lauantai 20. kesäkuuta 2015

Rauhallista Juhannusta! Ja paljon kukkia!


Meillä on ollut Beiben kanssa poikkeuksellisen rauhallinen juhannus. Se, että ollaan kotona, ei ole poikkeuksellista. Mutta se, ettei kukaan ole poikennut kylässä ja että ollaan ihan kahestaan, on erilaista. Tytär ja vävy ovat kavereidensa kanssa mökkeilemässä ja isänikään ei tullut meille. No, toisaalta ihan hyvä, koska olen flunssassa. Yllätys, yllätys! Kohta vietetään flunssakierteeni 1-vuotissynttäreitä!
Satanutkin on ihan kiitettävän paljon, 29 mm oli sademittarissa perjantain sademääränä. Silti kuurojen välillä on tullut puuhasteltua kaikenmoista. Beibe on hieman nikkaroinut ja minä istutellut kesäkukkia kanojen kanssa. Kyllä! Kanat ovat olleet riesaksi saakka mukana kukka-asetelmien teossa!



Hommasinkin tänä kesänä enemmän kesäkukkia, kuin koskaan aikaisemmin. Osan ostin Tammelan torilta ja Honkkarista. Mutta suurimman osan hankin Nihtilän puutarhalta, mistä saa kyllä todella hyvät taimet. Tai oikeastaan, taimi on väärä sana kuvastamaan näitä kukkia. Kyllä ne sen verran isoja puskia ovat! Ja hyvä laatuisia! Niistä näkee, että niitä on todellakin hoidettu ja nypitty. Kävin jo aikaisemmin hakemassa heiltä pari kurkun ja paprikankin taimea kasvariin.
Sen verran narsistin piirteitä minusta löytyy, että joka vuosi hankin meille pari markettaa. Tiedättekös, että minä vasta lähes aikuisiässä tajusin olevani kukka. Ei vanhempanikaan koskaan kertonut, että Marketta on kukkanimi. Meillä oli kotona ja mummuloissa aina vaan petunioita, pelargonioita ja orvokkeja. Ei koskaan yhtään markettaa. Joten olen tämän vahingon sittemmin korjannut!


Olen huono sommittelmaan, mutta tämän vuotisiin kukka-asetelmiin olen kyllä tyytyväinen. Kaikki mummo-kukat ovat lemppareitani; pelargonia, samettiruusu, petunia, begonia ym. Koska Beibe rakastaa verenpisaroita, niitä täytyy olla. Ja ehdottomasti ahkeraliisaa!




Petunia ovat mielestäni hieman hankalia. Niitä joutuu kauheasti nyppimään ja ne ränsistyvät sateessa ja tuulessa. Joten olen, pitkin hampain, korvannut ne miljoonakelloilla. Kauniitahan nekin ovat ja helppohoitoisia.

Aitta

Vaaleanpunaista, mitäs muutakaan!

Piha-aittaa koristin parilla amppelilla. Istutin lehmäruukkuun marketan ja miljoonakellon. Roudasin aitasta pari maitotonkkaakin koristamaan aitanrappua. Maitotonkat ovat Leppämäen tilan tonkat. Yhdessä niistä on tilan vanhan isännän ja kylän nimi.
Aitan päätyyn tehtiin viime kesänä Beiben kanssa kukkateline. Edelliskesänä siinä oli daalioita ja krassia. Nyt ostin siihen pelargonioita, samettiruusuja ja miljoonakelloja.


Kanat arvioimassa istutuksiani!



Tallin ikkunalle laitoin pari valkoista ahkeraliisaa. Sinne ei paista aurinko kuin aikaisin aamulla. Ahkeraliisat pärjäävät hyvin varjossakin.

Tallin pikkuikkuna


Ulkosaunaa koristin verenpisaroilla, hopealangalla ja ahkeraliisalla. Sinne ei paista kuin iltaaurinko, joten varjossa viihtyviä kukkia piti sinnekin valita.
Beibe teki saunan seinälle letkutelineen. Beibe itse oli vähän kriittinen tekeleeseensä, mutta minusta se näytti siltä, että se olisi ollut aina siinä.

Ulkosauna



Ihanat pallukkanuput!

"Hei! Oota meitä!"

Beiben tekemä letkuteline

Saunan päädyssä on luukku, josta pääsee saunan ylisille. Luukku on ollut, jostain syystä, auki koko kevään. Pari viikkoa sitten Beibe huomasi, että sinitiainen oli tehnyt pesän sinne. Yksi poikanenkin oli silloin pudonnut sieltä ja kuollut. Kanat taas seurasivat minua saunalle ja huomasin, että ne tutkivat jotain polulla. Tyynen rauhallisesti, pieni sinitiaisen poikanen siinä suki itseään. Mauri alkoi olla sen verran kiinostunut siitä, että päätin siirtää pikkutipun saunan terassin alle. Poikanen yritti pummia minulta ruokaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka sen otin käteen. Toivottavasti emot eivät sitä hylkää, kun siihen koskin. Mutta en voinut ottaa sitä riskiä, että kanat tai Mauri sen loppaavat. Tuiman näköinen pikku tyyppi se oli!

"Mitäs siinä kyttäät?"

"Anna jotain safkaa!"


Pihakalliolla olevalle paviljongille, istutin jalalliseen ruukkuun verenpisaran, lankaköynnöksen ja pari annasilmää. Niitä ihailinkin illalla paviljongissa istuskellen ja nauttien lasillisesta hyvää viiniä. Aah! Elämän ihanuutta!

Lakritsa on ottanut paviljongin vallan makuupaikakseen!

Tästä tuli mielestäni kaunis!
Talon rapusille laitoin pariin saviruukkuun pelargonioita, markettaa ja lobeliaa. Pikkuorvokkia oli jo ennestään. Toisen samanlaisen asetelman lehmäruukkuun, kuin aitan rapullekkin.

Rakastan pelargonioita!




Sen verran ollaan poistuttu tontilta juhannuksen pyhinä, että käytiin katsomassa kaverin kasvarilla, miten tomaatit jakselevat. Ihan rauhallista oli sielläkin.

Tomaatit ottivat juhlapyhät ihan rennosti!

Beibe seukkaa kurkkujen kanssa!

Juhannuspäivänä käytiin Beiben kotopaikalla. Beiben siskon perhe oli viettämässä jussia siellä ja he paistoivat perinteiset juhannuslätyt. Vietiin mukanamme kuusenkerkkäsiirappia ja se olikin herkkua lättyjen kanssa.

Aseet juhannusflunssaa vastaan; konjakkia, kerkkäsiirappia ja räkäliinoja!

Loppujuhannus menee sekin rauhallisissa merkeissä. Beibe lähti Maurin kanssa metsälenkille. Kokopäivän kestänyt sade taukosi hetkeksi. Minä lepään ja kuuntelen radiota. Sieltä, mitäs muutakaan kuin, Lakattuja varpaankynsiä. On niin kylmää ja kosteata. Taidanpa laittaa takkaan tulet ja olla vaan!

Hyvää ja rauhallista Juhannuspäivän iltaa kaikille!

Anoppilan alppiruusu kukki tänä juhannuksena kauniimmin kuin koskaan!




14 kommenttia:

  1. Tosi ihanat istutukset sulla!! Tykkään, kun noi on tollasia roikkuvia. Kovasti paljon sä oletkin niitä laitellut - mä en ole edelleenkään saanut aikaan sitä pataa edes laitella kuntoon... Mutta nyt sain sulta kyllä inspiraatiota ja taidan siihen huomenna tai viimeistään alkuviikosta hakea kukat. Tuota hopealankaa pitää kyllä saada ja sen kanssa jotain vaaleanpunaista... Ja aika runsaan istutuksen taidan tehdä. Mä kun en ollenkaan ole mikään pro noissa istutuspuuhissa... Marketat on minusta muuten tosi kivoja, useimmiten mulla on ollut siinä padassa juurikin niitä. Muistaakseni niitä sai myös vaaleanpunaisina?? Olisko mulla viime kesänä ollu just sillein että valkoisia ja vaaleanpunaisia sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kehuista! En ole kyllä itekään mikään pro näissä hommissa! Mutta kun laittaa sellaista mistä ite tykkää, ei voi epäonnistua!
      Hopealanka on kyllä ihana! Se on helppohoitoinen ja kestää kauniina pitkälle syksyyn.
      Markettoja on vaaleanpunaisia ja keltaisiakin olen nähnyt. Vaaleanpunaista olisin ostanutkin, mutta olivat taimistolta loppu. Mutta valkoiset ovat ihan yhtä kauniita!

      Poista
  2. Hehe, oikea "änkyräpörtsi" tuo pikkutipunen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ei paljon kärttysemmän näköistä tipua voi olla!
      Roviolle vinkkinä vaan uuteen hahmoon!

      Poista
  3. Voi hurja sun flunssas kanssa, toivottavasti pian lähtee! Että mikä tuima söpöliini. <3 Ylimmän kuvan vihreä sydänkannu on ihana ja lehmänkin bongasin tällä kertaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Kyllä alkaa hermo meneen, kun on kuukauden välein kipeenä!
      Harvoin pääsee linnunpoikasia näkemään noin läheltä. Oli kyllä hauska tapaus tämä!
      Sydänkannun löysin viime syksynä kirppikseltä ja pidän siitä kovasti. Lehmiä saattaa olla kuvissa, aina välillä, näkyvissä! ;)

      Poista
  4. Kertakaikkisen ihana postaus! Noita piha/kukkakuvia niin mielellään katselee. Sitten kun on talvi ja pakkaset puree, niin juuri tällaisia ihania tunnelmallisia kesäpihakuvia sitä katselee :)

    Meillä kanat aina aamulla odottelevat ihan intopiukeana kanalan ovella, että se aukeaa. Kun saan oven auki niin vyörähdys vaan käy, kun koko parvi kirmaa kovalla vauhdilla pihalle. Niin ihania!

    Nyt juhannusaattona ei kanat päässeet ulos, koska lähdettiin yöksi pois kotoa, joten voi sitä kaakatusta joka kuului jo tänään, kun olivat ovella norkoilemassa että NYT SE OVI AUKI JA ÄKKIÄ! Vettä satoi, mutta sinne ne menivät urheasti kipittelemään pitkin pusikoita :) ♥

    http://karvapuusti.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kukat ovat kyllä ihania! Olet aivan oikeassa, että tälläisiä kuvia on mukava katsella, kun pakkanen paukkuu ja on lunta.
      Meillä kanat ovat kans vapaana, silloin kun ollaan ite kotona. Vaikka ne pääsee kulkemaan vapaasti ulkotarhaan sisältä, halukkaasti ne pihassa hengailee. Kelillä kun kelillä. Varsinkin noi orpit seuraa joka askelta, minkä otat!

      Poista
  5. Voi noita tomaatteja!!! Tuossa on kyllä aihetta ketsuppiin jos toiseenkin!

    Kauniita kesäkukka-asetelmia olet tehnyt. Itse kyllä tykkään kesäkukista, mutta kun päivät pitkät niitä töissä katselen ja hoitelen niin en jaksa sitä enää kotona.

    Kanat on kyllä niin hupaisan rasittavia apulaisia. Joskus niitä pitää harhauttaa tonkimaan johonkin muualle kuin juuri siihen missä itse koittaa touhata etteivät olisi niin tiellä.
    Ja myös meidän kanat vaativat kovaäänisesti vapautta. Heti kun autolla pysähdyn postilaatikolle ne alkavat kiljua kurkku suorana että APUA! ME OLLAAN VANKINA TÄÄLLÄ TARHASSA!!! Eihän nyt kukaan sellaista voi vastustaa kun raukoilla on niin surkea elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytär tossa taannoin poikkesi kanssani kasvarilla. Hän kauhisteli, että mihin me noi kaikki tomaatit oikein tungetaan. Minä vain tyynesti taputin isoa mahaani ja sanoin, että tänne. ;)
      Joo, ymmärrän kyllä, ettei paljon huvita nyppiä, jos koko työpäivän sitä tekee! Minä yritän myös valita noita vanhoja, turvallisia ja helppohoitoisia lajikkeita, ettei niistä tulisi ihan kauheata rasitetta.
      Ha ha! Kyllä lemmikkikanoilla on kova elämä! Meillä kanat on iltapäivisin ulkotarhan oveen liimautuneina. Odottavat töistä tulijoita. Rääkätyn näköisinä katselevat, josko joku tulisi vapauttamaan. Edes hetkeksi...

      Poista
  6. Komeita kukkia, ovat todella reheviä, samoin nuo tomaatit! Minulla on tomaatit ulkona, ja viileä sää on pitänyt ne pienikokoisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh! Noilla ison kasvarin tomskuilla on lämpöä riittänyt, kun öljylämmitin puhaltaa! Kotikasvihuoneessa on hieman toinen meininki...

      Poista
  7. Voi kun ihania kanoja ! Ja tosi tuimana on pikkutintti, mur! Toivottavasti flunssa on jo hellittänyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin! Bull-kukko varsinkin on tosi komistus ja symppis luonteeltaan!
      Miten noin pieni linnunpoikanen voikaan olla niin synkän näköinen. Tosi hupaisa otus!
      Flunssa ei ole hellittänyt, päinvastoin. Yskä on aivan kamala, varsinkin öisin. Kai sitä kohta on pakko nöyrtyä taas lääkäriin.

      Poista