Valon neito täyttää 50-vuotta!

 

Täällä mettässä Luciat käyttää vähän erilaisia
kruunuja, kuin tuolla sivistyksen parissa!

No niin, nyt se päivä sitten koitti; 50-vuotissyntymäpäivä! En sitä mitenkään erityisesti ole odottanut, mutta en pelännytkään. Minulla on ollut tälle vuodelle tämän puolen vuosisadan juhlan lisäksi pari muutakin isoa etappia. Minun muutamaa kuukautta vaille 30-vuoden työura elintarviketeollisuuden parissa tuli päätökseensä ja valmistuin kahden vuoden opiskeluista luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta luonnonvaratuottajaksi. Joten, ihan mukavaa, että kaikki nämä ovat nyt taputeltu ja voi asettaa uusia etappeja. Tosin, en ihan vielä ala 6-kymppisiäni suunnittelemaan!

Ihanaa katutaidetta Tampereella!

Tähän vuoteen on mahtunut monia uusia asioita. Kuten esimerksi se, että olin elämäni ensimmäisessä kesätyössäni menneenä kesänä. Ja tämän lisäksi olen saanut kokea työttömyyden, jollaista en ole 80-luvun lopun kahden kuukauden kestoisen työttömän ajan jakson jälkeen kokenut. 

On ollut kovin silmiä avaavaa olla työtön. Suosittelisin kaikille! Moni asia saisi varmasti enemmän ymmärrystä siitä, että minkälainen maailma vallitsee työhaussa.

Synttärilounas!

Ja viiskymppisen vessaselfie!

Olen joka vuosi tehnyt syntymäpäiväpostauksen. Lucia-tunnisteen takaa löydät kaikki edelliset postaukseni. Niissä olen pohtinut vanhenemisen filosofiaa ja pohtinut omia tuntemuksiani elämästäni. Luin postaukset ja huomaan suunnan olevan kohti parempaa. Nyt ainakin tuntuu siltä, että elämä on tosi hyvää ja onnellista!

Ideapark Lempäälässä on upea piparkakkutalo-
näyttely!

Torttukahvit Tampereen kauppahallissa

Pidin isot juhlat jo elokuussa. Silloin juhlistin valmistumiseni jälkikäteen ja nämä pyöreät etukäteen. Oli mukavat juhlat!

Toivoin rahaa lahjaksi ja sitä sainkin. Tarkoitus olisi tehdä ulkohuussi. Suunnitelmat ovat vain lähteneet hieman laukalle! Mutta huussi tehdään, sen valmistuminen voi vaan kestää. Niin kuin moni muukin asia tällä kemällä!

Kauppahalli <3!

Olen elänyt ja asunut lapsuuteni ja nuoruuteni
pumpulitehtaan varjossa.

50-vuotispäiväni vietin pääosin rakkaassa synnyikaupungissani Tampereella. Minulla oli heti aamusta tapaaminen uuden osa-aikatyön suhteen. Alan vetämään luontokerhoa Tampereella ensi vuoden alusta. Olen ihan täpinöissäni, mutta vähän paniikissakin! Mutta uskon pärjääväni ihan hyvin! Ja jatkuuhan minulla kokkikerhonkin vetäminen taas tammikuussa.

Panimoravintola Plevnan irkkukahvi

Kun tulin työtapaamisestani, lähdimme Beiben kanssa Lempäälän Ideaparkiin. Tarkoitus oli mennä ihan vain tappamaan aikaa ja syömään lounasta. Olimme menossa hieman myöhemmin takaisin keskustaan elokuviin.

Ihana ja lämminhenkinen elokuva!

Kun pääsimme lounaspaikkaan, Beibe huomasi lompakkonsa kadonneen. Hän oli varma, että jos se ei ole autossa, se on jäänyt kauppahalliin kahvilaan, missä hän oli ollut sumpilla minua odotellessaan.

Lompakko ei ollut autossa ja paniikissa soittamaan sinne kahvilaan. Ja kyllä, siellä se odotteli omistajaansa! Luojan lykky, että kahvilassa on astioiden pois vienti henkilökunnan vastuulla. Kahvilan työntekijä oli sen löytänyt tiskejä hakiessaan.

Nyt löytyi ihana ravintola!

Baba Ganoush ja naan leipää, sekä mozzarella-
tikkuja mangomajoneesilla.

Syötiin lounas rauhassa ja lähdettiin lompsaa hakemaan. Olikin kuulemma kolmas löytölompakko sille päivälle tässä kahviossa.

Joimme kahvit ja söimme mokkapalan, sekä toscapiirakan puoliksi ja vuolaasti kiittelimme kahvilan henkilökuntaa!

Jättikatkaravunpyrstöjä, paistettuja kasviksia,
bataattiranut, grillattu halloumi ja erilaisia
kastikkeita.

Naudan sisäfilettä sienikastikkeella ja ranut.

Kävimme elokuvissa katsomassa dokumentin Piemontin tryffelinmetsästäjistä. Oli aivan ihana ja lämminhenkinen elokuva. Sopi hyvin tälläisille omavaraisteleville ja luonnosta, sekä eläimistä pitäville!

Paluu arkihommiin!

Kuten Voiton kanssa nenutteluun!

Meidän oli tarkoitus mennä erääseen suosittuun ravintolaan illalliselle, mutta emme saaneet pöytää sinne. Joten, menimme Sammonkadulla olevaan Zafran-nimiseen pieneen ravintolaan. Ravintola tarjoaa lähi-idän makuja skandinaavisella twistillä. Tilat olivat kivan viihtyisät ja ruoka aivan taivaallisen hyvää! Olinkin todella iloinen siitä, että rohkeasti menimme kokeilemaan ravintolaa, jossa emme ennen olleet käyneet. Tuonne menemme kyllä uudelleenkin!

Kotona minä muutuin valonneidosta joulu-
tontuksi! Säkissä vain on marsuille heiniä!

Kotona odotti ihan arkiset askareet, kuten eläinten hoito ja talon lämmitys. Nopeasti sitä laskeutuu pyhyydestään maan pinnalle. Vaikka juhlinta ja kaupungissa käyminen on välillä mukavaa, kyllä arkiset asiat ja koti on vaan parasta!

Mitään viidenkympin kriisiä en ole tuntenut. En päivän aikana, enkä ennen sitäkään. Eihän vanheneminen olen mitään kivaa. Viimeinen käyttöpäivä lähestyy vääjäämättä. Mutta jo vuosia sitten päätin, etten vaivaa päätäni ikääntymisellä, enkä vallitsevalla säätilalla. Näihin asioihin ei voi itse vaikuttaa, joten on vain ihan turhaa itsensä kiusaamista niitä miettiä. Elämä on ihanaa ja siitä pitää nauttia. Ja olla kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus täyttää 50-vuotta. Se ei ole mikään itsestään selvyys!

Ulkosauna talviasussaan 13.12.2021

TSI: Marmoroidut kynttilät

 

Näin instagramissa Meidän kotona-tilillä vinkin marmoroiduista kynttilöistä. Ohje vaikutti niin helpolta, että ajattelin kynttilänteon onnistuvan myös Kuukunan ja Ompun kanssa. 

Idea on yksinkertainen toteuttaa. Tarvitset vain steariinikynttilöitä, vahaliituja ja kuumailmapuhaltimen. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kuumentamiseen palavaa kynttilää, mutta minä en onnistunut sillä muuta kuin nokeamaan kynttilöiden pinnan. Joten, koska meiltä löytyy kuumailmapuhallin, käytettiin sitten sitä. Näppärämmät voivat yrittää kuumentaa värjätyn kynttilän pintaa toisen kynttilän liekillä.

Kuukuna on kohta 4-vuotias, joten häneltä kynttilän värittäminen 
onnistui hyvinkin!

Ompulta, kohta 2-vuotias, ei ihan niin hyvin
sujunut. Mutta yritys oli hyvä!

Kynttilän pintaa väritetään siis vahaliidulla. Väriä saa olla ihan reilusti! Sitten värjättyä kynttilänpintaa lämmitetään varovaisesti. Kynttilä ja vahaliitu sulavat yhteen ja marmoroituvat. 

Väritetty kynttilä

Kynttilä kuumentamisen jälkeen.

Kynttilöiden pitää tosiaan olla steariinistä tehtyjä. Ne eivät pehmene kuumentaessa. Parafiinikynttilät menevät ihan lötköiksi ja taipuvat. Niistä voi tehdä niitä kierrekynttilöitä, mitkä eivät taas steariinikynttilöistä onnistu. Tarkkana siis kynttiläostoksilla!

Tytär oli luova ja teki kynttilöihin palloja!

Tämä oli kyllä tosi kivaa puuhaa yhdessä tyttären ja muksujen kanssa! Innostuttiin sitten tekemään kynttilöitä niin paljon, että saatiin tehtyä joulumuistamiset muksujen päikyntädeille. Ja onneksi tytär oli paikalla, niin saatiin tarkka lukumäärä päikyntädeistäkin. Kuukuna kun sanoi, että heillä ei ole kuin yksi päikyntäti. Viime vuonnahan hän sanoi joulumuistamisia tehdessämme, että hänellä on kolme tätiä ja kaikkien nimi on Leena! 

Minusta näistä tuli tosi kauniita!

Löysin toisenkin ohjeen kynttilöiden tekoon. Siinä vahaliidun päätä kuumennettiin kynttilän liekissä ja sulaneella liidulla vedettiin jälkiä kynttilään. Sitten kynttilän pintaa kuumennettiin toisen kynttilän liekissä. Lopputulos näytti myös kivalta, mutta se tekniikka ei ihan näin pienten lasten kanssa tehtäväksi sovi. Mutta ajattelin kyllä sitäkin itse kokeilla!

Kääräistiin kynttilöiden ympärille pätkä juuttinauhaa, missä oli pitsikoriste ja kiinnitettiin se tipalla kuumaliimaa. Siihen vielä juuttinarua tukevoittamaan ja voi että, kun tulikin kivan näköiset paketit! 

Valmiit vietäväksi päikyntädeille!

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 12; mitä kapinetta ilman elämä olisi vaikeampaa ja millaisia käsitöitä Leppämäessä puuhastellaan?

 

Niin siinä sitten kävi, että tämä vuosi on kulunut jo joulukuuhun saakka. Joten, on aika vuoden viimeisen Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan postauksen. Voi hyvänen aika sentään!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan postauksen, jonka aihe on päätetty jo aiemmin. 

Olen tehnyt ihan sikamonta havupalloa ja -kranssia myyntiin ja lahjoiksi.

Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarja on ollut voimissaan vuosia omavaraisuusbloggareiden keskuudessa. Omavaraistelijoiden blogiyhteisöä luotsaavat Tsajut.blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki. Nöyrimmät kiitokset heille, että ovat taas vuoden jaksaneet kannustaa meitä kirjoittamaan postauksia ja koota meidän linkkejä somen aiheuttamista hankaluuksista huolimatta. Minulla esimerkiksi Facebook ei anna julkaista blogiini liittyviä linkkejä, koska sen mielestä esiinnyn "jonain toisena henkilönä" ja jaan haitallista sisältöä. Toisaalta tämä hieman harmittaa, koska en pysty jakaamaan blogijuttujani muissa somekanavissa. Mutta toisaalta, ihan sama! Hyvinpähän Te lukijat löydätte tänne muutenkin. Kiitos siitä Teille!

Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukseni löydät tunnisteilla; yhteispostaus, blogiyhteisö, omavaraisuus ja tietysti suuntanaomavaraisuus.

Linkit tämän vuotisiin postauksiin löydät alta ja muiden bloggaajien postauslinkit tuttuun tapaan oman postaukseni lopusta.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 9

Osa 10

Osa 11

Ja iloksemme voin ilmoittaa, että Suuntana omavaraisuus sarja jatkuu vuonna 2022! Aiheina tulee olemaan mielenkiintoisia asioita, kuten kasvisten/eläinten kasvatus, teurastus, omavaraistelijan erityistaidot ym. Ai että, kyllä onkin varmasti mielenkiintoisia postauksia ja huikeita tietopaketteja tulossa mukana olevilta bloggaajilta!

Katkenneella harmaalepällä on mukavaa
tasapainoilla!

Mutta palataan kuitenkin vielä hetkeksi tähän kuluvaan vuoteen. Ensimmäisenä vähän kuulumisia! Meillehän kuuluu edelleen hyvää. Päivät menevät omalla painollaan ja Leppämäkeenkin on saatu kunnon pakkastalvi. Sehän tietää taas sitä, että omat menot suunnitellaan pirtin lämmittämisen mukaan. Aamulla ensimmäisenä laitetaan tulet tulipesiin ja varsinkin puuhellassa palaa lähes ikuinen tuli. Ollaankin syöty taas lähes päivittäin jotain ihanaa uuniruokaa! Yksi hyvä sesonkiherkku, ruusukaali, on muhissut uunissa ainakin kerran viikossa. Jos ajattelisit, että kermassa hautuneet ruusukaalit hivesivät sinun makuhermojasi, käy nappaamassa ohje tästä !

Lähiruokaa naapuripitäjä Pälkäneeltä.
Ei maksettu mainos!

Luntakin on muutamia senttejä, mutta auraushommiin ei sentäs vielä olla jouduttu. Mitä nyt vähän luutaa on saatu rappusille näyttää, mutta siinä lumihommat ovatkin sitten olleet. Beibe kyllä jo laittoi lumiketjut traktoriin. Kerrankin ajoissa! Yleensä niiden kanssa on tuskailtu vasta silloin kun on jo olleet hanget korkeat nietokset.

Ketjujen laiton yhteydessä piti ottaa 
Hehku-tontun kanssa kalenterikuvia!

Minä olen "sluibaillut" kotona. Paria avointa työpaikkaa hain marraskuussa, mutta kumpikaan ei tärpännyt. Joten olen istunut yrittäjyyden etäluennoilla ja miettinyt, että pitäisiköhän yrittää. 😄 Tuntuu kuitenkin siltä, että mitä enemmän tietoa yrittäjyydestä taas saan, sitä enemmän olen sitä mieltä että ei yrittäjyyttä. Olenhan joskus 2000-luvun alkupuolella käynyt oikein koulutuksenkin yrittäjyyteen. Silloin kyllä tuli selväksi, ettei kannata. 

Sytykeruusuja kananmunakennoista.

Mutta kun toisaalta kiinnostelisikin kovasti pitää jotain helppoja kädentaitoihin ja luontoon liittyviä kursseja. Kuitenkaan minulla ei ole niin suuria suunnitelmia ja ideoita, että pystyisin itseni kokopäiväisesti yrittäjänä elättämään. Nii-in, en jaksa alkaa suuria lainoja ottamaan ja investoimaan enään tällä ikää. Olen vuosikymmenet "juossut rahan perässä", niin nyt olisi aika vähän hidastaa. 

Vuoden viimeisenä työpäivänä kokkikerhossa pidettiin pikkujoulut. Muita pikkujouluja ei sitten olekkaan. 

Joten, katselen mitä tästä tulee ja etsiskelen samalla jotain itselleni sopivia töitä. Ei meinaa vaan tupata löytymään sellaisia, mitä pystyisin ja mitä täältä asti kannattaisi lähteä tekemään. Bensan hinta on niin järkyn korkealla, että pitäisi saada ihan hyvä korvaus työstä, jotta työnteko kannattaisi.

Pidän joulun alla muutamina päivinä 
tallipuotia, jossa myyn havukransseja ja
-palloja, sekä mehiläisvahakynttilöitä ym.
tekemiäni juttuja.

Omavaraistelu on edennyt taas sen verran, että sain kuin sainkin syyskylvöt tehtyä. Pikku pakkasessa kylvin porkkanan- ja palsternakan siemenet. Muuta en sitten tänä syksynä kylvänytkään. Keväällä aikaisin laitan taas retiisiä ja salaattia, sekä ehkäpä persiljaa ja pinaattia isoon kasvihuoneeseen. 

Tämä Beiben minulle joskus tekemä
lyhty on aivan ihana! Kynttilä näköjään vaan
on aivan vinossa!

Saimme viime keväiset karitsat teurastettua ilmojen kylmettyä. Otimme niistä pari takakoipea pakkaseen, jotka aiomme paistaa uunissa tai palvata. Fileet ja hieman paistia otettiin myös sellaisenaan syötäväksi tai stifadolihoiksi. Mutta loput pistin Beiben siskon lampaan- ja sianlihojen kanssa kimppaan ja veimme ne purkitettavaksi. Molemmat saatiin parisenkymmentä purkkia itsekasvatetusta lihasta tehtyä "nötköttiä". Ihan mielettömän hyvää!

Eläimen lopetus tapahtui muutaman metrin 
päässä lampolan ovesta kotipihassa.

Parin päivän riiputus ja sitten paloiksi!

Taljat kuskasin muokattavaksi ja ne tulevat takaisin matkahuollon kautta sitten joskus keväällä. Minulta tuli 2 raakataljaa ja tein vaihtokauppaa Beiben siskon kanssa hänen neljästä raakataljastaan. Vaihdoin ne moneen kiloon itse tekemääni omenahilloa. Kauppa se on mikä kannattaa! Toivottavasti taljat onnistuvat, niin saan muutaman niistä laittaa myyntiin.

Suolasin taljoja viikon verran, ennen kuin 
vein ne muokattavaksi. 2-3 kg karkeaa 
suolaa/talja. Muutaman päivän suolaantumisen 
jälkeen lisäsin suolaa. 

Muutenhan ollaan elelty hiljaiseloa. Aika kuluu arkisissa askareissa. Beibe käy töissä ja minä pidän "pirttiä pystyssä". 

Olen leiponut leipää todella paljon. Ihan taikinajuurenkin tein ja sitä olen ruokkinut. Taas kerran vaan törmäsin siihen ongelmaan, että meillä on niin kylmää ja vetoista, ettei juurileivonta meinaa onnistua. Juuri "asuu" aktiivisen aikansa puuhellan kyljessä ja leipätaikinat nostatan pesuhuoneessa lattialämmityksen päällä. Taikinakulhon päällä pidän vauvan kylpyvannaa! #elämäävanhassatalossa 😂

Välillä vuokaleipää ja välillä sämpylöitä. 

Murujen kanssa ollaan vietetty mahdollisimman paljon aikaa. Kuukuna on kova yökyläilemään ja sehän on pelkästään kivaa! Lämmitetään saunaa ja katsellaan leffoja asianmukaisten herkkujen kera.

Sainpa olla mukana heidän päikyn vanhempainyhdistyksen järjestämässä tapahtumassakin muksujen kanssa. Mukavaa yhdessä touhuamista!

Kattokaa nyt näitä muruja!❤

Olemme käyneet paljon elokuvissakin Beiben kanssa. Kaupungin keskustassa olevassa kulttuuritalossa pyöritetään elokuvia silloin tällöin. Meiltä sinne on ihan kohtuullinen matka, joten Bondit sun muut kohuelokuvat, kuten Omerta 6/12 on katsottuna. Rakastetaan molemmat elokuvissa käyntiä!

Tästäkin elokuvasta pidin kovasti!

Suomen kädentaidot -messuillakin käytiin pyörähtämässä. Itselleni ostin korvakorut, hieman askartelutarpeita ja karkkeja yhteiseksi hyväksi. 

Paljonhan siellä oli kaikkea kivaa ja taidokkaasti tehtyä käsityötä. Mutta myös paljon sellaista, mistä tuli mieleen sarjatuotantona valmistetut tuotteet. Itse ostan mieluiten sellaista, mikä tuntuu jotenkin henkilökohtaiselta. Niin itselle, kuin tekijällekkin.

Pitihän sitä vähän poseerata messuilla 
esitteillä olevan lempibändin musavideoon
tehdyn Latelan Transitin vieressä. 

Tästä päästäänkin kuukauden aiheisiin! Me ollaan Beiben kanssa kovin tekeväisiä. Aina on jotain keskeneräisenä. Minä olen lähinnä sellainen suurten linjojen tekijä, enkä kovin kekseliäs ja taitavakaan kädentaitojen suhteen. Piperrykset ja pikkutarkat työt eivät ole minun juttuni!

Mutta yksinkertaisia juttuja valmistan ja joskus saan hieman jonkinlaista taiteen tapaistakin aikaiseksi. Mutta mitään kuvioneuleita tms. minulta ei synny!

Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Vuosia tein lasitöitä; tiffany-, lyijylasi-, hiekkapuhallus-, ja sulatustöitä. Myös pajun- ja risunpunontaa touhusin. Siten on kokeiltu tuohitöitä, pärekopan valmistusta, savihommia, lasinpuhallusta ja kaikkea, mitä en edes muistakaan kokeilleeni. Eräs ihminen sanoi minulle kerran, ettei tiedä toista sellaista kuin minä, joka olisi käynyt niin paljon erilaisilla kursseilla.

Mutta mihinkään en ole hurahtanut täysillä, vaan aina kokeillut jotain uutta. Siksi varmaan en olekaan mitään taitoa oppinut silleen kunnolla. Paitsi noi lasityöt. Niitä oikein opiskelinkin lyhytkoulutuksina. 

Haluaisin ehkä kuitenkin vielä oppia enemmän tekemään tekstiilitöitä. Ompelemaan yksinkertaisia vaatteita, kutomaan kirjoneuleita ja tulla enemmän sinuksi ompelukoneen kanssa. Joskus yritin, mutta turhauduin, kun en heti tajunnut ja vaatteen valmistuminen kesti niin kauan. Muistan, että yritin tehdä kauluspaitaa ja se tyssäsi napinläpiin. Ompelukone kyllä löytyy. Se pitäisi viedä vaan huoltoon. 

Villapaidan osaan itselleni kutoa. Nuorena kutominen oli oikeastaan ainut tapa saada itselleen uusia vaatteita. Isälläni oli jokin ihme asenne, että vaatteiden osto muuta kuin tarpeeseen, oli rahan hukkaa. Mutta kun pyysin rahaa lankoihin, niihin hän antoi. Kaipa se oli jonkinlainen hyve hänen mielestään, että tyttölapsi osasi kutoa. 

Minun kutomani villapaidat ovat mallia "laatikko". Olisi kyllä kiva kutoa sellainen hieno kaarrokekuviolla oleva pusero itselleen. Ehkäpä itse keräämillä kasveilla ja sienillä varjätyistä langoista. Ompelu ja kutominen... siinäpä haasteita tuleville vuosille!

Mehiläisvahakynttilöitä on tullut 
rullailtua kymmenittäin!

Beibe taas on meistä kahdesta se kekseliäämpi ja taitavampi. Häneltä onnistuu melkein mikä vaan. Tosin valmistuminen saattaa kestää vuosia! Kuten meidän savustusmökki. Suunnitteluun meni 2 vuotta. Itse rakentamiseen ei tainnut kulua kuin päiviä.

Hänellä on taito tehdä vaikka puuttuva työkalu itselleen tai minulle. On kyllä kätevää elää noin taitavan ihmisen kanssa!

Minä taas olen vähän sellainen, että katselen ensin muiden tekemiä malleja ja niistä sitten sovellan. Mutta joskus minunkin pienissä aivoissani saattaa liikahtaa ja keksin itse jotain. Usein välähdykseni ovat ruokaan liittyviä ideoita. Ne asiat tulevat minulla jostain takaraivon sopukoista ihan itsestään. Joten, jos Beibe pitää minut tarvekaluissa, minä kyllä pidän hänet ruuissa!

Solmeilin makramee seinäamppelin 
hievensarveen.

Mutta mikäpä on sellainen kapistus, mikä löytyy meidän taskusta lähes aina? Se on puukko! Ilman sitä on tosi vaikeaa tulla toimeen. 

Minulla on sellainen taittoveitsi, mikä on turvallinen tälläisen kampura mummon kuljetella. Ja sen saa näppärästi avattuakin vaikka yhdellä kädellä, jos tarve vaatii. Olen saanut taittoveitseni joskus Beibeltä joksikin lahjaksi.

Beibellä taas on pieni, tupessa vyöllä kulkevä puukko. Sen puinen kahva on kulunut mukavan tuntuiseksi ja se on ollut Beibellä kauan.

Meitsin taittoveitsi!

Kotipuuhissa on aina tilanteita, missä pientä puukkoa tarvitaan. Pitää katkaista naru heinäpaalin ympäriltä, avata jokin säkki, katkoa tukikeppejä kasveille tai vuolla tuohuksia nuotion sytyttämiseen. Ihan kamalaa, jos on vaikka heittänyt housut pyykkiin, eikä ole muistanut vaihtaa puukkoa puhtaiden pöksyjen taskuun. Kun on puukko aina mukana, säästää monta askelta, kun ei tarvitse lähteä välineitä mistään hakemaan.

Täällä maalla asuessa ei välttämättä vaihda kotivaatteita esimerkiksi kauppaan tai kirjastoon mennessään. Monesti olenkin huomannut, että minulla on puukko taskussani kauppareissullani, tai Beibellä vyöllään. Jossain kaupungissa olisi jo varmaan hysteria valloillaan, jos joku puukon kanssa kauppaan "hyökkäisi".

Beiben pikkupuukko, joka on tosi hyvä veistopuukko.

Pakko kuitenkin mainita vielä yksi tuiki tarpeellinen varuste näin pimeään aikaan. Se on otsalamppu. Se lähes tulkoot kasvaa kiinni otsaan pitkän talven aikana. Koska maalla asuminen on muuten niin leppoisaa ja stressitöntä, pitäähän sitä joku heijari otsalla olla! 😉

Pitkään keväällä otsalampun otsalleen laittaa, vaikka sitä ei enään valaisuun tarvitsisikaan. Kuukausia kestänyt liikesarja lampun päähän laittamiseksi jää niin voimakkaasti lihasmuistiin, että siitä on vaikea päästä eroon. Pitkälle kevääseen on sellainen tunne, että ihan kuin jotain tärkeätä puuttuisi päältään. Monesti epäille jopa, että onko housut jalassa. Niin otsalampun käyttöön talven aikana tottuu!

Meillä molemmilla on ladattavat ja tehokkaat Ledlenser-merkkiset otsalamput. Saatiin ne joskus tyttären perheeltä joululahjoiksi ja on olleet kyllä hyvät.

Tässäpä meidän kuulumisia! Kohta on joulu ja se on ihanaa. Murut tulevat ainakin osaksi joulunpyhiä tänne mummulaan. Ennen joulua kuitenkin juhlin 50-vuotisyntymäpäiväni ihan hiljaisessa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni. Juhlat pidin jo kesällä pienelle joukolle läheisimpiä ystäviä ja sukulaisia. Kummasti on väki vähentynyt ympäriltäni näiden viime vuosien varrella. Ehkäpä Beibe vie minut syömään tai jotain. Jos ei, sitten ollaan kotona. Se jää nähtäväksi. 

Kohta viiskymppisen karvahattulook!

Nyt olen puuhannut Kuhmalahdella (toivottavasti) 11. joulukuuta oleviin joulumyyjäisiin makramee amppeleita, villasukkia, joitain koruja ym. 

Kotona pidän pienta tallipuotia, johon olen tehnyt havukransseja ja -palloja. Jos ajelette täällä päin, tulkaa poikkeamaan!

Tallipuoti!

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/12/askartelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-12/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=916

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/12/solis-26-kayttokokemuksia.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15999

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/6-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvyvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/12/06/joulukuu-21-kuukauden-vempain/

Hehku-tonttu toivottaa hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ihanaa joulukuuta ja joulunaikaa Teille kaikille! Aatella, vuosikin vaihtuu ihan justiinsa. Ja oikein hyvää Itsenäisyyspäivää! Elämä joulukuussa on yhtä juhlaa!