Karsea karvanlähtö, vauhko lehmä ja kökköneuroosi!

Hei! Tänään ei satanut mitään! Uskomatonta! Joka päivä tällä viikolla, on tullut taivaalta veden kaikki olomuodot, yhtä-aikaa tai erikseen. Ja vaikka päivät ovatkin pidentyneet, pilvisen kelin takia on ollut pimeää. Mutta vaikka tänään ei aurinko paistanutkaan, oli poutaista ja yllättävän valoisaa. Hetken verran, töistä kotiin tultuani, koin jonkinasteista pirteyttä. Olisikohan mahdollisesti johtunut valoisuudesta, kuka tietää. Yleensä jään odottamaan, että tälläiset ihmeelliset piristyskohtaukset menevät ohi. Eivät ne tunnetusti kauaa kestä. Mutta jostain syystä, tänään ehdin nostaa ahterini tuolista, ennenkuin väsähdin uudestaan. Ja pääsin ihan pihalle asti! Oho!!
Beibekin oli ulkona ja saanut Massikan käyntiin ja linkosi lumia pihasta. Jo kolmas ihme tälle illalle! Valoisuuden ja minun yllättävän pirteyden lisäksi.
Mauri lähti mukaan kanssani ulos hengailemaan. Minulla oli ajatuksena harjailla Lillistä ja vähän Hehkuakin. Niillä kummallakin oli ihan karsea karvanlähtö-aika. Se alkoi muutama viikko sitten, kun päivät alkoivat pitenemään. Hehkulla se on hillitympää, mutta Lillis on koko ajan sen näköinen, kuin sitä ei olisi harjattu ikinä.
Mietin, että vien ensin Hehkun talliin ja otan sitten Lilliksen leikkimökin eteen harjattavaksi. Joo, valoisuus oli tehnyt tehtävänsä elukoihinkin ja ne oli ihan villinä. Varsinkin Hehku. Ja se sai vielä enemmän virtaa, kun Beibe pöllyytti lumilingolla lunta pihassa.

Lehmä niin vauhdissa, ettei sitä kunnolla edes näy!

Lillikselle päätään viskomassa!

Pysähtyihän se vihdoin. Kyttäämään traktoria!

Se riehu meneen pitkin tarhaa. Hyökki Lillistä kohti ja heitti takasorkkaa sitä kohti. Yleensä Hehku tulee aina portille ja antaa hyvin kiinni. Mutta nyt ei ollut puhettakaan! Tai tuli se luo, täyttä laukkaa! Ja hirveellä puhinalla! Katsoin terveellisemmäksi, meille kaikille, että odotan sen kunnon loppuvan. Kun se vihdoin pysähtyi puuskuttamaan, menin tarhaan maanittelemaan sitä leivällä, jota olin, onneksi, ottanut taskuun Lillistä varten.
Lehmät on kummallisia. Miten täysin kesy elukka voi villiintyä hetkessä niin, että se pitää pitkän aikaa, tuttuakin tutumpaa ihmistä niin epäilyttävänä, ettei päästä lähelleen. Mutta onneksi pääsin riimuun kiinni ja Hehku rauhoittui heti. Kumma ilmiö sekin! Ota noista nyt selvää...
Sain "hullun lehmän" karsinaansa ja hain ponin harjattavaksi. Ja kyllä siitä karvaa lähtikin. Lillis pieneni ihan silmissä. Onneksi se asuu tallissa, eikä sisällä!

Hieman irtokarvaa!

"Joko mennään sisälle?"

Vasta toinen puoli ponia harjattu!

Sillä välin kun väistelin vauhkoa lehmää ja hukuin ponin karvaan, Maurilla oli oma projekti meneillään pihassa. Beibeltä oli jäänyt pari lumikökkökasaa pihatielle. Ja nehän ovat Maurille ihan "myrkkyä". Sen on pakko saada kaikenlaiset kököt heti hajoitettua. Vein Lilliksen talliin ja harjasin Hehkua. Ei tarvinnut käydä välillä tarkistamassa, oliko koira pihassa. Kyllä sieltä sellainen raivohaukku kuului, kun kökkökasa ei meinannu "totella"!

"Hajoo jo!"

"Tää on ihan kohta hoideltu!"

Hehkustakin tuli esiin taas se tuttu ja turvallinen kesylehmä, kun se sai heinää turvan eteen ja hieman sukaa nahkaan!

Vielä vähän sieltä niskasta, jooko?

Tälläistä tällä kertaa. Ihan perustorstai Leppämäessä!