sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ihastu itsetehtyyn raparperiviiniin!

"Poika saunoo!"


Muistatteko 90-luvun laman ja kotiviinibuumin? Silloinhan melkein joka taloudessa tehtiin ite vinkkua. Ja kivijalkaliikkeitä, joissa myytiin vinkkutarvikkeita, oli lähes joka kylässä. Kilju sai hienomman nimityksen: Kotiviini!

Mauri raparperien varjossa keväällä!


Beibe sai kimmokkeen kotivinkun tekemiseen tämän buumin mukana ja on yhä sillä tiellä. Hän on erittäin taitava viinintekijä ja esimerkiksi hänen mansikkaviininsä on himoittu lahja.
Minä en juurikaan viinintekoon osallistu muutenkuin raaka-aineita keräämällä ja pulloja pesemällä. Yksi viinimestari taloudessa riittää. Juon kyllä Beiben tuotoksia mielelläni!

Beibe pilkkoo rapsut suoraan ulkoa pönttöön!


Mansikkaviinin ohella, raparperiviinistä on tullut meidän suosikkimme. Se on ihanan raikasta seurustelujuomaa. Edulliseksikin sen valmistus tulee. Jos raparperit ovat omasta takaa ja käymisainevälineet löytyvät varastosta, ostettavaksi jää rusinat, sokeri ja käymisainepakkaus. Noin kymmenellä eurolla saa 20 litraa laatujuomaa!
Ruuan kanssa nautittavaksi raparperiviinistä ei oikein ole, mutta jälkiruuan kera voisi sopiakkin.



Tänä kesänä pöntöt ovat pöhissetkin ahkeraan meidän pesuhuoneessa. Veljilläni on 40-vuotiskekkerit heinäkuussa ja he ovat tilanneet juhlajuomaa Beibeltä. Onneksi näitä viinejä ei tarvitse pullottaa, vaan menevät hanallisiin kanistereihin. Niistä juhlakansa voi sitten mukiinsa jaloa juomaa lorotella!



Raparperi viiniaineena on edullista ja melkein koko kansan käsillä. Yksi mutta rapsuvinkun tekemisessä kuitenkin on; raparperin vanhetessa, sen sisältämä oksaalihappomäärä alkaa olemaan niin suuri, että viinin käymäänlähtö saattaa estyä. Kokemuksen mukaan, juhannukseen mennessä kerätyt raparperit lähtevät hyvinkin käymään, eikä ongelmia ole ollut. Myöhemminkin raparperiviininteko onnistuu, kun lisää liitujauhoa, joka neutraloi oksaalihapon.
Meillä viinintekoon on käytetty ihan marketeista saatavia käymisainepakkauksia. Niiden saatavuus on taas parantunut. Olisiko ihmiset innostuneet jälleen jalostamaan puutarhansa ja metsänantimia kotiviiniksi? Ja ihan tavallista sokeria on viineihin käytetty. Ei panimosokeria, kuten käymisainepakkauksessa suositellaan.
Käymisainepakkauksesta löytyy täydelliset ja hyvät ohjeet viinintekoon. Joten en ala alusta saakka neuvomaan. Mutta suuntaa täydelliseen raparperiviiniin annan!

RAPARPERIVIINI  n. 20 litraa


  • 5 kiloa raparperia pilkottuna
  • 750 g rusinoita
  • 4 kiloa sokeria
  • 20 litraa vettä
  • käymisainepakkaus
Lisäksi tarvitset käymisastian, vesilukon ja lapon. Näitä saat myös marketeista tai netistä tilaamalla. Korkkeja, korkituslaitteen ja pullot tarvitset myös. Halutessasi voi viimeistellä tuotoksesi etiketeillä ja kapsyyleillä.




Käymisainepakkauksen ohjeita noudattamalla viini onnistuu kyllä varmasti. Mutta tässä muutamia vinkkejä!
Ohjeissa neuvotaan laittamaan marjat tai hedelmät siiviläpussiin. Pakkauksessa sellaista ei ole ja raparperit eivät siiviläpussia tarvitsekkaan. Ne eivät möhjäänny käymisen aikana ja viini on kyllä kirkastunut hyvin.  Käymisen jälkeen, voit siivilällä kauhoa raparperinpalat pois käymisastiasta ennen lappoamista.
Ohjeessa neuvotaan kuumentamaan 10 litraa vettä ja kaatamaan se käymisastiassa olevien marjojen tms. ja sokerin päälle. Näin kannattakin tehdä, jotta sokerin saa liukenemaan ja marjojen tms. mehustuminen alkaa.



Lisää käymisastiaan kylmää vettä, kunnes nestemäärä on noin 20 litraa. Tarkista nesteen lämpötilaa vettä lisätessäsi, ettei se jää liian kuumaksi tai kylmene liikaa. Ohjeissa sanotaan viinimehun sopivaksi lämpötilaksi n.35 astetta hiivalle. Mutta meidän viinimaestro laittaa hiivan 26 asteiseen viinimehuun. Hän sekoittaa viinihiivan, joka sisältää ravintosuolan, vesilasissa, 26 asteiseen veteen ja lisää vielä teelusikallisen sokeria. Hän antaa hiivanesteseoksen lähteä toimimaan ennen käymisastiaan lisäämistä. Hiiva alkaa muodostamaan vaahtoa, siitä tietää sen käynnistyneen.
Sitten vaan noudattelet jälleen käymisainepakkauksen ohjeita käymisen, pysäyttämisen, kirkastamisen ja muiden juttujen suhteen.
Ennen pullotusta muista jälkimakeutus! Se on todella tärkeää, koska liian karmu ja hapan vinkku jää kyllä juomatta!


Pakkauksessa neuvotaan jälkimakeutukseen käytettävän sokeria 2,4g/litra viiniä. Tämä määrä nostaa makeutta yhdellä asteella. Mutta jos sinulla ei ole ominaispainomittaria, jota et todellakaan välttämättä tarvi, maistelemalla oikea makeusaste selviää. Sillä makuhan on se mikä ratkaisee!
Viini on valmista nautittavaksi heti. Mutta muutaman viikon tai kuukauden säilytys tasaa makuja ja makeutta. Mutta miksikään vuosikertaviineiksi näistä kotiviineistä ei ole! Tosin olemme Leppämäkeen muuttoa juhlistaneen monta vuotta vanhalla, kotitekoisella valkoviinillä, joka oli säilynyt hyvinkin käyttökelpoisena!
Nyt sitten tyhjentämään raparperipuskat ja vinkkua vääntämään! Ja marja- ja omenakausihan on vasta edessäpäin!



Jos joku tarvitsee lisää neuvoja, täältä meiltä niitä saa. Autamme tässä jalossa harrastuksessa mielellämme! Ja muistakaa, kohtuus myös kotiviinin juomisessa!

Meikä lähtee nyt parin päivän risteilylle Visbyyseen, Gotlantiin. Matkakertomusta siis tulossa piakkoin!

14 kommenttia:

  1. Näyttää ja kuulostaa hyvältä, varmasti maistuukin. Mä en ole koskaan vielä saanut hyvän makuista itse tehtyä viiniä maistaa, aina ne on olleet ihan kamalia. Mutta toi teidän kuulostaa kyllä onnistuneelta, samoin se mansikkaviini on varmaan hyvää. Ite taidan olla liian laiska viiniä tekemään... eikä meillä muut sitä varmaan joiskaan, mä oon meillä se viininjuoja. Sain muuten äskettäin elämäni parasta punaviiniä, todella todella hyvää!! Sellanen ihme maitopurkin mallinen joku pöytäviini, odotus ei ollu suuri mutta maku yllätti todella positiivisesti, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja piti vielä sanoa, että oikein mukavaa reissua sulle! Kerrokkin sitten kaikki, jos vaikka ite sais inspiraation vastaavanlaisesta reissusta kesällä, kun ei ole mitään suunnitelmia lomalle vielä...

      Poista
    2. Beibe tekee viininsä aina niin rakkaudella, ettei niistä voi tulla huonoja! 😃
      Yleensä halvat, alle 10 euron vinkut on parhaita.

      Ilman muuta laitan juttua Visbystä tulemaan!

      Poista
  2. Uskon, että raparperiviini on hyvää. Samoin varmasti mansikkaviini maistuisi. - Hyvää matkaa, nauti! Ja muistathan meitä sitten kuvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beiben viineissä on aina niin reilusti raaka-ainetta, että varmasti tulee makua!

      Kiitoksia, kamera on mukana, joten kuvia luvassa! Yksi päivä vaan ollaan, mutta eiköhän siinäkin jotain ehdi näkemään!

      Poista
  3. Muistan hyvinkin tuon kotiviinibuumin. Sitä tuli meilläkin harrastettua jonkin aikaa ahkerasti. Viimeksi on tehty viiniä aronianmarjoista, !mutta siinä meni jokin pieleen ja viinistä tuli pahaa. Homma kuivahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, ne onkin haastavia ne aroniat viinin ja ihan mehunkin teossa! Aronioissa ei ole itsestään juurikaan happoa. Kerran ollaan tehty vinkkua ja mehua niistä ja lisätty viini- ja sitruunahappoa niihin, niin johan on pelittänyt! Mehuun laitoin omenaakin joukkoon, en ihan pelkästä aroniasta tehnyt.

      Poista
    2. Niin, ja vielä sen verran. Me nykyään tehdään marjoista viini niin, me mehustetaan marjat maijalla ensin mehuksi. Ja sitten vettä niin paljon, että tulee toi parikyt litraa valmista vinkkua. Näin tehden viinit ovat kirkastuneet paremmin. Esim. mansikasta tulee paljon töhnää viinin joukkoon, vaikka harsopussissa olisikin. Mehusta tehden tulee ihana viini! =D

      Poista
  4. Minäkin muistan kotiviinibuumin. Isäni teki todellä hyvä omenaviiniä.

    Hyvältä kuulostaa tuo raparperiviini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenoista ollaan tehty siideriä. Tulee sellasta oikeaa siideriä, ei mitään limuversiota! =D

      Jos valkkarista pitää, pitää raparperiviinistä!

      Poista
  5. Ihana Gotlanti <3 Hyvää matkaa!
    Nam teidän kotiviini :) Mun entinen naapuri kerran 90-luvulla tarjos mulle kotiviiniään ja se oli ihan kiljun/kuran näköistä. Sanoin ystävällisesti että ei kiitos!
    Mä oon suunnitellu alkaa panemaan olutta maalaiskodin kellarissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gotlanti oli ihana! Palattu on ja aion vielä joskus sinne palata!

      Joo, kyllä noita kirkastamattomia kotiviinejä on saanut joskus maistella. Ne on sitä kategoriaa kilju!

      Ihan kuule marketeista saatavasta Finlandia-uutteesta tulee loistavaa, vahvaa olutta. Kun laittaa tummaa ja vaaleaa uutetta pönikät, kilo sokeria(muistaakseni), vettä se parikyt litraa ja eikun käymään. Muutaman päivän käyminen, oluet pulloon sokerilusikallisen kera ja korkit päälle. Pullot lämpimässä pari päivää, jotta hiilihappoa alkaa muodostumaan ja sitten pullot kylmään. Viikon päästä voi alkaa tarkastelemaan, onko hiilihappoa muodostunut ja tietysti makuakin! Suosittelen lämpimästi myös kotioluen tekoa! <3

      Poista
  6. Muistan lapsuudestani kun mummu teki kotiviiniä omenoista. Raparperia olisi kyllä runsaasti, mutta viinin teko tuntuu työläältä kun ei ole kokemusta. Sitä paitsi, siitähän voisi tulla liian hyvää :) Siksi teenkin vain mehuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mummu ja pappa tekivät viiniä kurpitsoista. Taisi kyllä olla enemmänkin kiljua. Mutta kuitenkin! =D

      Ei se vinkun teko sen työläämpää ole kuin mehunkaan, ehkä hieman monivaiheisempaa vaan. Mutta todellakin, vaarana on se, että viinistä tulee ihan liian hyvää! ;D

      Poista