Minä perinnesaunottajana; saunamuistoja, tärkeitä saunoja ja pohdintaa saunaperinteistä.

 

Meidän pihasaunan vesipatakatos
peseytymiskivineen.

Sauna... se on ollut tärkeä paikka minulle läpi elämäni. Varhaiset lapsuuden muistot saunomisesta on, kun istuin mummulan saunanlauteilla kylmää vettä täynnä oleva vesikuuppa sylissäni. Koska lapsesta saunassa on aina liian kuuma, kylmällä vedellä oli kiva huuhdella kasvoja.

Minun lapsuudessani saunottiin yleensä lauantaisin. Koska me asuimme Tampereen keskustassa, taloyhtiöillä oli yhteiset saunat ja saunavuorot. Meidän perhe ei niitä juurikaan käyttänyt, koska me saunoimme äitini kotona tai mökeillä. Yleiset saunat olivat minusta jotenkin kiehtovia lapsena ja kun sellaiseen pääsi saunomaan, siinä oli seikkailun tuntua. Oli jännää kävellä saunalle saunatakki päällä joko kerrostalojen pihan poikki tai hissillä mennä alakerroksissa olevaan saunaan.

Olen sitä ikäpolvea, että saunassa piti lasten olla hiljaa ja kiltisti. Tai ainakin mummulan saunassa. Mutta muistan kun äidin kanssa saunoessa sai ottaa mukaan tyhjän ketsuppipullon ja sillä ruiskia vettä saunomisen aikana, se oli ihan huippukivaa!

Pihasaunan kiuas 'Stoveman'

Lapsuuteeni kuului myös kiinteästi uimahallien saunat. Kävimme talviaikaan kavereiden kanssa montakin kertaa viikossa uimahallissa uimassa. Siihen aikaan oli ihan normi, että reilusti alle kymmenvuotiaat kävivät ilman vanhempiaan uimassa. Elettiin siis 70-80-lukujen vaihdetta. 

Koska olimme pienikokoisia, saimme vain yhden pukukaapin per kaksi, tai kolme lasta. Oi niitä aikoja!

Mutta se oli ihan selviö, että saunassa käytiin ennen ja jälkeen uimisen. Vaikka ei ollut ketään aikuista "pakottamassa". Ja usein käytiin lämmittelemässä uimisen välissäkin. Uimahalleissa oli talviaikaan tosi kylmää vettä ja ilmakin viileää.

Talvinen näkymä talolta pihasaunalle.

Kesäisin mökillä sauna lämpesi lähes päivittäin. Meidän mökkisauna oli pieni, lauteille mahtui ehkä kolme aikuista yhtä aikaa. Kiukaana vaippasäiliöllinen pieni kiuas, jossa pesuvesi lämpeni samalla. 

Kun minä ja veljeni olimme jo hieman isompia, kuului mökkisaunan lämmitys meille. Puiden ja tietysti veden kantaminen saunalle kuului asiaan. Vaikka se, että joutui pumppaamaan käsin veden kaivosta ja kantamaan sen ämpäreillä saunalle, ei ollut mitenkään lempparihommia, silti se tehtiin isommin mukisematta. 

Koska sauna oli pieni, yleensä isä ja veljet saunoivat keskenään. Minä ja äiti kahdestaan. Yksi rakkaimpia saunamuistojani onkin se, että äidin kanssa saunan jälkeen mentiin saunan takana olevalle kasvimaalle syömään herneitä. Saatettiin napostella niitä siellä pitkänkin aikaa, eikä oikeastaan puhuttu mitään. Syötiin vain herneitä ja nautittiin kesästä ja saunan jälkeisestä olotilasta.

Teini-iässä halusin usein saunoa yksin. Makasin lauteilla tuntitolkulla ja mietin teinin mietteitä. Saavuttamatonta rakkautta, bändi-idoleita, kaverisuhteita ja mitä milloinkin. Usein äiti kävi katsomassa, että olenko kunnossa, kun viivyin saunassa niin kauan. Olinpa joskus jopa nukahtanutkin lauteille.

Nuorena saunottiin paljon myös ystävien kanssa. Aina kun oltiin jonkun vanhempien mökillä tai oltiin vuokrattu mökki, sauna lämpesi. Se vaan kuului asiaan. Käytiin sekasaunassa tai sitten tyttö- ja poikaporukoissa. Ei se ollut niin nokon nuukaa nuorena!

Pihasaunan seinässä on sydämen 
muotoinen oksankohta!

Kun hankin ensimmäisen oman asuntoni, taloyhtiöön kuului yhteinen sauna ja saunavuorot. Sauna lämpesi kesäaikaan kaksi kertaa viikossa ja talvella kerran. Lauantai-illan saunavuoro oli huonoon aikaan silloin nuorelle ja "villille" minälleni. Viikonloppuisin tuppasi olemaan niin paljon iltarientoja, että saunomiset omalla saunavuorolla jäi vähille.

Mutta niiltä ilta-riennoilta löytyikin aika äkkiä vakiseuralainen lauteille. Eikä mennyt kuin vuosi lisää, meitä olikin jo kolme saunojaa. Saunomiseen tulikin taas lisää syvyyttä oman perheen myötä.

Parisuhteen myötä sain myös ihanan anoppilan saunan saunottavakseni. Nuori miniä suoritti varsinaisen tulikokeen, kun ensimmäisen kerran lähti itsenäisesti lämmittämään saunaa. Minulla oli alkuun sellainen kaupunkilaisen leima anoppilassani. Epäilys siitä, että osaako se edes tulta sytyttää!

Appi tuli perässä katsomaan ja olikin erittäin vaikuttunut, että olin saanut vesipadan alle tulet. Se kun oli huono vetämään. Minä kun olin koko ikäni saanut/joutunut tulta saunankiukaan ja vesipatojen alle sytyttelemään. Kyllähän kaupungeissakin oli tulipesiä ja puilla lämmitettäviä kiukaita! 

Vaikka oli saunonut paljon koko elämäni, anoppilassa opin sen, että saunasta kiitetään. Se tuntui aina jotenkin luontevalta siellä. Kiitettiin saunasta ja kiitettiin saunan lämmittäjää. Tämä tapa on jäänyt itselle näiltä ajoilta ihan huomaamatta. Kiitän aina saunasta, vaikka olisin sen itse itselleni lämmittänyt.

Reissussa ollessa pitää kuvata nykyään
saunoja!

Oman lapsen myötä saunomiseen alkoi tulla perinteitä. Saunassa hassuteltiinkin, ihan erilailla kuin omassa lapsuudessani. 

Saunassa laulettiin, varsinkin joulunaikaan joululauluja. Meillä oli kaikenlaista lumessa kierimistä ja ulkona viuhatelua. Saunassa ei tarvinnut olla koko aikaa hiljaa ja paikoillaan. Joskus oli mukana jotain leluja, kuten vesipyssyjä tms.

Jouluaattona saunatonttu toi aina yhden lahjan pihasaunalla. Se odotti siellä pienen joulukuusen alla, kun tultiin joulusaunaan.

Makkaraa paistettiin kesäaikaan grillissä saunan edessä ja talviaikaan kiukaalla tai kiukaan pesässä. Aina piti olla jotain hyvää saunajuomaa!

Silloin tuli ensimmäistä kertaa Pokemonit muotiin. Koska meidän saunan vilvoitteluhuone on viileä, höyrysimme aina valtavasti saunasta tullessamme. Leikimme, että me olimme Savumoneja ja puhalsimme höyryä käsivarttamme pitkin. Puhaltelimme myös renkaita höyrystä.

Lapsemme ollessa noin kymmenvuotias, hän alkoi saunomaan meidän ulkosaunassamme kavereiden kanssa. He saattoivat tuntitolkulla saunoa ja juosta "ympäri kylää" nakuina. Asumme siis maaseudulla ja lähin naapuri on noin 150 metrin päässä, eikä pihaamme näy. Mutta saattoivat muksut juosta ihan postilaatikoille saakka viuhahtamaan. 

Kylpypalju lapsenlapselle. Usein näitä 
on kaksi vierekkäin!

Saunomme mieheni kanssa paljon. Meillä on kaksi saunaa; talossa pieni puulämmitteinen sauna ja ulkona pihasauna. Sisäsaunaa käytämme vähän. Lähinnä keskitalvella kovimpien pakkasten aikaan. Siinä samalla lämpiää myös talo, kun lämmittelemme itseämme. Sisäsaunassa on aika kuumat ja kuivat löylyt.

Mutta pihasauna on meidän lempipaikka. Siellä oli alkujaan kertalämmitteinen, vanha sepän takoma kiuas. Sen löylyissä istuessa oli maagisen hiljaista. Löylyt olivat upean kosteat ja hellivät.

Kun kiuas paloi puhki, remontoimme saunan ja hankimme kiukaaksi silloin niin trendikkään metalliverkkoisen "kivikasan". Se on tyylikkään näköinen, mutta ennen kaikkea antaa ihanan kosteat löylyt.

Oma lapsi vihdonnan jälkeen. 

Oma pihasauna on minulle rauhoittumisen ja rentoutumisen paikka. Siellä pystyn oleilemaan ilman suorittamisen painetta vaikka kuinka kauan. Vaikka olenkin kotona, silti sinne ei yllä tekemättömät työt, eivätkä elämän huolet. Siellä voi istua ilman mitään ajatuksia, tai sitten suunnitella tulevia. 

Toisaalta olemme surreet kuolleet läheisemme pihasaunassamme. Kun meidän vanhemmat ovat kuolleet, olemme lämmittäneet saunan. Saunan lämmössä on kyyneleet sekoittuneet hikeen ja siellä on ollut helppo surra.

Lapsenlapset ovat tuoneet jälleen uutta syvyyttä saunomiseen. Koen suurta onnistumisen tunnetta, kun pienet ihmiset tulevat mummulaan ja sanovat haluavansa saunoa. Pienillä kottikärryillä tuovat puita liiteriltä saunalle ja haluavat, että mummu tekee pienet vihdat heille.

Saunan kiukaalle laitetaan folioon saunanakit lämpiämään ja paljuissa on lämmitä vettä kylpyleikkeihin. Välillä kiipeävät lauteille ja haluavat luoda löylyä. Tarjoavat pieniä selkiään mummulle ja papalle vihdottavaksi. Ja sitten mennään vilvoittelemaan ja hörppäämään mehua. Saunominen lastenlasten kanssa on silkkaa rakkautta!

Itse istuin lapsena kesäaikaan äidinisän, papan, kanssa tekemässä vihtoja. Pappa teki vihdat ja minä leikkasin polkupyörän sisäkumista rinkuloita, joilla pappa sitoi vihdat. Sitten ne vietiin mummulan kellariin kuivumaan ja sieltä haettiin yksi vihta aina lauantaisaunaa varten likoamaan.

Pappani kutsui minua ikikullakseen ja tämä vihdanteko yhdessä oli meidän kahden oma juttu.

Tänä kesänä minä istuin lapsenlapsieni kanssa tekemässä vihtoja. Vanhempi lapsenlapsistani leikkasi lyhyitä koivunoksia ja antoi mummulle sidottavaksi. Tehtiin yhdessä pieniä lapsen käteen sopivia vihtoja. Näin huomaamattani siirsin itse saamaani vihdantekoperinnettä eteenpäin. Samalla lapset tunsivat itsensä tärkeäksi ja huomioiduksi saadessaan juuri heille sopivat omat vihdat.

Minun lapsuuteni vihdat sidottiin pyörän sisäkumilla ja itse sidon vihtani hamppunarulla, enkä koivun vittaksella. Tämä ei silti vähennä asian tärkeyttä. Vaikka lapsenlapseni eivät koskaan aikuisena tekisi itse vihtaa, olen antanut heille tärkeän muiston ja he saattavat jakaa sitä eteenpäin ainakin sanallisesti. 

Opiskellessani luonto- ja ympäristöalalla luonnovaratuottamista, aloin miettimään oppimani yhdistäminen saunaan. Koska mielestäni luonto ja sauna ovat jotenkin yhtä, halusin oppia lisää. 

En ole juurikaan koskaan ollut kovin kiinnostunut kansanperinteistä, vaikka luonnon hyödyntäminen ravintona ja lääkitsemisessä on kiinnostanut. Kuulostaa aika ristiriitaiselta, eikö!

Olen luonteeltani faktapohjainen ja loitsuamiset ja muut uskomuksiin viittaukset ovat tuntuneet epämukavilta. Mutta kappas vaan, saunaan yhdistettynä laulaminen ja loitsujen lausuminen ei olekaan niin vaivaannuttavaa!

Minua on alkanut enenevässä määrin kiinnostamaan luoda omia saunarunoja, -loitsuja ja -lauluja. Myös tarinankerronta kiinnostaa.

En ole uskonut koskaan osaavani moisia keksiä, mutta kummasti vaan niitä syntyi perinnesaunottaja opintojen "pakottamana". Ajatuksissa on kehitteillä lisääkin. Niiden ulos saanti vaan voi kestää pitkäänkin.

Erilaisia vihtoja likoamassa
koulutukseen lähijaksolla.

Tämä perinnesaunottajaksi opiskeluni on niin sanotusti "kolmas kerta toden sanoo". Luonto-opintojeni aikaan tuli erään hankkeen järjestämänä haku perinnesaunottajakoulutukseen. Se kolahti ja kovaa ja olin into piukeena siihen hakemassa. Opinnot olisivat olleet osittain etänä ja lähikoulutukset Kajaanissa asti. Kun tarkemmin tutkin omia opintoviikkojani ja saunottajan koulutuksen aikatauluja, huomasin kaikkien lähiviikonloppujen olevan samoilla viikoilla, kun olin opiskelemassa koululla pääopintojani. No, eihän tässä asiassa ollut esteenä loppujen lopuksi kuin minä itse ja epäilykseni siitä, että jaksanko opiskeluviikon jälkeen lähteä opiskelemaan viikonlopuiksi. Mutta tulin sitten siihen tulokseen, että minulle tämä olisi mahdoton yhtälö, enkä hakenut koulutukseen.

Meni taas hetki ja tulikin taas haku perinnesaunottajan koulutukseen Turun seudulle. Olin jo valmistunut luontoalalta ja ilmottauduin koulutukseen. Lähiopinnot olivat taas muutamana viikonloppuna ja matkakaan ei mikään ihan järjetön. 

Vuodenvaiheessa, kun koulutuksen olisi pitänyt alkaa keväämmällä, tuli ilmoitus, että koulutusta siirretään vuodella eteenpäin. Osallistujia ei oltu saatu tarpeeksi. Mutta osallistumisilmoitukseni jäisi voimaan ja minulla olisi paikka uuteen koulutukseen. Kunnes seuraavana syksynä sain sähköpostia, että koulutusta ei järjestetä ollenkaan.

Tästä ei mennytkään kuin muutama viikko, niin näin instagramissa postauksen, jossa kerrottiin perinnesaunottajakoulutuksen alkavan Tampereella! Ja hep, niin olin samantein ilmottautunut mukaan! Muutamien kuluneiden vuosien varrella olen oppinut huomaamaan ja ymmärtämään, että asioiden on ollut tapana järjestyä. Ja niin kävi tämänkin asian kanssa!

Vihta pihlajasta

Siihen nähden kuinka paljon minua perinnesaunottaminen on kiinnostanut, en ole siitä juuri mitään tiennyt. Toki kasvien käytöstä saunonnan yhteydessä, koska kaikki suomalaisethan nyt varmaan saavat äidinmaidossa tiedon koivuvihdan hyvää tekevistä vaikutuksista. Mutta kansanperinteet saunaan tai yleensä yhtään mihinkään liitettynä ovat olleet minulle vierasta aluetta. Olen kalevalani lukenut, ehkä tai sitten en, kai koulussa...

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni sellaiseen aikaan ja sellaisissa ympyröissä, missä kaikki "vanha hapatus" oli turhaa hömpötystä. Ihailu uudesta, materiasta ja menestymisestä oli vahvasti läsnä. Piti opiskella "kunnon ammatti" ja mennä töihin. 

80- luvun nousukaudella kaikki vanha haluttiin unohtaa. 90-luvun laman aikaan yritettiin selviytyä vaan elämästä. 2000-luvun alussa perhe-elämän hektisyys vuorotöineen vei kaiken ajan ja jaksamisen jne.

Vaikka lapsuuden ympyröissäni tehtiin paljon itse ja arvostettiin esimerkiksi osaamista, sekä itse kasvatettua ruokaa, teot olivat kuitenkin jotain ihan muuta. Olenkin vasta oikeastaan näin myöhäisemmässä aikuisiässä alkanut miettimään syvällisemmin sitä, mitä minä arvostan, mitä elämältäni haluan ja mitä haluan jakaa eteenpäin. Tähän on tarvittu loppuun palaminen työelämässä ja rikkinäinen keho ja mieli. Vähemmälläkin olisi voinut tajuta!

Henkilökohtaisesti kuitenkin saunalla ja saunomisella on minulle niin suuri merkitys, että haluan sitä ilosanomaa jakaa. Tuoda esille sitä, että saunominen voi olla jotain muutakin kuin sata-asteisessa tilassa kaljanjuomista. Vaikka silläkin saattaa olla ehkä joskus tarpeensa ja paikkansa...

Kiitos kuvasta Tarja!

Huomaan muistellessani saunan kautta jotain reissujani tai paikkoja, missä olen käynyt. Minähän en ole juurikaan ulkomailla matkustellut. Aika vähän Suomessakin. Mutta kun muistelen jotain paikkaa, mieleen tulee se, millainen sauna siellä on ollut. Ystävien ja tuttavien saunat, kylpylöiden saunat, saunat vuokramökeillä, tapahtumien saunat jne.

Yleensä kaikkein eniten vaikutuksen tehneet saunat ovat olleet vanhoja, alkuperäisessä kunnossaan olevia pihasaunoja. Yhden mainitsenkin Lehmäleiri-postauksessa . Kun olin lehmiä hoitamassa ja lypsämässä leirillä ja illalla pääsi nauttimaan paikan pihasaunan lämpöön, sateen ropistessa kattoon, olihan se aivan ihanaa.

Taas ihan vastakohtainen kokemus oli Tampereella jo lopetetulla Tullin saunalla . Hieno elämys oli tämäkin, vaikka olikin kaupunki ympäristössä.

Beiben siskon ihana vuokrasauna,
jossa todella hyvät löylyt!

Täällä pääsin tekemään saunotuksen
kesällä.

Olen tavallaan saunottanutkin elämäni aikana paljon ihmisiä, eli kutsunut ystäviä ja tuttuja saunomaan, lämmittänyt saunan ja toiminut emäntänä. Se on ollut luontevaa ja tuntunut hyvältä.

Nyt opiskellessani perinnesaunotusta minua on jotenkin ujostuttanut ja vähän hävettänytkin pyytää ihmisiä saunotettavakseni. Kynnys laulaa saunotettaville on aluksi tuntunut "tyhmältä" ja koko touhu turhalta. Kyllähän nyt suomalaiset saunoa osaa!

Mutta kun olen näitä saunotuksia tehnyt, kaikki niihin osallistuneet ovat olleet aivan haltioissaan! Minun saunaseremoniani ovat olleet aika suppeita. Olen keskittynyt pariin lauluun ja/tai loitsuun, sekä löylyn luontiin. Olen halunnut myös tuoda esille erilaisia vihtoja ja vihtojen käyttöä saunassa. 

Olen antanut aikaa keskustelulle saunassa. Asiakkaat ovat saaneet keskustella keskenään ja kysellä minulta. Rennosti yhdessä ollen. 

Ihanasti saunotettavat ovat malttaneet kuunnella, kun laulan. Moni on sanonut, että se on ollut todella mieleenpainuva kokemus. Tuonut iholle kylmät väreet kuumassa saunassa. On ollut hienoa saada oman epävarmuuden keskellä näin hienoa palautetta.

Minun tapani on, että hoitavaa vihdontaa tehdessäni en laula. Jos laulan vihdontaa tehdessä, laulan ennen ja/tai jälkeen vihdonnan. Olen ajatellut, että näin vihdottava saa keskittyä nauttimaan pelkästään hoidosta ja saunan äänistä.

Olen saunottanut oikeastaan vain kotisaunassa. Ystäviä, tuttuja ja perheenjäseniä. Läheisimmät, varsinkin mieheni on saanut olla saunotettavana paljon. Toistan, paljon!

Kesällä sain aivan ihanan tilaisuuden käydä saunottamassa nuoren naisen, joka oli astumassa avioon. Koska tunnemme toisemme entuudestaan, hetki oli entistä tunnelmallisempi. Sain antaa tulevalle morsiamelle ja hänen kaasoilleen uuden kokemuksen ja muistoja. Itse sain mahtavaa kokemusta ja oppia, sekä onnistumisen tunnetta. Minusta ei tuntunut yhtään siltä, että olisin itse ollut vain antavana osana saunotusta. Vaan me kaikki saimme toisiltamme jotain!

Tuleva morsian ja saunottaja

Kaikki, jotka ovat olleet minun vihdottavanani ja joille olen tehnyt vihtapesun, ovat pitäneet kokemuksesta ja tuntemuksista todella paljon. Monille aikuisille kokemus on ollut aluksi hieman hämmentäväkin, koska harvoin tervettä aikuista ihmistä enää nykyään toinen pesee. Mutta vihdonnan tuomat äänet ja tuoksut, sekä kosketukset ovat olleet kaikkien mielestä todella miellyttävä kokemus. Olenkin ajatellut, että ehkä olen sittenkin oikealla tiellä. Antamassa ihmisille jotain hyvää heidän elämäänsä. 

En ole koskaan tuntenut itseäni erityisen häveliääksi, mutta siltikin suhtautumiseni alastomuuteen on muuttunut entisestään. En jotenkin kiinnitä siihen erityisesti edes huomiota. Asiakasta vihtoessani keskityn vihtojen liikkeeseen ja tietysti kyllä siihen, missä kohtaa kehoa ne liikkuvat. 

Ymmärrän, että vihdottava voi tuntea itsensä todella paljaaksi. Siksi onkin mielestäni erittäin tärkeää luoda asiakkaalle sellainen olo, että hän tuntee olonsa turvalliseksi käsittelyn aikana ja "unohtaa" itsensä.

Koulutuksesta olen saanut oppia epävarmuuden sietämisestä. Yhdessä kouluttajien ja opiskelijoiden kanssa touhutessa yhteenkuuluvuuden tunne on ollut vahva. Se, että ollaan tehty saunaharjoitteita ja ryhmäsaunotuksia yhdessä, on ollut aivan mahtavaa. Siksi on lähijaksot ovat olleet ihania. Niitä olisi koulutuksessa saanut olla enemmänkin. Koska itse en päässyt koulutuksen aikana esiin tulleisiin tapahtumiin osallistumaan, tuntui kuin olisin jäänyt vähän paitsi kaikesta opista mitä olisin voinut saada lisää. Ymmärrän, ettei kaikki voi osallistua kaikkeen. Mutta jatkossa olisi hyvä ilmoittaa jo koulutukseen ilmoittautuessa, että mahdollisesti on tulossa tapahtumia, joihin saa/voi osallistua koulutuksen aikana. Näin voisi ehkä paremmin aikatauluttaa mahdollisuuksia itselle. Yhdessä tekeminen muiden saunottajien kanssa olisi tosi kivaa. Toisilta saisi valtavasti tukea, sekä vinkkejä ja yhdessä olisi mahtava päästä tekemään jatkossakin. Muutenhan tämä tuntuu vähän sellaiselta yksinäiseltä hommalta. Vaikka eipä siinäkään mitään vikaa ole. Ja onhan ne ihanat asiakkaat mukana!

Jämsän saunakylä, saunanpäivä. 
Karitalle kiitos kuvasta!

Se mitä olen ajatellut tekeväni valmistuttuani, on vieläkin hieman epäselvää. Olen saanut kyllä jo saunotuspyyntöjä ja se on kiva asia. 

Lapset ja heille suunnatut saunotukset olisivat lähellä sydäntäni. Koulutuksesta olen saanut oppia ryhmäsaunotusten järjestämiseen ja pitää miettiä sellaisten kehittämisestä lapsiasiakkaille. Kenties paikallinen koulu ja päiväkoti olisi kiinnostuneita asiakkaiksi!

Kiitos Kaisu-ope kuvasta!

Olen myöskin suunnitellut ajatuksen tasolla saunapäivistä johonkin vuokrasaunalle. Ohjelmassa voisi olla yleistä sekasaunontaa pienillä saunaseremonioilla. Laulusaunoja, erilaisia teemasaunoja esimerkiksi vihtoihin tutustumista, kipusaunoja tms. Pitäisi vaan ottaa itseään siitä kuuluisasta niskasta kiinni ja kokeilla. Eihän sitä tiedä, vaikka nämä maalaisetkin innostuisivat lähtemään saunaan yhdessä!

* Tämä kirjoitus on osa perinnesaunottajakoulutukseni oppimistehtäviä.