Emme ole kumpikaan käyneet koskaan Uudessakaupungissa. Monena vuonna on pitänyt lähteä sinne käymään Minifarmi & Kukkamessuille, mutta aina on ollut jotain samaan aikaan. Nyt sitten sattui sellainen kevät, ettei ollut mitään sovittuna. Joten nopealla aikataululla kysymään tyttäreltä ja vävyltä, jotta ehtisivätkö elukoita kattoon. Ja kun heille sopi, niin me sitten lähdettiin messuilemaan!
 |
| Festariranneke! |
Meiltä Uuteenkaupunkiin ajaa sellaiset kolme tuntia ja kyllä muuten otti selkien päälle. Koska Uusikaupunki oli meille ennen kokematon, päätimme viedä auton suosiolla messujen etäparkkiin muutaman kilometrin päässä olevalle raviradalla. Sen verran tiesin, ettei Uusikaupunki ole keskusta-alueeltaan mikään jättisuuri paikka. Työkaverini Marika on sieltä kotoisin ja hän minua valisti asiasta. Että jaksaa ihan hyvin kävellä messualueelta keskustaan paikkoja katselemaan, jos haluaa.
 |
| Messuilla oli väljä tunnelma! |
Heti bussista poistuttuamme, meillä oli ihana kohtaaminen Kivipellon Sailan ja hänen tyttärensä kanssa. Oli todella kiva tavat ihan livenä ja onneksi Saila uskalsi tulla nykäisemään hihasta ja tunnisti minut sivusiilistäni!
Oli muutenkin hauska sattuma, kun meillä olisi ollut mahdollisuus tavata ihan tässä meidänkin nurkilla. Mutta taas tarvi lähteä monen sadan kilometrin päähän, jotta tavattiin!
Messut olivat juuri sopivan kokoiset meille. Ne olivat jaettu neljään osaan; heti pääportin jälkeen oli taimi- ja kukkamyyntiä, jäähallissa käsitöitä ja kaikkea rakentamiseen liittyvää, kolmannella alueella tulipesiä, koneita ja viimeisellä alueella eläimiä ja ohjelmaa lähinnä lapsiperheille.
Koska olimme messuilla ensikertalaisia, kiersimme kaikki alueet. Teimme hieman hankintojakin, lähinnä Kuukunalle. Hieman vaatetta ja sen sellaista.
 |
| Tämä sonni oli jättimäinen! |
 |
| Kanien estekisat! |
Mutta nälkä oli tosi kova! Emme olleet pysähtyneet kahvittelemaan, joten hiukopalaa teki mieli. Päädyimme syömään tortillarullat, missä oli täytteenä marinoitua silakkaa, kasviksia ja todella hyvän makuista kermaviilikastiketta.
Ruualla oli jokin ihan hämmentävä nimi, mistä ei olisi mitenkään voinut tietää, mitä tilaa. Me molemmat jo nimen unohdimme, mutta ei nimi ruokaa pahentanut ja hyvää oli!
 |
| Näyttää ihan, kuin tortillalla olisi hämähäkki! |
Messuilla oli väkeä, mutta maltillisesti. Se oli mukavaa, koska kaikkea pääsi katsomaan jonottamatta ja näytteilleasettajien kanssa pääsi keskustelemaan vaivatta. Samoin ostoksien teko oli vaivatonta, koska oli tilaa hypistellä kasveja ja muuta kiinnostavaa.
 |
| Tulppaanipuu himotti, mutta en sitten ostanut! |
 |
| Ulkokaktuksia! <3 |
 |
| Makeet betonikalusteet! |
Sanoin Beibelle, että mitään perennoja en osta, kun en tarvi. No, pieni kierros Tommolan taimiston ja Vakka-taimen pisteillä ja huomasin, että olin ostanut monta perennaa. Never say never!
Huomasin, että nyt voi jo sanoa, että keräilen ukonhattuja, koska niin monta erilaista matkaan tarttui. Mutta niistä joskus myöhemmin. Nyt pitää vaan miettiä, mihin ne kaikki istutetaan!
Ostin myös ihanan riippatimjamin ja amppelitomaatin. Taimet olivat isoja, vankkoja ja edullisia kokoonsa ja kuntoonsa nähden.
Olen myös iloinen siitä ilmiöstä, että tänä keväänä on ollut paljon myynnissä amppelitomaattien taimia ilman amppelia. Kaikillahan meillä vuosia puutarhaa harrastaneilla, on niitä muoviamppeleita varastot väärällään. Nyt voi vaan ostaa taimen ja istuttaa sen jo kotona olevaan muoviamppeliin.
 |
| Pakollinen messupehmis! |
Koska ostoksemme olivat aikas maltilliset, emme lähteneet niitä kuskaamaan autolle, vaan lampsimme kylille taiminemme päivinemme.
Uusikaupunki on väärällään ihania, vanhoja puutaloja. Juuri sellaisia, missä minä olen pienenä likkasena Tampereella asunut. Voi miten minä tykkäsin!
Beibeä moiset suljetulla sisäpihalla varustetut puutalot ei niinkään sykähdyttäneet. Hän ei niitä pitänyt mitenkään erikoisina. Mutta hänhän onkin metsäläinen! 😆
Kävelimme torille ja ostimme kahvit torikahviosta. Kyselimme myyjältä, kuinka lähellä meri on. Hän sanoikin, että ihan tuossa puistokumpareen takana. Hän kertoi lahden olevan nimeltään Paskalahti. Tai sellaiseksi kaupunkilaiset sitä kutsuivat.
Messujen lisäksi meillä oli tarkoitus käydä työkaverini Marikan siskon puodilla. Pikkukylän puodissa ja Runokulman galleriassa on myynnissä käsitöitä ja kaikkea ihanaa, sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä ja tapahtumia.
Oli toinen mukava tapaaminen. Meku kertoili meille edellisvuotena olleista Uudenkaupungin 400 -vuotisjuhlista ja siitä kuinka Paskalahdelle oli yritetty kehitellä jotain yhteiskuntakelpoisempaa nimeä. Oli ehdotettu esim. Kuninkaanlahtea, mutta kaupunkilaiset olivat sitä mieltä, että Paskalahden nimeä ei aleta yksiä juhlia varten siloittelemaan. Hauska tarina!
Ostettiin vähän pientä kivaa puodista ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme kirkon läheisyydessä olevaan Gasthaus Pooki in.
Minulla tuli ravintolan rakennuksesta ja sisustuksesta mieleen ihan kuin oltaisiin oltu Tallinnassa. Sisustus oli sellainen vanhahtava ja merihenkinen.
Ruokalistalla oli tosi monta hyvää vaihtoehtoa. Oli tosi vaikea valita, mutta päädyimme molemmat paistettuihin silakkapihveihin muusilla ja mummunkurkuilla.
Ruoka oli ihan järkyttävän hyvää! Silakat upeasti paistettu rapeaksi, muusi oli sileää ja maukasta ja mummunkurkut sopivat loistavasti makumaailmaan. Kaiken lisäksi ruoka oli kuumaa, mikä ei aina ole niin itsestään selvää ravintola-annoksissa.
 |
| Voimeri! |
Muusi ja silakkavuori kellui sulassa voissa ja me olimme ihan taivaassa näistä mauista. Silakat maistuivat tuoreilta, eivätkä todellakaan pakastimelle!
Mahat pinkeinä lähdimme laahustamaan takaisin messualueelle ja bussipysäkille. Kiva reissu täynnä mukavia kohtaamisia, hyviä hankintoja, mielenkiintoista katseltavaa, aurinkoa ja ihanaa yhdessä oloa.
Uusikaupunki on hieno kesäkaupunki ja mukavan kokoinen. Sinne täytyy vielä palata joskus uudemman kerran.
Mutta niin kivaa kuin onkin käydä hieman reissun päällä, kotiin on aina ihan parasta palata. Uskomatonta, miten pihassakin oli tapahtunut poissa ollessamme. Olimmehan reissussa niinkin kauan kuin 11 tuntia!
 |
| Talonvierus omppupuu oli puhjennut kukkaan! |
Perjantaina juuri olin sanonut Beibelle, että omppupuu keittiön ikkunan alla on ihan täynnä nuppuja. Samaten kalliolla oleva kirsikka ja saunan edessä olevat luumut puhkeisivat kohta kukkaan.
 |
| Luumu |
Ja niinhän ne olivat sitten puhjenneet valkoisiksi kukkapilviksi meidän messupäivän aikana. Näyttivät ihan mielettömän kauniilta, kun ajoimme pihaan.
 |
| Kirsikka |
