Siihen nähden, ettei todellakaan oltu suunniteltu meidän Kotkan reissuamme juuri mitenkään, nähtiin tosi paljon. Tämän postauksen lopussa linkit meidän muihin Kotkanreissu postauksiin.
Beibe oli kuitenkin kuullut jäänmurtaja Tarmosta, joka oli kunnostettu museolaivaksi ja se olisi nähtävillä lisämaksusta Merikeskus Vellamon vieressä. Se oli todellakin nähtävä!
Olimme hieman ajatelleet, että pyörähdämme katsomassa ensin näyttelyt merikeskuksen sisällä ja sitten vasta museolaivalle. Mutta onneksi museon henkilökunta suositteli kierroksia toisin päin. Sanoivat, että laivalla lämpö nousee kovaksi päivällä. Olimme paikalla heti aamusta ja lämpötila tulisi nousemaan huippulukemiin päivän aikana. Joten kiitos tästä vinkistä merikeskuksen henkilökunnalle!
Laivalla oli myös erittäin mukavat ja innostuneet nuoret oppaat, jotka kertoivat miten laivalla tulisi liikkua ja varoittelivat vaaranpaikoista. He myös kertoilivat kierroksemme jälkeen, miten nykyaikaisilta jäänmurtajilta käy paljon miehistöä heillä vierailemassa. On kuulemma työolot parantuneet Tarmon aktiiviajoista!
Siitäkin syystä laivalle meno ennen merikeskusta oli loistoratkaisu, koska siellä ei ollut kuin yksi neljän hengen ryhmä samaan aikaan meidän kanssa. Kaikkiin paikkoihin pääsi katsomaan ihan rauhassa, eikä tarvinnut jonotella kapeissa portaissa ja käytävillä.
 |
| Keiitiössä on ollut valtava puuhella! |
Kyllä laivalla kierrellessä tuli mieleen, että on siellä ollut kovat olot! Työstään on täytynyt pitää todellakin. Käytävät olivat ahtaat ja portaikot jyrkkiä, kapeine askelmineen. Niissä oli haastava kulkea, kun laiva oli tukevasti laiturissa. Voi vain kuvitella, mitä laivalla on ollut liikkua kovassa aallokossa tai jäänmurtotehtävissä.
Englannissa (Newcastle upon Tyne) vuonna 1907 rakennettu Tarmo oli valmistuessaan Suomen suuri- ruhtinaskunnan kolmas jäänmurtaja. Ulkomaankaupan kasvaessa 1900-luvun alussa kaksi aiempaa murtajaa, Murtaja (1889) ja Sampo (1898), eivät enää riittäneet ylläpitämään väyliä talviliikenteelle. Aluksi jäänmurtajien päätehtävänä oli pitää väylä avoinna talvisatamiimme Hankoon ja Turkuun sekä pidentää Helsingin, Kotkan, Mäntyluodon, Rauman ja Vaasan satamien purjehduskausia. Lisäksi jäänmurtajat avustivat merihätään joutuneita aluksia.
Tarmo edustaa teräväkeulaista, amerikkalaista jäänmurtajatyyppiä. Se oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja Suomessa ja pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Keulapotkuri helpotti jäissä kulkemista, ja vaikeammissa jääoloissa alus kulki tekemällä syöksyjä jäätä vastaan. Tarmon kulkunopeus avovedessä oli 13 solmua.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämerenlaivastossa avustaen sota-aluksia ja sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 alus oli edelleen venäläisten hallussa Helsingissä. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.
Talvisodassa jäänmurtajat alistettiin puolustusvoimille ja aseistettiin. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Onnettomuudessa aluksen keulaosa vaurioitui pahoin ja sisätiloja tuhoutui tulipalossa. Jatkosodan aikana Tarmo osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn Nordwind-harhautusoperaatioon.
Viimeiset vuotensa Apu-nimisenä toiminut Tarmo oli käytössä vuoteen 1970 asti, minkä jälkeen se päätettiin kunnostaa museoalukseksi. Entisöintityö tehtiin Kotkan Telakalla 1990-1992. Merenkulkuhallitus luovutti entisöidyn aluksen Museovirastolle, ja vuonna 1992 Tarmo sijoitettiin Kotkaan. Heinäkuusta 2008 lähtien Tarmo on ollut avoinna yleisölle Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa osana Suomen merimuseon näyttelyitä.
(teksti kopioiti Kansallismuseon sivuilta)
Konehuoneessa työskenneltiin 4 tunnin jaksoissa kivihiiltä pannuihin lapioiden. Kuumuus nousi enimmillään 60 asteeseen. Huh huh!
Tarmolla järjestetään myös opastuskierroksia. Niistä ja museolaivan aukiolosta yleisölle näet tästä linkistä.
Beibe on usein puhunut, että olisi kiva päästä käymään Kotkan meripäivillä. Pääsimme hieman niidenkin tunnelmaa maistamaan. En oikein tiedä, mitä niiltä olen odottanut, mutta ihan markkinathan ne vain ovat. Kaupustelijoita pitkin katuja myymässä krääsää, ruoka- ja juomakojuja ja iltaisin esiintyjiä.
Mutta tuntuivat kyllä porukkaa vetävän. Vaikka tapahtuma oli vasta alkamassa, kadut olivat aivan täynnä ihmisiä.
Erään kahvion myyjätär hyvin kuvasikin tapahtumaa. "Hyvä syy ryypätä neljä päivää!"
Tälläinen oli meidän pikainen Kotkanreissumme. Kivaa oli, vaikka olikin suunnittelematonta! Ihan hirvittävän paljon ehdittiin näkemään.
Muut osat reissustamme voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä!
Osa 1
Osa 2
Osa 3
