Hapatetut pavut

Olen useaan otteeseen täällä blogissa miettinyt sitä, miten saisin pakastimien kuormaa vähennettyä ja säilöttyä satoa vähemmän energiaa viemällä. Totuus vaan on, että pakastaminen on niin helppo ja turvallinen tapa säilöä!

Vaikka edellisessä postauksessani heitinkin, että pitäisikö hankkia kolmas pakastin, se ei ehkä ole kuitenkaan se paras ratkaisu. Tosin lampaat ja kukot ovat vielä teurastamatta ja pakkaset ovat täynnä!

Edellisinä vuosina olen pakastanut papuja ryöpättynä isoja määriä. Niitä ollaan sitten sieltä syöty tortillan täytteenä ja muuten vaan ruuan lisukkeina. Mutta ne vievät kyllä todella paljon tilaa pakastimessa.

Löysinkin viime syksynä vinkin, jota en ollut tullut ajatelleeksikaan. Hapattaminen! Olen kyllä kurkkuja hapattanut ja kanoillekkin olen hapattanut ruokaan. Mutta että papuja!

Papuja ei tarvitse huuhtaisun lisäksi käsitellä muuten kuin poistamalla
kara toisesta päästä.

Nips vaan!

Teinkin niitä jo viime syksynä ja hyviä olivat. Mutta en ehtinyt niistä silloin tänne postaamaan. Nyt tein niitä parikin satsia uudemman kerran ja ollaan niistä tykätty. Ne ei maistu ollenkaan pavuille ja ovat ihanan rapsakoita. Ei sellaisia perinteisesti pavuiksi tunnistamiamme lötköjä. Suosittelen kokeilemaan!

Mietin myös sitä, että hapattaminenhan on oikein oiva tapa säilöä, jos ajattelee ihan kestävälläkin tapaa. Ainekset parhaimmillaan itse kasvatettuja, mausteita ja suolaa lukuunottamatta. Mutta muutahan ei sitten tarvitakkaan, kuin vettä ja puhtaat välineet. Ei tarvitse ostaa etikkaa, eikä sokeria. Energiaa kuluu vain veden kiehauttamiseen. Jos on kellari, säilyttämiseenkään ei kulu energiaa. Ajatelkaas tätä!

Minulla on hankittuna pari säilöntäsankoa, joissa on ritilä pitämässä hapatettavia aineksia nesteen alla. Mutta jos sellaisia ei satu olemaan ja eikä halua hankkia, ohjeessa olevilla neuvoilla pärjää. Olen minäkin tehnyt joskus kurkkujen kanssa noin. Laitoin vain ensin lautasen kurkkujen päälle väärinpäin ja pestyn kiven siihen painoksi. Toimi ihan hyvin niinkin!

Tälläisiä säilöntäsankoja myyvät Honkkarit ja Tokmannit
ainakin. Joissain marketeissakin olen nähnyt.

Näissä on tälläinen systeemi sisään laitettavaksi,
mikä pitää säilöttävät ainekset nesteen alla.

Se on tärkeää, ettei hapatusastiaa peitä ilmatiiviiksi. Sinne muodostuu kaasuja ja astia voi possauttaa nesteet pitkin ja poikin. Kantta täytyy siis pitää raollaan tai peittää tuon ohjeen mukaan, niin kauan kuin se on huoneen lämmössä.

Näin ikään!

Neste voi näyttää vähän häröltä. Mutta jos se tuoksuu raikkaan happamalta
ja maistuu kielelle kirpsakalta, se on silloin hyvää.

Nesteen pinnalla ei saa olla hometta. Eikä myöskään astian reunoilla.
Ja voin kyllä kertoa, että aivan varmasti huomaa, jos hapatus ei ole onnistunut.

Silloin astian sisältö haisee ihan raadolle!

Voisi kokeilla kyllä hapattaa jotain muutakin tänä syksynä, jos vain kerkiää. Nyt on vaan tosi paljon hedelmäkärpäsiä ja ne eivät ole hyviä kumppaneita hapatustouhuissa!

Hapatetut salkopavut

salkopapuja

korianterinsiemeniä

sinapinsiemeniä

sipulia

suolavettä 15 g suolaa/litra vettä

Kiehauta papuja noin 5 minuuttia. Lado pavut lasitölkkiin, lisää mausteet, sipuli ja jäähtynyt suolavesi, niin että pavut peittyvät. Laita papujen päälle painoksi muovipussissa puhdas kivi.

Sulje tölkki kolminkertaisella muovilla ja kiristä tiukalle kumilenkillä. Hapata papuja 18-20 asteessa 10 päivää ja jääkaapissa 2 viikkoa.

Edellisestä hapatussatsista voi laittaa nestettä seuraavaan.
Vähän niinkuin startteriksi. Mutta hyvissä olosuhteissa
lähtee hapattumaan kyllä ilmankin.

Tälläisiä hapatuksia tällä kertaa! Onko siellä muita hapattamista harrastaneita? Ja mitä olette hapattaneet? Olisi kiva saada vinkkejä ja ideoita!

Hyviä ihan minkä ruuan lisäkkeenä vain!

Omavaraistelevaa elämää osa 8; satoa pukkaa ja kierrätysideoita puutarhaan

Benjalla ja Hehkulla on tuijotusbattle meneillään. Ne eivät
siedä toisiaan edelleenkään!

Oho! Mihinkäs se elokuu hujahti? Juurihan se vasta alkoi! Ei kyllä mikään ihme, että on aika mennyt nopeaan, kun ollut tosi kiireinen kuukausi.

Aleksandra -valkosipuleista saatiin hyvä sato!

Syksy on lämpimistä ilmoista huolimatta tullut, sanoi kuka tahansa muuta! Aamuisin koiran kanssa lenkille lähteissä, katuvalot palavat ja aamut ovat hämäriä ja sumuisia. Tykkää kyllä silti!

Katuvalo loimottaa!

Kaunista! <3

Lomat on niin sanotusti lusittu meiltä molemmilta ja minähän aloitin opiskeluni luonto- ja ympäristöalan perustutkinnolla Ahlmanilla Tampereella. Minusta pitäisi kahden vuoden opiskelujen jälkeen valmistua luonnonvaratuottaja.

Opiskelijalook! ='D

Olen saanut kudottua Kuukunalle yhdet
villasukatkin, kun kädet ovat hieman palautuneet
työ rasituksista.

Nyt on taas aika kerrata meidän omavaraisuuteen liittyviä kuulumisia muiden ovaraistelevien bloggareiden kanssa. Tämä postaus on osa joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavaa yhteispostaussarjaa. Tuttuun tapaan löydät linkit muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden postauksiin omani lopusta.

Löysin kuin löysinkin pikkusen villivadelmaa.

Pensasmustikat ovat olleet satoisia. Useita litroja on pakas-
tettuna.

Herkuteltiin ystävän kanssa kakkukahvit hänen vierailunsa
kunniaksi. Pohja omien kanojen munista. Päällä omasta pihasta
pensasmustikkaa ja karhunvattuja, sekä keväällä keittämääni
kuusenkerkkäsiirappia.

Kaikki omat sarjan edelliset postaukset löydät Suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa.

Elokuu on ollut perhosten kuukausi. 

Opintojen lisäksi elämään ei ole paljon muuta kuulunut kuin sadonkorjuuta. Tomaatit alkoivat kypsymään oikein urakkatahtia sen jälkeen kun ne latvoin. Ei meinaa mukana pysyä kypsymisvauhdissa, mutta olen niitä säilönyt öljyyn uunissa kuivattuina . Ovat todellista herkkua!
Olen myös keitellyt pastakastiketta, mitä voi kyllä syödä ihan keittonakin. Pitäisi ehtiä sekin ohje tänne blogiin postaamaan.

Näistä aineksista tehtiin pastakastiketta.

Pastakastiketta menossa pakastettavaksi!

Jokainen ilta kolun jälkeen on tosiaan mennyt viimeisten viiliyrttien keruussa ja satoa korjatessa. Itse en ole mikään hirveän kova villiyrttien käyttäjä, vaikka ehkä pitäisikin. Mutta olen yrittänyt vähän ennakoida mahdollisia talven kouluprojekteja varten. Pitää olla matskua, jos vaikka tulee jotain kivaa mieleen!

"Kun huomaat, että sataa ja pitäisi silti lähteä aamulenkille
ennen mamman kouluunlähtöä!"

Saatiin vävyn mummulasta monta kassillista omenoita ja päärynöitä. Yhtenä päivänä Leppämäen ulkosauna muuttui mehupuristamoksi ja saatiin pakkaseen monta litraa ihanania tuoremehuja. Kuulemma omenoita on tulossa lisääkin, joten hommia piisaa. Pitäisiköhän hommata kolmas pakastin...

Meillä on varta vasten omenoiden rouhintaa varten oma
oksasilppuri. Se on käytettynä saatu aikanaan ja puhdistettu
huolella tätä hommaa varten. Teriä on hieman nostettu, jotta
rouheesta tulee sopivampaa.

Hedelmien murskaamista varten myydään murskainta. Mutta
onneksi pääsimme kerran sellaista kokeilemaan ystävillämme ja
totesimme sen olevan huono. Siihenkin täytyy kuitenkin omenat ainakin
halkaista. Tähän silppuriin pienet omenat menevät kokonaisina.

Silkkaa rakkautta!

Härkäpavuista tuli ihan kiva sato. Olivat kyllä tosi työläitä silpiä ensin paloistaan ja sitten vieltä ryöppäyksen jälkeen kuoristaan.

Isoin härkäpapusato evö!

Instassa kyllä minulle kerrottiin, ettei niitä papujen ulointa kuorta tarvitse välttämättä poistaa. Pehmenee kyllä pitkässä haudutuksessa. Mutta minä maistelin niitä ja tuntuivat kyllä niin kumisilta ainakin noin lyhyen ryöppäyksen jälkeen, että katsoin parhaaksi ne poistaa. Tulevatpahan ainakin syötyä, kun on kunnolla käsitelty!

Sokeri- ja silpoydinhernettäkin on vähän ryöpättynä pakkasessa.

Me laitettiin aikas ajoissa mehiläiset talviruokinnalle. Instassa olen kyllä katsonut, että jotkut ovat hunajansa keränneet vasta elokuun lopulla. Mutta me ajateltiin tehdä niin kuin kurssilla opetettiin. Ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Rönsyillään sitten myöhemmin!

Sokerilientä likoille!

Meille tuli kylmästä ja kuivasta kesästä huolimatta mielestämme huippusato hunajasta. Saatiin 36 kiloa! Hyvä meidän tytöt!

Kennoissa näkyy jotain tummempaakin hunajaa joukossa!

Itselle jätettiin suurinpiirtein talven hunajat ja läheisille annettiin purkit. Loput myytiin ja ne menivätkin suoraan sanottuna ihan käsistä!

Takan Leppämäen hunajaa ja edessä supikoiran käsitelty
ja valkaistu kallo , hampaita ja muita pieniä luita tulevia
projekteja varten.

Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, metsästyskausi on alkanut. Tosin tuo supikoira loukutettiin jo viime talvena. Sillä oli todella pitkälle edennyt kapi ja ei tehnyt kyllä pahaa päästää se kärsimyksistään.

Samoin peuran kallo on viime vuonna auton alle jääneestä yksilöstä
Mutta Beibe otti osaa monen vuoden tauon jälkeen sorsastuksen aloitukseen ja saikin yhden heinäsorsan alas. Se me syötiin herkkuillallisena, sorsaliemessä haudutetun tattirisoton kera.

Jäniksen metsästys alkoi nyt syyskuun ensimmäinen päivä ja pitkillä pojilla oli heti metsästys onnea! Saaliiksi tuli heti ensimmäisenä päivänä yksi pitkäkorva, mistä saadaan herkullista kastiketta tai pataa talvella.

Mauri on liekeissä!

Minä kun en metsästä, olen yrittänyt hoitaa sitä keräilijäpuolta. Mutt huonoa on ollut! Marjojahan ei tosiaan tässä kohtuullisen matkan päässä tule ja sienetkin on vähissä. Muutamia tatteja olen sentäs löytänyt ihan pihasta.
Toisaalta sienettömyys ei haittaa muuten kuin, että sienestys oli kivaa. On kyllä hyvä välillä saada käytettyä vanhoja kuivattujen sienten varastoja poiskin!

Haavan punikkitateiksi minä nämä tunnistaisin!

On ollut muutenkin tosi kivaa tehdä ruokaa oman maan ja luonnon antimista. Eihän tälläinen mitään pikaruokaa todellakaan ole, mutta ah, niin nautinnollista syödä.

Syyskylvetyt porkkanat ja palsternakat ovat isoja!

Kesäkurpitsaa ei ole tullut kuin muutama hassu!

Tyttären perhe oli taas meillä yhtenä viikonloppuna käymässä ja he lupasivat tehdä ruokaa. Tyttäreni kyseli minulta, että missä minulla on sipulit, valkosipulit ja tomaatit, sun muita raaka-aineita. Kerroin että tomaatit ovat kasvihuoneessa, sipulit ja valkkarit puruvarastossa kuivumassa ja  muita kohteita eri aineksille. Likka totesi "heviosaston" kierrettyään, että jessus, tässähän ihan kunto nousee ja askelia tulee päivän mittaan kun ruokatarpeet kerää. Ja minä lisäsin, että kaupan pällisiksi hyvää mieltä ja ihan erilailla raitista ilmaa, kuin supermarketeissa!

Munakasta omien kanojen munista. Täytteenä itse kasvatettuja
tomaatteja ja yrttejä, sekä punalaputettuja juustoja.

Kyllähän tälläistä elämää pitää rakastaa ihan sydämmestään ja parisuhteessa tätä täytyy molempien haluta! Meillä onneksi molemmat ollaan samaa mieltä (ainakin) näissä asioissa. Joten hyvin sujuu!

Kuukuna papan kanssa niittohommissa!

Ja Mauri mamman kanssa kasvihuoneella tylsistymässä! ='D

Kuulumisien lisäksi aiheena oli jakaa ideoita omavaraisuuteen liittyvistä kierrätysvinkeistä. Minä ensin ajattelin, että eihän meiltä löyty yhtään sellaisia. Vaikka kyllä yritetään kaikkea mahdollista kierrättää.
Mutta kyllähän niitä sitten alkoikin löytymään, ainakin jotain. Enemmänkin rakenteluun liittyviä juttuja, mutta kuitenkin.
Tässäpä näitä meiltä löytyviä:

Lämpölavan kannet on tehty rikkoutuneen pienoiskasvihuoneen seinistä.

Klassikko! Vanhoja ikkunoita hyödynnetty lasikasvi-
huoneen tekoon. Ovi tehty samaisesta pienoiskasvihuoneesta,
kuin yläkuvan kannet.

Kanojen munintapesä kierrätyslaudasta ja luukkukansi vanhan vaatekaapin
ovi.

Eläinten katokset on isoista kuormalaoista ja katot romahtaneen heinäladon
kattopeltejä.

Tässä telineessä on kaktuksien kesäkoti. Mutta tälläisessä
voisi kasvattaa vaikkapa yrttejä. Materiaalinan Leppämeäen
vanhoja heinäseipäitä ja ulkosaunan vanhoja lautepuita.

Puuliiterinämme toimivaa vanhaa heinälatoa on korjailtu puretun navetan ladon laudoilla.
Uusi katto tehty ystäviemme romahtaneen ladon katon pelleistä, mitkä Beibe kävi
itse purkamassa.

Kuukunan mansikkamaan tein ovenkarmeihin.

Meidän pikkumassikan puhjenneet takarenkaat
ovat kasvimaalla istutusaltaina. Joku voi hieman tätä kyseenalaistaa
mutta olen ajatellut, että saan minä varmaan myrkkyjä
elimistöön muualta enemmän, kuin noista kahdesta
renkaasta.

Nämä kolmion muotoiset kasvilavat on tehty samaisista
kuormalavoista, kuin elukoiden katokset.

Kaikenlaisia kasvitukia jämämatskuista on vähän
joka puolella.

Meidän savustusmökki on tehty täältä Leppämäestä
löytyneistä jämämateriaaleista.

Hehkun karsinan seinämä ja ruokintapöytä on myös tehty aikanaan
ulkosaunan vanhoista lauteista. On muuten hienoa hien patinoimaa
ja takapuolien kiiltäväksi kuluttamaa lautaa!

Tälläisiä kuulumisia on ehtinyt tänne meille kertymään elokuun aikana. Mitähän muille mahtaa kuulua? Niistä pääset lukemaan alla olevista linkeistä!

#puunhalausviikko lla bongattua!

Näyttää siltä, että osa linkeistä ei ole toimivia, pahoitteluni siitä. Korjailen niitä, jos saan uudet ja toimivat linkit.

Tsajuthttps://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/ Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/09/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki Sarin puutarhat Elämää korvessa https:// elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-kierratys.html Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/09/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-7.html Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699 Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/ Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi  Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/09/02/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-8-kierratysvinkit Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/09/omavaraistelevaa-elamaa-osa-8-satoa.html Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/ Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/09/kerta-kierron-paalle.html Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/09/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879 Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341

Kävin moikkaamassa ystävieni Väinö -possua, joka on
ihan lemmikkipossu!