maanantai 23. toukokuuta 2022

Ja niin löysin itseni ruokkimasta laamoja....

 

Aamut alkavat elukoiden ruokkimisella.

Tulin nopeasti moikkaamaan ja kertomaan kuulumisia. Elämä on ollut tosi työpainotteista ja kiireistä. Ei ole juuri koneen ääreen ehtinyt istumaan, muuta kuin töissä. Eikä juuri paljoa sielläkään!

Lilli, Daisy ja Into

Aloitin toukokuun alusta kokopäivätyöt Raudanmaan kylätalolla ja Lastenmaatila Pikkupihalla. Tein jo koko kevään keikkapäiviä kylätalon lounaskahvila Mäyrään. 


Kahvilaan en tee nyt kuin jotain satunnaisia tuurauksia hätätapauksissa. Työnkuvaani kuuluu eläinten hoito, ryhmienohjaus, yleisilmeen siistinä pitäminen, kaikenlaisia korjaushommia ym. Erittäin monipuolista työtä.

Tullaan nykyään toimeen!

Työaikani määrittyy sen mukaan, mitä on ohjelmassa. Nyt minua työllistää luokkaretkiryhmät, joita Raudanmaalla vierailee päivittäin. Juuri muuta en päivän aikana ehdikkään. Aamulla ruokin työparini kanssa eläimet ja sitten pitääkin jo valmistautua ryhmien tuloon.

Ankat majailevat vielä kanojen kanssa. Mutta
kun lintuinfluenssa rajoitukset loppuvat, ne 
siirtyvät omaan tarhaansa.

Kun koululaisryhmät lähtevät, minä pääsen syömään. Sitten paikkojen siistiminen ryhmien jäljiltä ja onkin jo työpäivä lopussa.

Pyry!

Keäkuun ensimmäisen viikon jälkeen työnkuvani taas muuttuu. Alan ohjaamaan maksullisia palveluita, mitä asiakkaat saavat ostaa Pikkupihalle. On ponien kauneussalonkia ja poniagilityä, sekä eläinten aamu- ja iltaruokinnoille pääsee maksusta mukaan.


Suunnittelen myös ilmaisia toimintatuokioita, joita vedä arkipäivisin kaksi tunnin settiä. Olen ajatellut vetäväni kierrätysaskarteluja, pihaleikkejä ym. Saas nyt nähdä, mitä keksin!


Seudulla on myös monen moista teemapäivää ja -viikkoa, joihin otetaan osaa ja kehitetään ohjelmaa. Avoimet kylät, lasten kulttuuriviikot ja olipa siellä hevosteemainenkin viikko.


Muut kerho-ohjaukset ovatkin sitten loppuneet. Kokkiklubi kehitysvammaisille aikuisille päättyi ja tykkäsin kovasti sen ohjaamisesta. Syksyllä saisin jatkaa, jos haluaisin. En vaan oikein tiedä, onko se kannattavaa. Matkaa tulee minulta Tampereelle niin paljon. Ja en kyllä yhtään edes tiedä, mitä syksyllä teen!

Kasvihuonekerhon vetäjällä pitää olla mukana
jos jonkin moista!

Ohjaamani kasvihuonekerhokin loppui viime viikolla. Pidin siitäkin kovasti. Tosin kylmä kevät toi omat haasteensa ja emme oikein päässeet puuhastelemaan kasvihuoneessa. Olenkin miettinyt, että jos tämän tapaista  kerhoa vielä joskus järjestetään, se pitää aloittaa myöhemmin. Ja olla sellaisessa paikassa, että on mahdollista käyttää sisätiloja.


Nyt kerho kokoontui Hiedanrannassa , Tampereen Lielahdessa. Välillä sattui niin kylmiä ilmoja kerhokerroille, että satoi lunta. Ja istuttamaankin pääsimme taimia kasvihuoneeseen vasta toiseksi viimeisellä kerralla.


En tiedä jatkanko syksyllä näitä luontokerho-ohjauksiakaan. En ainakaan Tampereella. Jos saisi kerhon johonkin lähemmäksi, niin ehkä sitten. Vaikka kerhojen ohjaaminen on kivaa, en halua harrastaa töitä.


Kesätyöni Raudanmaalla kestää elokuun loppuun. Voi olla, että se jatkuu tarpeen mukaan osa-aikaisena. En tiedä sitäkään vielä. En tiedä yleensäkkään, mitä teen syksyllä. Lomaa ajattelin pitää ainakin vähän aikaa. Se on varma!


Raudanmaan eläinpihan eläimistä oikeastaan kaikki muuta lajit ovat minulle tuttuja, paitsi laamat, alpakat ja vuohet. Näitä eläimiä en ole koskaan hoitanut. 

Siellä kytätään jo ruokaa!

Varsinkin laamat ja alpakka vähän jännittikin, koska en osaa yhtään lukea niiden ruumiinkieltä. Ne vaan tuijottaa! Onneksi ne ovat jo siirretyt ulkotarhaan, että meillä kaikilla on tilaa väistää toisiamme.


Juttelin niiden kanssa yhtenä aamuna ja sovittiin, ettei meidän tarvitse ystäviä olla. Mutta toimeen pitää tämä kesä tulla. Ja koska ne eivät vastaankaan väittäneet, uskon että tämä sopimus oli niille sopiva.

Kottikärryt ovat melkein kasvaneet käsiin kiinni!

Muiden eläinten kanssa tulenkin hyvin juttuun. Ja nyt ihan selvennykseksi, ei minulla ja noilla laapakoilla (yhteisnimitys laamoille ja alpakalle) ole mitään yhteenottoja ollut. En vaan jotenkin pidä niistä ja ne ovat käytökseltään mielestäni outoja.


Pupulan marsuille on alkanut syntymään poikasia. Osa pupuista on siirtynyt ulkotarhaan ja pupulan siivous on helpottanut. Pikkupiha on avoinna jo yleisölle ja Pupula kuuluu nyt sisäänpääsymaksuun. On mukavaa, että eläimet ovat ulkotarhoissa. Niiden hoitaminen on siellä helpompaa.


Kahvilan aukioloajat ovat pidentyneet ja sillä samalla myös eläinpihankin. Kesän edetessä kävijämäärät kahvilassa ja eläinpihalla lisääntyvät. Ja se tietää enemmän töitä!


Täytyy kyllä sanoa, että vaikka päivät ovat todella kiireisiä ja työteliäitä, on minulla kiva kesätyö. Enpä olisi ikinä uskonut, jos joku olisi minulle sanonut, että tulen joskus työkseni ruokkimaan laamoja!

Yhden päiväkotiryhmän lapsista laamat
näyttivät dinosauruksilta pitkine kauloineen.




10 kommenttia:

  1. Työsi kuulostaa ihanan monipuoliselta. Laamat ovat niin söpöjä ja pupuset on myös minun suosikkejani :)
    Ihanaa tiistaita sinulle Marketta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 🤣 Tuosta söpöydestä voi olla montaa mieltä!

      Poista
  2. Ihana työpaikka! ❤ Puuhaa varmasti riittää, mutta on nuo eläimet kyllä niin kivoja!

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtava kesätyö :) Kiinnostavaa ja työntäyteistä tulee varmaan olemaan

    VastaaPoista
  4. Voi kun kerkeis käymään siellä. Ja mä edelleen odotan, että sulle tulee laama tai alpakka. Ne on niin söpöjä. Mähän sitä ehdotin jo vuosia sitten sulle. Kyllä sä vielä pehmenet ajatukselle 🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ikinä ota laamaa tai alpakkaa. Mun mielestä niissä ei ole mitään söpöä. Ei ole ollut ja nyt kun on muutama työkaverina, tämä kanta on vaan vankistunut. ='D

      Poista
  5. Noo, syksyyn on aikaa, turha vielä huolehtia liikaa mitä syksyllä. Vaikka kyllähän tää kesä menee aina tai aika yleensäkin niin nopeasti. Jospa se "laamakammokin" syksyyn mennessä helpottaa :)) Ei kai he voi ihan mahdottomia olla kun jotkut käyvät vanhuksiakin tapaamassa jossain hoitopaikoissa.
    Onpa siellä niin ihania pupuja, sielu hajois jos näkis tuommosia usein, eikä ite sais niitä millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minusta laamaeläinfania tule, mutta toisaalta on mielenkiintoista tutustua uuteen lajiin. Vaikkei se oma juttu olisikaan!

      Poista