perjantai 23. elokuuta 2019

Hei me latvotaan!


Nämä keitellään pakkaseen pastakastikkeeksi!


Kyllä se nyt vaan on todettava sellainen elämän realiteetti, että kesä alkaa olemaan ohi. Toisaalta olo on ihan nyyh, mutta toisaalta taas ihan jee!

Mitä vanhemmaksi tulen, pidän syksystä enemmän. Rakastan talvea ja syksy johdattaa minut lempeästi totuttaen siihen.
Pidän kyllä kaikista vuodenajoista, mutta tälläistä elämäntapaa viettävälle ihmiselle, syksy valmistaa talveen, joka on sitä rentoutumisen aikaa.
Minusta on ihanaa, että on selkeät vuodenajat. Näin voi esimerkiksi harrastaa kaikenlaista erilaista toimintaa. Vuodenajat mahdollistavat niin paljon kaikkea!

Nyt kyllä vähän harhauduin aiheesta, mihin alunperin pyrin. Nimittäin latvomiseen. Monissa blogiessa ja instatileillä on kuvia tomaateista, paprikoista, chileistä ja kurpitsoista, joiden kasvustot ovat täynnä raakileita, mutta sato ei vaan ota kasvaakseen ja kypsyäkseen.

Latvomaton...

... ja latvottu. Raakiletertun jälkeen jätetään vähän väliä
ja sittet nips vaan. Yksi lehti tai lehti pari on hyvä jättää,
jos ranka kuivuu katkaisun jälkeen.


Koska päivät alkavat lyhenemään ja valon, sekä lämmön määrä vähenemään, sadon kypsymistä voi yrittää nopeuttaa kasvustojen latvomisella.
Tämän tavan opin eräiltä ystäviltäni, jotka kesäkaudella kasvattivat ihan ammattimaisesti luomutomaattia. Heillä alettiin katkomaan kasvihuoneissa tomaattien latvoja elokuun puolen välin paikkeilla, jotta kasvustot keskittyisivät kypsyttämään raakileita. Ilman tätä latvomista, kasvustot jatkavat kasvamistaan ja tekevät uutta kukkaa, sekä raakileita niin kauan kuin pakkaset saapuvat.

Avomaalla latvat voisi katkoa jo aikaisemminkin

Rohkeasti vaan latvat poikki!


Tätä samaa latvomista olen toteuttanut myös muihin kasviksiin, kuten chileihin ja paprikoihin. Joskus ihan kyllä säälittää klimpsoa kaikki kukat ja ihan pienet raakileetkin pois ja jättää vain muutama hassu isompi kasvamaan ja kypsymään.
Mutta... jos näiden "muutaman hassun" kasvaminen on kestänyt pauttia rallaa kolme kuukautta ja nekään eivät vielä ole ihan kypsiä, ei ne kukkaset ehdi muutamassa viikossa kypsiksi chileiksi ja paprikoiksi kehittyä. Ellei jokin ihme tapahdu ja sellaista ei kyllä taida olla näihin päiviin vielä tapahtunut näillä leveysasteilla.



Kompostiin menee multa-ainesta!

Chileistä kukkalatvat pois vaan!

Sama paprikoista!


Olen katkonut kurpitsoidenkin rönsyjä. Joskus juttelin jollain puutarhamessuilla Jättikasvisyhdistyksen jäsenen kanssa. Hän antoi vinkkejä isojen kurpisoiden kasvattamiseen. Hän kehoitti katsomaan yhden rönsyn, jossa on vahvan ja terveen näköinen kurpitsan alku. Rönsy pitäisi katkaista jonkin matkaa kurpitsasta, ennen seuraavaa raakiletta. Näin kasvi käyttäisi kaiken energiansa tämän yhden mollukan kasvattamiseen.

Tähän spaghettikurpitsaan jätin muutaman mollukan.

Katsotaan, miten käy!

Tämä on jokin myskikurpitsa, nimeä en muista.

Kypsymistä odotellen!

Tämänkään kurpitsan nimeä en muista, mutta sen pitäisi
kyllä vielä isommaksi kasvaa. Saas nähdä miten käy!


Tätä kikkaa käytin esimerkiksi viime vuonna kasvattaessani jättikurpitsaa ja se toimi ihan hyvin. Mutta noiden tavallisten pummpujen kasvattamisessa en ole ollut ihan niin pedantti, vaan olen kyllä muutamankin raakileen jäättänyt per rönsy.

Kuukuna viime syksyn kurpitsakuvauksissa jättikurpan kanssa.


Mutta näin loppukesästä kannattaa kyllä rönsyt katkaista, etteivät kasvustot enään kuluta voimiaan uusien kukkien ja raakileiden tekemiseen. Kuten sanottu, kesä loppuu kuitenkin ihan kohta ja syksy saa.

Kasvihuonepuuma tomaattiviidakossa!



Meillä tomaatti-, chili- ja paprika sato tulevat jäämään odotettua pienemmiksi. Ei sillä, kyllä kaikkea tulee ihan kahden ihmisen tarpeiksi tuoreena syötävksi ja säilöttäväksikin.
Jotenkin meillä oli kuitenkin uuden kasvihuoneen potentiaalista suuremmat odotukset, kuin ne sitten olivatkaan.
Olimme pettyneet siihen, että kasvihuone 6mm kennolevyistään huolimatta ei varaa lämpöä juuri sen paremmin, kuin meidän lasihuone.

Emme laittaneet perustussoran alle styroksilevyjä, kuten ensin ajattelimme. Mietimme siitä mahdollisesti luontoon jäävää jätettä. Jos vaikka myyrät silppuavat sen tai jotain.
Stroksi olisi ehkä kuitenkin auttanut kasvihuonetta varaamaan lämpöä alku- ja loppukesästä. Mutta näillä nyt mennään ja kasvihuonetta emme ala lämmittämään. Meistä se ei vaan ole millään lailla ekologista ja sillä sähkön hinnalla ostetaan kyllä kotimaisia kasvihuonevihanneksia roppa kaupalla. Voi olla, että tämäkin mielipide muuttuu. Eihän tuollaisen tuhansia euroja maksaneen kasvihuoneenkaan hankkiminen ole millään lailla järkevää!


tiistai 20. elokuuta 2019

Varsamäen hevosajopelimuseo



Suomenmaa on aivan varmasti täynnä keräilijöiden kotimuseoita. Ne ovat avoinna suurelle yleisölle joskus tai ei koskaan. Niissä vieraillakseen täytyy tietää missä ne ovat ja onko niissä mahdollista vierailla.


Viime viikolla Kangasalla vietettiin joka vuotista Taiteiden ilta -tapahtumaa. Paikkakunnalla oli avoinna museoita ja muitakin kulttuurikohteita, joihin osaan oli järjestetty kaikenlaista ohjelmaa ja pop up -kahvioita.



En ole koskaan päässyt tapahtumaan osallistumaan, koska olen ollut usein iltavuorossa töissä. Tai sitten on vaan ollut "jotain".

Ravikärryt

Maitokärryt

Yksi paikka on kuitenkin ollut sellainen, missä olen halunnut vierailla ja nyt siihen tuli mahdollisuus Taiteiden iltana. Tämä paikka on Varsamäen hevosajopelimuseo, joka on aina avoinna yleisölle juurikin tuon tapahtuman aikana.


Ihan mieletön paikka! Valtavan kokoisen ja hienon masardikattoisen vanhan navetan ylisillä on kymmenittäin kaikenlaisia hevosvetoisia kärryjä, rekiä, trilloja ja vankkureita.


Museon isäntä kertoili minulle paikan historiaa ja sitä, miten kaikki hevosajopelit olivat hänelle tulleet. Kerrassaan kiehtovia tarinoita!



Museossa oli pari sellaista kärryä, jotka olivat olleet oikein elokuvien kuvauksissakin.

Nämä ovat kyytineet Tauno Paloa ja Regina Linnanheimoa
elokuvassa "Katariina ja Munkkiniemen kreivi".

Ja näillä on ajellut Vesa-Matti Loiri leffassa
"Kaksipäisen kotkan varjossa".

Minä vaikutuin kuitenkin kaikista eniten ruumisvankkureista, jotka Kangasalan Seurakunta on lahjoittanut museolle. Kyselin isännältä, onko kukaan halunnut vuokrata vankkureita omiin tai läheisensä hautajaisiin. Ei kuulemma ollut, mutta minua ajatus alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan. Ilmoitinkin tyttärelleni, että minä haluaisin arkkuani kuskattavan noilla vankkureilla viimeiselle matkalleni.

Olisihan juhlallinen kyyti tuonpuoleiseen elämään!

Talvikeleille voi vaihtaa pyörien tilalle reenjalakset!



Varsamäen hevosajopelimuseoon pääsee kyllä tutustumaan, vaikka sillä ei aukioloaikoja olekkaan. Isäntä sanoi museon olevan auki aina kun he vain ovat kotona. Todellakin vierailemisen arvoinen paikka!

Varsamäen hevosajopelimuseo
Varsamäentie 108
p. 03 376 5946
Avoinna sopimuksen mukaan.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Lepaa 19


Pakollinen maissilapset -kuva! ='D

Lepaan puutarhamessuista on tullut vuosien varrella sellainen tapahtuma, mihin ollaan varauduttu lähtevämme. Ne ovat lähinnä ammattilaisille suunnatut, mutta aina siellä jotain on meille "vakavasti" asiaa harrastavillekkin.

Ihana hyönteishotelli! <3

Tässä on kieltämättä puolensakkin, että messut ovat niin ammattimaiset. Voi ihan tylysti jättää ne alueet kiertämättä, mitkä ei tosiaan itseä kosketa tai kiinnosta. Koska viljelee tuotteita vain omaan käyttöön, pakkaamiseen, merkitsemiseen ja sen sellaiseen kaupalliseen tuottamiseen esittelevät pisteet voi jättää kiertämättä ihan kokonaan.

Ruohonleikkurit kuitenkin kiinnostivat!

Huomasimme nopeasti, että messut olivat menneet viime vuodesta takaisin ammattimaisempaan suuntaa. Viime kesänän messuilla oli enemmän taimimyyntiä ja harrastelijoille suunnattua ohjelmaa ja somisteita ulkona.



Nyt taimimyynti oli aikas suppeaa. Mikä olikin minusta ja Beibestä ehkä ihan positiivinenkin asia!  Minua hieman kauhistutti etukäteen, että kuinka hirvittävästi tulisi tehtyä hankintoja. Ja mihin ne kaikki taas saataisiin istutettua!

Ihan jättimäisiä kärhön kukkia!

Tämä oli minun suosikkini! <3

Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Minä ostin kaksi kirjaa ja anopinkielen. Voitteko kuvitella! No, en minäkään tätä oikein todeksi usko.

Syömässä käytiin herkullinen lounas!

Beibe tosin totesi tämän hankintojen vähäisyyden olevan pelkästään positiivinen asia. Ei se kuoppien kaivaminen puille kuulemma hänen mielestään ole niin mukavaa homma!

Ei ole meidän Zilgat vielä kypsiä!

Minä taasen olin vähän hämillänikin. Olemmeko saavuttaneet harrastuksessamme sellaisen tilan, että ei ole tarjolla sellaisia puita, jotka meitä enään kiinnostaisi? Ei kai nyt sentään! Mutta nyt vaan ei ollut sellaisia tarjolla, mitä meillä ei jo olisi tai mitkä juuri tällä hetkellä oli hankintalistalla.

Pieniä kasvihuoneita oli somistettu ja niistä sai äänestää
mielestään kauneimman.


Tämä oli minun suosikkini!

Vaikka me ei saatukaan mielihyvää ostosten muodossa, meillä oli kuitenkin antoisa messupäivä. Meillä oli hyviä keskusteluja muutaman muun messuvieraan kanssa kasvimaalla. Juteltiin hyötyviljelystä, sen onnistumisista ja epäonnistumisista. Sekä vaihdettiin vinkkejä. Nämä tälläiset ovat tosi kivoja kohtaamisia. Varsinkin niin inspiroivassa ympäristössä kuin Lepaan hieno kasvimaa.


Taas kateellisena katselin suuria punajuuria!

Samaten paksoita. Ei ole minulla tuollaista!


Upeat latva-artisokat!

Minun musta mieleni ihastui tähän mustaan
tomaattilajikkeeseen!



Ja nämä salaattipenkit ovat kuin suoraan Mummo-
ankan kasvimaalta!


Myös Luonnovarakeskuksen pisteellä oli hirmu mielenkiintoinen tunnistustehtävä mikrolisätyistä kasviksista. Juteltiin pitkät tovit pisteellä ja onnistuttiinkin tunnistamaan monta oikein. Onneksi tehtävää oli avustettu antamalla vaihtoehdot.

Mikrolisätty ryvässipuli kasvamassa ravintohyytelössä.

Myös Ruokaviraston pisteellä saimme osallistua mielenkiintoisiin keskusteluihin tulokas- ja vieraslajeista ja niiden torjunnasta.

Coloradokuoriainen

Myös innostavaa keskustelua kävimme museopuutarhanäyttelyn yhteydessä. On todella tärkeää, että myös vanhoja puutarhoja ja niiden kasvistoa museoidaan. Tälle toiminnalle on perustettu oikein uusi yhdistyskin.
Olenkin huomannut tämän kesän aikana, että tämä aihe ollut esillä. Olikohan Kotipuutarhalehdessä juttukin museopuutarhoista ja moni puutarhabloggaaja ja -instaaja on vieraillut museopuutarhakohteissa niistä postaten.

Vanha saksalainen mallinnos ukonhatun kukinnosta.

Oli todella opettavainen messupäivä meille! Saatiin paljon uutta tietoa monista asioista. Ehkä kuitenkin kaikkein opettavaisinta oli ainakin minulle itselleni, että onnistunut messuvierailu ei aina tarkoita täyttä auton takaronttia ja tyhjää pankkitiliä.


Minua kiehtoo nämä pienoismallit kovasti!

Onnistuneet messut voivat koostua myös hienoista kohtaamisista muiden messuvieraiden ja näytteilleasettajien kanssa.



Parhaat hankinnat voivatkin materian sijasta olla henkisen pääoman ja tiedon saamista upean inspiroivassa miljöössä!


Kävitkö Sinä Lepaalla messuilemassa? Olisi kiva kuulla fiiliksiäsi messuista!

Paratiisiomenapuu on kyllä hankintalistalla!