Elämäni ensimmäinen kesätyö!

 

Mansikoita kasvihuoneessa

Minulta loppui muutamaa kuukautta vaille 30-vuoden työura huhtikuussa. Se ei tullut mitenkään yllärinä, olenhan ollut opiskelemassa ammatillisella kuntoutustuella alan vaihtoa kohta kaksi vuotta. Koska työnantajalla ei omien sanojensa mukaan ollut tarjota minulle kevennettyä työtä, työsuhteeni irtisanottiin.

Marketan pistokastaimia kasvamassa

Viimeisistä ajoista työssäni, ei ihan hirveästi hyvää sanottavaa jäänyt! Asiat joita sain kokea, jättivät minuun jälkiä, joita kannan lopun elämääni. Vaikka olenkin niistä hyvin toipunut, silti vieläkin koen ajoittain ihmetystä siitä, että miten sellaista käytöstä työntekijöiltä toisiaan kohtaan siedetään ja kuinka työnantajasta tietyt vääryydet, tietyiltä ihmisiltä, ovat ihan sallittuja. Asiat, joista toiset voisivat jopa saada potkut!

Ihana kosmoskukka!

Sen verran olin yhteydessä työnantajaani, että pyysin saada kunnon työtodistuksen työvuosistani. Kuitenkin kolmessakymmenessä vuodessa olen tehnyt jos jonkinmoista ja ollut vaikka minkälaisissa työtehtävissä. Sanoin suoraan, että sen verran ootte kyllä mulle velkaa, että hyvän työtodistuksen kirjoitatte. Kun kerran meikäläisestä eroon pääsitte! 😁

Tämä riippapetunia on aivan ihana. Ihan avaruus
tulee mieleen!

Sainkin sellaisen työtodistuksen, missä on lueteltu kaikki työtehtävät, mitä olen tehnyt työurallani. Jopa kiitettävien arvostelujen kera!                                                                                                                     

Puutarhatyöntekijä tässä, pävää!

Koska tosiaan työura loppui, oli tehtävä ilmoitus työvoimatoimistoon ja ilmottauduttava työnhakijaksi. Tosin, minullahan on vielä koulu kesken ja kahta tukea ei voi päällekkäin saada. Mutta minua neuvottiin ilmoitus tekemään mahdollista karenssia varten. Minulla ei kuitenkaan ollut aikomusta töitä hakea, kuin vasta lähempänä koulun loppumista.

En sitten malttanut kuitenkaan olla hieman katselematta avoimia työpaikkoja lähiseuduilta. Olinhan jo yhtä paikkaa hakenutkin helmikuussa. Muutamia hakemuksia lähetin eri paikkoihin, erilaisista työtehtävistä. Niistä kuitenkaan en edes vastausta saanut. Yhtä paikkaa hain, vaikka tiesin, etten sinne ole sopiva hakija. Hakijan olisi pitänyt olla pitkäaikaistyötön ja minä olin ollut opiskeleva työtön vasta pari päivää.

Tästä paikasta sain kyllä heti seuraavana päivänä vastauksen. Olisin kuulemma ollut juuri sellainen henkilö, ketä he etsivät. Mutta koska en ollut ehtinyt olla vähintään vuotta työttömänä, en paikkaa saanut. Näin sitä kannustetaan töitä hakemaan!

Yrttejä ja raparperin taimia ruukutettuina

Koska työkkäri vaatii aktiivisuutta työhakijoilta ja antaa tehtäviä tehtäväksi, minä valitsin tehtäväksi työpaikkavahdin lataamisen. Jännityksellä jäin odottamaan seuraavaa maanantaita, että mitähän kivaa minulle tarjotaan. Ongelmanahan on, että työnhaussa luontoalaa ei oikein tunneta.

No, maanantaiaamuna tulla tupsahti sähköpostiin minulle kohdennettuja, avoimia työpaikkoja. Pari jotain ihan utopistisia myyntihommia, mistä luvattiin ihan uskomattomia tuloja. Ja sitten... nuohoojan paikkaa. Ehkä se sitten on työvoimatoimiston järjestelmien mielestä kaikken lähinnä luontoalan koulutusta.

Ajattelin sitten kuitenkin käydä vielä itsekkin vilasemassa, onko tullut uusia paikkoja hakuun. Ja kas, kas! Eräälle kauppapuutarhalle haettiin puutarhatyöntekijää. Minäpä soitin suoraan sinne ja sovittiin, että loppuviikosta menisin työhaastatteluun. Minä menin ja sain paikan!

Niinpä minä olen nyt ollut kaksi viikkoa töissä. En ehtinyt olemaan työttömänä kuin viikon ja yhden päivän. Ja oikeastaan en ollenkaan, koska olen opiskelija. 

Mutta joo, ajattelin että kun kerran töitä sain, niin eipä tarvitse koulun loputtua miettiä hetkeen, mitä sitä tekisi.

Taimien ruukutukset, siementen kylvämiset ja pikku
taimien koulimiset on tullut tutuksi parin viime viikon
aikana.

Varmistin vielä opintoni maksavalta taholta, että on ok mennä töihin, vaikka opinnot ovat vielä kesken. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan ja kuitenkaan en ehdi tienaamaan niin paljon, että se vaikuttaisi tukeen. 

Työsuhteeni kestää heinäkuun loppuun. Sitten mietitään uudemman kerran, että mitähän sitä sitten tekisi!

En ole koskaan aikaisemmin ollut varsinaisesti kesätöissä! Leipuriksi valmistuessani, oli kesän töissä eräässä leipomossa. Työni olisi kyllä jatkunut siellä kesän jälkeenkin, mutta irtisanoin itseni, koska meno siellä oli hieman outoa. 

Ammattikouluaikoina olin kaverini kanssa tekemässä ilta- ja viikonloppusiivouksia. Mutta me tehtiin sitä hommaa talvellakin koulupäivien jälkeen. 

Joten, lähes viiskymppiseksi piti elää, että menin ensimmäiseen kesätyöhöni!

Olen viihtynyt työssäni tosi hyvin! Lirvahdin puutarhatyöntekijän rooliin tosi luontevasti ja ensimmäisen viikon jälkeen minusta tuntuu, että olisin tehnyt sitä aina.

Olen tehnyt kaikenlaista. Asentanut kastelujärjestelmiä kasveille, tehnyt kasvien hoitotoimia, kastellut, ruukuttanut, koulinut,sekä tietysti ollut asiakaspalvelussa ja myynyt kukkasia asiakkaille.

Työ on ollut välillä tosi raskastakin, vaikka mukavaa. Mutta olen kyllä huomannut, että ei ne vanhat "sotavammat" kropasta ole mihinkään hävinnyt, vaikka ne ovatkin olleet hieman rauhallisempana. Pitkäkestoiseen fyysiseen työhön tottumaton ruhoni on ollut ihan sikakipeä työpäivien jälkeen. Särkylääkettä on mennyt ja olenkin miettinyt hieman huolestuneena, että tätäkö tämä elämä taas on. Kipua ja kiirettä!

Kuukuna näytti minulle lehdestä mainosta orvkeista.
Hän sanoi, että "mummu, näitä minä haluan! Keltaisia,
sinisiä ja violetteja."
Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin mummun
tuoda töistä orvokkeja pojalle!

Alkoi meinaan kummasti tunnit katoamaan vuorokaudesta sen jälkeen, kun taas työelämään astui! Mutta kaikesta tästä huolimatta, olen tosi iloinen siitä, että minulla on työpaikka kesäksi. Sellainen, mihin tuntuu ihanalta mennä. Työkaverit on tosi mukavia ja olen tuntenut itseni todella tervetulleeksi. Ja onhan tuolla niin paljon kauneutta ympärillä, että väkisinkin nauttii!

Kaimalikat kukkivat kauniisti!

Työtekoon tuli kuitenkin vielä ihan tervetullut, kahden viikon paussi. Nimittäin viimeiset lähiviikot koulussa. Kaksi näyttöä ja ensiapukurssi, ja se olisi siinä sitten. Valmistuminen luonnonvaratuottajaksi alkaa olemaan tosi lähellä. Nyt aion nauttia näistä viikoista ja lyhyen työssä olon jälkeen, koulussa olo tuntuukin lähes lomalta!

Pikkuisen piti jo kesäkukkaa laittaa kotiin, vaikka
kouluun lähdinkin. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!