Illalla kotiin päästyämme, vaihdoimme juhlatamineet rytövaatteisiin, ja lähdimme saunan taa. Alkoi jo tontin raja lähestymään ja mitään mainittavaa ei näkynyt. Hetken jo ajattelin, että mikähän juttu tää nyt, TAAS, oli. Ei meinaan kurainen pelto, ollut luotu mitään huvikävelyä varten. Kunnes tulimme ojan pientareella olevien leppien luo. Beibe sanoi: Kato!
Oli taas ilves, jossain vaiheessa, ollut läpikulkumatkalla. Nää jäljet eivät kyllä olleet meidän tai naapurin kissan tekemiä!
Joulukuussa kirjoitin juttua, pihassamme pyörineistä ilveksistä. Se löytyy täältä. Silloin näitä raapimajälkiä ei ollut. Ihan tuoreita ne ei olleet, mutta kuitenkin, toinen vierailu meillä on tehty!
Jäljet olivat korkeimmassa kohdassa noin 70 sentin korkeudella. Leveys oli minun käden leveys. Joten ei siis kotikissan tassun leveys. Tietysti, voihan se olla vaikka karhukin, joka on käynyt raapimassa. Mutta kyllä me sitä ilvestä kuitenkin epäillään! ;)
 |
| Tuolla kauempana, koivun takana, näkyy kaivorengas, minkä päällä ilvekset talvella kävivät! |
Metsäkauriita aina välillä näkyy, juurikin noiden raapimapuiden takana olevalla naapurin pellolla. Toivottavasti ilves ei niitä kaikkia syö. Kun niitäkin on niin kiva seurailla ikkunoista.
Tassun jälkiähän ei löytynyt, eli todennäköisesti ilves/ilvekset olvat käyneet jo muutamia viikkoja sitten, kun pellolla oli vielä lunta. Meidän on pitänyt ostaa riistakamera, itsellemme joululahjaksi, muttemme ole saaneet aikaiseksi. Kyllä se nyt varmaan pitää hankkia!
Viikolla tytär ja Beibe olivat katselleet aamupäivästä jotain norjalaista luonto-ohjelmaa ilveksistä. Siinä oli ilves huudellut kiimahuutoaan. Meidän Lakritsa-kissa oli havahtunut unestaan sohvalta ja alkanut korvat pystyssä, tuijottamaan telkkaria. Ihan skarppina! Tytär oli sanonut isälleen, että, on tainnut Laku kuulla ton huudon ennenkin... Toivottavasti Lakritsa ei törmää "isoon kissaan" reissuillaan!
Yleensä meillä on kissa yöt sisällä. Mutta näin kevään tullen, kun ulkona alkaa olemaan elämää ympäri vuorokauden, se pyytää illalla ulos. Aamuisin se on puruvarastossa, heinäkasan päällä odottelemassa tallille tulijaa. Sitten sieltä se "täytyy" kantaa sylissä sisälle aamupalalle. Ja nukkumaan sohvalle!
Kyllä elämä maalla on jännää. Niin ihmisille, kuin eläimillekin!
Ui mitkä raapimajäljet! Pelottavaa, toivotaan todella ettei Laku törmää ikinä jättijälkien jättäjään. Meidän kisuja on supikoira puraissut pepusta ja molempia, oli kauhiat hampaan jäljet. Aika hurja tapaus oli, mutta onneksi lääkäri paransi. Tuntuu sen jälkeen, että meidän musta Onnikin joka on niin cool, on pienentänyt reviiriä.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
Oho! Onpas ollut ärhäkkä supi. Niitäkin meillä aika-ajoin pyörii ja kettuja, mutta niitähän kissa pääsee puuhun pakoon. Ja vaikkei kuvista niin hyvin näe, Lakritsa painaa sellaiset 6-8 kg. Riippuen onko kesä- vai talvikondiksessa. On isokokoinen kissa siis itekin, muttei tietysti ilvekselle pärjää.
PoistaOn tietyllö lailla kiehtovaa löytää tuollaisia merkkjä luonnosta, mutta on hieman ristiriitaista löytää niitä pihasta!
Hyvää viikonloppua Sinullekin!
Minä menen huomenna puutarhamessuille!
Kyllä ollaan Lakritsaa varoiteltu! Ja tuossa talvella ei ollut ongelmaa, kun kissa oli yöt sisällä. Mutta nyt kun se haluaa mennä yöksi ulos... Ja kelläänhän ei ole kivaa eikä yöunia, jos sitä ei sinne päästä!
VastaaPoistaKyllähän se mietityttää, jos alkavat lähistöllä pyöriin. Meillähän on kuitenkin poni ja lehmä päivät, aina välillä, yksistään kotona ulkotarhoissa. Ei sillä, että ilves lehmän/poni päälle kävisi, mutta säikyttelee. Ja karannut, vauhko elukka, saa rumaa jälkeä aikaiseksi!
Meillä kanssa on pyörinyt ilves tällä välillä ja veipä se oletettavasti meidän vanhan rouvankin. Karvatolloja jäi vain muistoksi. Kisu oli tosin vanha ja raihnainen, joten helppo saalis. Ikäväähän se on, mutta näinhän luonnossa menee. Mitä kettuihin sitten tulee niin täällä kissat ajaa ketut tiehensä. Yleensähän kettu koittaa kerran kissaa ja saa yleensä niin kovasti kyytiä, ettei toisten sitä tee. :D
VastaaPoistaVoi ei! Kurja juttu!
VastaaPoistaKyllähän saa aika kettu olla, joka kissan vie. Paitsi jos jotenkin yllättämään pääsee. Kotikissakin on kuitenkin aikas peto!
Aikamoinen kissan puu siellä!
VastaaPoistaOn kyllä jännä löytö!
VastaaPoista