Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Tää meidän juttu vaan toimii!



Me ollaan oltu naimisissa 14 vuotta. Mentiin naimisiin 24. heinäkuuta 2004. Koko alkukesän satoi sinä vuonna, mutta meidän hääpäivänä pilvet väistyivät ja aurinko paistoi.
Yhteisiä vuosia on kuitenkin jo 24 vuotta ja onhan meillä kohta 23 vuotta täyttävä tytär.

Moni meiltä aikanaan ihmetteli, miksi me mentiin niin monen yhteisen vuoden jälkeen naimisiin. Että miksei aikaisemmin ja miksi yleensä kannatti enään mennä naimisiin. Kun oli jo talo ja lapsikin hommattuna. Sanottiin vaan, että täytyyhän sitä kattoo kunnolla, ettei tarvi katua!
Kymmenen vuoden varoaika on ihan hyvä parisuhteessa. Jos se sen ajan kestää, sisältäen yhden lapsen koliikin sävyttämän vauva-ajan vuorotyöläisten parisuhteessa ja yhden huoneiston ja vanhan talon remppaamisen, se kestää varmaan lopun ikää.
Ei vaan, todellisuushan oli se, että ei vaan ollut aikaa ja sopivaa hetkeä häiden järjestämiseen. Silti oli koko ajan selvää, että naimisiin mentäisiin joskus. Kymmenen vuoden rajapyykki oli hyvä tavoite ja hetki häille.



No, ei ole tarvinnut katua naimisiin menoa, tai yleensäkkään tätä yhdessä oloa. On ollut ihanat vuodet yhdessä ja toivottavasti niitä on vielä paaaljon edessä.

Monesti sitä ittekkin ihmetellään, että miten me viihdytäänkin niin hyvin yhdessä. Me kuitenkin ollaan luonteiltamme ihan erilaiset.  Ollaan kotoisinkin ihan erilaisista oloista ja perheistä.



Aamulehdessä olikin artikkeli aiheesta; "Mikä saa parin pysymään tyytyväisesti yhdessä?" Juttuun oli haastateltu neljää pariskuntaa, joiden suhteet olivat kestoiltaan muutamasta kuukaudesta yli kahteen kymmeneen vuoteen.


Jutussa oli monta sellaista asiaa, mitä minä tunnistan meidän suhteessa. Vaikka luonteet olisivat ihan erilaiset, samanlaisuutta pitää olla. Se ei tarkoita, että pitää tehdä samoja asioita. Ainakaan koko aikaa! Kunhan ajatusmalli on samanlainen.
Myös samanlaiset arvot ja mielenkiinnon kohteet olivat haastateltavien mielestä parisuhteen liima. Allekirjoitan tämän myös. Olenkin monille sanonut tästä meidän elämäntyylistä, että tästä on molempien pidettävä. Ei tämä muuten onnistuisi. Jo vanhassa puulämmiteisessä talossa asuminen on mahdotonta, jos toinen vaikka haluaisi matkustella talvisin!



Tietysti on hyvä, että viihtyy yhdessä. Olen kuullut sanottavan, että "Kaverin kanssa ei peuhata sängyssä!". Että puoliso ei voi olla kaveri, ne on oltava erikseen!
Minä olen kyllä ihan toista mieltä tästä asiasta. Kyllä me ollaan toistemme parhaat kaverit! Eikä se tarkoita sitä, ettei meidän välillä olisi romantiikkaa.

Tässä artikkelissa oli viittauksia siihen, että sellaisessa parisuhteessa jossa nähdään suurinpiirtein ovensuussa ja heitetään ohimennen läpyt, ollaan helposti parisuhdeterapeutilla ihmettelemässä, miksi seksi ei suju.

En nyt sano, että muita kavereita ei saa olla ja heidän kanssaan ei saisi mennä ja mitään tehdä. Mutta jos ei koskaan halua puolison kanssa mihinkään mennä tai tehdä, kuulostaa minusta oudolta. Voi olla, että tämä joillekkin sopiikin ja suhde toimii näinkin.



Myös itsetunto parisuhteessa täytyy olla kohdillaan. Huonon itsetunnon omaava ihminen ei usko, että toinen voi tosissaan välittää hänestä.
Kyllä toinen pitää lähelle päästää. Uskoa, ettei kukaan ole niin masokisti, että haluaa elämänsä pilata viettämällä se sellaisen ihmisen kanssa, josta ei välitä!
Vaikka kyllä minullekkin tulee välillä mieleen, että mitä toi jätkä oikein mussa näkee? Kun ulkonäkökään ei ole mikään "ruusu" ja varmaan olisi helpommallakin päässyt ilman minua! Mutta Beibe on minulle sanonut, että kyllä hän itse tietää, mitä elämältään haluaa ja hän haluaa olla just mun kaa! <3



Olemme myös molemmat sitä mieltä, että pariaan pitää kunnioittaa sanoillaan ja teoillaan ja häntä ei saa pitää itsestään selvyytenä. Emme hyväksy puolison morkkaamista ja ulkonäön haukkumista. Se on halpamaista ja jos ei miellytä, niin aina voi lähteä etsimään parempaa!

Ei meidänkään elämä pelkkää halia ja pusia ole! Mutta joka ilta sanotaan ne kolme sanaa ja nukahtaa ei saa riidoissa. Eripurat puhutaan viimeistään illalla sängyssä selviksi!

Jotenkin meidän arki on muodostunut sellaiseksi, ettei me kaivata mitään ihmeellisyyksiä ja erikoisuuksia saadaksemme romantiikkaa parisuhteeseemme. Arjen romantiikka on kun ihan parasta!
Pusu ja hali ohimennen, toisen huomioiminen ihan vaan hyvää ruokaa laittaen tai toiselle kuoppa pihalle kaivaen. Siis jollekkin puulle tai pensaalle, ei SELLAISTA kuoppaa! ='D



Joskus olen sanonut, että miksi pitää selitellä, jos parisuhde toimii hyvin. Ei sitä osaa oikein edes selittää, miksi näin on. Kai se on sitten sitä kuuluisaa sielunkumppanuutta!

Kuvat on otettu Kuhmoisten Päijälän kylässä olevalla Ainon sillalla. Kävimme siellä kummitytön kanssa pari viikkoa sitten. Ihan mielettömän kaunis paikka!
Kiitos Nealle kuvista!

17 kommenttia:

  1. Lämpimät hääpäiväonnittelut!
    Pitkän avioliiton kokemuksella voin allekirjoittaa samat asiat. Yhteiset arvot ja samankaltainen suhtautuminen elämään ovat tärkeää parisuhteen liimaa. On myös tärkeää ymmärtää, ettei mikään parisuhde ole pelkkää iloa juhlaa, vaan arki ja vastoinkäymiset ovat osa tavallista elämää. Niistä voi ja kuuluukin voida päästä yli ilman, että laitetaan heti kantapäät yhteen. Ja kyllä minäkin koen Ukkokullan parhaaksi kaverikseni, mikä ei tarkoita sitä, etteikö minulla/meillä olisi runsaasti myös muita ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Meillä varmaan ne alkuaikojen särmät hioutuivat sillä, että oltiin niin paljon eri vuoroissa töissä. Tyttären ollessa pieni, aina vaan toinen vanhemmista oli kotona. Tyttärelle hyvä juttu niin ja varmaan parisuhteellekkin. Kun alkoi ottaa kupoliin toisen tekemiset/tekemättä jättämiset, "syyllinen" osapuoli ei ollut paikalla haukkuja vastaanottamassa. Kun suurinpiirtein nähtiin viikonloppuina, kiukku oli jo haihtunut! ='D

      Poista
  2. Voi että, ootte ihania! Tuollainen on onnellinen parisuhde justiinsa!! Onnea hääpäivän johdosta! ♥

    Meilläkin on takana 24 yhteistä vuotta. Hääpäivä on kohta ja se on nro 23. Meidän yhteiselo on kyllä ollut mutkaista ja mäkistä, vaikka näin kauan on oltukin yhdessä. Me ollaan tosi erilaisia, ihan eri intressit ja maailmankatsomuksetkin oikeastaan ja ihan liian vähän yhteistä aikaa ja tekemistä. En tiedä mikä meitä sitten kuitenkin yhdessä pitää... tapa, tottumus, lapset, velat... vaiko kuitenkin joku sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne. No, tässä kuitenkin ollaan, yhäkin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! <3

      Kyllä meilläkin oli alkuun opettelemista toisissamme. Mutta kun reilun vuoden yhdessäolon jälkeen meitä olikin kolme, ei oikein ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin viihtyä yhdessä! ;'D

      En tiedä, miksi tämä on sujunut niin hyvin. Me vaan ollaan! ='D

      Poista
  3. Oikein ihanaa hääpäivää teille ja paljon onnenvuosia lisää!

    Samoilla periaatteilla meilläkin mennään, yhteisiä vuosia on 35 ja juuri vietettiin hopeahääpäivää. Rakkautta ja välittistä on riittänyt ihan joka päivälle ja tosiaan unten maille ei mennä ilman sovintoa ja halauksia. Kerran pidin jostain ihan ihme syystä mykkäkoulua (mulle harvinaista) kaksi päivää, toisen päivän aamuna isäntä kysyi, että voitaisko olla taas sillain tavallisesti :D. Parhaita kavereita mekin ollaan ja avioon mentiin mekin kymmenen vuoden koeajan jälkeen kolme yhteistä lasta meillä silloin jo oli, on meillä yksi yhteinen aviolapsikin :D. Työkaveri kysyi että tuliko pakkonaiminen - tuli ja kiire kanssa: esikoinen meni kouluun ja haluttiin, että meillä on sama sukunimi, ettei pienessä koulussa kiusattaisi ja kiire tuli siksi, että pappi jäi kesälomalle :D :D :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon! <3

      Hauska tarina sinun mykkäkoulusta. Kyllähän se kun ollaan tavallisesti, niin on paljon mukavampaa molemmilla! =D

      Juu, kyllä se helpottaa koko perhettä se sama sukunimi. Minullakin on tyttönimenä "ei suomalainen" sukunimi ja sitä piti tankata aina itteään esitellessä. Ja selittää, että olen sen ja sen äiti!

      Poista
  4. Te olette ihania yhdessä, paljon onnea hääpäivän johdosta <3
    Allekirjoitamme samoja aatoksia täällä kuin te. Me olemme toistemme puolisot, rakastajat ja parhaat ystävät <3
    Ihania hetkiä ja nauttikaa elämästä yhdessä <3

    VastaaPoista
  5. Peukku pitkälle parisuhteelle!!! ♥

    VastaaPoista
  6. Onnea! Teidän parisuhde on hyvin samantapainen kuin meidän. Yhdessä oltu yli 28v. Kun tavattiin olin 14v ja mies 22v. Meitä yhdessä pitää tietenkin rakkaus, mutta myös yhteiset arvot ja huumori. Pitää pystyä välillä nauramaan vedet silmissä toisen jutuille. Pitää hyväksyä myös toisen ärsyttävät puolet, koska niitä on itsessäkin. Vuosia lisää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Yhdessä hassuttelu ja juurikin se, että saa toisen nauramaan jutuilleen, on ihan mahtavaa!

      Poista
  7. Isot onnittelut!

    Näin juristiksi opiskelevana on myös pakko myös todeta, että juridisesti avioliitto on paljon käytännöllisempi valinta kuin avoliitto. Ei tule yllätyksiä perintöjärjestelyiden yms. suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Juurikin näin! Kyllä mekin aikanaan mietimme näitä juridisia puolia. Olen nähnyt joskus läheltä, kuinka vuosikymmeniä yhdessä olleen avoparin asunto meni sukulaisille toisen osapuolen kuoltua. Surullista!

      Poista
  8. Oikein paljon onnea! Tunnetusti "elämä on", mutta sitten siihen voi suhtautua että onhan se. Yhtään teitä oikeasti (paitsi tod. aidon ja mukavan blogisi kautta) tuntematta sanon: voi miten koskettavaa, kun kaltaisianne ihmisiä on. Paljon lisää kaikkea ihanaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Airi onnitteluistasi ja kauniista sanoistasi! <3

      Poista