sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sekavaa kerrontaan ympäriinsä haahuilusta ja viikonlopun tuohuista!



"Älä mene jäälle, kun kuulet kurjen äänen!" Näin on vanha kansa viisauksissaan sanonut. Meidän tontin yli lensi yksinäinen kurki jo viime viikolla, mutta se oli ihan hiljaa. Sen vuoksi uskaltauduinkin Beiben kanssa lauantaiaamuna vielä pilkille.
Yöllä oli ollut pakkasta ja aamullakin vielä -5 astetta. Päiväksi oli luvattu lähemmäs 10 astetta plussaa ja auringonpaistetta. Joten jäällä olisi varmasti upeat kelit. Kuhmajärvelle oli tarkoitus mennä. Sieltä saatiin edellisviikolla pikkuahventa. Josko tulisi aamutuimaan vähän isompaakin!
Liukastakin oli! Jessus sentään kun otti etureiden päälle, kun joutu silleen luistelemalla etenemään.
Jäätä oli vielä paksulti. Mutta syvänteiden kohdilla, se alkoi olemaan sellaista rakeista ja sohjon sekaista. Kyllä nyt taisi olla viimeinen pilkkireissu tälle talvelle!
Ahvenia tuli, joo. Mutta pientä oli! Vaihdettiin ahkeraan reikää ja paikkaa ja joka reijästä tuli se muutama kala ja sit syönti loppui. Kokeiltiin matalikoilta ja syvänteistä. Pystypilkillä, tasapainolla, mormuskalla. Madolla ja kalasilmällä. Mutta ei kalan koko/määrä siitä lisääntynyt. Missä ne kalat oikein lymyää, kun ei niitä mistään saa?

Beibe tiiraa!


Neljän tunnin järven kietämisen ja reijällä nypyttämisen jälkeen alkoi jo jalat olemaan ihan hapoilla. Kahviakin teki jo mieli! Sen verran kuitenkin abboree saatiin, että keitin illalla pienen kalakeiton. Tuli kuulemma juuri sellaista, kuin Beibe oli sen halunnutkin olevan! Ihan parasta palutetta, mitä voi laittamastaan ruuasta saada! <3 No, helppoahan se on ruokaa tehdä, valmiiksi peratuista kaloista!




Iltapäivällä kolme kurkea lensi tontin yli, huutaen. Totesin Beibelle, "Olipa hyvä, että kerettiin käymään siellä pilkillä, ennen kuin kuultiin kurjen huuto". Beibe kertoi, että oli kuullut kurjen huudon jo edellispäivänä. Ei vaan viitinyt kertoa mulle, etten alkais jännittämään jäälle menoa. Just!



Kevät on jo pitkällä. Muttei kuitenkaan niin pitkällä, että vois pihahommia tehdä. Radiossakin sanottiin, ettei märkää nurmikkoa saa mennä raapimaan. Lähtee nurtsi juurineen, jos ei anna sen rauhassa kuivua. Niin, ettäs tiedätte, kaikki Te hätähousut siellä!


Sain kanalaan uuden ovenkahvan! Beibe teki! <3

 No, muutenkin pitää vielä vasenta kättä lepuuttaa, mutta ainahan sitä voi jo vähän kattella. Kiertelin ympäri pihaa tutkimassa, miten mikäkin on talvesta selvinnyt ja mikä jo alkaa kevääseen heräilemään.
Raparperit alkavat jo punoittamaan. Kirveli nousee pikkuhiljaa ja ruohosipulia saa napsia ihan tuota pikaa.

ruohosipuli

Raparperi pikkusen kurkkaa, jos oikein tarkkaan kattoo!

saksankirveli


Hommattiin muutama vuosi sitten Lahden puutarhamessuilta pylväsomenapuu, 'Presidentti'. Sille on luvattu kestävyyttä IV- vyöhykkeelle saakka.
Kaksi edellistä talvea ovat olleet niin leutoja, ettei ne ole sen talvenkestävyydestä juuri mitään kertonut. Vähän on jännittänyt viime talvi, kun ne kovat pakkaset tulivat niin rajuina lumettomaan maahan.

Pressa


Mutta tuntus Pressa olevan hengissä. Kiva! Toivottavasti tekis omppojakin tänä vuonna. Toissa vuonna teki neljä ja olivat hyvän makuisia. Maku muistutti Valkeaa kuulasta. Viime vuonna kukki kovasti, mutta ei ollut pölyttäjiä ja yhtään omppua ei tullut.


Beibe puuhommissa!


Beibe raivas vähän puita. Kaatoi, karsi ja pätki rangoiksi. Helvetti, kun olis tehnyt mieli mennä vähän autteleen. Turhautuneena ja vähän tekemisen puutteesta kärsivänä, kävin hieman hauskuuttamassa metsuriani. Lähinnä itseäni taisin viihdyttää sit kuitenkin!

Ei ihme, että kättä särkee. Siinähän kasvaa kääpä!

"Kääpäkruunu!"

"Onks tolla koiralla joku patti selässä?" =D


Asiasta kukkaruukkuun, kuten sanotaan! Citymarketista löysin pari isoa rosmariinia, hintaa 1,49e. Halpoja olivat mielestäni! Minttujakin siellä oli ollut, mutta myöhästyin.



Rosmariinit vaihdoin isompiin ruukkuihin ja istutin ne oikein yrttimultaankin. Kun sais ne pysyyn hengissä edes kesään saakka. Mä niin tykkään rosmariinista!


Talitintti oli jäänyt kasvariin loukkuun. Nyyh!

Hei! Mä löysin vihdoin sille anopinjakkaralle ruukun. Mistäs muualta kuin Ikeasta! Ihan sellasen terrakottasaviruukun. Mutta kivan, pelkistetyn mallisen. Anopinjakkaran istutin siihen, oikein kaktusmultaa sai juurilleen. Pitäis olla "pallin" tyytyväinen oloonsa, mutta saas nähdä ottaako nokkiinsa ruukun vaihdosta.






Kun on vähän rajoittunut tekemään hommia, sitä huomaa, että kyllä ne päivät kuluu tekemättä oikein mitään tärkeää. Touhuilemalla kaikkea ja pyörimällä ympäriinsä. Ja käskyttämällä muita tekemään töitä, kun ei ite "voi"!

Tytär vähän siisti Lillistä!


Juomalla kahvia aina siinä välillä!



Sitten voikin jo lämmittää ulkosaunaa kissan kanssa ja saunoa iltamyöhään kullan kera!



Tää perhonen ei taida enään herätä kevääseen!



Sunnuntaina lähdin tyttären kanssa käymään Tampereella. Aamulla singahdettiin Finlaysonin alueelle ja Mansen blogikirppikselle. Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ennen klo 11. Koettiin pienoinen järkytys, kun jonon pää tuli vastaan meitä meilkein heti, kun alueelle saavuttiin. Melkein puoli tuntia jonotettiin sisäänpääsyä pienessä tihkusateessa. Tytär ei ollut muutenkaan kauhean innostunut koko tapahtumasta, mutta urheasti hän jaksoi. Lupasin tarjota ison kupin teetä ja jotain hyvää syötävää, hyvittääkseni hänelle kärsimyksiään.



Lopulta päästiin sisälle, muttei siellä oikein jaksanut taistella pääsystä lähelle myyntipöytiä, joten kierrettiin nopeasti ja siirryttiin läheiseen kahvilaan.



Seuraava etappi oli Hevosmessut Pirkkahallissa. Messuilta ei oikein ollut meillä kummaltakaan mitään odotuksia. Ja hyvä niin, koska ei ne kauheasti yllätyksiä tarjonnutkaan. Vaatteita, kenkiä, satulahuopia ja muita tarvikkeita hevosenhoitoon.


Tällä pojalla on asennetta yrittämiseen!

En tiedä, onko minusta tullut jotenkin tylsä, mutten jaksa enään innostua mistään heppakamasta. Ainut mistä innostuin, oli ponit! Pitäisi olla sellaset Ponimessut, missä olisi vaan kaikkea pientä ja söpöä!

Ihana shettis!

Minihevosia!

Ja kenkiä niille!


Kyllä me jotain ostettiinkin; arnikageeliä meille ittellemme, kylmägeeliä vävylle, metrilakua Beibelle ja nimikyltti Lillikselle. Ja pakolliset messupehmikset!


='D


Messuilta lähtiessä käytiin vielä Ikeassa haahuilemassa. Tyttö etsii terassilleen kukkaruukkuja ja Ikeassa oli mahdollisesti ehdokkaat heille. Mutta ensi piti syödä, että jaksaa tehdä päätöksiä!



Maton tyttö osti makkariinsa ja ruukutkin olivat kelvolliset. Mutta ne haetaan sitten lähempänä kesää!
Illalla kotiin tullessani, Beibe raatoi puusavottansa kanssa. Minä vaihdoin vaatteet, otin Lilliksen uuden nimikyltin ja kävin ruuvaamassa sen karsinan oveen. Ja kas, sainhan minäkin jotain hyödyllistä aikaiseksi sitten kuitenkin!



No, likan kanssa mietittiin, että ensi vuoden Hevosmessut saa jäädä meiltä väliin.

Että tällästä tänne! Mutta ei muuta kuin oikein hyvää alkavaa viikkoa Teille kaikille!




14 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloinen viikonloppu teillä :)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus,kiitos siitä. On teillä ollut menoa ja meininkiä viikonlopussanne. Hienoja kuvia. - Mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta usein tuntuu siltä, ettei elämässäni tapahdu yhtään mitään. Mutta sitten kun näitä juttuja kirjoittelee, niin huomaa että kokoajan tapahtuu! =D

      Samoin sinulle!

      Poista
  3. On teillä ollut menoa ja tapahtumia!

    VastaaPoista
  4. Voi ei noita kääpäkuvia ja -kuvatekstejä, aivan mainioita, hihittelen niille täällä ääneen! :D Ja ihania aurinkoisia kevätkuvia muutenkin!

    Ai teillä pukkaa jo ruohosipulia, vau! Nyt tuli hirrrveä hinku päästä omalle palstalle katsomaan onko siellä jo jotain noussut näkyviin..! (Ehkä viikonlopuna, nyt ei vaan millään ehdi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku sellanen lapsenomainen tarve on sovittaa kaikkea päähänsä ja muuallekkin. En nyt sentään maista kaikkea, mutta melkein! ;D

      Joo, mies huomasi ruohosipulituppaat. Pari pääivää aiemmin kun katsoin, ei vielä ollut mitään! Ne kasvaa aikas aurinkoisella paikalla.

      Poista
  5. Voi kääpä sentään! Vai teille on jo kurjet tulleet <3 Kauheesti väkee kirppiksellä, ei sellaisessa väenpaljoudessa todellakaan jaksa mitään katsoa. (lintukuvan kelasin äkkiä ohi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääpä mikä kääpä! =D

      Joo, mulla menee heti mielenkiinto ja tulee ahdistus, kun ei pääse etenemään!

      Mua harmittaa tosi paljon, etten ole huomannut kasvarissa olevaa lintua. Ihan turha kuolema!

      Poista
  6. Jopa on vauhtia riittänyt ja uskalsit lähteä vielä pilkillekin! Isäntä yritti mennä, mutta en päästänyt, onneksi oli puuhommia! Noista pikkuahvenista tulee lihaisen siankyljen kanssa hyvää patakukkoa, nesteenä kuiva siideri ja päällä hapanleivän siivuja, oletkos koskaan kokeillut!

    Ihan blogisi kannustamana ja vertavuotavin sydämin ja tykytyksin, laitoimme lahtiin neljä kukkoa, poika oli avustajana onneksi! En mennyt katsomaan kovin läheltä! Tarmo hoitaa pitsipöksyt nyt niin hyvin kuin taitaa!

    Vai kääpä kasvaa siellä ja täällä, komea kääpä kyllä! Hyvin näyttää ruohosipulisi heränneen! Taidettiin viikonloppuna pyöriä samoilla kulmilla Pirkkahallin suunnilla :D olin kananrehua hakemassa.

    VastaaPoista
  7. En ole kokeillut patakukkoa. Mutta vaikuttaa niin herkulta, että varmasti kokeilen!

    Apua! Hieman kyseenalainen kunnia! ='D Joo, mutta kyllähän se niin on, ettei liikaa kukkoja voi kanojen kanssa pitää. Ei se teurastus mikään kiva homma kuitenkaan ole!

    Hehheh! Vähän kääpäkivaa! Ja joo, kohta saa napsia ruohosipulia salaattiin!
    Jaa, tilasitkos jostain sitä kananrehua? Kun en mää huomannut, että olis jollain myynnissä ollut. Tosin minä nyt en muutenkaan mitään huomaa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain sitä rehua ihan S-maatalouskaupasta. Olivat sitä laittaneet pienempiin pusseihinkin kun pihakanaloita on alkanut tulla niin paljon.

      Poista
    2. Minä olen ostanut sitä munitus punahelttaa Hankkijalta. Joo, olivat senkin säkin kokoa pienentänyt, mutta kas, hinta oli pysynyt samana.

      Poista