Pikku lepakon karu kohtalo!

Ollaan Beiben kanssa ihmetelty, omilla tahoillamme, talon päädyssä olevien multasäkkien päälle ilmestyvää sontaa. Vaikka minä olen lomalla, Beibe on töissä ja vuoroa tekee, jotenkin ei keretä kaikista asioista jutteleen. Asioita kun on niin paljon!

Onko tuo lepakon kakkaa?

No, eilen olin ottamassa kasteluvettä, talon kulmalla olevasta tynnyristä. Kannen avattuani, säikähdin niin pirusti. Jotain kellui vedessä! Saman tien säikähdykseni muuttui isoon harmiin ja suruun. Tynnyrissä kellui hukkunut lepakko.

Kelluva yllätys

Beibe oli nurdee leikkaamassa ja viittoilin hänet paikalle. Kummityttö Neakin oli taas meillä ja hänkin tuli lepakkoa ihmettelemään. Ja kysyikin vielä, että voiko sen ottaa käteen. Ei lupaa annettu, ettei mitään pöpöjä siitä saisi.
Ihmeteltiin, mistä se sinne oli joutunut. Tynnyrissä on kuitenkin aikas tiivis kansi päällä. Ei juurikaan rakoja jää. Tultiin siihen tulokseen, että se on mennyt sadeveden syöksytorveen ja sieltä joutunut veteen. Voi harmi!

Lepakon surma

Nyt kun lepakkoasioista, oikein ajan kanssa juteltiin, Beibe kertoi kuulleensa talon päätylaudoituksen alta useasti aikasmoista rapinaa. Epäili, että lepakolla olisi pesä siellä. Minäkin olen ehkä jotain sellaista rapinaa havainnoinut. Mutta kun varpusia ja pääskysiäkin pesii talon räystäillä, en ole se kummemmin huomionut asiaa.

Otettiin lepakkovainaja ämpäriin, tarkempaa tutkimusta varten. Pieni se oli; hieman tulitikkuaskia isompi. Olisiko ollut vielä poikanen? Ikävä juttu kuitenkin, että saaviin päätyi. Nea kävi viemässä sen metsään.

Pikku reppana!

Meillä on vuosien varrella, ollut runsaasti lepakoita tontilla. Niiden lentoa on pimentyvinä kesäiltoina katseltu. Onpa pihatietä pyöräillessäni, joskus lepakko lentänyt minua päinkin. Ja puuliiteristä, puita hakiessani, otin vahingossa nukkuvan lepakon kalikan mukana syliini. Myönnän, huusin molemmilla kerroilla. Ja lujaa! Vaikka lepakot kuuluvatkin, niihin toivottuihin ja hyödyllisiin otuksiin, en halua niitä silti iholle!

Viime kesinä lepakot ovat tuntuneet vähentyneen. Tänäkään kesänä en ole vielä yhtään elossa nähnyt. Toivottavasti talon päädyssä on pesä. Ja sieltä jatkaa monta pikku lepakkoa eloaan. Olenkin, lähes hysteerisesti, joka kerta tynnyrin ohi kulkeissani, sinne kurkannut!