Rai rai ja vähän lankojakin Tallinnasta!

No niin! Tuli heitettyä muutaman päivän reissu Tallinnaan. Ystäväni Päpän kanssa käytiin vähän hankkimassa käsityötarpeita. Ja muutenkin nauttimassa olostamme. Eli syömisen, juomisen ja mukavan jutustelun merkeissä.
Reissu oli Tuovisen matkatoimiston järkkäämä, kolmen päivän pakettimatka. Ja kaikki toimi taas loistavasti, kuten aina Tuovisen matkassa. On niin helppoa, kun ei tarvitse laivalla raahata kamojaan mukana, vaan kaikki(paitsi röökit)kulkevat bussin mukana. Mennen tullen. Voi vain nauttia merimatkasta! Ja maissa kuljetukset pelaavat, jos vain haluaa olla mukana.

Laivaan ei saanut viedä ruuanvalmistusvälineitä. Harmi, täytyi jättää kattilat rannalle! ;)

Laivamatka meni mukavasti kauppoja kierrellessä ja kannella istuskellessa. Olin päättänyt hankkia itselleni jonkun haisun ja sellaisen sitten ostinkin jo mennessä. Ajattelin, että piheys iskee kuitenkin takaisin tullessa.

Haisuja itelle ja tulkkuja jollekin toiselle...

Makeet reiskat, 109,90e. Hyllyyn jäi kuitenkin!

Ensimmäisenä päivänä ei ollut suunniteltua ohjelmaa. Koska sääthän suosivat meitä matkaajia ihanasti, aika kului vanhaa kaupunkia kierrellessä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä! Oikeastaan kesän ensimmäiset hellepäivät.
Heti ensimmäiseksi haettiin "hilpeätä" tunnelmaa kidutusvälinemuseosta. Minä olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin, mutta ystäväni ei ollut. Museon ulkopuolella seisoskeli sisään heittäjinä, huppuihin pukeutuneita, nuoria tyttöjä.

Onkohan poika joutumassa kidutukseen...

Museon kidutusvälineet ovat peräisin keskiajalta. Näyttelyssä on kattava valikoima monenlaisia "juttuja", millä tunnustuksia on revitty ihmisistä. Sanan varsinaisessa merkityksessä!

En tiedä, olisiko museossa saanut kuvata. Mutta missään ei kieltokylttejäkään näkynyt, joten minä annoin kameran laulaa.
Aikas karuja juttuja siellä oli esillä. Ja kun laitteista oli vielä historiaa ihan suomeksikin, niiden käyttö- ja toimintatavoista pääsi hyvin käsitykseen.

Kidutettavaksi saattoi joutua ihan mistä syystä vaan. Yleisin kuitenkin oli haureus, siveettömyys ja varkaudesta tai noituudesta epäily. Paljon oli myös tarinoita, joissa syytettyä epäiltiin paholaisen kanssa kaveeraamisesta. Ja näihin laitteisiin kun joutui, jotkut olivat tunnustaneet ihan mitä vaan. Sekään ei kuitenkaan ollut hyvä, jos tunnusti liian nopeasti. Mutta oli myös tarinoita heistäkin, jotka vuorokausien repimisen ja elävältä polttamisen jälkeenkään, eivät tunnustaneet syyllisyyttään. Ja siltikin, vaikka joku syyttömäksi todettiin, häneltä revittiin kieli ja hänet kuitenkin mestattiin tai poltettiin. Ettei hän vain olisi kertonut, kuinka häntä oli syyttömänä kidutettu. Että näin!
Oli siellä myös lievempiäkin välineitä, pikku rikkomuksia varten. Kuten jalkapuita ja häpeänaamioita. Tälläisiä pienempiä rikkeitä olivat esim. juoruilu ja rivo kielen käyttö.

Häpeänaamioita

Museossa vieraillessani, minusta alkoi jotenkin tuntumaan siltä, että en varmaan olisi kauaakaan hengissä pysynyt keskiajalla. Punaisen tukkani ja kärkevien mielipiteitteni kera!
Mutta, poiketkaa museossa ihmeessä, jos ette ole kovin herkkiä tälläisille jutuille. Historia on aina mielenkiintoista, oli se sitten millaista tahansa!
Sen verran alkoi museon tunnelma kurkkua kuivamaan, että terassi piti löytää. Ja äkkiä! Onneksi se ei ole todellakaan vaikeaa Tallinnan vanhassa kaupungissa kesäaikaan. Vaikeaa siitä tekee se, että ravintoloita on ihan liian paljon. Ei kerta kaikkiaan tiedä mihin menisi. Ja terassit ovat niin vieri vieressä, ettei edes tiedä, minkä ravintolan terassilla istuu. Mutta, ei se mitään. Kaikista saa olutta ja siideriä. Ja hinnat ovat kaikissa kotimaan luokkaa. Että sen puolesta on ihan sama, mihin takamuksensa asettaa!

Koska olimme janon lisäksi myös nälkäisiä, valintamme oli Peppersack. Kumpikaan meistä ei ollut siellä käynyt. Ja terassilla näytti olevan mukavasti tilaa. Kaksi hyvää syytä valinnalle.
Minä valitsin ankanrintaa ja Päpä broileria. Minä otin myös alkupalaksi valkosipulileipää ja smetanaa. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että oliko meidän tilaus hukkunut/unohtunut, kun meidän jälkeen tulleille tarjoiltiin ruokaa ennen meitä. Minun alkupalaleipiäkään ei näkynyt.
Vihdoin ruoka tuotiin ja kaikki kerralla. Alku- ja pääruoka, yhtä aikaa!

Valkosipulileivät olivat jumalaisen hyviä. Ihanaa tummaa maalaislimppua, rapeaksi paahdettuna. Päälle puristettu tuoretta valkosipulia. Leipiä sai dipata smetanaan. Nam!
Mutta se itse ruoka! Ankan lisukkeena oli paahdettua kurpitsaa ja perunamuusia. Molemmat oli ihan jees. Ankka oli pettymys! Se oli paistettu mediumiksi, kuten pyysinkin. Ja liha oli mureaa. Mutta nahkaa ei ollut paistettu rapeaksi! Se oli ihan kamalan sitkeää ja venyvää. Minulta ei yleensä mitään syömättä jää, mutta en pystynyt ankan nahkaa syömään. Se jäi kyllä niin pahasti pyörimään poskessa.
Kaverin broitsu oli hänen mielestään ihan hyvää!
Peppersack saa minulta arvosanan, asteikolta 1-10, 5 pistettä! Palvelu oli hidasta ja huonoa. Ja se ankan nahka...
Vaihdettiin terassia, Viru keskuksen Amarilloon. Sieltä saa ihania mansikka margaritoja. Matkalla sinne ihasteltiin näyteikkunoita ja kesän maksimekkomuotia. Ja pääsinhän minä oikein tosi sonnin kainaloonkin!

Upeita kumisaappaita!

Ihana lehmäkäsilaukku! En raaskinut ostaa...79,90e.

Hauskoja sateenvarjoja!

Ja vähän asennettakin!

Lehmäkeramiikkaa eräässä desingkaupassa

Ööö... maksimekko?

Tää komistus löyty yhen pubin edustalta istuskelemassa ihan yksikseen!

Vanhan kaupungin laidalla olevassa puistossa on rakastavaisia esittäviä patsaita. Ja upean isoja hevoskastanjoita. Terassille mennessämme, kuljimme puisto läpi. Halusin ottaa patsaista kuvia. Onneksi katsoi kerrankin, mihin olin astumassa, kun kameran kanssa könysin patsaan jalustaa kohden. Kas, rottahan se siinä hoiperteli! Oli kaveri ilmeisesti myrkkyä nauttinut. Kärpäset pörräsivät jo sen kimpussa, eikä se reakoinut minuun juuri mitenkään. Harmitti, kun en löytänyt mitään kättä pidempää. Ja minulla oli niin köyköset kengätkin jalassa, etten hirvennyt tallata rotan päälle ja päästää sitä tuskistaan. No, siihen se jäi kuolemaa tekemään, suutelevaa pariskuntaa esittävän patsaan jalustalle. "Kaunista"!

Mutta ne hevoskastanjat olivat upeita! Taas tuli mieleen oma pikku kastanja kotona. Siitä ei varmaankaan koskaan tule yhtä isoa!
Ja saatiinhan me vihdoin ne margaritatkin. Oltiin kyllä ihan niiden tarpeessa!

Puoli kiloa marjoja päivään!

Iltaan mahtui vielä yksi heräteostos ja mukavaa jutustelua hotellihuoneessa.

Löysin ihan sairaan makeen takin! 59,90e, vähän kirpas!

Ja ajoissa nukkumaan. Käsityöosuus oli edessä seuraavana päivänä.

Hotelliaamiainen oli runsas, kuten aina. Tarjolla oli vaikka mitä. Otin maistaakseni viinilehtikäärylettäkin, koska sellaista "herkkua" en ollut koskaan syönyt. Enkä syö jatkossakaan. Kyllä se sen verran pahaa oli!

YÖK!

Aamun retki käsitti käynnit villatehtaalla, Karnaluksin käsityötukulla, Novitan tehtaanmyymälässä ja Floran kynttilä- ja saippuatukussa.
Minulla ei ollut kauheasti suunnitelmia siitä, mitä hankkisin. Jotakin lankoja värjäykseen, jotain virkkauslankoja ja yksi villatakkiprokkis tarvitsisi langat.
Villatehtaalta ostin yhden vyyhdin, ihan luonnonvalkoista lankaa. Ajattelin värjätä sen itse eri väreillä ja jos jonkun huivin tai säärystimet siitä väsäisin. Sukkiin se ei oikein käy, koska 100 prosenttinen villa ei kestä sukissa.

Mutta hienoin juttu oli villatehdasta vastapäätä olevan omakotitalon pihassa. Todella iso kirsikkapuu. Ja ihan täynnä punaisia kirsikoita. Ihana!

Villatehtaalta matka jatkui Karnaluksin käsityötukkuun. Päpä oli siellä käynyt aiemminkin, joten minua oli "varoiteltu". Mutta silti lankojen ja tarvikkeiden paljous melkein humallutti. Kaikkee oli ihan mielettömän paljon!

Asiallinen nimi langalla! Yeah!

Mukaan lähti muutamat puikot ja pari virkkuukoukkua. Virkkauslankoja kymmenisen kerää, langat pipoon ja kaulahuiviin. Ja sitten vielä yhet langat. Mutta se mitä niistä tulee, ei voi vielä julkisesti huudella!
Karmaluksista vielä Novitan tehtaanmyymälään ja Floran kynttilä- ja saippuatukkuun. Novitan hinnat eivät kauheasti kotimaan hinnoista poikennut. Mutta lankojen loppueriä oli edullisesti. Ja sieltä löysin villatakkiprokkikseen langat. Saas nähä, tuleeko sitä koskaan kudottua!
Vähän lisää villalankaa värjäykseen ja yhet tuubihuivilangat Novitalta. Floralta ostettiin muutamat kynttilät. Marmorikynttiläthän siellä olisi olleet todella edullisia; iso marmorikynttilä maksoi noin 4 euroa. Mutta me ei enään oikein jaksettu innostua. Oli niin kuumakin ja mieli haikaili kylmää olutta ja aurinkoista terassia!

AAH!

Loppupäivä menikin sitten kivasti terasseilla istuskellessa, kauppoja kiertäessä ja syömässäkin käytiin. New Yorkerissa oli kovat alet ja muutama paita löytyi edukkaasti. Ruokakaupassa kuvailin kaikkea kiinnostavaa. Kuten vessapapereita!

Kaksi rullaa kolme euroa! Paperi, vähän kalliimman kakan pyyhintään!

Ihanan muotoisia pastoja!

Suomessa ei taida saada kuin pieniä Mega packejä!

Kaubamajasta sai valmiita leikkeletarjottimia

Steak House Liivi, Nordik Hotellin vieressä, oli meidän illallispaikka valinta. Ravintolalla ei ole terassia, mutta ei se haitannut. Olen käynyt useasti syömässä siellä ja ruoka ja palvelu on ollut aina erinomaista. Kuten tälläkin kertaa.

Listalla oli monta ruokaa, joista en meinannut millään osata tehdä valintaa. Olin päättänyt syödä pihvin ja hyviä vaihtoehtoja oli monta. Lopulta valitsin sipulilla, herkkusienillä ja kinkulla kuorrutetun naudan ulkofilepihvin. Hyvä valinta olikin. Pihvi oli paistettu mediumiksi ja mureaa oli.
Päpä valitsi naudan sisäfilepihvihampparin. Ja maukas oli sekin. Minulta Liivi sai kyllä pisteitä 9.
Vanhaan kaupunkiin vielä terassille istuskelemaan ja katselemaan maailman menoa. Kovasti tuntui olevan turisteja muualtakin kuin Suomesta.
Riksat olivat minulle uusi villitys Tallinnassa. Vähän jo ärsyttävyyteen saakka niitä sai varoa ja väistellä kaduilla. Vaikka Päpällä oli jalka kipeänä ja keppeihin tukeutuen käveli, emme riksakyytiin hypänneet. Ei siis mitään käsitystä, mitä lysti maksoi.

Hauskuutta saimme, kun seurasimme erästä bullterrieriä ja sen ulkoiluttajaa. Koira päätti, että lenkkeily saa nyt riittää ja kesken kävelyn se heittäytyi kadulle makaamaan. Aika tovin, mies sai sitä maanitella jatkamaan matkaa.

Viimeisenä päivänä oli vielä ohjelmassa Super Alko, Eesti tekstiilillä ja pellavakaupassa käynti. Olin ajatellut hankkivani jotain verhoilukangasta, mutta en löytänyt mieleistäni. En ole mikään asiantuntija kankaiden hinnoissa, mutta mielestäni verhokankaat ainakaan eivät olleet mitenkään edullisia.
Pellavakaupasta en myöskään löytänyt mitään mielenkiintoista. Mutta, kuten sanottu, en juurikaan ompele mitään.

Porkkanalikööriä. Olisi pitänyt ostaa ihan uteliaisuuttaan.

 Vielä Rocca al Maren ostoshelvettiin. Kahvihammasta kolotti sen verran, että suuntasimme heti kaffeelle. Ostosähkyä alkoi olla sen verran jo, ettei shoppailu enään kiinnostanut.

Juustokakkua ja sitruunamarenkipiirasta

Kahvilan oli metallikulhoista tehdyt lampunvarjostimet

Eläinkaupasta kävin hakemassa marsunjyviä. Virossa ne ovat halvempia, kuin Suomessa. Niin, meillähän on taas marsuja, parikin kappaletta. Mutta niistä sitten joskus lisää!

Löysin eläinkaupasta myös pienen kuljetuskopan marsujen kuljettamiseen. Nämä meidän uudet tytöt ovat sen verran villejä, että niiden ulos kuskailu on haastavaa. Kuljetuskopalla se onnistuu turvallisesti.
Bussissa tungin marsunkopan penkin alle. Kun siellä oli ostamani jyväpussit sisällä, näytti siltä että siellä oli todellakin oikeasti marsu. Matkalla puhuttiin suureen ääneen, että mitenkähän se marsu siellä voi. Ja onkohan se hengissä vielä, kun on niin hiljaa. Mutta ei kukaan kanssa matkustajista kysellyt mitään! Heh heh!

Ruokabongaus jatkui satamassa. Hauska, uusi Virolainen jätsimerkki.

 Mutta niinkuin aina, kaikki loppuu aikanaan. Niin kuin tämäkin matka. Laivalla oli mukavan väljää käydä syömässä ja tehdä viime hetken namiostokset.

Laiva illallinen

Kiva reissu oli, hyvässä seurassa! Jotenkin mua huvitti, kun kotona ottamiani kuvia katselin. Eläimiä, ruokaa, juomaa ja puita. Lehmiä, eri muodoissa! Mutta hei, my kind of trip!