tiistai 7. huhtikuuta 2015

Omenapuun kevätlook!

Meillä on pihassa kaksi vanhaa omenapuuta. Toinen on joku "random" lajike, ihan syötävä tosin. Mutta toinen on Antonovka. Se tekee valtavia, kivikovia, vihreitä omppuja. Niitä minä sitten syksyllä, ennen pakkasia, kerään koriin suoraan puusta ja vien kellariin. Tänä talvena syötiin viimeiset tammikuun lopulla. Ne säilyvät tosi hyvin.

Aika "takkutukka"!
 Joitakin vuosia sitten, puusta repesi latvahaara, mutta saatiin se poistettua suhteellisen siististi. Latvan katkeamisen jälkeen, puusta tulikin aika hyvän korkuinen, noin kolme metriä korkea. Yhteen haaraan on alkanut tulla kääpiä, että jotain hapantumisen merkkejä siinä on, mutta muuten puu on tosi elinvoimainen.

Viime vuosina en ole poistanut siitä juurikaan isoja, enkä vanhoja oksia. Vain kuolleita ja repeilleitä, sekä typistänyt uutta kasvua oksien kärjistä. Silti se puskee ihan mahdottomasti villivesaa!
Olen "perinteisesti" ajoittanut näiden vanhojen omppopuiden leikkauksen pääsiäiseen. Harmittelinkin, kun oli luvattu niin kapisia kelejä. Kostealla ilmallahan ei leikkausta suositella ja pitäisi yötkin kai olla plussan puolella. Mutta kerrankin ennakkosäätiedotus haukkasi kakkaa ja itä-Pirkanmaalla oli poutaista. Joten iskin oksien kimpuun!

Hyvä tuli!

Beibeä ja hänen kaksimetristä kehoaan, jouduin vaivaamaan sen verran, että hän leikkeli ihan ylimmäiset oksat. Ja näin myös säästettiin perheen hermoja siltä, ettei heidän tarvinnut pelätä minun putoamistani puusta. Ei tarvinnut mitään tikasviritelmiä, kun Beibe ylettyi keittiöjakkaralta oksiin. Puusta tuli taas siisti ja hyvän näköinen.
Viime kesänä leikattiin tosi paljon villivesoja pois kukinnan jälkeenkin. Mutta niitä tuli vielä senkin jälkeen ja kun puu on täydessä lehdessä, on vaikea leikata sitä. Kesä leikkaustahan suositellaan nykyään vanhoille puille. Se kuulemma hillitsee villivesojen kasvua. Täytyy yrittää tulevana kesänä olla reipas ja leikellä puuta lisää.
Toista puuta leikatessa, pari pyrstötiasta lehahteli lintulaudalla ja marjapensaissa. Beibe sai napattua niistä pari kuvaa.


Talvella laudalla kävikin kokonainen parvi pyrstötiaisia. Nyt muutamien viikkojen ajan, tämä pari on pyörinyt tontilla kahdestaan. Toivottavasti ovat pariskunta ja jäisivät pesimään lähistölle.

Polteltiin meillä pääsiäistuliakin. Ennen muinoinhan kokoilla peloteltiin ja torjuttiin noitia ja pahoja henkiä. Ja oli kait niiden polttamisella, jotain tekemistä sadon turvaamisen ja karjan hyvinvoinnin kanssakin. No, kyllähän meilläkin tarvetta moisille asioille on, mutta lähinnä tulia polteltiin, koska Beibe kaatoi kolme koivua pihasta. Osa oksista meni tulevaan risuaitaan tarpeiksi, mutta kaikkein käkkäräisimmät poltettiin.

Mauri mukana touhuissa
Hehku kurkkii, näkyykö noitia!
Ai että, kun olikin mukavaa puuhastella kaikkea ulkosalla. Pitkään kestäneen poskiontelotulehduskierteen jälkeen, on ihan luksusta olla terve! Toivottavasti tämä oli nyt tässä ja loppu kevät menisi terveiden kirjoissa!

Ihanaa arjen alkua kaikille!






6 kommenttia:

  1. Lapsuuden muistot tulivat mieleen, mummillani oli puutarhassa useita omenapuita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Lapsuus tulee mieleen vanhoista omppupuista!

      Poista
  2. Mahtava meininki, Hehku on ihana ja pyrstötiaista en ole varmaan ikinä luonnossa bongannut.

    Ukkeli meni kaatamaan meidän omenapuun (salaa) remontin yhteydessä, omenat tippuivat aina katolle kovaäänisesti ja olihan se häiritsevää, mutta omenia on kyllä ikävä. Eritoten kun edellisen kotimme pihassa oli useita omenapuita. <3

    Mukavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vein Hehkulle terkut kehuista! :)
      Viime talvena minäkin ekan kerran noita pyrstötiaisia näin. Ne ovat jotenkin eksoottisen näköisiä mielestäni.

      Kyllä siinä on sitä jotain, kun oman omenapuun omppua haukkaa. Harmittaa kans, kun muutama puu jouduttiin hävittämään. Repeilivät niin pahasti, ettei niitä pystynyt pelastamaan.

      Poista
  3. Kivaa kevätpuuhailua! Minäkin ryhdistäydyin tänä vuonna ja leikkelin Antonovkasta pois kuolleet haarat, ja meni siinä vähän muutakin. Mutta kaikkea ei voinut leikata yhdellä kertaa, joten jatkan ehkä elokuussa. Suurin osa omppupuista on leikkaamatta, ei jaksa, ehdi eikä ylety. Risuja poltettiin, se on niin tunnelmallista.

    Noista pyrstökäisistä olen vähän kade.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sinähän sitten elokuussa muistutat minua, että hei, olisi aika leikata taas omenapuuta! Hyvä!
      Elävä tuli on minustakin niin lumoavaa! Enkä ole edes mikään pyromaani!
      Olen kyllä tyytyväinen noista pyrstiksistä!

      Poista