Banaanileivän myötä saavutin henkisen mummuuteni!

Uhosin, että jouluksi en leivo mitään! Kuten ei minulla yleensäkkään ole tapana. Kuten te kaikki tiedätte, minä vietän synttäreitäni joulukuun puolessa välissä ja leivon jouluherkkuja silloin. Kun paikalla on paljon syöjiä ja joulun maut eivät vielä ole alkaneet tökkiä

Mutta nythän kävi niin, että meiltä meinasi jäädä haaskuuseen aikasmoinen kasa banskuja. Ihan hirveää!
Suunnittelin niiden pakastamista, mutta pakastimet ovat ihan tupaten täynnä vieläkin. Ja olisiko niitä tullut sieltä käytettyä?
Kaneille syötän banaaneja kuorineen. Kyllä! Ja ne pitävät niistä kovin, eikä niille ole banaanista mitään haittaa, mahavaivoja tms.. Ne ovat saaneet niitä ihan syntymästään asti, kuten sitä kaaliakin, josta on aikanaan joku kommentoija minua parjannut.
No, kaneille annan banaania satunnaisesti, yhden banskun/ 3 kania. Joten se ei ollut tähän banaanimäärään ratkaisu. Koska niitä oli 6 kappaletta. Siis banaaneja, ei kaneja! ;)

Minulla on sellainen vanha luotto-ohje banaanimaustekakusta ja sitä teenkin usein, koska tytär ja Beibe sitä rakastavat.

Olin kuitenkin joskus töissä guuggeloinut banaanileivän ohjetta ja ajattelin tekeväni pari sellaista. Laittaa ne sitten pakkaseen, jos ei porukalle maistu. Ja  olisihan sitten vierasvaraa joulun jälkeiseen elämään.

Siis, nimestään huolimatta tämä on kahvikakku, eikä leipä. Tai, ehkä ameriikkalaiset makealle persona kansana tätä leipänä nassuunsa vetää. Mutta kyllähän tämä näin suomalaisittain kahvikakun määritelmät täyttää!

BANAANILEIPÄ

• 2 kpl erittäin kypsiä banaaneja
• 100 g sulatettua voita
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 2,5 dl sokeria
• 1 huoneenlämpöinen kananmuna
• 1 tl vanilja-aromia tai jauhetta
• 3,5 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka ja vuoraa se tarvittaessa leivinpaperilla. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

Muussaa banaanit kulhossa ja sekoita voisula joukkoon. Sekoita kananmuna ja sokeri seokseen. Jos käytät nestemäistä vaniljaa, lisää se nyt.

Lisää massaan keskenään sekoitetut loput kuivat aineet ja sekoita massa nopeasti tasaiseksi.

Jos haluat koristella halkaistulla banaanilla valmiin kakun, laita kakkuvuuan pohjalle halkaistu banaani limittäin, leikkuu pinta alaspäin.

Lusikoi kakkumassa vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin tunti. Kokeile tikulla kypsyyttä. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua... jos vain maltat!

Tämä kakku oli herkkua! Minua itseäni hieman hirvitti tuo sokerin määrä. Koska kypsistä banaaneistahan makeutta tulee ihan hyvin itsestäänkin. 

Mutta valmis kakku ei sitten kuitenkaan ollut liian makea. Ja meillä tykättiin tästä niin, että kaksi kakkua tein ja ne syötiin pois pyhien aikana. Vävy ja tytärkin kehuivat tätä hyväksi, ei joulunmakuiseksi kakuksi.

Pakkaseen ei jäänyt kuin ihan pieni pala minulle ja Beibelle joskus myöhemmin syötäväksi. Hyvä näin!

Joskus ollaan mietitty tyttären kanssa sitä, että milloin on yhtä taitava kuin äiti on ollut? Tai mummu. Koska ne määritelmät niin kuin henkisesti ja taidollisesti täyttää?

Onko äitiyden tai kunnon vaimoaineksen määritelmä ruskeankastikkeen teko, vai mikä sen määrittää?

Tyttäreni mielestä se on ollut ehkäpä juuri tuo ruskea soosi.

No, ehkä minä saavutin näiden kakkujen myötä mummuuteni huipun. Ihailin nimittäin aina anoppiani, joka paistoi ihan kaiken puuhellan uunissa tai leivinuunissa. Miten voi olla mahdollista, että joku vaan koittaa kädellä, että voiko kakun laittaa jälkilämpöön paistumaan?

Tänä jouluna minä tein näin! Meidän puuhellan uunissa ei ole mitään lämpömittaria. Ja niin vain paistoin onnistuneesti nämä kaksi kakkua siellä. Ihan tosta vaan! Kädellä tosiaan koitin uunin ilman lämpöä ja se jotenkin tuntui "hyvältä". 

Kerran paiston aikana vaihdoin kakkujen paikkoja, koska tulipesän puoleinen ruskistui enemmän pinnaltaan. Olen ylpeä itsestäni! Vaikka en tiedä, onnistunko moisessa enään toiste.

Mutta ehkä minussa sitten kuitenkin on sitä "mummumatskua"! ;'D