Viikonloppu mennä vilahti!

Voi että nää viikonloput menee sukkelaan! Vaikka olen työni puolesta onnekas siinä mielessä, että minulla on aina viikonloput vapaat, silti ne menee liian nopeaan!
Perjantai oli tosi stressaava. Hukkasin nimittäin kännykkäni! Torstai-iltana huomasin, ettei se ole kassissani. No, en ollut vielä siinä vaiheessa kovin huolissani; olin nimittäin aivan varma, että olin jättänyt sen pukukaappini hyllylle. Kuten yhtenä päivänä aikaisemminkin tällä viikolla. Joten, en sitä liiemmin edes etsinyt kotoa, mitä nyt vähän silmäilin.
Aamulla katsoin kyllä auton takapenkille. Heitän kassini aina sinne. Ei näkynyt puhelinta siellä. Vähän niinkuin henkseleitä paukutellen astuin pukuhuoneelle ja käsi kaapin hyllylle. Olin vieläkin varma, että siellähän se lepäilisi. Sydäntä kieltämättä kouraisi, puhelin ei ollut siellä! Tyttären kanssa soitettiin kännyyni, josko se soisi jossain kaapin uumenissa. Ei soinut! Menimme soittelemaan pyykkihäkkien luo. Jos se olisi vahingossa mennyt pyykkien mukana sinne. Ei soinut sielläkään! Pomolta kyselemään, onko joku löytänyt. Ei tärpännyt. Eikä sitä ollut kukaan ruokalaankaan palauttanut. Nyt olin jo huolissani! Muistan selvästi, kun se oli pukarin penkillä, vaatteita vaihtaessani töiden päättyessä!
Ruokatauolla kävin pönkimässä auton läpikotaisin. Ei onnannut! Katselin koko matkan parkkikselta työmaan ovelle tarkkaan, jos se olisi pudonnut sille matkalle. Ei näkynyt. Argh!
Olisi vielä mahdollista, että joku olisi sen vienyt porttivahdille tai lähikauppaan. Tai sitten se olis pudonnut kotipihaan. Tosin Beibehän linkosi traktorilla pihan... Mutta toisaalta, puhelihan hälyytti aamulla, kunnes siitä loppui akku!
Töistä päästyämme, pyysin tytärtä soittamaan Beibelle, olisiko hän löytänyt kännyäni. Ei ollut. Samalla kun juteltiin, hän pyöri pitkin pihaa. Yht'äkkiä hän sanoi löytäneensä puhelimeni! En ensi uskonut, mutta niin hän vaan väitti! Känny oli tippunut kassistani auton viereen, kun olin ottanut kassiani takapenkiltä. Mahtavaa! Vuorokauden kuivattelun jälkeen, heitin kännyn lataukseen ja puhelin toimi! Onneksi ei tarvinnut alkaa sim-korttia sulkemaan!

Ihanat ruusut, ihanalta tyttäreltä!

Beibe oli lämmittänyt saunan. Oli ihan käydä löylyttelemässä ja rentoutumassa viikon päätteeksi.
Hän oli myös muistanut minua naistenpäivän lahjalla. Hän oli tehnyt minulle kotipihan katajasta paistinlastan. Olin sellaista toivonut pitkään. Ihana lahja!
Tytär osti meille pari kimppua ruusuja ja asetteli ne kauniisti maljakkoon! Ei ne kukat tarvitse miesten ostamia olla! Yhtä hyvin naiset voivat niitä hankkia toisilleen ja itselleen!

Ihana lahja, ihanalta mieheltä!

Lauantaina ulkona kävi kova tuuli. Loistava keli siis olla sisällä ja viimeistellä villasukat. Viime kesänä tutustuin lankojen värjäämisen ihmeelliseen maailmaan. Kävin yhden kurssinkin kavereiden kanssa ja muutaman kerran värjäsin ihan itsenäisestikin lankoja. Itse keräämistäni kasveista. Olin pitkään suunnitellut kutovani itselleni raitasukat, mihin käyttäisin näitä värjättyjä lankoja. Sukat ovat valmistuneet, kuin se kuuluisa Iisakin kirkko! Kädet ja niska on koko ajan töistä niin jumissa, ettei pysty kutomaan, kuin hetken kerrallaan. Mutta, sain kuin sainkin, sukat valmiiksi ennen kesää!

Luonnovalkoista 7 veikkaa ja samaa värjättynä kasveilla

Raidat ylhäältä alas: Tiikerikaunosilmä,pietaryrtti, krappi ja lupiini.

Sunnuntaina oli ollut tarkoitus mennä pilkille. Aamulla satoi vettä kaatamalla ja sade jatkui pitkälle iltapäivään. Sen verran sokerista ollaan, ettei huvittanut lähteä jäälle. Harmitti, olin meinaan ostanut paketin makkaraakin, oikein nuotiolla paistettavaksi.
No, onneksi hätä ei ollut tämän näköinen! Meillä on kota! Sinne kyhäsin tulet makkaranpaistoa varten! Hetken jo mietin lähtöä kauppaan hakemaan pannukahvia, mutta keitin sitten ihan suodatinsumpit ja vein ne termarissa kotaan. Muutama pulla vielä pakkasesta sulamaan. Naistenpäivä kaffeet oli katettu!

Tirisee!

Ollaan vietetty ihan hävettävän vähän aikaa kodassa. Ollaan aikoinaan hankittu se itsellemme häälahjaksi. Yhteen aikaan tehtiin todella paljon ruokaa siellä. Tänä talvena olen kerran paistanut muikkuja siellä ja Beibe käynyt pari kertaa savustamassa kalaa. Oli tosi kiva, pitkästä aikaa, istuskella siellä ja tuijottaa tuleen. Beiben sisko ukkoineen poikkesi ja turistiin kodassa aika tovi. Kivaa!

Supintaljoja pyllynalusina!

Kodassa Maurilla on lupa olla penkillä!

Kota oli vähän epäsiisti. Koivun siemeniä ym. roskaa oli ylt'ympäriinsä ja muutenkin siellä oli grilli ja muuta tavaraa talvisäilössä. En sitten viitsinyt ottaa kauheasti kuvia sieltä. Mutta, lupaan siivota siellä lähi tulevaisuudessa ja tehdä postauksen siitä!

Leppämäki hiljentyy sunnuntai-illan viettoon ja toivottaa kaikille oikein hyvää tulevaa viikkoa!