Vuodenvaihe toi kylmyyden!

Tämä vuodenvaihde otettiin haltuun oikein kunnolla! Pari päivää juhlittiin, mukavassa kaveriporukassa. Saunottiin ja istuttiin paljussa. Vuorokausirytmi meni kertaheitolla uusiksi! Voi kauheata sentään! =D

Kylpyankkaradio oli viihdyttäjänä paljussa!

Onneksi pakkaset pysyivät kohtuullisina vuodenvaihteessa. Tai, no! Uudenvuodenpäivän iltana taisi olla -12 astetta. Vähän jalkapohjat meinasivat jäätyä paljun rappusiin kiinni.

Hilpeä naisjoukko pipot päässä, totta kai!

Aattona kavereilla oli perinteiset risujen poltot ja ammuttiinhan me raketteja. Raketeistahan voi olla montaa mieltä. Yleisestihän moista turhuutta paheksutaan, mutta meidän uuden vuoden juhlintaan se kuuluu.

Minimoi?!? Ei vaan emäntä vahvasti suojautuneena!

Lauantaina olikin sitten jo ihan reilusti pakkasta. -16 astetta näytti mittari päivällä. Mulle tuli ihan hirveä himis mennä meidän pikku lammelle luistelemaan. Instassa ja blogeissa oli kuvia luistelevista ihmisistä ja minä halusin kanssa.
Omistan kahdet luistimet. Mutta kumpiakaan ei löytynyt! Beiben kanssa koluttiin IHAN joka paikka. Siihen sitten tyrehtyi minun haaveeni.
Illalla tytär soitti. Hänellä oli minun toiset luikkarit. Mutta ei se siihen hätään paljon auttanut. Luistelematta jäi. Ja toisten luistimien katoamismysteeri selvittämättä!

Koska en päässyt luistelemaan, luin loppuun työkaverilta lainaamani kirjan. Millenium -sarjaa jatkavan "Se mikä ei tapa". Ei se ihan vetänyt vertoja aikaisemmille, Stieg Larssonin kirjoittamille, mutta oli viihdyttävä. Mielestäni se kunnioitti edeltäjiensä tyyliä.

Kylmyys toi mukaanaan myös huolia. Pienessä, puulämmitteisessä talossa asumisessa on omat haasteensa. Lumettomuus hieman huolestuttaa myös. Pysyvätkö vesi- ja viemäriputket sulina? Ja entäs meidän jätevesipumppaamo?

Pieni pirtti kylmenee herkästi, kun ei ole lunta, millä lumeta sokkelia. Kun on kokemusta viemärin jäätymisestä ym. "kivoista" jutuista, niin pistää tälläset pakkaset mietityttämään. Taas tässä huomaa sen asian, että ilot ja huolet ovat tasapainossa. Juhlinnan jälkeen, tuleen aina arkiset murheet!

Sunnuntaina sitten satoi lunta. Sen verran, että voi sanoa. Eräs kaveri sanoi joulun alla, ettei hän kaipaa yhtään lunta eikä pakkasta. Ne tuovat vain ongelmia ja elämä hankaloituu. Tietyllä lailla hän on kyllä oikeassa.
Viime yönä en saanut nukuttua. Kuuntelin, kuinka pohjoistuuli ujelsi nurkissa. Olin huolissani, vähän kaikesta. Eläimet huolettaa. Se miten ne tarkenee.

Mauri ei tarkene yhtään! Se on lähes pelokkaasti katsellut punkastaan tai takan edestä, ettei sitä vain käsketä ulos. Lauantaina se taisi käydä pari kertaa pissalla. Otettiin se mukaan lammelle. Se jäi liiterin tykö vinkumaan, eikä tullut pellolle. Illalla sillä on tosi vaikeaa, kun tuli kakkahätä. Ei ole helppoa!
Takkia sille on ihan turha pukea pihaan päälle. Se ei liiku se päällä senttiäkään! Lenkille tänä aamuna sen laitoin. Remmissä se kulkee takki päällä, mutta ei se siitä nauti.
Kissaa on pakko hätistellä välillä ulos, kun se ei käy hiekkalaatikolla. Helposti sekin pyörtää kyllä oven raosta takaisin sisälle.

Pakkasten myötä, tuntuu, että elämä on pelkkää polttopuiden kantoa, tulien tekemistä tulisijoihin, veden lämmittämistä elukoille. Ja huolta selviämisestä! Ja varsinkin yön pitkinä tunteina, kun uni ei tule, murehtii asioita. Mietin paleltaako eläimiä tallissa ja kanalassa. Lähteekö autot aamulla käymään ja jättääkö ne tielle? Murehdin tytärtä, jolla ei ole lämmityspaikkaa autolleen. Ja huoltani lisää se, että pakkastenhan on luvattu vain kiristyvän. Puolen viikon paikkeilla pitäs lämpötilan laskea -25:een. Voi kauhistus!
Kuuden aikaan aamulla, Beiben jo lähdettyä töihin, raahasin puita sisälle liiteriltä. Tein suunnitelmaa siitä, miten elukat olisivat ulkona tänään. Koska ne veisin ja miten siivoisin tallin. Kovilla pakkasilla sontakin jäätyy lattiaan kiinni. Ja kuinka kauan pitäisin elukoita ulkona! Voi jessus, ei ihme että väsyttää!

Olen kuitenkin kerinnyt, kaiken tämän pakkasten tuomien pelkotilojeni lisäksi, katsahtamaan hieman tulevia kylvöjä. Inventoin hieman siemeniäni ja sunnuntaina käytiin kavereilla suunnittelmassa, mitä kasvariin laitettaisiin tulevana kesänä. Sen verran ainakin tuli selväksi, että ihan niin paljon tomaattia ei tarvita, kuin viime kesänä laitettiin!

Beiben ja Maurin vuosi huipentui saaliiseen. Beiben veli ampui Maurin hyvästä ajosta, uuden vuoden aattona jäniksen. Hienoa! Se olikin eka pupu tänä metsästyskautena. Ampuja antoi saaliinsa meille ja siellä se nyt roikkuu kellarissa. Tiedossa on siis jänispataa!

Mites Teillä? Vaikeuttaako kovat pakkaset teidän elämäänne? Entäs joko on ajatukset siirtyneet ensi kesän kasvatuskauteen?

Kirpsakkaa viikon alkua kaikille! Ja sydämellisesti tervetuloa Antti, seuraamaan blogiani!