Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kotivara; omatoimista varautumista!


Kun on elukoita, varastossa pitää olla aina heinää!


Kotivaraksi nimitetään kotona olevaa pientä varastoa ruokaa ja juomaa, mitä tarvitaan jos ei vaikka päästä kauppaan sairastumisen, sähkökatkon tai tien katkeamisen vuoksi.

Kotivaran olisi hyvä olla sellainen, että sillä selviäisi itsenäisesti häiriötilanteen sattuessa 72 tuntia eli kolme vuorokautta. Tätä kutsutaan varautumissuositukseksi.



Kansalaisen itsensä rooli varautumisessa on merkittävä. Tämä monesti unohtuu meiltä palveluihin tottuneilta nykyihmisiltä. Ennen vanhaan oli ihan normitila, että varauduttiin. Eikä yleensäkkään kotoa poistuttu maaseudulla päivittäin.
On hyvä myös muistaa sellainen tosiasia, että luonnonmullistuksen sattuessa autettavia on paljon ja juuri sinä et välttämättä ole ensimmäisten joukossa!



Tämä postaus on osa yhteispostausta, jonka ovat ideoineet Tsaut -blogin Satu ja Omavarainen -blogin Jovelan Johanna. Tästä innoittautuneena joukko omavaraisuusbloggaajia tuovat kotivaraan oman näkemyksensä kokemuksien kautta ja elämätilanteeseensa mukauttaen. Linkit muiden bloggaajien postauksiin löytyy omani lopusta. Käyhän tutustumassa myös niihin!
Muulla somessa aiheessa hästägeillä #72, #kotivara, #varmuusvara, #varautuminen, #kotivarahaaste, #turvallisuus, #riskienhallinta ja #kotivarapostaus.



Kotivara ei tarkoita mitään "maailmanlopun odottajien" varmuusvarastoja bunkkerityylisesti, vaan pientä varastoa ihan peruselintarvikkeita, mitä käytät muulloinkin. Lisäksi kotivaran tuotteet ovat ihan normaalissa kierrossa ja niitä hankitaan lisää sitä mukaa kuin niitä käytetään.
Survivalismi ja preppaus on varautumista isompiin kriiseihin kuin muutaman päivän sairastuminen, lumen saartamaksi joutuminen tai sähkö- tai vesikatko.



Siitä, mitä kotivaran olisi hyvä sisältää, on esimerkiksi Marttojen sivuilla hyvä lista, mitä voi omien ruokamieltymystensä mukaan muokata. Siellä on myös listattu, kuinka paljon ruokatarvikkeita on arvioitu kuluvan per hlö/3 vrk.

Kotivaran lisäksi on hyvä miettiä sellaisia asioita, miten hoitaa wc-asiat, peseytymisen, pyykinpesun, tiskaamisen ja ihan juomaveden hankinnan. Näistäkin saa vinkkejä tuolta Marttojen linkistä.



Yksi huomioitava asia on sähkö- ja vesikatkon sattuessa, miten valmistaa ruokaa. Kyllähän nyt päivän kaksi pärjää. Mutta jossain vaiheessa alkaa tekemään mieli ihan kunnon ruokaakin. Missä ja miten valmistan aterioita, tai edes keitän kahvia? Onkin hyvä pitää kaapeissaan kuivaelintarvikkeita ja pitkään säilyviä tuotteita, joita kierrätetään arkikäytössä. Tälläisiä ovat esim. murot, näkkileivät, pikapuurojauheet, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, mehuja, mehukeittoja, huoneenlämmössä säilyviä maitotuotteita, hilloja ja erilaisia säilykkeitä.



Kaupungeissa tälläistä ongelmaa ei niinkään tule. Tai ainakaan niin mittavana kuin syrjäseudulla. Aina on jossain päin sähköt ja kaupat, sekä kahvilat auki. Uimahalleihin, kuntosaleille ja yleisiin saunoihin pääsee pesulle. Harvoin taitaa asunnoista vedetkään katketa pidemmäksi aikaa. Lämmityskin yleensä pelittää kaukolämpöalueella.
Mutta maaseudulla onkin sitten jo toinen juttu. Täällä saattaa olla sähköt poikki useitakin päiviä ja luntakin saatta tulla niin, että liikkuminen vaikeutuu. Myrsky saattaa kaataa puita tielle ja poistuminen omalta tontilta on mahdotonta. Olen nähnyt, kuinka suihkuvirtaus on kaatanut metsää parin sadan metrin pituiselta ja 50 metrin levyiseltä alueelta ja tämän alueen laidalla oli erään perheen asunto. Henkilövahingoilta oli säästytty, mutta tontilta ei hetkeen liikuttu mihinkään, ennen kuin puut oli raivattu tieltä.

Vesiverkon ulkopuolella talouksissa on omat kaivot, joista sähköpumpulla nostetaan vesi. Sähkökatkon sattuessa, myös vedentulo katkeaa.



Tälläisten esimerkkien vuoksi maaseudulla on tosi tärkeää varautua kotivaralla. Elintarvikkeiden lisäksi on tärkeää, että on aina varastossa muitakin elämisen kannalta tarpeellisia asioita. Tässä hieman listaa niistä:

  • kynttilöitä
  • tulitikkuja
  • taskulamppuja
  • paristokäyttöinen radio
  • paristoja
  • lääkkeitä
  • hygieniatarpeita
  • kosteuspyyhkeitä
  • käsidesiä
  • joditabletteja
  • vauvan ruuat ja vaipat
  • erityisruokavalion ruokia
  • lemmikkien ruuat ja lääkkeet
  • käteistä rahaa
  • polttoainetta autoon, traktoriin ja moottorisahaan
  • polttopuita
  • puhtaita astioita ja kanistereja vedelle
  • autolaturi kännykän lataamista varten autosta
  • varavirtalähteitä 

Kodassa on mukavaa ruokailla muulloinkin kuin hädän
sattuessa.


Me muutimme Leppämäkeen vuonna 2000. Eipä mennyt kuin vuosi, kun ensimmäisen kerran saimme kokea, mitä on asua maalla, kun oikein kova syysmyrsky katkaisee sähköt moneksi päiväksi. Janika -myrsky oli marraskuussa ja maa oli vielä lumeton ja sula. Tuuli kaatoi ja katkoi valtavan määrän puita sähkölinjojen päälle ja iso osa itäistä Pirkanmaata oli sähköttä. Meillä tätä kesti vain kolme päivää. Mutta Beiben vanhemmat, jotka asuivat vielä syrjemmässä, heillä sähkökatko kesti muistaaksen lähes viikon. Syrjäseudulla taloissa kierrätettiin agregaattia talosta taloon, jotta ihmiset saivat edes hetken jäähdyttää pakastimiaan ja vaikka keittää kahvit.



Me olimme tuolloin oman kaivon varassa. Pumppu ei tietysti toiminut, mutta onneksi saimme ämpärillä vettä nostettua meille ja hevoselle. Talomme on puulämmitteinen ja saunatkin puukiukaalla. Pesuvetemme lämmitämme edelleen vesipadoissa puilla. Joten näiden asioiden suhteen meillä ei ollut mitään hätää.
Pakastimien sulaminen oli oikeastaa tuolloin ainut iso huolemme. Olimme juuri viikko takaperin teurastaneet ensimmäisen nautamme Olvin. Mutta pakastimet pysyivät umpijäässä, kun vain ei niitä aukonut. Muutenkin ruuat pysyivät ihan ulkona kylmänä, vaikka jääkaappi ei toiminut. Meillä on myös talon alla kellari, jossa on kesälläkin jääkaappilämpötila. Jos sähkökatko sattuu lämpimään aikaan, voi kaivoon esimerkiksi maidot laittaa. Kaivossa vesi pysyy kuitenkin kesälläkin muutamassa lämpöasteessa.
Nykyään meillä on ns. kunnan vesi ja jätevesikin menee putkea pitkin. Sähkökatkon sattuessa vettä tulee raanasta ainakin jonkin aikaa. Mutta oma kaivo on silti edelleen ja hyvä niin.

Puuhellalla voi paahtaa leipää ritilän päällä!


Tämä 2001 vuoden myrsky oli niin mittava, että sen jälkeen uusiin taloihin alettiin rakentaa takkoja, asentaa puukiukaita ja puuhellojenkin myynti vilkastui. Muistan, kun täälläkin päin perheet grillasivat makkaraa autotalleissa ja olivat kylmissään, kun taloissa ei ollut tulipesiä.

Tämänkin jälkeen on ollut sähkökatkoja, mutta sähköttä ollaan oltu ehkä kaksi päivää pisimmillään. Näin oli esimerkiksi Tapani -myrskyn  riehuessa vuonna 2011. Tällöin olimme menossa kylpylälomalle, kun olimme saaneet hevostenvahdit kotiin. Kylpylä oli ihan tupaten täynnä kylpiöitä, koska sillä alueella oli myös sähkökatkot. Ei ollut kovin rentouttavaa kylpemistä se! No, onneksi heppavahteja ei ollut sähköttömyys haitannut meillä kotona.
Linjoja on raivattu ja kaivettu ihan maan sisäänkin. Joten moneen vuoteen ei ole sähkökatkoa ollut. Oman agregaatin hankkimisesta on ollut puhetta aina aika ajoin, mutta emme ole kuitenkaan sellaista ostaneet. Vaikka joskus on naapureita melkein kateeksi käynyt, kun heillä on valot palaneet ja meillä on ollut täysi pimeys.

Oletteko muuten ikinä havainneet sellaista asiaa kuin hiljaisuus sähkökatkon aikana? Ja sitä ääntä, kun sähkö palaa linjoihin? Hämmentäviä ja hieman pelottaviakin havaintoja. Ei näin normiarjessa edes tule ajatelleeksi, kuinka paljon ääntä sähkö pitää. Muutaman päivän kun on sähköttä ja sähkö palaa, ihan hätkähtää, että mitä tapahtuu!



Lumen saartamaksi joutuminen on myös sellainen asia, mikä on koettu näiden Leppämäkivuosien aikana. Parina talvena on tullut niin paljon lyhyessä ajassa lunta kovan tuulen kera, että ollaan oltu helisemäässä. Tälläinen tapaus oli vuonna 2006, marraskuun 1. päivänä, kun Pyryn päivän myrsky koitteli näitä seutuja. Kyllä tietää meinaan elävänsä, kun lähes ympäri vuorokauden yrittää pitää 150 metriä pitkää pihatietä auki, jotta pääsee kulkemaan. Silti tuuli tuiskuttaa pellolta lunta niin paljon, että tie on hetkessä ummessa.
Kerran lähdettiin Beiben kanssa töihin tälläisen pitkään jatkuneen lumimyrskyn aikaan. Pihatie lähtee alamäkeä talolta ja Beibe oli siihen traktorilla lingonnut väylää heti aamulla herättyään. Tuuli kuitenkin tuiskutti tien umpeen samantien. Ajateltiin, että vauhdilla mennään, jotta päästään mahdollisen lumipöykyn läpi. No, ei päästy! Sitten lapioitiin autoa esiin, mutta ei edes myöhästytty töistä.

Monena aamuna olen joutunut urakoimaan lapiolla, että olen päässyt eläinsuojiin. Lunta on saattanut sataa ja tuiskuttaa rakennuksien eteen toista metriä. Lisäksi, kun tuuli on sen oikein pakannut tiukkaan rakennusta vasten, niin johan on kivaa.
Tyttären ollessa pieni, joskus joutui rämpimään melkein nivusia myöten lumessa tuon pihatien, jotta sai tyttären koulutaksiin. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta, en ole opetellut linkoamaan traktorilla!



Me suomalaiset ollaan jotenkin kyllä sitkeitä sissejä! Oli keliolosuhteet millaisia tahansa, niin töihin ja kouluun mennään. Joskus lumipöykyssä ns. "munia myöten" seistessäni ja autoa esiin kaivaessani, olen miettinyt, että olisiko tässä nyt se hetki soittaa töihin ja sanoa etten pääse tänään. Tai edes kertoa myöhästyväni. Mutta ei, sitä on sitten herätty sen verran aikaisemmin, että on ollut aikaa teuroa itsensä ja perheensä halki kaatuneiden puiden ja lumikasojen.

Kuiva-ainekaapista löytyy kaikenlaista pikakahvista suurimoihin.
Myös kaikkea luonnosta kerättyä, kuten sieniä. Niistä saa risotto-/puuroriisin
tai ohrasuurimoiden kanssa vaikkapa nopean risoton.


Minä olen asunut kaupungissa kerrostalossa koko lapsuuteni ja nuoruuteni. En juurikaan muista, että sähköt ja vesi olisi ollut pieniä hetkiä lukuunottamatta poikki. Minulle tälläiset elämän tasapainon heittelyt tulivatkin ehkä hieman puskista maalle muuttaessani. Beibehän taas on luonnon karaisema aito maalainen, joka tälläisiin asioihin osasi suhtautua todellisen selviytyjän rauhallisuudella. Nykyään minuakaan ei hetkauta enään juuri mikään!



Miten me täällä Leppämäessä sitten varaudutaan? Varautuminen kuuluu oikeastaan niin osana arkielämää, että sitä ei edes ajattele nykyään. Se on varmaa, että säätiedotuksia seurataan kyllä joka päivä. Jos luvataan poikkeavia sääoloja, niihin varaudutaan laskemalla juoma- ja pesuvettä varalle. Myös huomioidaan eläinten vedentarve.
Puuliiteristä haetaan puita sisälle tavanomaista enemmän.



Ollaan myös opittu siihen, että tietyistä ilmansuunnista tulevat kovat tuulet osuvat tälle alueelle kovemmin. Näin sattuessa on oletettavampaa, että sähköt on poikki ja lunta pöykyttää pihaan ja tielle. Talvisin traktorin toiminta varmistetaan pistämällä se varmuuden vuoksi lämpiämään ja lumikolat -ja lapiot tuodaan käden ulottuville.

Meillä on aina otsalamput ja taskulamput samoilla paikoilla. Näin ne löytyvät vaikka käsikopelolla pimeässä. Koska me tarvitsemme niitä muutenkin päivittäin, ne ovat aina käyttövalmiita. Akut ladattuina ja patterit vaihdettuina.




Kynttilä- ja tulitikkuvarastoja ei päästetä koskaan loppumaan. Kynttilöitä on lisäksi monessa paikassa, kuten esimerkiksi ulkosaunalla. Myös öljylamppuja, sekä myrskylyhtyjä on käytössä. Lamppuöljyä on aina varastossa.
Koska kaikkia edellämainittuja käytetään ahkerasti päivittäin varsinkin kylmään ja pimeään aikaan, niitä on aina saatavilla ja hankitaan lisää ennenkuin pääsevät loppumaan.

Patterilla toimiva radio ja kynttilöitä purkissa, minkä
kannessa niitä voi polttaa. Tälläisessä purkissa on
hyvä pitää myös aski tulitikkuja.


Ruokaa meiltä löytyy aina sen verran, että yhden armeijan ruokkii. Tytär kiusaakin meitä, että jos joku katastrofi joskus sattuu, hän pakkaa heti perheensä ja ajaa meille, koska täällä selviää hengissä vaikka mistä.
No, tästä en nyt menisi niin vakuuseen! Mutta joo, ruokaa on aina sen verran, että tuo kotivaran edellyttämät kolme päivää selvitään. Ollaan kyllä hieman vähennetty varastoja, koska meitä ei ole enään kuin kaksi täällä vakituisesti asumassa. Mutta toisaalta Leppämäestä on tullut mummula, joten aina täytyy löytyä vaippoja ja pienille ihmisille sopivia välipaloja.



Onneksi meillä on ollut taas parin vuoden ajan kauppa tuossa kylällä. Minäkin ramppaan koulussa Tampereella, joten varastot voivat olla hieman pienemmät ja niitä pystyy helposti pitämään yllä. Ruokahävikinkin vaara pienenee, kun varastot ovat maltilliset.

Kellarin rapussa on tila säilykkeille, vaipoille ja kylmä-
laukuille. Huomatkaa myös muutama pullo viiniä pitkiä ja
pimeitä iltoja viihdyttämään!


Äkillisen sairastumisenkin varalta löytyy aina sellaista kevyttä ruoka-ainesta, kuten puuroaineksia, mehuja, marjasoseita pakastettuna, hedelmäsäilykkeitä ja valmista ruokaa pakkasessa. Myös jonkin verran kuiva-ainekaapista löytyy esim. pata-aineksia, joista saa helposti ruokaa.
Meillä on myös hieman päivittäistä lääkitystä, joten niiden riittävyydestä on pidettävä huolta, etteivät pääse loppumaan.



Eläimet on myös huolehdittava, tapahtui mitä tahansa! Ruokapuoli ei ole elukoiden suhteen ongelma. Rehuja haen aina niin paljon kerralla, että piisaavat pitkiä aikoja. Kauraa haetaan pari kertaa vuodessa useita satoja litroja. Nekin yleensä kestävät ilman loppumisen uhkaa.
Se, jos rehut hetkellisesti loppuvat, ei ole mikään katastrofi. Meidän eläimet ovat sen verran hyvin ruokittuja, että laihtumaan ei pääse, vaikka pari päivää olisivatkin ilman rehua.
Mutta heinää pitää olla ja se ei saa loppua. Me haemme heinät eläimille parin kymmenen kilometrin päästä. Koska meillä ei ole heinälatoa, haemme 50 paalia aina kerralla. Kun paaleja on jäljellä parin viikon tarpeiksi haemme uuden kuorman. Näin tämä on mennyt jo vuosia ja on toimiva käytäntö.
Samoin kuivikkeita on ulkoeläimille aina varastossa ja kaikkien eläinten ensiapulääkkeet on pidetty ajantasalla. Yleensä niille sattuu jokin pieni puhdistusta ja paikkausta vaativa tapaturma tai vatsavaivoja. Näihin kannattaa olla aina varautunut.

Oikeastaan eläinten ruokinnassa suurin uhka on meidän kahden sairastuminen yhtä aikaa. Meillä on ollut aina ongelmana se, että meillä ei ole oikein ketään, joka tulisi eläimiämme hoitamaan. Tytär auttaa minkä voi, mutta siinä se sitten onkin. Meillä on ollut ainakin vielä onni myötä siinä asiassa, että olemme olleet vakavasti sairaana vuoronperään!



Mietiskelin tässä yhtenä aamuna kouluun ajellessani tätä postausta ja yleensäkin hätään varautumista. Onhan tässä helppo kertoa, että ei paljon heilauta, vaikka sataisi sammakoita ja sähköä ei olisi moneen päivään. Ollaan ihan elämämme voimissa, vaikka vaivoja onkin ja ikää se -50 vuotta. Jalka kuitenkin vielä nousee, jaksamme lumitöitä tehdä ja taloa lämmittää.
Väkisinkin tuli mieleen maamme vanhusten tilanne. Niin kaupungeissa kuin maallakin. Miten he pärjäävät, kun jotain edellä mainittuja katkoksia sattuu? Ovatko he ihan oman onnensa nojassa, jos sattuu jotain sellaista, ettei kukaan pääse heidän luokseen tai puhelin- ja nettiyhteydet eivät toimi? Näin meinaan tapahtuu täällä maalla ainakin sähkökatkojen aikaan. Tukiasemien varavirta ei kovin kauaa kestä.

Lisää kuivakamaa; pähkinöitä, kahvia ja teetä pitää olla aina reilusti, säilykkeitä
ja ylemmällä hyllyllä esim. marjajauheita, kuivattua ruusunmarjaa ja
kamomillaa.


Mielestäni noihin kotivaraneuvoihin voisi lisätä muistutuksen varautumisen toisista välittämiseen ja huolehtimiseen!

Tästä linkistä  löytyy myös todella hyviä ohjeita omatoimiseen varautumiseen ja toimintaohjeita poikkeustilanteeseen, sekä mainitaan toisista välittäminen.

Jos kaapeista löytyy spaghettia tai muuta pastaa/makaronia,
pestoa ja ketshuppia, elää varmasti ja herkutellen
muutaman päivän. Edellyttäen että saa makaronin
keitettyä!


Linkit
Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/
Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/11/puutarhurin-kotivara.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/11/kotivara-arjen-turvana.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/11/kotivara-ja-puutarha.html
Saaran lautasella https://saaranlautasella.blogspot.com/2019/11/katastrofi-tai-joku-muu-poikkeustila.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/11/maalla-parjaa.html
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/elaman-pitaa-sujua.html
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/2019/11/hashtag-72-tuntia.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/11/selviaisitko-72h-ilman-ulkopuolista-apua.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=933
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/11/kotivara-omatoimista-varautumista.html
Helecleaner https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/
Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/kotivara
Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/vauhtihirmunelamaa/allergiaperhe-kotivara/
Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/2019/11/lapsiperheen-kotivara-kaupunkikodissa.html
It's so mysigt https://www.somysigt.com/blogi/17112019/kotivara-poikkeustilanteessa




26 kommenttia:

  1. Maalla ollaan omavaraisia. Se on hyvä.

    VastaaPoista
  2. Miten mahtava esittely teidän kotivarasta kaikkineen! Siellä pärjätään selvästi :)

    Tuosta kaupunkilaisten kotivaratarpeesta kuitenkin sen verran, että kaupungissa kotivara on tosi tärkeä, omalla tavallaan tärkeämpi kuin maaseudulla, jossa on omatoimisempaa varautumista, yhteisöverkostoja ja näistä nimenomaisista syistä vähemmän autettavia resursseihin nähden. Kaupungissa kun esimerkiksi pidempi sähkökatkos tulee jonkin huoltovaurion tai myrskyn vuoksi (ja kaupunkeihin kohdistuu paljon verkkohyökkäyksiä), siellä ei sitten toimi mikään ja kun ihmisiä on paljon, se mitä on saatavilla vielä hetken tai harmin jälkeen, loppuu käytännössä minuuteissa. Juurikin tuon Tapaninpäivän myrskyn kohdalla kaupungissa elämä siinä tilanteessa oli sietämätöntä (kokemuksesta) kun mihinkään ei voinut vaikuttaa ja PK-seudulla oli vakava kriisi todella lähellä, kun edes pelastusajoneuvoihin ei saatu bensaa ja jopa pelastusyksiköiden omat hätäkänavat kaatuivat. Harmeilla on tapana moninkertaistua mitä useampaa ihmistä ne koskettaa - varsinkin jos se ihmismassa koostuu pitkälti niistä, joilla ei itsellä ole mitään puskureita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy kyllä myöntää, että eletään varautunutta elämää ihan luonnostaan! ;D

      Kaupungeissa ollaan tosiaan pulassa, kun jotain sattuu! Monesti ajattelen vanhaa isääni, jolla on jääkaapissa tyyliin vissyä pari pulloa, vähän kahvimaitoa ja margariinipaketti. Ei varmaan kuiva-ainekaapistakaan löydy kuin kahvia, sokeria, makaronia ja hyvällä säkää puurohiutaleita. Ei kynttilöitä, pattereita, taskulamppua tms. Lääkkeisiin hän on onneksi varautunut, eläkeläisten tapan!

      Muistan hyvinkin uutisoinnin tuosta Tapanin myrskyjen tuhoista. Monet ihan palelivat kerros- ja rivitaloasunnoissaan ilman lämmitystä ja lämmintä ruokaa.

      Vaikka en olekaan mikään survivalisti, kyllä minusta on vaan kaikin puolin turvallisempaa asua maalla. Mekään ei missään ihan korvessa olla, mutta jotenkin täällä on vaan helpompi olla, kun jotain sattuu. Jo ihan sen saa olla hätää kärsimässä ihan kerallaan! ='D

      Poista
  3. Puulämmitteinen talo ja sauna, jossa iso vesipata; leivinuuni; oma kaivo, jossa käsipumppu; hyysikkä ja nestekaasupullo, johon grilli ja kolmijalka; maakellari, jossa koko vuodeksi perunaa, porkkanaa, lanttua ja punajuurta. Koska kauppamatka on 10 km, pidän kaikille jokapäiväisessä käytössä oleville säilyville elintarvikkeille varakappaleen kaapissa. Kyllä niillä jonkun viikon selviäis, jos pakko olisi. Puuhellaa olen haikaillut, mutta emme ole jaksaneet ruveta keittiötä remontoimaan. Kaasua on käytetty sähkökatkoissa jonkun kerran. Kerran sähköt tuulen takia katkesivat, kun meillä oli yli 30 vierasta... just oli onneksi syöty, mutta kahvit keittämättä. Mies ja pari vieraista rupesivat puuhastamaan: pihalla kolmijalka käyttöön, tuulensuojalevyjä kaasulle, vettä kaivosta ja kohta oli kahvia pöydässä. Huvittavinta oli, että osa vieraista ei ollut koko kemujen aikana huomannut, että sähköt katkesivat. Eräs vain kertoi vähän ihmetelleensä, miksi yhtäkkiä sytytettiin kynttilöitä niin paljon. Mutta se seuraus oli, että kun sama pitopalvelu oli meillä toisenkin kerran ja rupesi tummia pilviä näkymään taivaalla, keittivät heti valmiiksi isot määrät kahvia odottamaan, mutta sillä kertaa sähköt eivät katkenneet.

    Me olemme asuneet tässä talossa vajaa 30 vuotta. Omaa tietä on 200 metriä, mutta sillä lailla suojaisessa paikassa, että tänä aikana yhden ainokaisen kerran on tielle kerääntynyt lunta niin paljon, että miehen piti ensin lämmittää traktori ja ajaa lumet ennen kuin pääsi töihin. Hänellä alkavat työt aamukuudelta, mutta sillä kertaa myöhästyi tietysti. Muulloin aina on päässyt pikkuautolla läpi ja lumityöt on tehty vasta töitten jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, kun kuulostaa ihan meidän meiningiltä! Meillä on ollut myös kerran kesäaikaan aikas isot bileet, mutta kukaan ei edes huomannut parin tunnin sähköttömyyttä!

      Kaikille tälläinen maalaiselämä ei sovi ja se on ihan ok! Mutta itse koen olevani täällä enemmän turvassa ihan kaikelta, kuin kaupungissa!

      Poista
  4. Meillä ei ole kyllä kovin hirveästi tuota hätävararuokaa jemmassa. Ehkä pitäisi sen suhteen kunnostautua, vaikka toisaalta inhoan täysiä kaappeja ja mieluummin pidän ne väljinä. Mutta uskon, että meillä pärjättäisi se kolme päivää ihan ok, sen verran kuitenkin jotain makaronia, riisiä, kauraryyniä, papuja ja tomaattikastikkeita löytyy. Teetä on myös paljon (ainakin tällä hetkellä), samoin kahvia on aina. Ja kun meitä on tässä pääasiassa vain kaksi. Olen kyllä joskus ajatellut, että jos oikein hätä tulisi, voisi ihan hyvin lyödä lähimpien kanssa hynttyyt (ja ruokakappien sisällöt) yhteen ja selviytyä yhdessä yhden talon seinien sisällä.

    Veden suhteen meillä ehkä tulisi isoin ongelma, koska meillä ei ole omaa kaivoa, vaikka maalla ollaankin. Tai on kaivo, mutta en usko, että sen vesi on juomakelpoista. Peseytyä sillä vedellä varmaan kuitenkin pystyisi jos ihan pakko olisi. Tosin vaatisi pientä suunnittelua, miten se vesi sieltä nostettaisi... Vessahommat täällä voisi hoitaa menemällä vaikka pihalle pissille ja kakille. Talossa on puulämmitys ja saunalla myös, siellä on myös pieni kiukaan yhteydessä oleva vesipata, jos sinne vain saisi sitä vettä.

    Puuhellaa meillä ei ole, mutta lämpimänä kyllä silti pysyttäisi, koska on nuo muut uunit (puulämmitys meillä on muutenkin, joten puita on ainakin just nyt paljon). Ovet voisi sulkea niistä huoneista, joissa ei juurikaan oleskella ja pitää vain välttämätön tila lämpimänä. Trangiaa tms ei myöskään ole, mutta uskoisin, että voitaisi tehdä vaikka nuotio pihalle tai pallogrilliin, ja siinä voisi tehdä ruokaa - kunhan vain saisi taas kerran sitä vettä... Appiukko asuu lähellä, hänellä on kaivo (en tosin tiedä senkään veden juomakelpoisuudesta, mutta ehkä se on ok) ja hänellä on myös puuhella. Tuo patteriradio pitäisi kyllä hommata, sitä aina mietin, kun näitä hätävarajuttuja luen.

    Lumi on meillä jokatalvinen ongelma. Asutaan keskellä peltoja, joten meillä on aina tilanteita, kun ollaan jumissa. Ollaan ulkopuolisen auraajan armoilla, mutta yleensä on kyllä aina saatu hänet hätiin tarvittaessa. Joskus on mies jäänyt auton kanssa pöykkyyn jumiin, mutta on vaan jättänyt auton siihen ja soittanut työkaverin hakemaan tien päästä, minne on kahlannut. Meillä on tuo "oma tie" 400m joten siinä ei paljon lapiot ja lumikolat auta, kun tuuli tuiskuttaa sen umpeen. Puita meillä on aika vähän tontilla ja suurin osa tontin reunoilla, eikä niiden kaatuminen aiheuttaisi juurikaan haittaa, paitsi nyt just nuo kaksi pihan keskimmäistä tuosta kaatuisi.

    Mielenkiintoisia juttuja nämä!! Ja teillä on kyllä hyvin asiat. Teillä on vielä isompi tuo vastuu kaikesta, kun on eläimetkin siinä kuitenkin ruokittava. Tietysti aina on ratkaisu ne sitten myös teurastaa, jos ihan karmeaksi kävisi, mutta toivottavasti niin pitkälle ei koskaan joutuisi menemään, että hätätilan takia niin kävisi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon oman kaivon kunnostaminen tai veden puhtaana pitäminen on kyllä sellainen juttu, mitä kannattaa harkita. Tosin kunnat ja kaupungit järjestävät aikas nopsaan vedenjakelupisteitä kansalaisilleen. Mutta jos on pöykyttänyt lumimyrskyllä 400 metrin pihatien tukkoon... huh huh! Minä olen meinaan joskus kolannut tuon meidän tien, 150 metriä, ja oli kova homma!

      Muutenhan ei teillä ole huolen häivää siellä! Takan lämmössä ja kynttilän valossa idyllistä koti-iltaa viettäen, teetä ja kahvia siemaillen. Ehkäpä hyvän kirjan parissa!

      Poista
  5. Mukavasti kirjoitettu postaus tärkeästä aiheesta.
    Tuohon on helppo yhtyä, että maalla asuessa varautuminen osa arkielämää, että sitä ei edes tule ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että viihdyit!

      Tuo mainitsemasi on totta! Ja varsinkin vielä kun on tälläistä omavaraistelua harrastuksena, varautuminen on arkipäivää.

      Poista
  6. Jotenkin korvessa tulee varautuneeksi helpommin kuin kaupungissa. Olisiko syynä se, että välillä jutuu oikeasti harjoittelemaan ja käyttämään varastojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja lisäksi joutuu huolehtimaan muistakin, kuin itsestään.

      Poista
  7. Mun suurin heikkous varautumisessa on kunnon heinäladon puute. Tuo kaivo-jääkaappina idea onkin hyvä muistaa jos kesällä kakka osuisi tuulettimeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei ole enään heinälatoa, kun navetta purettiin. Mutta puruvarastoon mahtuu ainakin 50 paalia, mikä kerralla haetaan. On vaan tarkkailtava heinien riittävyyttä ja haettava lisää ajoissa.

      Kaivo jääkaappina on vanha vinkki ainakin maalla vietetyistä juhannuksista, jolloin virvoikkeet olivat kaivossa jäähtymässä! ='D

      Poista
  8. Sinua on kyllä koulittu jo jos jonkilaisen varautumisen varalta ja hienosti olette pärjänneet ja pärjäätte varmasti myös tulevaisuudessa.
    Huomioni kiinnittyi tuohon upeaan vanhaan radioo, siis niin aarre!
    Mukavaa alkavaa joulukuuta ja toivotaan tyynempiä tuulia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ikää on tarpeeksi, kaikenlaista mahtuu matkan varrelle!

      Mukavaa loppuvuotta sinnekkin!

      Poista
  9. Teillä on kyllä sattunut ja tapahtunut. Noista kokemuksista on varmasti paljon hyötyä. Ne antavat tottumusta poikkeuksellisissa oloissa toimimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja sen verran oppia tulee joka kerta, että ei halua uudelleen pulaan joutua!

      Poista
  10. On niin tutun oloista, meilläkin on puhuttu ”äidin maailmanlopunvarastoista” ja kun jäimme kahden, on niitä sitten pienennetty aika rajusti. Jotkut asiat ovat tosiaan syrjässä asuessa niin arkipäivää, ettei niitä edes pidä varautumisena – kuten totesit. Sinällään hyvä, ettei tarvitse ihan alkaa opetella tulentekoa vasta hätä tilanteessa, toki on muuten paljon opittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla varautuminen on ihan arkipäivää. Jo ihan senkin takia, että en todellakaan jaksa/halua käydä kaupassa joka päivä!

      Poista
  11. Kaupunkilaisena olisin todella pulassa : ei ole vesivarastoja, enkä saisi lämittettyä ruokaa. Ei ole pattereista taskulampuun eikä radiota kuin kännykässä. Eikä tietenkään varavirtaa kännykkään.

    Tähän menessä on itkun paikka ollut ainaostaa silloin, jos sähkövika on vienyt telkkarista ohjelmat päikkäreiden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että elämäsi kaupungissa pysyykin sellaisena, ettet tarvitse kotivaraa. Ja huolettomana! ='D

      Poista
  12. Olen elänyt lapsuuteni maalla ja muistan sen, miten eläimet olivat etusijalla kun ongelmia oli. Mutta mielestäni myrskyjä ja muita poikkeussäitä ei ollut niin paljoa kuin nykyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieheni puhuu ihan samaa, että tuulet ovat koventuneet ja sään ääri-ilmiöt yleistyneet. Hän on näillä seuduilla asunut lähes koko ikänsä ja liikkunut luontoa tarkkaillen.

      Poista
  13. Ihan huippu! Kyllä sitä on tullut mietittyä, mitä jos tulisi joku katastrofi tai sähköt olisi poikki pitkään. Avuttomia oltaisiin. Teillä hienot varastot ja selviytymiskeinot.

    Mukavaa marraskuun jatkoa Marketta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi poikkeustilanteita on todella harvoin kuitenkin ja ne kestävät lyhyen aikaan. Mutta juuri eilen oli Telian puhelin- ja nettiliikenteessä monia tunteja kestävät katkot. Onneksi oli lompakossa rahaa. Muuten olisi ostokset jääneet kaupan kassalle. Niin kuin monelle näin kävikin!

      Ihanaa viikonloppua sinulle! <3

      Poista