Suuntana omavaraisuus, osa 9; Ekologisuus omavaraistelussa

 

Aamunäkymät alkavat olemaan syksyisen utuisia!

Syksy on täällä ja se kyllä putkahti ihan yhdessä yössä! Vaikka olenkin vanhemmiten tullut enemmän syksy- ja talvi-ihmiseksi ja olen iloinen helteiden väistymisestä, en voi kieltää tuntevani pinetä haikeutta kuitenkin. Varsinkin kun kesä oli täynnä töitä ja en lomaillut yhtään.

Nyt kun ei ole montaa lammasta, laitumilla
riittää syömistä ja kesäkurpitsat kukoistavat 
vieläkin. Kuva on kyllä elokuun alusta, mutta
meillä ei ole vielä ollut pakkasta, vaikka 
läheltä on pitänyt.

Kuukauden vaihtumisessa on parasta se, että joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggareita julkaisevat yhtäaikaisesti postauksen ennalta sovitusta aiheesta. Ja tietysti kertoilevat omia kuulumisiaan.

Tästä kuukausittain ilmestyvästä yhteispostaussarjasta on tullut ihan tapa. Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana ihan ensimmäisestä postauksesta lähtien. Muutamana kuukautena näinä vuosina olen joutunut jättämään osallistumiseni väliin ja se on tuntunut ihan pahalta. Niin tärkeä tämä juttu on minulle!

Olen kerännyt hieman laventelia kuivumaan.

Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki aikanaa tämän yhteispostaussarjan laittoivat alkuun ja perustivat omavaraistelijoille oman facebook-ryhmän. He meitä muistuttelevat ja kannustavat joka kuukausi kirjoittamaan. Kiitos tämän ryhmän aktiivisuudesta kuuluu heille! 💗

Edellisten vuosien yhteispostaussarjan postaukseni löydät tunnisteiden takaa: omavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö, suuntanaomavaraisuus. Tämän vuoden postauksiin linkit alla.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Pensasmustikoita tuli tänä vuonna tosi vähän!

Syyskuun aiheina on ekologisuus omavaraistelussa. Hävikin minimointia, kestävällä tavalla toimimista ja pienimuotoista vaihdantataloutta. Nämä kaikki asiat ovat tärkeitä omavaraisemmassa elämäntyylissä ja ehkäpä jopa itsestään selvyyksiä. Arvoja, joita kohti varmasti kaikki omavaraistelijat pyrkivät.

Omavaraisteleva elämäntyyli on mielestäni myös luonnon kunnioittamista ja se että toimii ekologisesti ja kestävällä tavalla, tukee tätä. Mutta mitä esimerkiksi me teemme näiden asioiden eteen?

Laitoin astereita kasvamaan ruukkuun ja nämä
ovat niin nättejä!

Vuonna 2014 kirjoitin postauksen Olenko lihaani?!? . Siinä heitin ajatuksen siitä, että jos kaikkien lihattomien kuukausien ja muiden teemaviikkojen ym. sijasta vietettäisiinkin vaikkapa Kasvata itse ruokasi-kuukausi, kesä tai vastaava. Herättelisikö sellainen huomaamaan puhtaan ruuan tärkeyttä ja lisäämään arvostusta?

Tälläinen kaveri oli kelluskelemassa ämpärissä
eräänä aamuna.

Murut ihmettelevät huussin ovessa olevaa
"tukevaa hämähäkkiä" eli ristihämähäkkiä.

Ruokahävikki ja sen vähentäminen tai jopa ihan kokonaan poistaminen on minun sydämen asia. Olen työskennellyt koko ikäni jollain tapaa ruuan parissa ja sieluani särkee se, kuinka paljon ruokaa heitetään hukkaan.

Ehdin säilömään kurkkuja pariinkin otteeseen.

Kesäkurpitsat ja tomaatit omakasvatteja.

Ruokahävikin mukana menee roskiin järjetön määrä työtunteja ja turhaan elettyjä elämiä. Vuonna 2017 postasin aiheesta Miksi ruokaa heitetään roskiin? . Aihe on taas, jos ei aina, ajankohtainen vuosittain vietettävän Hävikkiviikon takia. Sitä vietetään tänä vuonna 12.9:ttä alkaen.

Kehäukka

Kangasala-talon Kimmo Pyykkö-museon
upea Hevoset-näyttely.

Edellä mainitussa postauksessa kirjoitin myös hyönteisravinnosta. Sarkastisesti heitin ajatuksen siitä, että jos hyönteisravinto ottaa ns. tuulta purjeisiin, aletaanko kehittämään jonkinlaista broilersirkkaa. Ja kappas kehveliä! Sellaistahan ollaan maailmalla jalostamassa. Katsoin Yle Areenasta dokkarin Syötävät hyönteiset ja siinä kerrottiin jalostettavan sirkkoja, jotka kasvavat nopeammin ym. Että näin! 

Lepaan puutarhanäyttelyssä puita halaamassa
ja vähän muutakin!

Syrikät ovat perhosten suosikkeja!

Olen edelleen kaiken tämän ruokaan liittyvän keskustelun keskellä sitä mieltä, että markkinoille tulevat uudet innovaatiot eivät poista ruuan tuotannon ongelmia. Vaan vanhat pitää ensin hoitaa kestävälle tasolle ja lopettaa länsimainen ruuan ylituotanto. 

Kotilon tekemää taidetta!

Karviasvispipuuroa

Olisiko sitten kuitenkin ruuan omavaraistelussa hieman ratkaisua näihin asioihin? Itse kasvatettua ruokaa kasvattaa yleensä ilman myrkkyjä ja muita luontoa rasittavia tuotteita välttäen. Ja raaka-aineita arvostaa ja ne käytetään huolella hyödyksi.

Itse kasvatettua ruokaa!

Vanha kärttyäijä; Lakritsa <3

Onko muuten meissä omavaraistelijoiden porukassa ketään, joka kasvattaa esimerkiksi sirkkoja tai jauhopukintoukkia? Joko omaksi ravinnoksi tai kotieläimilleen. Olisi mielenkiintoista kuulla!

Tai jos jollain blogini lukijoista on kokemusta hyönteisten kasvattamisesta ruuaksi, jättäkää kommenttia.

Korjaamatta jäänyt minttu oli varsinainen 
pörriäis- ja perhosmagneetti kukkiessaan.

Omavaraista ruokaa!

Omavaraistelussa yksi tärkeä asia on myös se, että käytetään sitä mitä on tarjolla. Tällä tarkoitan ruuan lisäksi kaikenlaista rakentelua ja koppulointia. Mitään ei heitetä menemään ja sehän tarkoittaa sitä, että kaikki nurkat on täynnä jotain laudanpätkää ja sen sellaista. 

Tämä välillä ärsyttääkin, kun joka paikka on "tarpeellista romua" täynnä. Mutta heitäppäs jotain menemään, niin viimeistään seuraavalla viikolla sitä olisit tarvinnut.

Eräjärveläisen Mia Sirenin taidetta Vihasjärven
vanhalla koululla.

Tyttären tekemä kirsikkapiirakka.

Aika usein me omavaraistelijat asummekin sellaisissa paikoissa, että jos jotain tarvitset, niin kaupat on kaukana hakea uutta. Siksi on hyvä olla omissa nurkissa materiaalia!

Onhan jo tietysti se, että asutaan vanhassa talossa, eikä olla uutta asumusta rakennettu, mielestäni jonkilainen ekologinen teko jo itsessään. Vaikka välillä ollaan mietitty, että helpommalla oltaisiin päästy, jos oltaisiin tämä nykyinen vino tölli purettu ja rakennettu uusi tilalle. Mutta ei elämän kai ole tarkoituskaan olla helppoa, vaan tyydyttävää. Vai mitä?

Kuhmalahden Taidepappilan Taiteiden yö-
tapahtuman boolimalja.

Vaihdantataloutta haluaisin toteuttaa elämässäni enemmänkin. Mutta meillä ei ole tässä lähellä oikein ketään, jonka kanssa vaihdettaisiin yhtään mitään. Olen kyllä facen omavaraisuusryhmissä, missä voisi vaihtaa vaikka kauden satoa. Mutta mielestäni ei ole järkevää ajella kymmeniä ja satojakin kilometrejä vaihtamaan vaikka kasviksia toiseen. Tai yhtään mitään.

Poikkesin Orivedellä olevassa Hörtsänän
arboretumissa.

Ahkeraliisat jaksaa kukkia!

Vaihdantatalous onkin jäänyt meillä aika vähälle. Kuivia heiniä olemme osittain hankkineet vaihtamalla hunajaan. Beiben siskon kanssa ollaan vaihdeltu elukoita päikseen. Viime syksynä vaihdoin lampaan raakataljoja omenahilloon. Tälläiset vaihdot ovat mieleisiä!

Elokuun lopussa vietettiin puunhalausviikkoa
ja Suomen luonnonpäivää.

Kuhmalahti Pulling tapahtumassa oli oikeitakin
hevosvoimia! Åfeltin työhevoset.

Olemme antaneet puupöllejä kaverillemme ja hän on vastineeksi tehnyt meille moottorisahataidetta. Olemme vaihtaneet myös omenia hunajaan. 

Vinkata saa, jos joku teistä elelee täällä Pirkanmaalla ja lähellä Kängasalaa. Mielelläni varsinkin kesäaikaa voisin jotain hyödykkeitä vaihtaa.

Karhunvattu tekee kohtalaisesti marjaa.

Elokuun viimeinen sunnuntai oli vielä näin
aurinkoinen.

Sitten niihin kuulumisiin? Meille kuuluu ihan perushyvää! Minulla loppui kesätyöt elokuun viimeinen päivä. Jatkosta ei ole tietoa, enkä ole mitään töitä hakenut. Katsellut olen vähän tietysti, kuten kunnon työttömän pitääkin. Mutta ei ole mitään mielenkiintoista tarjolla.

Syksyllä varjot pitenevät.

Kantarellikeittoa saaduista sienistä ja itse
leivottua leipää.

Mummun ja papan murut tulivat heti pariksi yöksi mummulaan, ja voi kuinka kivaa meillä oli. Olen hieman ollut harmissani, kun en ole jaksanut kesällä olla muksujen kanssa niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta ehkä se yhdessä olon määrä ei korvaa laatua!

Kesätyöntekijöiden läksiäiskakku.

Lämmityskausi on avattu!

Meidän tämän kesän sato yhtään mistään, on ollut pienempi kuin vuosiin. Mutta silti meillä on kurkkua säilöttynä ja tomaattikastikettakin umpioituna. Keittelin mansikka- ja kuningatarhilloja, joista on osa jo syötykin. Itse tehdyt hillot on niin herkullisia puuron kanssa! 

Marjoja ollaan syöty kilotolkulla ja pakastinkin pullottaa mansikkaa, mustikkaa ja metsävadelmaa. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Jänistämään menossa.

Cafe Metsä

Sen sijaan siihen en ole tyytyväinen, että me molemmat saatiin sitten kuitenkin se iso-K. Tässä nyt sitten podetaan kuumetta, lihassärkyjä, nuhaa, yskää ja kurkkukipua. Minä en sentäs ihan kovaa kuumetta saanut, 38 asteessa pyörii. Beibellä taas nousi niin korkealle, että kuumemittari ei enään näyttänyt. Onneksi laskikin nopeasti ja käväisi vain noin korkealla.

Jänistä ei saatu jänistysreissulla, mutta vähän
mustikoita kylläkin.

Oman maan perunat <3

Ei mitään hajua, mistä tauti saatiin. No, ollaanhan tässä vähän käyty tapahtumissa ja isolla kirkolla kaupoilla. Mutta jompi kumpi tai molemmat ollaan voitu "imuroitua" tauti työpaikoilta. Tullut mistä tullut, niin nyt podetaan pois. Kauan siinä meni, ennen kuin meille nappasi!

Naurettiin vaan, että ollaan niin samiksia, että sairastetaan koronakin yhtäaikaa!

Jätskiauto odottamassa.

Mauri ja Pirkko

Kasvimaahommat ovat kaikki kesken, mutta pienen sipulisatoni olen nostanut kuivumaan. Valkosipulitkin nostin jo elokuun alussa. Niitä tuli paljon, mutta koko jäi pieneksi.

Porkkanaa on vielä lavassa ja ne syödään sieltä suoraan. Samoin kyssäkaalit. Lehtikaalia minun piti alkaa korjaamaan ja kuivaamaan, mutta ne saa odottaa paranemistani. Saas nähdä, ehtiikö parsakaalit ja ruusukaalit tuottamaan sato. Nehän kyllä tykkäävät viileistä keleistä!

Kasvihuoneista ei enään satoa paljon tule ja niitä voisikin alkaa pikkuhiljaa tyhjäilemään. Meillä ei ole vielä pakkanen nipsaissut, vaikka lämpötila on öisin alhaalla käynyt. Saamme ainakin yhden öljykurpitsan ja siitä olen iloinen. Jätti- ja halloweenkurpitsat eivät tänä kesänä kasvaneet kunnolla. Syytä en tiedä.

Tässä on nuotiopaikka tekeillä.

Tässäpä tämä! Alla linkit muiden bloggareiden postauksiin. Varmasti mielenkiintoisia kirjoituksia luettavaksi!

Syyskuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/ekomaku/

Nina Sointu https://ninasointu.com/blog/kaverille-kanssa

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-9-ekologisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/09/siemenet-talteen.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-ekologisuus.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21706

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maailma-meidän-jälkeemme

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/09/omavaraisuutta-vuodelle-2022-syyskuu.html

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/09/syyskuun-ensimmainen-maanantai.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16610

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/09/unelmana-omavaraisempi-elama-havikin.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/09/05/syyskuu-22-ekologisuus

Pirkko-kana väijyy murujen päärynöitä!

Oikein ihanaa syksyä kaikille lukijoille ja kanssabloggareille!