Vihavuosi, kosken kuohuja, kuvia sienistä ja villiä sikaa!

Perjantai-ilta meni kyllä niin kultturellisti että! Käytiin Hauholla, Vihavuodessa. Monena vuonna, meidän on pitänyt mennä, siellä järjestettävään, Herkkujen yö- tapahtumaan. Mutta aina se on jostain syytä jäänyt. Nyt tapahtuma ja meidän ajankäyttö kohtasivat ja lähdimme katsastamaan paikan. Ennakko lupasi villisika-aterioita musiikin kera.

Illan päätähti!

Annos koottuna

Rahkajälkkäri maistui Beiben mukaan ihan lehmälle!

Paikan päällä oli todella paljon porukkaa. Näytti siltä, että sika tulee loppumaan alta aikayksikön, joten kiiruhdimme heti syömään. Itse "juhlakalu" oli joltain villisikafarmilta Lahdesta. Nimi meni minulta ohi. Oli ollut kuulemma 84 kg, ennen teurastusta. Uunissa "hän" oli ollut 30 tuntia. Ja kyllähän possu olikin mureaa.
Annoksen hintaa pidin aikas "suolaisena"; 23 euroa. Sisältäen, sian lisäksi, perunaa, keitettyä vihannessekoitusta, salaattia, paria eri hilloketta ja leivän, kotikaljan tai veden kera. Ja ruokaa ei saanut edes itse lapata lautaselle, vaan se annosteltiin. Itse sika oli hyvää, mutta lisukkeet olivat keskinkertaiset. Ja olisin kaivannut, että ruoka olisi ollut lämpimämpää. Jälkkäri oli huono. Rahka, ainakin sitä sen päättelimme olevan, oli tosi rasvaisen makuista ja tuntuista.
Mutta tuotto meni Vihavuosi yhdistykselle, niin kaipa se sitten käytetään hyvään tarkoitukseen. Oli se tarkoitus mikä tahansa! Ja saihan kuunnella syödessään, taidokasta hanurimusiikkia, kosken kuohun lisäksi.

Koskesta löytynyt, veden muovaama kivi

Vanhan myllyn kosken haara

Paikkanahan Vihavuosi oli hieno. Kahvila ja pieni taidenäyttelytila sijaitsi vanhan sahan höyryvoimalaitoksessa. Itse saha oli purettu 1985 vuonna, kun toiminta lakkautettiin. Alueella oli myös myllymuseo, mutta se oli kiinni.
Näyttelytilassa oli upeita kuvia sienistä. Kyllä! Sienistä!

 Kuvaaja oli saanut vangittua otoksiinsa upeita ja erikoisia sieniä. Ja kuvat ihan tavallisistakin sienistä olivat hienoja. Harvoin tulee katseltua sieniä tästä perspektiivistä. Hänen esittelynsä kuvien aiheesta, olivat hauskat.

Hattivatteja!

Piispanhiippaan minäkin törmäsin viime syksynä

Maatähti on minulle ihan uusi tuttavuus

 Muutenkin Vihavuosi oli ilmeisen suosittu paikka taidenäyttelyille, koska näytteilleasettajia oli useita tällekin kesälle.

Höyryvoimalan uuneja

Hörppäsimme vielä kahvit kahvion puolella, ennen kosken kuohujen ihailua. Kahviossa oli niin paljon porukkaa, etten saanut sieltä kuvia. Siellä oli myös taidetta seinillä ja paljon valokuvia sahan toiminnan historiasta.

Kahvilan seinällä maalauksia puista

Kosken kuohut olivat lumoavaa katseltavaa. Vaikka koski ei ollut kuin 50 metriä pitkä, kohina oli niin valtava, ettei meinannut kuulla, mitä toinen sanoi. Koskeen sai hankkia kalastusluvan, sesonkiaikaan vaivaisella 250 euron vuorokausimaksulla.

Beibe, yhdellä kolmesta, kalastuspaikasta

Juurten, maahan tekemää, taidetta!

Koski on ollut kivistä perattuna, tukin uittoa varten. Mutta se on nykyään ennallistettu ja kivet ovat palutettu takaisin koskeen.
Kivillä kökötti nauru- ja selkälokkeja. Ensin ajateltiin, että ne istuivat niillä ihan muuten vaan. Mutta sitten tajuttiin, että ne olivat kaikki samoin päin. Katse ylävirtaan. Ne kalastivat. Ihan uskomatonta, miten ne erottivat kosken kuohuista pikkukalat. Kalan tullessa kohti, ne lehahtivat ilmaan ja seurasivat kalaa ja nappasivat sen pyörteistä. Todella taitavia lintuja. Olisi pitänyt olla taas järkkäri mukana. Olisi saanut hieman laadukkaampia kuvia kalastavista linnuista.

Vihavuosi on ihan poikkeamisen arvoinen paikka. Koskikahvila on auki syyskuun alkuun saakka. Mylly museossa täytyy vielä joskus päästä käymään.

Minua kiehtoo valtavasti tälläinen pienten kylien yritteliäisyys. Ilman aktiivisia kyläläisiä, monen paikan historia katoaa. Ja vanhat rakennukset puretaan pois.

Vihavuosi