sunnuntai 30. elokuuta 2020

Marjaneuvojakoulutus ja treffi-ilta Tampereella


Taas mennään!

Näitä koulupostauksia tulee alvariinsa, kun elämä on nyt tätä! Minulla on monta lähiviikkoa peräkanaa ja olen vain viikonloput kotona. Olen kiitollinen, että minä sain keväällä asuntolapaikan, koska nyt syksyllä aloittaneille niitä ei ole kaikille riittänyt. Minulla on kuitenkin edestakainen matka melkein 200 km, joten opiskelu kotoa käsin olisi ollut aikas raskasta.


Tämän viikon ohjelmassa oli marjaneuvojakoulutus. Tämä koulutus on osa meidän kestävällä tavalla toimimisen opintoja ja kuuluu luonnontuntemukseen. Neuvojatenttejä ei ole pakko suorittaa, mutta kasvituntemukseen täytyy osallistua.

Opella oli huoneessaan kukkiva raatokukka ja hän toi sen
meille näytille.

Tosi kaunis kukinto, mutta tosiaan haisi mädäntyneelle
lihalle. Houkuttelee raatokärpäsiä pölyttäjäkseen.

Viikko painottui pitkälti teoriaosuuksiin, missä opeteltiin kotimaiset syötävät ja myrkylliset luonnonmarjat. Myös ravintosisällöt, käyttö, kasvupaikat, lainsäädäntö myynnissä ja valmisteissa opeteltiin. Paljon oli kalvosulkeisia, mutta myös hirmu hyviä keskusteluja open ja muiden opiskelijoiden kanssa. Vaihdettiin paljon kokemuksia ja tietoa toisillemme, mikä oli hirmu mukavaa.

Asuntolassa piti illallinen itse laittaa. Lounas on aina
koulun puolesta.

Vaikka olen kiitollinen asuntolapaikastani, kyllähän minä mieluummin kotoa koulua kävisin. Mutta tämä viikko minulla oli oikein luxuxviikko, koska minulla ei ollut kämppiksiä seuranani kuin yksi yhtenä yönä. Ei sillä, minulla on mukavat kämppikset, mutta ainahan sitä tälläinen vanha ihminen tykkää olla isekseen! ;'D

Oravalla on ollut oikein mässäilyt!
 Koska teorian lisäksi meidän pitää tunnistaa kasveja marjoineen ihan livenäkin, parina päivänä vietimme osan koulupäivästä metsässä. Me keräsimme kaikki neuvojakorttiin tulevat kauppamarjat ja myrkkymarjat ihan kasveina kouluun ja teimme niistä kasvinäyttelyn.

Horsmakiitäjän toukka poseerasi meille!

Koulun autossa asianmukaisesti maskit naamalla!

Mustakonnanmarja. Tappavan myrkyllinen!

Lillukka; kasvi, sekä marja!

Keväinen villiyrttineuvojakoulutus antoi kyllä hyvän pohjan kasvituntemukselle, koska osa näistä nyt tunnistettavista marjakasveista oli myös villiyrttitentissä. Lisäksi kun itse on ollut mukana etsimässä kasveja luonnosta, oppii löytämään niitä muiden kasvien seasta. Muutenkin, kun saattaa olla se kohde kasvi näköislajin vieressä, tulee sellaista näkömuistia siitä, miltä kasvit näyttävät kasvupaikoillaan.

Hain voimaa koulun pihan isolta tammelta!

Sattui taas lähiviikolle upeat ilmat! Parina päivänä vähän rippas vettä, mutta muuten oli ihan aurinkoista. Illat kyllä kylmenivät tosi nopeasti ja välillä oli mahtavat sumut.

Koulun lehmiä!

Koulun lampaita

Kävin monena iltana kävelylenkillä. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä lenkkeillyt koko kesänä. Jalat olivat kyllä tosi tukossa ja kipeät tästä kävelemisestä. Mutta oli ihan kivaa, koska täällä koulussa kesällä lenkkeilyt eivät ole kotihommista pois!

Nuudelia ja kasvispullia salaatilla ja paistetulla munalla.

Lenkkeilyn lisäksi iltoihin kuului työpajaluokassa istuminen ja marjojen pänttääminen. Minähän jotenkin lähdin vähän "soitellen sotaan", koska ajattelin marjat tuntevani. Mutta oli kyllä väärässä! Ei se riitä, että tuntee marjakasvin. Pitää osata tunnistaa pelkkä marja. Ihan siitä syystä, että jos epäillään jonkun keränneet vaikkapa jotain myrkyllistä syötävien marjojen joukkoon.

Marjanäyttely


Otin myös vastuulleni työpajaluokan lukitsemisen iltaisin. Tulikin monena iltana ihasteltua myöhään illalla kauniita auringonlaskuja ja pelloille nousevia sumuja. Illat alkavat olemaan tosi viileitä ja kosteita.

Aivan upea sumu eräänä iltana. Tuo tienvieruspelto laskee jyrkästi mäkeen ja
näyttää silti, että se on ihan tasainen. Niin täynnä sumua se on!



Vaikka olinkin asuntolassa yksin, nukuin silti tosi huonosti. Iltaisin väsytti ihan hirmuisesti ja silti en saanut unen päästä kiinni. Aina kun olin nukahtamaisillani, havahduin hereille. Tätä kun tapahtui tarpeeksi monta kertaa, olinkin sitten jo ihan hereillä. Sitten kun olin nukahtanut, heräilin pitkin yötä ja aamulla en meinannut päästä sängystä millään ylös. Tämä nyt näyttää olevan asuntolanelämän öiden kulku!
Loppuviikosta oli jaloissa hermosärkyjä, kiitos iltalenkkien. Tulikin luettua taas yksi romaani illan ja yön pitkinä tunteina. Hyvä puoli sinänsä, kun kotona ei oikein tule luettua muuta kuin tietokirjallisuutta.

Kävin joka aamu takapihalla venyttelemässä. Hieno pilvi
tervehti minua eräänä aamuna.

Aamupalajuustoon jäi yksi aamu muovi päälle! Tässä
huomaa just sen, että ei oikein olla hereillä aamuisin.

Keskiviikkona meillä oli teoriatentti marjoista. Minusta tuntui, että se meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka olinkin unohtanut pari tärkeää juttua. Mutta uskoin, että puolet on oikein ja kokeesta läpi pääsisin.

Lehtokuusama. Myrkyllinen!

Teoriakokeen jälkeen kävimme Lahden tyrnitilalla Jämijärvellä keräämässä tyrniä. Sai kerätä itselleen ihan rahamaksua vastaan tai sitten niin, että puolet antoi tilalle ja toisen puolen sai itselleen keruupalkkaa.

Tyrnitarhassa välimerellinen tunnelma!

Eri laijikkeet olivat eri värisiä!

Pari tuntia meni 1,5 kiloon!

Minä keräsin itselleni kotiin viemisiksi pienen ämpärin tyrniä. Se on aikas hankala marja kerätä ja käsissä olikin paljon piikkien pistojälkiä.
Happamiakin oli kuin mitkä! Lajikkeissa tosin oli eroja, niin maussa, kuin piikkisyydessäkin.

Eikä kastuttu, vaikka synkät pilvet kiertelivätkin!

Pitkiä ja yksinäisiä iltoja piristääkseni, pyysin Beibeä kanssani Tampereelle treffeille. Meillä kun oli molemmilla suht koht sama matka sinne.
Tavattiin Finlaysonin alueella ja menimme syömään Panimoravintola Plevnaan. Oli kyllä tosi mukavaa nähdä tällein syömisen merkeissä!

Beibellä possunleike ja minulla silakkapihvit.

Meillä jäi silloin hääpäivänreissullamme käymättä Finlaysonin Palatsipuistossa katsomassa siellä olevaa näyttelyä. Joten nyt kävelimme sinne teoksia katsomaan ja sulattelemaan runsasta ravintola-ateriaa.


Nämä "puuvillapuut" olivat hauskoja!


Tyrannosaurus Rex

Vasarahai


Oli mukava katkos kouluviikkoon ja puhuttiinkin, että voisi talvella joskus tehdä uudelleen treffit vaikkapa leffailun merkeissä.

Marjakuusi. Myrkyllinen!

Vehka, myrkyllinen.

Koiranheisi, myrkyllinen.

Torstaina meillä oli lisää marjojen tunnistusta ja valmistautumista marjojen tunnistustenttiin. Saimme myös aikaa valmistautua perjantaina olevaan neuvojaosuuteen.
Olimme keränneet koulun tyrnipensaista lehtiä, joita olimme hiostaneet ja kuivanneet. Teimme kaksi satsia ihan vertailun vuoksi. Toiset olivat hiostettu ennen kuivatusta ja toiset pelkästään kuivattu. Keittelimme lehdistä yrttiteet ja maistelimme makueroja. Aikas heinämäiselle ne maistuivat, mutta muiden yrttien kanssa varmaan menisivät. Tai ihan vaikka mustan tai vihreän teen joukossa. Tyrnin lehdissä on paljon kaikkea hyvää tekevää, kuten marjoissakin. Lehtien on sanottua ainakin saavan hevosien karvan kiiltämään!


Edessä hiostettu ja kuivattu, takana kuivattu.

Sama järjestys kuin edellä.

Iltapäivästä oli sitten se tunnistustentti. En ihan niin paljon sitä jännittänyt, kuin villiyrttitenttiä aikanaan. Silloin meinasin ihan oksentaa!
Tentti meni hyvin ja olin melko varma, että kaikki oli oikein. Jos vain olin muistannut laittaa jokaisen myrkkymarjan kohdalle vaaditun m -kirjaimen.

Tunnistustentti. Tässä vaiheessa en tiennyt. oliko kaikki
oikein.

Viimeisenä iltana lähdin kävelylle koulun rantasaunalle. Ilokseni lähitilan kyytöt olivat tienvieressä ja nuori karja lähti ihan seuraamaan minua. Onneksi kuitenkin pysyivät omalla puolella aitaa!

Ihanat kyytöt!

Lehmäkuiskaaja! ='D

Näkymä koulun mökkirannasta

Mökkitie

Koska meistä tosiaan tuli marjaneuvojia, meille kuului myös sitä neuvontaa. Jokainen otti vastuulleen esitellä yhden marjan. Sai myös kertoa jostain uskomuksista, myrkkymarjoista tai esimerkiksi marjojen käytöstä yleisesti.

Neuvojaosuuden esittelypöytiä. Tässä ruusunmarja.

Marja-aronia.

Minä valitsin karpalon. Kerroin karpalosta yleisesti ja sen käytöstä ruuanlaitossa, sekä säilönnässä. Puhuin lähinnä isokarpalosta, koska se on se tunnetumpi ja enemmän käytetty kuin pikkukarpalo.

Karpalo

Juolukka

Oli kyllä taas huippu viikko koulussa ja oppia tuli niin, ettei päähän meinannut mahtua. Maanantaina taas lähden kohti Osaraa. Minulla alkaa Luonnontuotteiden jatkojalostusta -kurssi. En pysty sitä nyt koko viikkoa  käymään, koska meillä on mahdollisuus suorittaa KeTaTon näyttö Seitsemisessä ja sinne lähden sitten keskiviikkoiltapäivästä. Siellä pitäisi sitten elää mökkiolosuhteissa muiden opiskelijoiden kanssa ja sekös minua hirvittää. Kaksi yötä kyllä niin epämukavuusasteellani, mutta ehkä se on sen arvoista, kun saa toisen pakollisen opinnonosan näyttöön osallistua.

Kataja

Niin ja sainhan minä sen marjaneuvojan tittelin. Nyt minä olen opetushallituksen hyväksymä villiyrtti ja marjaneuvoja. Voin kouluttaa ja kurssittaa muita näiltä osin ja ihan poimioitakin kouluttaa. Vielä parin viikon päästä sienineuvojakoulutus. Sen jos läpäisen, niin minusta tulee keruutuoteneuvoja. Hieno titteli!

Ei voi olla kuin tyytyväinen!

10 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon tittelistä! Olipa kiva lukea tätä. Juu on tyrni kyllä vaikea kerättävä. On tullut kerättyä monena syksynä. Yleensä napsaistiin piikit ensin oksasta pois, niin oli helpompaa.
    Olen luullut että on vain Karpalo, eikä pikku- tai iso-.
    sitten kysymys; mikä marja voi olla mustikoiden sekaan kerätty, sellainen jossa on siemeniä kuin kiviä? Niitä on kaupan pussimustikoissa usein, luultavasti ei ole myrkyllinen, kun en ole vielä kuollut. Mustikoissa ei ole kovia siemeniä. Mie arvaan kyllä. Ei ole juolukka.
    Ihanat kyytöt, ne tunnistaa sinut ystäkseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan!
      Joo, karpaloita on kahta lajiketta!Kasvavat vähän eri paikoissa, mutta saattavat kyllä olla ihan vierekkäinkin. Pikkukarpalon marja on paljon pienempi ja puikeampi muodoltaan.

      Nyt ensimmäisenä tulee mieleen variksenmarja mustikoiden joukossa. Siinä on paljon pieniä, kovia siemeniä. Sudenmarja myrkkymarjoista on sellainen mitä mustikan joukossa saattaa olla. Siinä on myös runsaasti siemeniä. 20-40 marjaa aikuiselle tappava annos. Muita mustia marjoja juolukan lisäksi harvemmin mustikan joukkoon eksyy.

      Poista
  2. On kyllä niin vaativan kuuloisia juttuja taas teillä ollut, että varmaan vaatii aika paljon työtä kaikki tuo opetella! Alan olla sitä mieltä, että meidän opinnot oli aivan leikkiä noiden rinnalla...

    Onnea tosiaan tuosta tittelistä ja sieltä se sienineuvojan tittelikin vielä tulee aivan varmasti. Tsemppiä opiskeluun!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nää vaativia juttuja oppia, mutta tätähän mä halusin! Sitä vaan väsyy jotenkin enemmän, kun joutuu elämään muutenkin erilaista arkea tuolla koululla, kuin muuten eläisi.

      Kiitos vaan onnitteluista!
      Sienet ovat vaikeita ja tähtään, että saisin edes puolet oikein jotta neuvojatittelin saan.

      Poista
  3. WAU, olet sinä kyllä. ♥
    Kyllä, tyrnistä kokemusta ihan omalta pihalta. Hyvin hauska kokeilu kerätä illalla tyrniä ja mennä aamulla töihin käsidesin pariin..... *auts*

    VastaaPoista
  4. Onnittelut neuvojalle! Luulin tuntevani Suomen marjat, mutta suuria aukkoja tiedoissa näyttää olevan. Varsinkaan kaikkiaa myrkkymarjoja en osaisi nimetä. On sinulla kiva koulu, niin paljon hyödyllistä tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Todellakin minäkin luulin, että marjat olisi paljon helpompia, kuin ne sitten olisikaan. Myrkkymarjojen tunnistus on kyllä tärkeä taito, varsinkin pienten lasten kanssa oleville.
      Olen niin iloinen tästä opiskelustani, vaikka se välillä koville ottaakin.

      Poista
  5. Haa, opin tuntemaan lehtokuusaman, kiitos! Onnittelut uudesta tittelistä. Toivotaan hyviä sienestyssäitä seuraavaksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,mahtavaa! =) Ja kiitos onnitteluista! <3

      Sienet ovat minulle vaikeita. Joten olen todella tyytyväinen itseeni, jos sen puolet vaadituista kokeessa tunnistan.

      Poista