Köynnöstävät perunat ja bataattiprojektin eteneminen!

Olen tahtomattani tainnut kehittää uuden kasvilajikkeen: Köynnösperunan! Helmikuussa kirjoittelin perunan ruukkukasvatuskokeiluistani. Niistä pääsette lukemaan täältä ja täältä. No, perunathan ovat kasvaneet. Ainakin vartta on lykänneet. Jokaisessa on pari,  yli metrin mittaista, vartta. Ja kukkanuppujakin on havaittavissa. En ole kuitenkaan uskaltanut kaivella multaa, en tiedä onko yhtään uusia mukuloita muodostunut.

Keittiön ikkunalla kaatunut

Perunan varret ei meinaa pysyä pystyssä ja kiemurtelevat, missä milloinkin. Tuskin se kuitenkaan johtuu, uuden köynnöstävän lajikkeen kehittymisestä. Todennäköisempää on valonpuute. Vaikka onkin ollut aurinkoisia päiviä, ne ovat kuitenkin lyhyempiä, kuin keski-kesällä. Jolloin perunaa oikeasti pitäisi kasvattaa.

Oman perunan ruippana

Muutenhan perunat näyttävät ihan hyvinvoivilta. Varret ovat paksut ja ihan sen näköisiä, kuin pitääkin. Paitsi siinä meidän viime kesäisessä, oman maan perunassa. Sen varret eivät ole paksuuntuneet. Mutta ihan yhtä pitkät ne on kuin muillakin!

Epätoivoinen kurkotus ulkoilmaa kohden!

Olen muutenkin miettinyt, onko tälläinen perunankasvatus ihan oikein. Siis, perunan näkökulmasta katsottuna! Nämä mommot aion riistää purkeistaan vappuna. Silloin on minun ja Beiben yhteiselon vuosipäivä. No, hieman kieli poskessa, olen ajatellut näitä peruna-raukkoja, jotka eivät koskaan saa kokea ulkoilmaa ja luonnollisen maaperän tuntua kuoressaan. Pienen elämänsä, muovipussimultaan istutettuna ja pieneen muovipurkkiin, mukuloiden kasvu, rajattuna. Nämä eivät ole "free range" perunoita!

Yläkerran köynnös

Eteisen ikkunalla oleva, onnekas yksilö, saa sentään tuulahduksen ulkoilmaa, aina kun joku avaa oven. Mutta keittiön- ja yläkerran ikkunoilla kasvavat reppanat, jäävät siitäkin paitsi. Ei ole helppo, perunankaan elämä! Mutta, toisaalta, ovathan nämä yksilöt saaneet mahdollisuuden lisääntyä. Monet, keskitalvella itäneet lajikumppaninsa, kokevat varmaan biojäteastian kohtalon. Tai, pahimmassa tapauksessa, joutuvat sekajätteen joukkoon, roskikseen!

Bataatit ovatkin olleet haastavampia (kiittämättömämpiä) idätettäviä. Mutta vihdoin osa niistä on alkanut näyttämään jotakin elonmerkkejä. Koska ensimmäiset batskut eivät meinanneet millään alkaa itämään, jatkoin kaupoista, itäneiden bataatien metsästystä. Ja lopulta se tuottikin tulosta. Beiben kanssa löydettiin kaksi yksilöä, joissa oli idun alut. Tosin, siinä sitten kävi niin, että kotona toisesta irtosi itu. P.....e! Kyllä koettelee!
Nyt kuitenkin molemmat ovat istutettu purkkeihin ja itunsa pudottaneessakin on yksi pieni pullistuma. Olen varma, että ituahan sieltä kohta pukkaa!

Itunsa pudottanut, huolimattoman käsittelyn seurauksena!

Jossain netissä olleessa bataatin kasvatusjutussa oli, että jos mukulassa ei muutamassa viikossa tapahdu itämistä, kannattaa unohtaa kyseinen yksilö ja vaihtaa uuteen. Tällä lyhyellä bataatin kasvatuskokemuksella,  voin kertoa, ettei kannata ihan heti luovuttaa. Itäminen kestää kauan! En tiedä itäisikö ne paremmin pimeässä ja kosteassa, esim. kellarissa. Samoin kuin perunatkin. Minulla ne ovat olleet huoneen lämmössä ja valossa.

Ei eloa. Muttei ole mätäkään, vielä!

Tässä yksilössä on toinenkin alku, tois puolel mukulaa!

Nyt kun malttaisi antaa itujen kasvaa rauhassa. Noin 15 senttisinä, niistä otetaan pistokkaat ja juurrutetaan. Mitenkähän sekin onnistuu... Ja näistä pistokkaista kasvaa ne yksilöt, jotka kasvattavat niin paljon mukuloita, että olemme omavaraisia ensi talven bataattien suhteen!

Mutta kattokaas näitä ituja! Upeita!

Ainahan sitä haaveilla saa! Vai mitä?