tiistai 25. heinäkuuta 2017

Muutamia mukavia paikkoja ihan tässä "nurkilla"!



Usein tulee nähtävyyksien ja matkailun osalta lähdettyä "merta edemmäs kalaan". Kotipaikkakunnan ja lähipitäjien nähtävyydet, näyttelyt, kesäkahviot, sun muut joutuvat yleensä unohdetuiksi. Ehkäpä juuri siksi, että ovat ihan liian lähellä ja tutuissa paikoissa. Jotenkin sitä ajattelee, ettei niistä saa irti mitään elämyksiä. Monesti kuulee itsensä sanovan, että: "Tuollakin pitäisi joskus käydä!"
Ollaan Beiben kanssa yritetty harrastaa tälläistä lähimatkailua jo useamman vuoden. Monesta paikasta on tullutkin sellaisia vakkarikohteita, jossa poiketaan monta kertaa kesässä. Mutta monta sellaista paikkaa tässä muutamien kymmenten kilometrien säteellä on vielä jäljellä, missä ei olla käyty laisinkaan. Tai ainakaan moneen vuoteen. Siinäpä meillä sarkaa loppukesäksi ja tulevillekkin kesille!

Vehkajärven kesäkahvio on meidän vakiokohde ollut jo vuosia. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa käydään nykyään siellä sumpeilla.



Vehkajärven kesäkahvila on Vehkajärven Nuorisoseuran ylläpitämä kahvio, joka toimii kesäaikana Vehkajärven vanhalla koululla.




 Kesäkahvion tarkoitus on toimia kylän yhteisenä olohuoneena, tarjota itse leivottuja herkkuja, sekä suolaisia, että makeita. Kesäkahvio työllistää paikallisia alaikäisiä nuoria ja on siten tärkeä ponnahduslauta nuorille työelämään. Myös meidän tytär on ollut töissä kesiksellä.
Kesäkahviolla leivotaan päivittäin niin makeita ja suolaisia leivonnaisia. Jäätelöä ja limsaa löytyy myös ja pientä elintarvikekioskitoimintaa on kahviolla.




Kahvion yhteydessä on pieni kirppis ja yleensä siellä on myös taidenäyttelyitä.








Kangasalaan liittymisen myötä, kesäkahvion tulevaisuus on ollut joka kesä vaakalaudalla. Vanha koulu on ollut jo jonkin aikaa myynnissä.
Kesäkahvio on auki joka päivä 12-19 muistaakseni elokuun alkuviikoille.

Toinen mahtava kesäkahvio löytyy Sahalahden Keljosta. Aittakahvila Annasta olen postannut ennenkin ja ollaan ihan vallan ihastuttu paikkaan.




Itse talo on jo nähtävyys. Kahvion puoleisessa päädyssä on sisustettu huoneisto tyyliin "Ihan kuin siellä asuttaisiin vieläkin".









Kahvio on isossa pirtissä, missä on ihana tunnelma. Tarjottavat on pääosin itse tehtyjä, mutta sieltä saa myös jäätelöä ja limonaadia. Mukaan ostettavaksi on usein kakkuja ja sämpylöitä. Myös kortteja ja käsitöitä on vaihtelevasti myynnissä.




Kesäaikaan talon toisessa päässä on pidetty näyttelyitä. Tänä vuonna mennään, milläs muulla teemalla kuin Suomi 100 -vuotta.







Näyttelyssä on mielenkiintoisia tavaroita, lehtiä, kirjeitä ja ihan kaikkea menneiltä vuosikymmeniltä. Esineet pääsevät upeasti esille vanhan talon huoneissa.










Talon kummitushuone on myös avattu ja on osana näyttelytiloja. Talon renki on riistänyt henkensä tässä kyseisessä huoneessa ja sielu on jäänyt vaeltamaan. Huone oli suljettu varastotilaksi tapauksen jälkeen ja ollut lähinnä varastona.




Talon omistajat eivät ole kuitenkaan renkiä nähnyt, eikä hän meillekkään näyttäytynyt.



Aittakahvila Anna on avoinna heinäkuun pe-su 12-18, elokuun la-su 12-18 ja syyskuu on kuulemma vielä mietinnässä.

Sahalahden vanha viljamakasiini on perinteinen kesänäyttelyiden pitopaikka. Usein ollaan käyty siellä katsomassa kansalaisopiston taidekurssien tarjontaa. Myös valokuvanäyttelyitä on ollut monia.



Tänä kesänä siellä on näyttely "Sahalahden kadonneet pankit ja puodit". Meitä näyttely kiinnosti ihan jo siitä syystä, että olemme molemmat asuneet Sahkussa. Erityisesti Pakkalan vanha Säästöpankin talo ja sen historia, koska minä muutin siihen  nuorna likkana 90 -luvun alussa. Beiben astuttua kuvioihin, perustimme pikku perheemme sinne ja asuimme yksiössäni monta onnentäyteistä vuotta.


Säästöpankin talo on nykyään hieman erinäköinen.
Samoin tien toisella puolen oleva Kauppayhtiön talo on muuttunut!


 Makasiinin alakerran esineistö keskittyikin juuri Pakkalan Kauppayhtiön ja Säästöpankin talojen historiaan. Niillä on ollut suuri merkitys aikanaan, koska Pakkala oli Sahalahden keskusta.







Viljamakasiinin yläkerrassa oli sitten esineistöä ja tarinaa Sahalahden muiden kylien kaupoista ja pankeista.





Vaikka mekin olemme kyläkauppojen aikakauden nähneitä, yllätyttiin kyllä siitä kuinka paljon Sahalahdessa on ollut kauppoja. Väkisinkin tuli mieleen, että miksi maailma on ajautunut tähän tilanteeseen, että ihmiset haluavat asioida vain suurissa kauppakeskuksissa.






Kuinka helppoa oli aikanaan asua Pakkalassa, kun kauppa oli naapurissa. Ihan silloin minunkin aikana. Kauppayhtiön talon puoti ei ollut enään silloin toiminnassa, mutta Nikkilän kauppa oli ja on yhä edelleen.







Näyttelyn on koonnut Sahalahtelainen Kari Elkelä ja se on avoinna vielä tämän viikon ke-pe klo 14-18 ja la-su 12-16.

Jälkeenpäin puhuimmekin siitä, kuinka valtavan työn ja vaivan nämä ihmiset ovat nähneet järjestäessään moista kahvila- ja näyttelytoimintaa. Monet tekevät sitä ihan päivätyönsä ohella. Arvostan todella! 

Vielä yhdestä paikasta haluan vinkata. Aittakahvila Annan reissulla poikkesimme kotimatkalla Violan puodissa . Se on pieni sisustuspuoti, joka on perustettu vanhan maalaistalon kivijalkaan.



Koko kesän olen katsellut työmatkoillani, että pitäisi ajaa sen kautta. Mutta aina on jäänyt poikkeamatta. Puoti kun ei ole ihan "tien vieressä", vaan sinne täytyy mennä varta vasten.
Puodissa on paljon sellaista romanttista tavaraa, Greengaten astioita ja tekstiilejä ja Jeanne D'arcin pesuaineita sun muuta. Ei ihan juuri sellaista minun tyylistäni kamaa. Myös joitakin kukkasia oli myynnissä.
 Löysin minä kuitenkin sieltä jotain. Ostin itselleni paikallisen nuoren, teini-ikäisen tytön tekemän kepparikynän, joita oli muuten Aittakahvila Annassakin myynnissä.




Lisäksi ostin mustaa kalkkimaalia ja mustaa vahaa. Tarkoitus olisi maalata niillä leikkimökin lasten kalusto, pöytä ja kaksi tuolia. En ole ennen kalkkimaalia kokeillut. Saas nähdä mitä tulee. Onhan se nyt niin trendikästä!



Violan Puoti on avoinna ainakin toistaiseksi joka päivä klo 12-18.

Kaikkien kohteiden osoitteet löytyvät postauksen linkeistä!

10 kommenttia:

  1. Onpas mukavia paikkoja, tuonne aittakahvilaan olen pariin otteeseen meinannut ajella Pentorinteen reissulla, mutta aina on ollut aika niin tipalla etten ole sitten mennyt. Tuo Violakin olisi katsomisen arvoinen paikka.

    Monta mukavaa ja mielenkiintoista paikkaa on lähellä, mutta eipä vaan saa aina aikaiseksi mennä tutustumaan :D aina on mukamas joku tekosyy tai kiire...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä tuolla aittakahvilassa! Varaat tunnin enemmän aikaa ja poikkeat. Siellä näyttelyssä on niin paljon menneiden aikakausien esineistöä, että siellä saisi aikaa kulumaan enemmänkin niiden katseluun.

      Poista
  2. kivoja ja kiinnostavia paikkoja!

    VastaaPoista
  3. Kivoja paikkoja. Monesti ei tule ajatelleeksikaan miten paljon kaikkea nähtävää voi olla ihan lähimaastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä aina haluaa hakea elämyksiä jostain kauempaa. Eikö sitä oikein usko, että lähinähtävyydet voisivat olla hienoja? Vai onko niihin liian helppo poiketa? En tiedä mistä johtuu, mutta näin se vaan tuppaa menemään!

      Poista
  4. Lähimatkailussa on ideaa. Pitäsi itsekin koluta lähikulmia tarkemmin, sillä monta paikkaa on vielä näkemättä. Ihana tuo "talomuseo", paljon kiehtovia ja muistoja herättäviä esineitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläisille "elukalliselle" ihmisille lähimatkailu on hyvä tapa. Ei tarvitse vaivata ketään muutaman tunnin takia. Helppo kipaista jossain ja saada elämyksiä.

      Poista
  5. Niin totta. Kun jokin juttu on lähellä, sitä ei jotenkin noteeraa. Ja se voi olla aivan paras ikinä!! Tämä on kantapään kautta opittu.
    Ihana juttu. Alkoi ihan tehdä mieli pienelle "kotiseutukierrokselle" siellä toisten kotiseudulla.

    VastaaPoista
  6. Nii-i! Miten niitä lähipaikkojen juttuja jotenkin dissaa? Jossain toisessa pitäjässä oleva kesäkahvio muka tuntuu paremmalta idealta, vaikka periaatteet on ihan samat. Ihminen on vähän tyhmä tässäkin asiassa!

    Juuri tämän vuoksi haluankin tuoda blogissa esille näitä meidän pitäjän paikkoja. Jotta joku ohikulkija voisi vaikka poiketakkin niissä ja meillä paikallisilla nämä joka kesäiset jutut pysyisivät meidän ilonamme jatkossakin!

    VastaaPoista