torstai 21. tammikuuta 2021

Back to school ja tavaran hävittämistä kirppiksellä!

 

Taas on viikko mennyt ilmaisten kouluaterioiden
parissa.


No niin, opiskelut ovat pyörähtäneet käyntiin tällä viikolla. Hieman kangerrellen, mutta kuitenkin! Minulla piti alkaa lähiopetus jo viikko takaperin erityisryhmien ohjaaminen luonnossa -jaksolla, mutta se kutistuikin opettajan sairastuttua yhteen Teams -palaveriin ja yhteen lähipäivään sijaisopen kotitilalla. Joten oikeastaan voisi sanoa koulun alkaneen vasta tällä viikolla, kun alkoi lähijakso. 

Meikäläisen opiskelumotivaatio on hieman hakusessa, koska tälle erityisryhmien jaksolle ei sitten ennakkotiedoista poiketen osallistunutkaan minun lisäkseni ketään muuta. En nyt sitten tiedä, saanko mitään opetusta erityisryhmien ohjaamiseen, vai teenkö näytön jollain lailla räpeltäen. On minulla jo suunnitelmia, mitä näyttöön teen, mutta kokemustahan minulla erityisryhmien ohjaamisesta ole toissa kevään työkokeilua enempää. Silloinhan olin Luonto kuntouttaa -hankkeessa ja pikkuisen sain pintaraapaisua. Mutta en todellakaan tiedä asiasta juuri mitään. Saas nähdä nyt, saanko mitään sparrausta asiaan. Vai teenkö vain näytön hataralta pohjalta. Työharjoitteluakin minulle väläyteltiin. Mutta mistä minä nyt sellaisen hommaan, kun jakso on jo alkanut. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin koko jutusta!


Teams -istunnot aloittivat koulunkäynnin.


Kädentaidoissa osaamisen ja ohjaamisen jakso oli nyt tällä viikolla. Sillekkään minulla ei ollut kovin suuria odotuksia. Tiedossa oli kananmunakennoista paperimassan valmistusta. Tehtiin siitä ihan koristepaperia ja jotain kippoja tms. Mitä nyt kukakin halusi kokeilla. Sitten tehiin vanhoista tapeteista ja kierrätyspaperista pusseja ja rasioita. Ei siis mitään järisyttävää!


Silputuista, liotetuista ja keitetyistä kananmunan-
kennoista tehdään paperimassaa teho-
sekoittimella.

Sitten massa laitettiin johonkin astiaan runsaan
veden kanssa ja sitten massaa nostettiin kehyksellä,
johon oli pingoitettu hyttysverkko. Vesi valui ver-
kosta läpi ja massa jäi tasaisena verkkoon.


Kehys kumottiin sanomalehtien päälle
laitetulle kankaalle ja paineltiin ylimääräistä 
vettä pois. Kehys poistettiin ja paperin päälle 
laitettiin toinen kangas ja lisää sanomalehtiä.

Paperia voi koristella vaikkapa silkkipaperin
paloilla.

Tässä näkee, kun luokkakaveri on juuri 
nostamassa viiraa altaasta ja paperimassaa
on jäänyt viiralle.

Kun papereista on imeytynyt sanomalehtiin liiat
vedet, ne laitettiin kankaineen päivineen kuivumaan.
Kun ne olivat kuivunee, ne lähtivät kankaista irti.


Pitää nyt vain miettiä, miten suoritan tästä näytön. Kaksi viikkoa on sitten vielä tätä kädentaidot -jaksoa ja viimeisellä pitäisi näyttö suorittaa. 

Näyttö pitäisi siis olla vähän kuin jokin kädentaidot kurssi. On tosi vaikea toteuttaa, koska missä minä nyt jonkin kurssin vedän. Ja mitä sen pitäisi sisältää? Argh! Tässä on nyt pähkimistä ja ei tältä kurssilta mitään uusia vinkkejä tai oppeja taida saada.


Taiteltiin myös rasioita kansineen.


A4:sen kokoisesta paperista saa yhden isomman
ja kaksi pienempää rasiaa.

Opeteltiin myös pussien taittelun tekniikkaa.

Minä tein pari rasiaa paperimassasta ihan
kokeilumielessä. Takana näkyy luokkakavereiden
paperimassapäitä.


Ensi viikolla minulla alkaa hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla. Se käsittää luonnonkosmetiikan ja siitä minulla on vähän ennakkotietoa, että ne jotka ovat sen käyneet, ovat tykänneet kovasti. Olen pitänyt kovasti tämän opettajan muista kursseista, joten uskon asiaa, sekä oppia tulevan ja paljon!

Tätä on myös kolmen viikon jakso ja siitäkin sitten viimeisellä näyttö. Minulla on jotain pientä jo tehtynäkin, koska olen jo näyttöä suunnitellut. Lisäksi olen tilaillut netistä materiaaleja, koska ne pitää itse kustantaa. Ettei sitten tule yllätyksenä ja kauhea kiire! Olisihan se hyvä, jos vaikka iltaisin ehtisi täällä koululla jotain väkästelemään valmiiksi.


Välillä on ollut opintojen kanssa
hieman tuollainen olo!


Eli kolmea osatutkintoa olis nyt yhtäaikaa meneillään ja näytöt kaikista. Sitten vielä yhteisistä tutkinnon osista suoritan Työkyky ja hyvinvoinnin pakollista. Se on ihan naurettavaa hommaa! Tehtävät on tasoa "teini". Esimerkiksi, piti miettiä ehkäisymenetelmiä ja millaisia ominaisuuksia vaaditaan ihmiseltä, joka haluaa aloittaa parisuhteen. Muutenkin paljon seurusteluun liittyviä kysymyksiä. Otinkin opettajaan yhteyttä ja kysyin, että onko minun; 49-vuotiaan, yhden lapsen äidin, kahden lapsen mummun, joka on ollut saman miehen kanssa parisuhteessa 26-vuotta, pakko miettiä seurustelun aloituksen asioita. Kuulemma olisin saanut jättää sellaiset tehtävät tekemättä, mitkä koin "epämiellyttäviksi". Kysehän ei ollut siitä, ettenkö olisi seksistä ja seksuaalisuudesta pystynyt puhumaan, mutta koin nämä tehtävät iäkkäämmän aikuisopiskelijan aliarvioimiseksi ja halventamiseksi. Palautetta annoin ja se taisi olla yhtä tyhjän kanssa!

Kiukuspäissäni sitten heittäydyin alle parikymppisen rooliin ja tein kahden kuukauden tehtävät, kahta tehtävää lukuunottamatta, pois päivä järjestyksestä. No, toisaalta sain ne tehtyä, kun toiselta kurssilta liikenikin yllättäen aikaa. 


Hyvää tavaraa kaupan kirppiksellä!


Olin poissa yhden päivän koulusta, koska tyttärellä on Pirkan kirpputorikeskuksessa kaverinsa kanssa kirppispöytä vuokralla ja minäkin vein sinne tavaraa. Ajattelin ensin, että eihän meillä nyt niin hirveästi ole mitään. Kummasti sitä vaan löytyi kuitenkin noin 60 tavaraa poistettavaksi. Hieman vaatteita, mutta yleisesti ihan tavaraa.


Nyt on ilmeisen tarttuvana ilmiönä tämä kotona olevan tavaran poistaminen. Somessa on ollut monilla sellaisia 5 tavaraa/päivä -haasteita. Itse en halua sitouttaa itseäni mihinkään tuollaiseen. On tässä ihan tarpeeksi muutenkin kaikkea. Mutta kirppikselle voin niitä viedä kerralla enemmän myytäväksi pilkkahintaan.

Ei sillä, tykkään kyllä itsekin kierrellä kirppiksillä ja usein niistä jotain matkaan tarttuukin. Mutta juurikin haluaisin myydä tai vaikka lahjoittaa tavaroita jollekkin käyttöön. Minusta on ihan kamala ajatus heittää niitä roskiin! Se ehkä onkin minulla se suurin kynnys siihen, että en raaski tavarasta luopua. 


Mummulla oli ihan parasta seuraa kirpparipöytää
täyttämässä!


Minulla olikin ajatuksena ollut, että pitäisin kesällä aittakirppistä parina viikonloppuna meidän pihassa. Aloinkin katselemaan jo astiakaappeja ja liinavaatekaappeja sillä silmällä, että joko niistä jotain raaskisin pois laittaa. Paljon on sellaisia astioita, jota olen vain halunnut kerätä, koska pidän niistä. Samoin vanhoja verhoja ym. olen haalinut ajatuksella, että "jos joskus pidän puutarhajuhlat, ne ovat kivoja pöytäliinoja". No, ei ole ollut puutarhajuhlia, ei!

"Nälkä!", tuntuu Omppu sanovan. Ja kyllähän
sitä nyt sushilla pitää käydä kirppistelyn jälkeen.



Ihmeesti siihen tavaraan kiintyy. Mutta toisaalta olen alkanut saamaan ahdistustakin siitä, ettei mihinkään kaappiin mahdu mitään. Tytär sanoikin viisaasti, että eikös sitä vaikka voisi keittiössä olla tyhjäkin kaappi. Miksi kaikki kaapit pitää olla täynnä tavaraa?

Minulla on kesään asti aikaa sulatella asioita ja sitä, mistä tavaroista aoin luopua. Ajattelin, että mahdolliseen aittakirppikseeni voi kaveritkin tuoda jotain myyntiin, jos haluavat. Mutta katsotaan nyt, saanko laitettua kirppiksen pystyyn. Kesään on vielä niin paljon aikaa, että voin tulla katumapäälle! ='D


Omppu vetää vakavana riisiä ja persikkaa!


Kiinnytkö Sinä tavaroihin ja onko niistä vaikea luopua? Vain oletko sellainen, että kaikki turha rompe heti vain pois?

14 kommenttia:

  1. No, tiedät varmaan, että mä oon sellanen "kaikki turha pois vaan" -tyyppi. =D

    Noista opinnoista vielä, toi yto on kyllä tyhmää, kun ei ole mitään korvaavaa tehtävää aikuisille. Toivottavasti niiden suhteen tilanne joskus järkevöityy. Noi sun muut opinnot taas sitten on sitäkin kiinnostavampia!! Olis älyttömän kiva tehdä paperia ja taitella rasioita, mä kun en ole sellasia juttuja tehny koskaan. Sulla on niin paljon osaamista, kun oot niin ahkerasti puuhannu monenlaista, joten voi tuntua ettei opi mitään uutta nyt. Mä uskon, että saat tehtyä ihan loistavat näytöt joka tapauksessa, niin kuin tähän astikin oot tehnyt. Tsempit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon sulle joskus sanonut, että perustat sellasen järkkäilyfirman. Oikeesti! Menisit ihmisten kotiin neuvomaan tavaroiden järjestelystä ja ihan hävittämisestä. Osaisit heittää mukaan maailman pelastus juttua ja olisit kierrättämisen ammattilainen. Ja osaat sanoa suoraan. Koska sitä tavaran hilloajat tarvitsee. Mieti sitä! Mä voin alkaa markkinoimaan sua. Saan mäkin jotain töitä...🤣

      Oikeesti, tämä sun kommentti oli taas hyvää opetusta mulle! Mä aina aattelin, että "ei tällästä kukaan halua oppia ja kaikki tälläsen osaa!" Mutta ei näköjään osaa! Mun täytyisi ymmärtää sekin, että olen opiskelemassa perustutkintoa en ammattitutkintoa. Mulla on ihan liian suuret vaatimukset opiskelujensuhteen. Oon kyllä tietoinen siitä että vika saattaa olla minussa, ei opetuksen laadussa!

      Poista
  2. Kävin joskus kymmeniä vuosia :) sitten viriketyöntekijän kurssin. Paperit, purnukat ja purkit on tehty. Luojan kiitos silloin ei ollut näyttötutkintoja vielä. Muuten mukavaa oli tehdä niitä. Sen koommin en juuri ole tehnyt, paitsi paperia tein sitten kotonakin.
    Tavaroita on hävitetty, mutta voisi vähitellen uusia kaappien järjestelykierroksen. Jotain voisi poistaa, jotkut vaatteet jää pitämättä, vaikka en niitä paljoa ole hankkinutkaan.
    Tsemppiä näyttöihin sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno titteli tuollainen viriketyöntekijä. Arvostan!

      Kummasti joku tärkeä esine saattaakin muutaman vuoden päästä tuntua arvottomalta ja turhalta!

      Kiitos tsemppiä!❤

      Poista
  3. Toivotaan, että saat puhtia opintoihisi ja että nuo käytännön ongelmat ratkaistaan. Kiva lukea näistä sinun opinnoistasi ja tehtävistä mitä teette. On niin erilaista tämä opiskelu nykyään. - Meillä on tavaroista luovuttu ihan urakalla, kun muutimme 150 neliön omakotitalosta 85 neliön rivariin. Myin tavaroita tori.fi:ssa ja facen kirppiksillä. On se vaan niin hienoa, kun kirppikset ovat olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että tämä on ehkä minun tapani suhtautua asioihin. Ensin tulee turhautuminen, sitten mietin, että kai tästä selvitään ja sitten kaikki sujuukin ihan hyvin!

      Voi että, teillä on ollut aikas homma! Mutta on ihanaa, että tavaroiden hävittämiseen löytyy kuitenkin monia eri kanavia!

      Poista
  4. Opit kyllä ihailtavia taitoja koulussa! Meikäläisen hahmotuskyvyllä ei todellakaan mitään rasioita saisi taiteltua. Edelleen olen sitä mieltä, että Marketan luonnonvarakursseille olisi kysyntää. Ja mä osallistun sitten sille sienikurssille!
    Tavaroiden suhteen olen allergikko ja kerran vuodessa käyn kaikki kaapit varastoa myöten läpi ja heitän turhat Punaiselle ristille. Anoppi oli hamsteri, enkä ole koskaan sellaista kiukkua ja vihaa kokenut, kun sitä helskutan roinaa tyhjennettiin kuolinpesästä puoli vuotta kaatopaikalle. Omille perijöilleni en semmoista kokemusta halua jättää :-D

    Ehkäisytehtävään olisin varmaan vastannut, että paras ehkäisymuoto on vaihdevuodet :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin noista rasioista. Mutta kun ope näytti kädestä pitäen, niin kyllä meikäläinenkin tajusi. Ja sitten kun teki monta peräkkäin, niin alkoi mennä jakeluun.

      Kyllä minäkin olen miettinyt, ettei tyttärelle jäisi niin paljon tyhjättävää. Väkisinkin tavaraa on, kun on noi ulkorakennuksetkin ja elukoillakin on omat tavaransa. Mutta jotenkin ajattelen nykyään, että elämykset ovat ehkä arvokkaampia kuin ylenpalttinen tavaramäärä.

      Kyllä mä johonkin tehtävään huomautin, että ei tässä raskaaksi enään taitaisi kohta tulla, vaikka kuinka haluaisi!

      Poista
  5. Kaikkea kiinnostavaa saat opiskella/joudut opiskelemaan.
    Itse opiskelin 40+ vuotiaana nuorten joukossa sosionomiksi ja turhauduin monesti, kun monen aineen opetus lähti aasta. Myöhemmin huomasin, että siitä oli se etu, että opin opastamaan nuoria, joille moni elämänkokemuksen myötä tuleva juttu on vieras.
    Samaistun tuohon, ettei kayttökelpoista tavaraa voi heittää menemään. Iso peukku kirppareille.
    Uskon, että keksit luovia ratkaisuja näyttöihin.
    Onnea opintoihin ja mukavaa tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Joo, tuo on varmaan totta, että kun on itse ensin joutunut opiskelemaan perusteet uudestaan, niitä on helpompi jakaa eteenpäin.

    Kyllä kirpparit ja kaikki somen tavaranmyynti ja lahjoituskanavat ovat tarpeellisia.

    VastaaPoista
  7. Varaan kirppispaikan sulta. Mä hukun tavaraan ja argh!

    VastaaPoista
  8. Hei Marketta! Löysin blogiisi, kun etsiskelin netistä muiden kotitarveviljelijöiden kokemuksia. Viikon päivät siinä vierähti kun luin kaikki blogitekstisi alusta loppuun läpi. :)
    Tuohon kysymykseen: kyllä tunnistan itsessäni vähän hamstraajan piirteitä. Tavaroista on usein vaikea luopua, koska "ainahan sitä voi johonkin tarvita". Toisaalta joskus näin onkin; kuten just tällä hetkellä olen iloinen etten sahannut polttopuiksi vanhoja kuormalavojen pohjapölkkyjä ja heittänyt rikkinäisiä mattoja roskiin. Sain idiksen tehdä niistä ensi kesäksi kasvilavoja. Jos kiinnostaa muuten mun puuhastelut, niin blogini löytyy täältä: https://sileankarheaa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua! Olet sinä aika urakan tehnyt, mutta ihanaa, että olet löytänyt tänne!
      Tulen käymään vastavierailulla! <3

      Kasvilavaprojektisi kuulostaa mielenkiintoiselta!

      Poista