maanantai 5. elokuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää osa 7; puuhakas kesä, satonäkymiä ja pohdintaa sään vaikutuksesta omavaraisteluun





Moi! Taas on aika omavaraistelijoiden joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavan yhteispostauksen. Postaussarjassa bloggarit kertovat kuulumisiaan, suunnitelmistaan, haaveistaan, projekteistaan, sekä tulevista, että jo toteutuneista ja elämästään kohti omavaraisempaa elämää.



Kaikki minun tämän sarjan postaukset löytyvät suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Jokaisen postaukseni lopusta löydät linkit muiden osallistuneiden bloggareiden postauksiin. Niin kuin myös tämän postauksen lopusta!

Pässipojat Urho ja Unto vietiin poikamieslaitumelle heinäkuussa.


Meillä on ollut puuhakas heinäkuu. Ihan kuin se nyt olisi ollut jokin yllätys! Olemme olleet hyvin ansaitulla kesälomalla molemmat ja päivät ovat kuluneet pitkälti tontilla touhuten.
Jotenkin vaan alkaa tuntumaan, että mihin tämä kesä meni. Juurihan se alkoi!

Tein pestoa harvennusporkkanoista naatteineen!


Kesä on ollut merkillinen säiden puolesta. On ollut tosi kylmää, mutta kuivaa. Sitten ihan hemmetin kuumaa ja kuivaa. Ja taas kylmää ja kuivaa. Lisäksi todella tuulista! Paitsi silloin kovien helteiden aikaan, kun olisi saanut tuulla.

Mummun ja papan muru on kova auttamaan!

Perunan varret ja härkäpavut ovat ainakin korkeutta kasvaneet!


Sateita ei täällä Itä-Pirkanmaalla ole juurikaan ollut. Mitä nyt jokunen ukkoskuuro. Kasvimaata ja kasvihuoneita on saanut kastella ihan urakalla.

Ihan heinäkuun alussa tihutti parina päivänä!


Kasvimaan suhteen on ollut hieman epäonnea. Kirppoja ja muita pikkunakertajia on ollut tosi paljon. Joten salaatit, kaalit, nauriit ja osa retiiseistä meni kyllä hyönteismaailman edustajien nassuun.
Samaten joku runnkarimato söi kasvihuoneesta meidän basilikat. Ärsyttävää!


Syyllinen lehtiruodilla!


Syyskylvetyt palsternakat ovat hyvässä kasvussa. Ainakin naatit näyttävät hyvältä! Palsternakka onkin ollut meillä aina sellainen ötökkävapaa viljeltävä. Nyt vaan toivotaan, että kastelu on ollut sopivaa, jottei juuret ole puisevia tai haarautuneita.



Kasvihuoneissa ei meinannut tapahtua minkäälaista kypsymistä, koska koko ajan oli niin kylmä. Mutta viikko hellettä ja johan alkoi tapahtumaan! Lisäksi reilu lehtien karsiminen tomaateista edesauttoi kypsymisprosessissa. Elokuun lopulla saakin sitten varmaan latvoa tomaattien rungot, jotta ne kypsyttäisivät loputkin raakileet.



'Padron' chili

'Jalapeno' chili



Jossain vaiheessa heinäkuuta yölämpötilat olivat melkein pakkasen puolella. Joten kasvussa ei edistymistä kasvimaalla juuri tapahtunut esimerksi kurpitsoissa. Ajatelkaas, me ei olla syöty kuin yksi pieni kesäkurpitsa tänä kesänä, vaikka aiempina ollaan melkein hukuttu niihin. Tänä vuonna ei todellakaan keitellä tajunnanräjäyttävää kesäkurpitsabolognesea pakkaseen.


Mutta pihlajan marjoja tulee. Mitähän niistä voisi tehdä?


No, mutta ollaan me jotain saatu syöfäksemme kuitenkin. Kuten sipulia, kurkkua, porkkanaa ja perunaa. Ja kun on kaikenlaista pakkasessa, kuivattuna ja säilöttynä, ollaan oltu välillä lähes omavaraisia ruuastamme.

Pottuja

Avomaan- ja kasvihuonekurkkua



Paprikaa, chiliä, sipulia ja tomaattia

Omavarainen ateria; tortillantäytettä kaninlihasta, pavuista
ja muista kasviksista. Itse säilötyt jalapenot viime kesältä
tomaattia ja kurkkua kasvihuoneesta. Paistotuotteet, mausteet, etikka
ja tortillalätyt ostettu.

Samoin tässä; kanin ulkofilettä grillattuna, paistetut perunat,
kesäkurpitsapikkelssiä ja salaattia. Salaatin feta ostettu.


Ja onhan kuivuri pöhissyt! Tilliä, persiljaa, kamomillaa ja villiyrttejä olen kuivannut jonkin verran. En ole mitenkään innostunut villiyrttiteen lipittämisestä. Mutta jotain kuitenkin kuivasin, kuten mesiangervon kukintoja. Sitä käytän leivonnassa.
Nokkosen siemeniä olen kerännyt ja kuivannut aikas paljokin. Niitä käytän talvella tuorepuuroissa ja leivonnassa. Pastasoosseihinkin niitä voi laittaa.

Olen jättänyt tarkoituksella nokkospöhiekköjä kasvamaan
laidualueiden ulkopuolelle, jotta saisin niistä kerättyä
nokkosta ja siemeniä meille ihmisille.

Täyttä rautaa!


Sieniä ei ole tullut, eikä tällä menoa tulekkaan. Yhden kanttarellikastikkeen sain tehtyä. Loput tontillamme olevat sienet kuivuivat niille sijoilleen.



Kalassa olemme käyneet pariin otteeseen ja saimmekin muutaman aterian ahvenfilettä. Kalastaminen olisi kivaa, mutta kovin aikaa vievää, kun ei asuta ihan lähellä järveä.


Lohkoperunoita, friteerattua ahvenfilettä, porkkanapestomajoneesia ja
friteerattua persiljaa. Maistuisiko?

Ruokaa omavaraisimmillaan, yksikertaisimmillaan
ja herkullisimmilla. Keitetyt peruna voilla, voissa paistetut
ahvenfileet mausteenaan suola ja kurkkua.


Näinhän tämä on mennyt joka kesä noiden kasvatusten suhteen. Jostain tulee huippusato, jotain taas ei jonain vuonna yhtään. Vaikka tämä on hyvin kokemuksen myötä tiedossa, aina se muka silti hämmästyttää.

Nämä perunat on kyllä syöty ajat sitten!


Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä on vielä ainakin kuukausi ihan hyvää satokautta jäljellä. Kasvihuoneissa ehkä enemmänkin. Joten kyllä tämä tästä!

Mutta nämä ovat vielä lavassa ja härkäpapua seuranaan.


Marjasadon suhteen ei ole kuitenkaan ollut hurraamista. Mustikoita ei meidän lähimettässä  ja hyväksi todetussa vakkaripaikassa ollut. Kolme tuntia siellä pyörin ja sain ehkä 3 dl mustikkaa. Mutta sain kuitenkin hyvää liikuntaa ja löysin monta upeasti kukkivaa maariankämmekkää. Hengen ja sielunravintoa siis!






Mustikat hain sitten myöhemmin Tampereelta Tammelantorilta hintaan 45 e/ 5 kg:n laatikko. Ei paha mielestäni ja olivat aika läheltä, Ruovedeltä kerättyjä.
Mansikkaa ostin monta laatikkoa lähitilalta ja sitä on pakkasessa kokonaisena ja soseena, sekä muutama purkki hilloksi keitettynä.

Kolmen tunnin vaeltelun saalis

Enkä edes häpeä!


Vadelmaa ei tule meille omiin puskiin tänä vuonna. Johtuu ehkä kastelun puutteesta ja siitä, että puskat on siirretty pari kesää sitten uuteen paikkaan.
Mutta ei tule vattua tuonne lähimetsän aukkoihinkaan. Kävin muutamaan otteeseen tilannetta katsomassa ja kuivuus on kuivattanut kaikki raakileet. Vadelman puute hieman harmittaa, koska se on lempimarjani. Ja se on kyllä pirun kallista ostettuna!

Naapurin pellolla kukkii apila ja se tuoksuu aivan mahtavalle. Ihan kuin
metsämansikalle!


Punaista viinimarjaakaan ei tullut kuin ämpärillinen kolmesta puskasta. Meidän puskat kasvavat jotenkin villiä, eivätkä ole tuottaneet marjaa pariin vuoteen. Ollaan niitä hieman leikattu. Ehkä marjattomuus johtuu siitä.



Toisaalta, kuinka paljon me sitä yleensäkkin tarvittaisiin? Maijallinen mehua keiteltiin noista ja tuo mehumäärä meille taitaa riittää ihan hyvin vierasvaramehuksi. Ite kun ei kauheasti mehuja juoda.

Kurkkuja tulee ainakin pinokaupalla!


Karviaista taas tulee hyvin. Ajattelin kokeilla kuivata sitä ja jauhaa marjajauheeksi. Katsotaan nyt, miten käy. Karviainen on vähän sellainen marja, että sitä ei tule syötyä kuin tuoreena puskasta.



Pensasmustikat tekevät puolestaan huippusatoaan. Olemme kastelleet kovasti pensaita, jotta jaksaisivat kantaa ja kypsyttää marjansa. Ihan mahtavaa!




Samoin karhunvatukka on täynnä raakileita. Sitäkin ollaan kasteltu ja nyt vaan toivotaan lämmintä loppukesää, jotta ehtivät kypsyä.



Viinirypäleet ovat myös tehneet monta terttua. Se, että ehtivätkö nekään kypsyä, jää nähtäväksi. Pitää varmaan ottaa harsot käyttöön sen suhteen.




Omenoiden suhteen ollaan vielä toiveikkaita. Antonovkassa on hyvin raakiletta, kuten Presidentissäkin. Ja näyttäisivät olevan madottomiakin!
Lisäksi on ehkä tiedossa vävyn mummulasta sellaisia herkkuomppuja, mistä viime vuonnakin tehtiin mehua ja kuivasin niitä vaikka kuinka.

Saimme 4 kirsikkaa!


Hunajat on vielä korjaamatta mehiläispesästä. Kylmyyden takia hunajantuottajamme eivät ole ihan siinä vaiheessa hommissaan, kun me olisimme toivoneet. Mutta kohta meidän täytyy joka tapauksessa alkaa hunajaa keräämään, koska pitää aloittaa mehiläisten talviruokinta.
Ollaan niin epävarmoja ja arkoja aloittelijoita tämän mehiläistarhauksen suhteen!



Kesän pääpuuhaa kasvimaiden ja -huoneiden lisäksi, on ollut taas tämän ison tontin kunnossapito. Omavaraistelun kannalta ei ole ollenkaan järkevää pitää näin isoja nurmikenttiä. Mutta me olemme raivanneet 19 vuotta tätä tonttia ryteikön keskeltä ja rakastamme puistomaiseksi muodostunutta pihaamme. Se on rauhoittavan oloinen ja yritämme pitää sen siistinä ja viihtyisänä.
Ruohonleikkuu on oma iso urakkansa ja Beibe sen yleensä hoitaa. Mutta tänä kesänä minäkin olen hypännyt Jonseredin pukille ja auttanut häntä nurtsin leikkuussa.



Minun projektini on ollut puretun navetan perustuksien ympäristön siistiminen. Olemme hankkineet kaksi uutta päärynäpuuta, jotka istutettiin navetan viereen. Lisäksi istutin jo aiemmin hankkimani 'Lumikki' pensaskirsikan ja tuomimarjapihlajan.
Navetan reunamilta löysivät vihdoin paikkansa myös jo monta vuotta sitten saamani ja purkeissaan eläneet koristekirsikka, suklaakirsikka ja viiniköynnös.

Vielä olisi "jotain pientä" tekemistä alueen suhteen!


Perennoja siirsin ja ostin, sekä joitakin kesäkukkia laitoin joukkoon. Vielä pitäisi hakea katetta ja siistiä vielä istutusten ympäristöä. Voisin kuvitella, että se on hieno muutaman vuoden päästä kun kaikki ovat kasvaneet.






Beibe on vuosia puhunut meidän talonpäätykallion siistimisestä. Osassa sitä kasvaa mehitähteä ja meidän kahvittelupaviljonki on kalliolla. Osa kalliosta on kuitenkin hieman ryteköitynyt ja epäsiisti.
Kallion siistimisen aloitti kurtturuusun hävittämiskehoitus. Meillä on paviljongin vieressä kasvanut kallion syvennyksessä kurtturuusu ja sen Beibe nyt sitten repi irti.



Hän kuori kaikki heinät ja muut rikkaruohot multineen ja putsasi kallion ihan paljaaksi. Ja ihan kuulkaas vedellä pesi kallion!

Kyllä kuulkaas nyt kelpaa!


Kallion syvennykseen tuli Kuukunalle hiekkasyvennys. Beibe teki vielä kivestä tatin kallion päälle. Siinä voi vaikka istua päällä. Nyt on mukava paviljongissa vaikka kahvitella ja samalla seurata pojan touhuja!

Kivestä tehty tatti istumista ja leikkejä varten.


Kuukausipostauksen aiheena oli sään vaikutukset omavaraisteluun. Tänä kesänä  on tosiaan jatkuva kuivuus ollut rasitteena. Meillä on onneksemme kunnostettu kaivo, missä on vesi riittänyt. Käyttövetemme tulee kunnallistekniikan kautta.
Lisäksi meillä kerätään satunnaiset sadevedet tynnyreihin ja tuhannen litran säiliöihin. Ilman toimivaa kaivoa ja sadevesiä, eläintenpito ja kasvisten kasvattaminen ei vaan täällä onnistuisi!



Onhan meillä vielä tuo kasvimaan kupeessa oleva lampi. Siitä otimme kevään ja alkukesän ajan kasteluvedet kasvimaalle ja isoon kasvariin. Mutta kesän edetessä, aloimme epäilemään veden puhtautta ja nostamme kasteluveden viime kesänä ostamallamme pumpulla. Meillä on hankittuna jo vuosia sitten pari oikein kunnon letkukelaa, joissa on letkua kymmeniä metrejä. Ei tälläisiä tiluksia ihan oikeasti kastelukannuilla pelkästään kastella. Se on vaan ihan vankka tosi asia!



Nyt on myös tosi kylmää! Yölämpö laski heinäkuussa yhden viikon aikana alimmillaan kahteen lämpöasteeseen. Ja elokuun alku näyttää olevan ihan yhtä kylmä.
Mutta minä olen tosi huono harsottelemaan kasvilavojani. Ja se kyllä vaikuttaa satoisuuteen. Kylmää oli tosi pitkälle keväälläkin ja kyllä olisi harsoja tarvittu.
Mutta jotenkin ei vaan jaksa, kun on niin kauheasti koko ajan kaikkea! Tämä kesäkurpitsattomuus on kuitenkin alkanut minua huolettamaan ja aion parantaa tapani harsojen käytön suhteen.



On näihin 19:sta Leppämäkivuoteen mahtunut myös sellaisia kesiä, että vettä on tullut "laik ö Esters ääs"! Ennen kuin viljelimme kohopenkeissä ja lavoissa, parina kesänä keräilimme ukkoskuurojen tuomien rankkasateiden tulvittamien savipeltojemme ojista sipuleitamme ja maissejamme. Se vasta olikin jotain! Aloimme ihan "tosissamme" miettimään kalankasvattamon tai riisiviljelmän perustamista tiluksillemme.
Lavoissa viljelyn myötä tämä märkyysongelma on poistunut. Lavoissa vesi ei jää lillumaan, vaan pääseen hiljalleen imeytymään sieltä pois. Toisaalta taas, lavat kuivuvat sateettomina kausina.


Siihen nähden että meillä on nurmikkoa tosi paljon, olen myös tosi laiska keräämään ruohosilppua kasvimaalle. Silppu kylvösten katteena auttaisi kosteuden pysymiseen mullassa, mutta myös ehkäisisi mullan liettymistä.



Kyllähän sää vaikuttaa muuhunkin kuin vain kasvisten viljelyyn. Eläinten hyvinvointi on aina huolenaiheena, kun on liian kylmä/kuuma/kuiva/märkää, tai ötökkäongelmaa.





Lisäksi heinää syövien elukoiden talviruuathan kasvatetaan ja korjataan talteen kesällä. Meillä ei ole tonttia niin paljon, että heinät täältä tehtäisiin. Mutta lähistöltä ne ollaan ostettu jo vuosikymmenet. Ja joka kerta, kun isäntä soittaa alkavansa paalaamaan meidän heiniä, alkaa synkkiä pilviä kerääntymään taivaalle.

Beibe veti raivaissahalla ojat ja piheinä haravoitiin leikkuu-
jäte elukoille!


Mutta eihän tätä hommaa tehdä sen vuoksi, että tää olisi välttämättä helppoa. Kyllä tätä tekee rakkaudesta lajiin!

Hehku, Kuukunan lempieläin! <3


Tällästä tänne, mutta millaista muille? Sen voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä! Mukavaa kesän jatkoa kaikille ja toivotaan lämmintä loppukesää ja syksyä.


Käytiin vähän reissussakin lomalla hääpäivän kunniaksi! Näkyy kivasti
kuvssa minun mustelmainen käsivarteni, mikä ei ole tullut perheväkivallan
johdosta, vaan ihan seinästä törröttävään naulaan repäisin!


Alussa oli Vehkosuo

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Kermainen mustikkahuttu




Olen aina rakastanut talkkunaa! Sitä  syötiin piimän kanssa kakarana ja ripsautettiin sokeria pinnalle. Jotkut söivät viilinkin kanssa, mutta minä aina piimän.
Aikuis-iässä aina aika-ajoin ostan talkkunaa. Sitä vaan alkaa välillä tekemään mieli jostain kumman syystä!
Harvemmin sitä tulee kuitenkaan enään piimän kanssa syötyä, vaan teen siitä  kerman, rahkan, sokerin ja mustikoiden kanssa huttua.

Minä miellän mustikkahutuksi sellaisen sörsselin, mihin survotaan mustikoita sokerin kanssa ja siihen lisätään talkkunajauhoa. Tälläistä minä olen hutuksi kuullut sanottavan.
Mutta ei vaahdotettu kerma ja maitorahka huttua huononna. Päinvastoin, ne nostavat hutun juhlavaksi herkuksi, mitä kelpaa tarjota kyllä vaikka minkälaisissa juhlissa.

Koristeeksi tuoreita pensasmustikoita!


KERMAINEN MUSTIKKAHUTTU


  • 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
  • 3-5 dl (metsä)mustikoita
  • 500 g maitorahkaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 0,5-1 dl tomusokeria
  • 1 dl talkkunajauhoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Nauti!



perjantai 2. elokuuta 2019

Pensasmustikat satoisina ja tillistä tykkäävät ritarit!




Meillä on neljä pensasmustikkapensasta. Ne ovat olleet meillä jo vuosia ja ne on istutettu puimalan päätyyn. Siinä ne ovat olleet ehkä hieman liian varjoisassa paikassa. Mutta tuossa seinustalla ne on ollut helppo suojata nököhampailta ja muutenkin tuo paikka olisi muuten ollut ihan käyttämätön.



Mustikkapensaiden istuttamisesta on sellainen muisto, että oli kuumaa ja savu haisi. Taisi olla vuosi 2006, kun Venäjän metsäpaloista kantautui savua myös tänne Pirkanmaalle ja ilma oli aika-ajoin ihan harmaana. Meille molemmille tuli ihan paha olo savun hajusta, kun kaivettiin kuoppia ja pensaita istutettiin.



Siihen nähden, että nämä mustikkapensaat ovat aika vanhoja, ne eivät ole olleet kovinkaan satoisia. Meillä on kolmea lajiketta; yksi  'North Blue' ja kotimaiset 'Aino' ja 'Alvar'. Kaksi ainoa ja yksi alvar.




'North Blue' on amerikkalainen ja suurimarjainen. Se on tuottanut marjoja jo useampana vuonna. Olemme saaneet tästä pensaasta useamman litran mustikkaa jo muutamana kesänä.
Tänä kesänä tämä usanihme on aivan täynnä raakiletta. Olen kerännyt siitä jo monta kourallista aamujugurttiin ja Kuukunakin on käynyt makeita marjoja napsimassa. Ja lisää marjaa pukkaa koko ajan!

'North Blue'


Mutta nämä kotimaiset lajikkeet ovat olleet ihan surkeita! Oikeastaan nyt on ensimmäinen vuosi, kun nämä naispuoleiset tuottavat yhtään mitään. Edellisinä vuosina niistä on tullut joitain satunnaisia marjoja, mutta nyt ihan kivasti.
Alvar taas ei tuota juuri mitään. Siinä ei ole ollut koskaan marjoja, mutta nyt parissa oksassa on vähän.



Nämä kotimaiset lajikkeet ovat marjakoossakin ihan luusereita verrattuna amerikkalaiseen mustikkaan. Ne eivät juuri sen isompia ole, kuin hyvästä paikasta kerätyt metsämustikat. No, tässäkin taas pätee sanonta: "Amerikassa kaikki on suurempaa!". Maku näissä on kuitenkn hyvä, sekä ovat kiinteitä ja kestävät tosi hyvin kylmäsäilytystä.

'Aino'


Nämä kotimaiset lajikkeet ovat ensimmäisiä Suomessa jalostettuja pensasmustikoita. Ne on jalostettu Luonnovarakeskuksen toimesta Piikkiössä vuonna 1998.
Tässä kesällä kuulin eräältä puutarhurilta sellaisen tarinan, että olisi ollut kiire saada pensasmustikat jalostettua Alvar Aallon juhlavuoden kunniaksi. Pensaat piti saada nopeasti markkinoille ja niiden satoisuutta sun muita ominaisuuksia ei ehditty kunnolla testailla. Ainakaan ammattiviljelijä eivät näitä kahta lajiketta suuresti arvosta.



Me emme ole kovinkaan paljon mustikoitamme hoitaneet. Ne on aikanaan istutettu rodomultaan ja saaneet kuorikatetta juurilleen. Olemme kastelleet niitä kuivina kausina ja hieman lannoittaneet alkukesästä rodolannoitteella.
Olemme myös vuosien varrella lisänneet multaa niiden juurille ja katetta laittaneet lisää. Mutta leikanneet emme niitä ole koskaan. Nyt huomasin, että pensaiden alaoksia on alkanut kuoleentumaan. Joten niitä täytyy jossain vaiheessa poistaa.

Puskat alkavat ränsistymään alhaalta päin.

Olemme haaveilleet, että pensasmustikkaa voisi lisätäkkin johonkin tänne tontille. Kun vaan keksisi hyvän paikan!


Tässä yhtenä hellepäivän iltana Beibe oli kastelemassa kasvimaalla ja hän tuli sanomaan minulle, että siellä olisi minulle jotain hienoa kuvattavaa. Käski mennä tillilavalle kameran kanssa.


Meillä on kahdessa lavakauluksessa tilliä kasvamassa ja niissä molemmissa oli isot, upean väriset perhosentoukat tilliä nakertamassa.





Olen muinakin kesinä näihin kavereihin kasvimaallamme törmännyt, mutta en ole tiennyt minkä perhosen toukkia ne ovat.



Mutta nyt tiedän, että nämä komistukset ovat ritariperhosen toukkia. Ja täysikasvuisia sellaisia.
Näinkin jossain vaiheessa kesää ritariperhosen liihottelevan meidän pihassa ja sitä kameran kanssa jahtasin. Saamatta kuitenkaa kuvaa siitä.



Näiden toukkien näkeminen oli hieno kokemus! Tässä taas näkee, kuinka pienestä tälläiset kohtaamiset ja niiden missaamiset ovat. Jos ei juuri tänä kyseisenä iltana Beibe olisi kastellut kasvimaalla, toukat olisivat nakerrelleet tilliä rauhassa ja poistuneet vähin äänin.


Tästä linkistä löytyy tietoa ritariperhosesta ja hyviä kuvia sen eri toukkamuodoista. Näkyi olevan monta kuvaa Kangasalta!