Ihanat joulunpyhät ja kuinka tajusin erään asian!

Käytiin viemässä joulutervehdys Beiben porukoille

Vaikka minusta tuntui koko marras- ja joulukuunkin, että tämä joulu ei vaan meinaa lähteä tänä vuonna lainkaan liikkeelle, jo vain sainkin siitä sitten kiinni ihan viime metreillä.

Ulkosaunakin sai perinteisesti oman kuusensa!

Olen niin nauttinut näistä pitkistä vapaista! Mehän aloitettiin joulu jo aatonaattona, kun Mäyrävuoren sirkus saapui Leppämäkeen. Näin me olemme nimenneet tyttäreni perheen. He kun tuovat nykyään "hieman" elämää tullessaan!

Yksi parhaista "lahjoista" oli, kun kanat alkoivat munimaan tauon jälkeen!

Beibe viritti niille oman kuusen!

Beibe heitti aatonaattona vielä muutaman tonttukeikan hakiessaan isääni syömään ja iltaa istumaan meille. Olikin tosi mukavaa syödä joulupäivällinen jo aatonaattona. Eipä tarvinnut odotella herkkuja aattoon!

Voin kertoo, että lähti nälkä!

Kuukunalle tämä oli pojan ensimmäinen joulu ja minä tein hänelle oman riisipuuron, sekametelisopan, porkkanalaatikon ja rosollin. Hän ei vain oikein arvostanut mummun virityksiä! ='D
Mutta ei se mitään, koirat kyllä arvostavat mummun ruokia!

Pienelle miehelle, pieni porkkanalaatikko! <3

Lahjojakin availtiin aatonaattona

Nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Mummun känny on ihan paras leikkikalu!

Äiti <3

Aatonaattona oli upea kuutamo ja pakkanen kiristyi -19 asteeseen. Oli kyllä upean tunnelmallista mennä vielä myöhään illalla ulkosaunalle saunomaan sen jälkeen, kun oltiin isä viety takaisin kotiin.
Kuu valotti tienoon niin, ettei lamppua tarvinnut.

Puut paukahtelivat pakkasen kiristyessä ja fiilis oli tosi upea. Seisoskeltiin hetki ulkona saunan jälkeen ja oltiin jälleen kerran onnellisia, että on mahdollisuus asua ja elää näin.

Aattoaamuun kuului perinteisesti Joulupukin kuumalinja, Lumiukko ja Lumiukko ja lumikoira. Vähän kyyneltä silmäkulmaan puuroa syödessä! ='D

Puuroa puulusikalla, kun kaikki muut on tiskikoneessa! =D

"Mummu, pois piirrettyjen edestä!"

Mäyrävuoren sirkus lähti puolen päivän jälkeen toiseen mummulaan ja me Beiben kanssa Vehkajärvelle joulukirkkoon.

Tonttupappa on tiukkana! ='D

Joulukirkossa ei tule käytyä ihan joka vuosi, eikä ihan joka toinenkaan. Minulle tämä oli elämäni toinen joulukirkossa käynti.
Beibe on hieman useammin käynyt. Mutta mutta muisteli, että on viimeksi Vehkajärven kirkossa jouluna käynyt joskus 45 vuotta sitten ja hevoskyydillä Pajulanjärven yli perheensä kanssa.

Kirkko oli ihan tupaten täysi! En tiedä, mahtoiko kaikki edes mahtua sisään.
Toimitus oli mukavan lyhyt ja muutama perinteinen jouluvirsi tuli veisattua värisevällä äänellä. Mikähän siinäkin on, että aina alkaa itkettämään!

Hieno tunnelma ulkona, kun kirkonkellot soivat ja Vivace kuoro lauloi!

Aattoilta menikin meillä sitten ihan kahdestaan ja me kyllä nautittiin. Kuunneltiin Tubesta joulumusaa, syötiin sitä itetehtyä lipeäkalaa, saunottiin ja avattiin lahjat.

Monen viikon projekti tuhkankeräämisineen ja liottamisineen!

Mutta kyllä kannatti!

Kyllä pukki taas tiesi, mistä me tykätään!

Dodii! Että tälläisiä makeisia! ;'D

Kattottiin iltamyöhään leffoja. Areenasta katsottiin kotimainen Hymyilevä mies ja tietysti Titanic .

Ulkosauna talvikuosissaan

Saunalla on Beiben joskus koulussa tekemä kynttelikkö

Joulupäivänä olikin vierailu Pälkäneelle, jossa juhlistettiin tänä vuonna veljeni perheen luona isäni syntymäpäiviä ruokailun muodossa.
Ihanaa kanakastiketta tilpehööreineen oli tarjolla. Me veimme jälkkäriksi ihan vain jäätelöä ja karpaloita. Tyttäreni oli keitellyt kinuskia jätskin päälle laitettavaksi. Kyllä taas tiesi syöneensä!

Kuukuna sai pulkan pukilta

Iltaa istuttiin ja kun viimein lähdettiin ajelemaan kotiin, satoikin räntää ja ihan silkkaa vettä taivaan täydeltä. Kyllä monen moista keliä tähän jouluun mahtui!

Mummulassa onkin jo oma pulkka ja sitä päästiin jouluna testailemaan!

Joulupäivän loppuilta meni kyllä ihan leffaillessa kotona. Katsottiin ensin raamatun tarinaan viittaava Noah Netflixistä. Tämä nyt oli sellainen perusviihdyttävä, muttei mitenkään erikoinen. Tulipahan katottua!

 Katsottiin vielä perään ihan telkusta, huikea Florence Foster Jenkins . Meryll Streep tekee aivan mahtavan roolin tässä oopperalaulajan urasta haaveilevasta ja ei lauluääntä omaavasta seurapiirirouvasta kertovasta elokuvassa. Katsokaa ihmeessä, jos ette ole tätä nähnyt!

Hevosten haudalle sytytettiin kynttilä joulunpyhinä

Ehkä hieman pelottavan näköinen tonttu!

Tallin takana on eläinten hautuumaa ja sinne viedään aina lyhty palamaan jouluna

"Navettatonttu!"

Tapaninpäivänä nukuttiin pitkään. "Ihan liian pitkään!", sanoi selkä, polvet ja kaikki muutkin lihakset ja nivelet. Mutta kyllä sitä saa muuten ihan tarpeeksi aikaisin heräillä työaamuina. Ilmeisesti keho kyllä kertoo, että unta tarviin, jos pitkään nukuttaa.

Aamupalaksi perunasalaattia, savulohta ja hapukurkkua leivän päällä

Tapanina katteltiin ihan mahtava, ja varmaan koko joulupyhien paras ja jännittävin elokuva Minisankarit - Ruohonjuuritasolla . Näitä Ruohonjuuritasolla minisarjoja tulee telkusta aika ajoin, ja niitä tykätään katsella.

Mutta tämä elokuva oli kyllä aivan huikea! Nauroin ja jännitin muuraihaisheimojen välistä sotaa sokerinpaloista, kuin parhaassakin actionelokuvassa.

Muuten Tapaninpäivässä ei mitää suurta jännitystä ollutkaan. Aurinko pilkahti ja valoitti hieman ennen laskeutumistaan ja me kävimme valoisaan aikaan pienen metsälenkin ja palattiin kylän läpi kotiin.

Mäyrävuoren sirkus tiputti Benjan meille hoitoon, kun olivat menossa vävyn mummulassa käymään. Joten me ulkoiltiin koirien kanssa ihan vaan meidän tontilla ja suojattiin vielä verkoilla muutama pähkinäpensas ja itsekseen itänyt pikku tammi. On meinaan olleet ristihuulet liikkeellä aktiivisesti joulunpyhinä ja teputus jälkiä on pitkin ja poikin. Mutta eivät ole löytäneet vielä noita suojaamattomia, joten aika oli niin kuin ihan viime tippa!

Lepakko? liiterin ovella!

Eipä tässä muuta ihmeellistä enään! Tiskikone ja pyykkikone laulaa arkista lauluaan, takassa on tuli ja josko vielä illalla söisi jäljelle jääneitä jouluruokia. Lounaaksihan tein herkullista rosollipaistosta .

Hieman on sellainen haikeus mielessä. Mehän ollaan ihan normaalisti töissä nämä kaksi välipäivää. Elintarviketyöläisten "kirous", kun täytyy taas tehdä ihmisille ruokaa kauppoihin vuoden vaihdetta varten.

Mutta tänä jouluna tajusin erään asian, kun me joulua alettiin viettämään oikein tosissaan jo aatonaattona. Joulu ei ole päivämäärä, vaan se on tunne!

Tytär leipoo ja Mauri kyttää kulhoa nuoltavaksi!

Näkymä joulupäivänä yläkerran ikkunasta

Ei sitä joulua saa mieleen, jos se ei ole tullakseen. Ehkä tälläiset pitkät vapaat ja niiden luoma rentous fiilarit minulle toi. Se, että sai olla puuhakas itselleen ja läheisilleen monta päivää ja silti päiviin mahtui vielä rentoutumista ja lepoakin.

Jos kerran kaikkea muutakin tässä maailmassa voi siirtää ja muuttaa ihan vaan mielijohteesta, kyllä Jeesuksenkin syntymäpäivää ja jouluaattoa pitäisi aina viettää maanantaisin. Jotta niillä kaikilla, joilla on pienikin mahdollisuus ja halu näin tehdä, saisivat viettää pitkät vapaat. Tämä hektinen maailman meno ja ihmisten hyvinvointi tarvitsee pitkiä vapaita!

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille ja mielettömän rentouttavia välipäiviä niille onnenpossuille, joilla ne ovat vapaana!