin vuorotöitä ja oltiin aina väsyneitä. Jotenkin tuntuu, että hän jäi vähälle huomiolle. Mutta niin taitaa kaikista vanhemmista tuntua. Ettei koskaan ole tarpeeksi aikaa ja jaksamista lapsilleen.

Kaikkein tärkein homma oli käpyjen kerääminen pikkutraktorin
penkin alle säilöön!

Olen ajatellut sitäkin, että onneksi tuli työuupumus ja vaivat vanhassa työssä. Onneksi olen nyt kuntoutustuella ja opiskelemassa. Jos näin ei olisi, olisin ollut koko tämän korona-ajan töissä valmistamassa muille ruokaa. Tuskin olisin saanut vapaata näitä mummuhommia varten. Minulta olisi nämäkin ihanat hetket Kuukunan ja Beiben kanssa jääneet kokematta. Mikään määrä rahaa niitä ei olisi korvannut!

Kotiin lähdön aika!

Isovanhemmuus on aivan ihanaa! Onneksi tytär ja vävy antavat Kuukunaa molempiin mummuloihin ihan niin paljon kuin vaan otetaan. Nythän pojalla on virikkeet vähissä ja energiaa muille jakaa, kun hän ei ole ollut korona-aikana päivähoidossa. Joten mummuloissa vierailut ovat tervetullutta vaihtelua tekemisiin!

Voi rakkaus! <3

Veimme keskiviikkona pojan ja koiran takaisin kotiin. Tytär pääsi pikkulikan kanssa kotiin jo tiistaina. He joutuivat käymään pari kertaa sairaalalla. Ihan vain tarkastuksella, koska kotiutuminen tapahtui alle vuorokauden ikäisenä.
Hieman keltaisuutta tytössä oli ja sitä tarkkaillaan. Muuten kotiutuminen on sujunut hyvin. Yövalvomisia, imetystä, kakkavaippoja ja silleen!

Mummun sydän sulaa!

Meillä ei Beiben kanssa tosiaan ole kuin tämä yksi tytär. Mutta onneksi hän on miehensä kanssa halunnut lapsia ja vieläpä useamman. Näin me isovanhempina päästään tähän pikkulapsiarkeen mukaan taas, mutta kevennetysti. Se on isovanhemmuuden parhaita puolia. Saa olla lastenlasten kanssa, mutta ne voi sitten viedä pois, kun alkaa väsyttämään!

Ja niin taitaa papankin! <3

Ollaan kyllä todella iloisia tästä uudesta pienestä ihmisestä, joka tuli meidän elämään! Maltan tuskin odottaa, kun näen hänet jälleen ja saan ottaa syliin!

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!