maanantai 2. syyskuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää osa 8; satoa pukkaa ja kierrätysideoita puutarhaan


Benjalla ja Hehkulla on tuijotusbattle meneillään. Ne eivät
siedä toisiaan edelleenkään!

Oho! Mihinkäs se elokuu hujahti? Juurihan se vasta alkoi! Ei kyllä mikään ihme, että on aika mennyt nopeaan, kun ollut tosi kiireinen kuukausi.

Aleksandra -valkosipuleista saatiin hyvä sato!
Syksy on lämpimistä ilmoista huolimatta tullut, sanoi kuka tahansa muuta! Aamuisin koiran kanssa lenkille lähteissä, katuvalot palavat ja aamut ovat hämäriä ja sumuisia. Tykkää kyllä silti!

Katuvalo loimottaa!

Kaunista! <3


Lomat on niin sanotusti lusittu meiltä molemmilta ja minähän aloitin opiskeluni luonto- ja ympäristöalan perustutkinnolla Ahlmanilla Tampereella. Minusta pitäisi kahden vuoden opiskelujen jälkeen valmistua luonnonvaratuottaja.

Opiskelijalook! ='D
Olen saanut kudottua Kuukunalle yhdet
villasukatkin, kun kädet ovat hieman palautuneet
työ rasituksista.


Nyt on taas aika kerrata meidän omavaraisuuteen liittyviä kuulumisia muiden ovaraistelevien bloggareiden kanssa. Tämä postaus on osa joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavaa yhteispostaussarjaa. Tuttuun tapaan löydät linkit muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden postauksiin omani lopusta.

Löysin kuin löysinkin pikkusen villivadelmaa.
Pensasmustikat ovat olleet satoisia. Useita litroja on pakas-
tettuna.

Herkuteltiin ystävän kanssa kakkukahvit hänen vierailunsa
kunniaksi. Pohja omien kanojen munista. Päällä omasta pihasta
pensasmustikkaa ja karhunvattuja, sekä keväällä keittämääni
kuusenkerkkäsiirappia.



Kaikki omat sarjan edelliset postaukset löydät Suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa.

Elokuu on ollut perhosten kuukausi. 

Opintojen lisäksi elämään ei ole paljon muuta kuulunut kuin sadonkorjuuta. Tomaatit alkoivat kypsymään oikein urakkatahtia sen jälkeen kun ne latvoin. Ei meinaa mukana pysyä kypsymisvauhdissa, mutta olen niitä säilönyt öljyyn uunissa kuivattuina . Ovat todellista herkkua!
Olen myös keitellyt pastakastiketta, mitä voi kyllä syödä ihan keittonakin. Pitäisi ehtiä sekin ohje tänne blogiin postaamaan.

Näistä aineksista tehtiin pastakastiketta.
Pastakastiketta menossa pakastettavaksi!


Jokainen ilta kolun jälkeen on tosiaan mennyt viimeisten viiliyrttien keruussa ja satoa korjatessa. Itse en ole mikään hirveän kova villiyrttien käyttäjä, vaikka ehkä pitäisikin. Mutta olen yrittänyt vähän ennakoida mahdollisia talven kouluprojekteja varten. Pitää olla matskua, jos vaikka tulee jotain kivaa mieleen!

"Kun huomaat, että sataa ja pitäisi silti lähteä aamulenkille
ennen mamman kouluunlähtöä!"

Saatiin vävyn mummulasta monta kassillista omenoita ja päärynöitä. Yhtenä päivänä Leppämäen ulkosauna muuttui mehupuristamoksi ja saatiin pakkaseen monta litraa ihanania tuoremehuja. Kuulemma omenoita on tulossa lisääkin, joten hommia piisaa. Pitäisiköhän hommata kolmas pakastin...

Meillä on varta vasten omenoiden rouhintaa varten oma
oksasilppuri. Se on käytettynä saatu aikanaan ja puhdistettu
huolella tätä hommaa varten. Teriä on hieman nostettu, jotta
rouheesta tulee sopivampaa.

Hedelmien murskaamista varten myydään murskainta. Mutta
onneksi pääsimme kerran sellaista kokeilemaan ystävillämme ja
totesimme sen olevan huono. Siihenkin täytyy kuitenkin omenat ainakin
halkaista. Tähän silppuriin pienet omenat menevät kokonaisina.

Silkkaa rakkautta!

Härkäpavuista tuli ihan kiva sato. Olivat kyllä tosi työläitä silpiä ensin paloistaan ja sitten vieltä ryöppäyksen jälkeen kuoristaan.

Isoin härkäpapusato evö!

Instassa kyllä minulle kerrottiin, ettei niitä papujen ulointa kuorta tarvitse välttämättä poistaa. Pehmenee kyllä pitkässä haudutuksessa. Mutta minä maistelin niitä ja tuntuivat kyllä niin kumisilta ainakin noin lyhyen ryöppäyksen jälkeen, että katsoin parhaaksi ne poistaa. Tulevatpahan ainakin syötyä, kun on kunnolla käsitelty!

Sokeri- ja silpoydinhernettäkin on vähän ryöpättynä pakkasessa.



Me laitettiin aikas ajoissa mehiläiset talviruokinnalle. Instassa olen kyllä katsonut, että jotkut ovat hunajansa keränneet vasta elokuun lopulla. Mutta me ajateltiin tehdä niin kuin kurssilla opetettiin. Ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Rönsyillään sitten myöhemmin!

Sokerilientä likoille!

Meille tuli kylmästä ja kuivasta kesästä huolimatta mielestämme huippusato hunajasta. Saatiin 36 kiloa! Hyvä meidän tytöt!

Kennoissa näkyy jotain tummempaakin hunajaa joukossa!

Itselle jätettiin suurinpiirtein talven hunajat ja läheisille annettiin purkit. Loput myytiin ja ne menivätkin suoraan sanottuna ihan käsistä!

Takan Leppämäen hunajaa ja edessä supikoiran käsitelty
ja valkaistu kallo , hampaita ja muita pieniä luita tulevia
projekteja varten.

Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, metsästyskausi on alkanut. Tosin tuo supikoira loukutettiin jo viime talvena. Sillä oli todella pitkälle edennyt kapi ja ei tehnyt kyllä pahaa päästää se kärsimyksistään.



Samoin peuran kallo on viime vuonna auton alle jääneestä yksilöstä
Mutta Beibe otti osaa monen vuoden tauon jälkeen sorsastuksen aloitukseen ja saikin yhden heinäsorsan alas. Se me syötiin herkkuillallisena, sorsaliemessä haudutetun tattirisoton kera.



Jäniksen metsästys alkoi nyt syyskuun ensimmäinen päivä ja pitkillä pojilla oli heti metsästys onnea! Saaliiksi tuli heti ensimmäisenä päivänä yksi pitkäkorva, mistä saadaan herkullista kastiketta tai pataa talvella.

Mauri on liekeissä!

Minä kun en metsästä, olen yrittänyt hoitaa sitä keräilijäpuolta. Mutt huonoa on ollut! Marjojahan ei tosiaan tässä kohtuullisen matkan päässä tule ja sienetkin on vähissä. Muutamia tatteja olen sentäs löytänyt ihan pihasta.
Toisaalta sienettömyys ei haittaa muuten kuin, että sienestys oli kivaa. On kyllä hyvä välillä saada käytettyä vanhoja kuivattujen sienten varastoja poiskin!

Haavan punikkitateiksi minä nämä tunnistaisin!

On ollut muutenkin tosi kivaa tehdä ruokaa oman maan ja luonnon antimista. Eihän tälläinen mitään pikaruokaa todellakaan ole, mutta ah, niin nautinnollista syödä.

Syyskylvetyt porkkanat ja palsternakat ovat isoja!
Kesäkurpitsaa ei ole tullut kuin muutama hassu!


Tyttären perhe oli taas meillä yhtenä viikonloppuna käymässä ja he lupasivat tehdä ruokaa. Tyttäreni kyseli minulta, että missä minulla on sipulit, valkosipulit ja tomaatit, sun muita raaka-aineita. Kerroin että tomaatit ovat kasvihuoneessa, sipulit ja valkkarit puruvarastossa kuivumassa ja  muita kohteita eri aineksille. Likka totesi "heviosaston" kierrettyään, että jessus, tässähän ihan kunto nousee ja askelia tulee päivän mittaan kun ruokatarpeet kerää. Ja minä lisäsin, että kaupan pällisiksi hyvää mieltä ja ihan erilailla raitista ilmaa, kuin supermarketeissa!

Munakasta omien kanojen munista. Täytteenä itse kasvatettuja
tomaatteja ja yrttejä, sekä punalaputettuja juustoja.

Kyllähän tälläistä elämää pitää rakastaa ihan sydämmestään ja parisuhteessa tätä täytyy molempien haluta! Meillä onneksi molemmat ollaan samaa mieltä (ainakin) näissä asioissa. Joten hyvin sujuu!

Kuukuna papan kanssa niittohommissa!

Ja Mauri mamman kanssa kasvihuoneella tylsistymässä! ='D

Kuulumisien lisäksi aiheena oli jakaa ideoita omavaraisuuteen liittyvistä kierrätysvinkeistä. Minä ensin ajattelin, että eihän meiltä löyty yhtään sellaisia. Vaikka kyllä yritetään kaikkea mahdollista kierrättää.
Mutta kyllähän niitä sitten alkoikin löytymään, ainakin jotain. Enemmänkin rakenteluun liittyviä juttuja, mutta kuitenkin.
Tässäpä näitä meiltä löytyviä:

Lämpölavan kannet on tehty rikkoutuneen pienoiskasvihuoneen seinistä.

Klassikko! Vanhoja ikkunoita hyödynnetty lasikasvi-
huoneen tekoon. Ovi tehty samaisesta pienoiskasvihuoneesta,
kuin yläkuvan kannet.

Kanojen munintapesä kierrätyslaudasta ja luukkukansi vanhan vaatekaapin
ovi.

Eläinten katokset on isoista kuormalaoista ja katot romahtaneen heinäladon
kattopeltejä.

Tässä telineessä on kaktuksien kesäkoti. Mutta tälläisessä
voisi kasvattaa vaikkapa yrttejä. Materiaalinan Leppämeäen
vanhoja heinäseipäitä ja ulkosaunan vanhoja lautepuita.

Puuliiterinämme toimivaa vanhaa heinälatoa on korjailtu puretun navetan ladon laudoilla.
Uusi katto tehty ystäviemme romahtaneen ladon katon pelleistä, mitkä Beibe kävi
itse purkamassa.

Kuukunan mansikkamaan tein ovenkarmeihin.

Meidän pikkumassikan puhjenneet takarenkaat
ovat kasvimaalla istutusaltaina. Joku voi hieman tätä kyseenalaistaa
mutta olen ajatellut, että saan minä varmaan myrkkyjä
elimistöön muualta enemmän, kuin noista kahdesta
renkaasta.

Nämä kolmion muotoiset kasvilavat on tehty samaisista
kuormalavoista, kuin elukoiden katokset.

Kaikenlaisia kasvitukia jämämatskuista on vähän
joka puolella.

Meidän savustusmökki on tehty täältä Leppämäestä
löytyneistä jämämateriaaleista.
Hehkun karsinan seinämä ja ruokintapöytä on myös tehty aikanaan
ulkosaunan vanhoista lauteista. On muuten hienoa hien patinoimaa
ja takapuolien kiiltäväksi kuluttamaa lautaa!


Tälläisiä kuulumisia on ehtinyt tänne meille kertymään elokuun aikana. Mitähän muille mahtaa kuulua? Niistä pääset lukemaan alla olevista linkeistä!

#puunhalausviikko lla bongattua!
Näyttää siltä, että osa linkeistä ei ole toimivia, pahoitteluni siitä. Korjailen niitä, jos saan uudet ja toimivat linkit.

Tsajuthttps://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/ Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/09/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki Sarin puutarhat Elämää korvessa https:// elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-kierratys.html Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/09/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-7.html Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699 Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/ Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi  Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/09/02/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-8-kierratysvinkit Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/09/omavaraistelevaa-elamaa-osa-8-satoa.html Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/ Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/09/kerta-kierron-paalle.html Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/09/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879 Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341


Kävin moikkaamassa ystävieni Väinö -possua, joka on
ihan lemmikkipossu!

26 kommenttia:

  1. Olen kateellinen. Ai mistäkö? 1) valkosipuleista 2) härkäpavuista 3) oksasilppurista ja mehupuristimesta ja 4) savustuspöntöstä niin ja 5) pastakastikkeesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan emäntää: teillä menee upeasti siellä! Härkäpapuja kokeilen minäkin ensi vuonna ja yritän muutenkin keskittyä papuihin vähän enemmän. Mua aina välillä harmittaa kun en sienistä oikein välitä. Tuntuu, että jään jostain suuresta paitsi kun kaikki on niistä aina niin fiiliksissään. Siltikin, paras sieniruoka on sellainen missä sienten maku on saatu peitettyä ����

      Poista
    2. No, turhahan sitä on kieltää, että ollaan ihan tyytyväisiä! Mutta tarvitsisin kyllä jolta kulta oppia punajuuren viljelyyn, kun se ei vaan vuosikymmenten yrittämisestä sato minulla tee. Voitteko uskoa!

      Pavut ovat kyllä mahtavia! Niitä olen oppinut syömään vasta sen jälkeen, kun niitä aloin itse kasvattamaan. Mutta olisi kiva saada niitäkin onnistumaan niin, että voisi kuivata. Nyt olen vain pakastanut ja hapattanut palkoineen.

      Hei, olen alkanut sieniä syömään itse vasta noin 10 vuotta sitten. Eikä ole Beibekään niitä aiemmin syönyt, vaikka heillä on kotona käytetty metsänantimia muuten.
      Sienestäminen on niin kivaa, että oli pakko alkaa miettimään, mitä niistä tekisi. Vieläkään en pidä isoista löllöistä sienenpaloista, joten pieneksi pitää laittaa. Mutta makuun tottuu aikas pian. Onhan se yksi perusmaku; umami. Ja sitten sitä alkaa oikein tosissaan mielikin tekemään.
      Miedoilla sienillä on hyvä aloittaa!

      Poista
  2. Siinä käy helposti niin että kun sen kolmannen pakastimen hommaa niin kohta huomaa tarvitsevansa taas uuden. Meillä on jo viisi pakastinta ja suunnitteleln kuudetta vaikka kaksi on tällähetkellä täysin tyhjiä ja yksi tyhjenee täysin kunhan saadaan eläinten leivät kuivamaan pakkasesta. Omista mietinnöistä jäi kokonaan pois tämä muiden materiaalien kierrätys puutarhassa. Keskityin ihna kaikkeen muuhun ja nyt vähän naurattaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon yrittänyt välttää lisäpakkasilta, koska olisi muutenkin ihanaa saada säilöttyä ruokaa vähäenergisemmin kuin pakastamalla. Mutta kun...

      No, ei se mitään, vaikkei kaikkea huomaa! =D

      Poista
  3. Nuo valkosipulit <3 Minä vasta opettelen valkosipuleiden kasvatusta, se kun on yksi tavoite että voisi välttää kaupan valkosipuleiden ostamisen. Mutta kylläpä taas tuli hyvä mieli tästä blogista, ihana nähdä satoa ja saalista. Villivadelmia sain itsekin kerätyksi, täällähän on hyvät vattumaastot mutta onhan ne aika vekkuleita marjoja. Ensin näyttää etteivät kypsy ollenkaan ja sitten pitäisikin kerätä samana päivänä kaikki ennen kuin putoavat pensaasta. Mutta muutaman litran sain kuitenkin talteen tätä lempimarjaani. Karhunvatukka pitäisi tännekin saada, kun vaan päättäisi mihin sen laittaa. Aina on tilaa uudelle marjalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en käsitä, miksi valkosipulia ei kasvateta enempää kotimaisena. Kyllä ihan oikeesti niissä Kiinalaisissa sipuleissa on mukana ihmisoikeudet ja kaikkea muuta kamaluuksia. Valkosipuli on ainakin näin harrastuspohjalta helppo kasvattaa.

      Karhunvatukka on niin hyvä marja, että ilman muuta kannattaa hankkia.

      Poista
  4. Ihanaa elämää ja maistuvaa satoa💚💚💚

    VastaaPoista
  5. Luonnonvaratuottaja! Onpa ihanan kuuloinen ammatti! Mitä se pitää sisällään?

    Tuossa yhdessä kuvassa oli mehupuristin. Onko se juuri se huonoksi todettu? Olen meinaan parikin syksyä pohtinut juuri tuon näköistä puristinta, mutta ei olla vielä hankittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonvaratuottaja esimerkiksi kerää, kasvattaa, käsittelee ja tuotteistaa luonnontuotteita. Neuvoo, kurssittaa, ohjaa luontoon ja sen sellaista. Villiyrtit, marjat, sienet ja luonnon koristemateriaalit nyt jotain mainitakseni. Ja kuuluu siihen paljon muutakin!

      Ei tuossa puristimessa ole mitään vikaa. Paitsi olisi pitänyt ostaa heti isompi. Mutta noihin puristimiin on myynnissä sellainen rouhija, mikä maksaa ihan hirveästi ja se ei ollut meidän mielestä hyvä. Siihen joutui joka tapauksessa pienimään omenat, kun ne vaan kokonaisina holvasivat rouhijan terissä . Meidän mielestä se ei säästänyt yhtään aikaa eikä vaivaa!

      Poista
    2. Ihana ammatti! Tuota tarvitaan nyt kipeästi. Onneksi on tuollaisia koulutuksia ja ihmisiä, jotka valitsevat kouluttautua tuollaiseen ammattiin. Ja kiitos puristininfosta! :)

      Poista
    3. No joo, toivottavasti töitä sitten piisaa! Luonnonkosmetiikkalaki just kiristy diy -pajojen osalta, että sen puolen saa tälläinen pieni toimija unohtaa ihan kokonaan. Ja saas nähdä, mitä tässä ehtii tapahtumaan muuta tän kahden opiskeluvuoden ajalla. Mutta uskon kyllä, että tietoa aina tarvitaan/halutaan ja sitä olisin kyllä aulis jakamaan!

      Hei, ole hyvä! Meillä oli sellainen aikas isokin sähköllä toimiva mehustin. Mutta näin isoja määriä puristaessa, se oli aivan liian pieni ja sitä sai olla koko ajan puhdistamassa. Tolla puristimella saa aikas ison satsin kerralla ja on kyllä ollut kätsy!

      Poista
  6. Ihanaa satoa ja hauskoja, toimivia kierrätysideoita! Meillä valkosipulit jäivät melko pieniksi, mutta härkäpavut onnistuivat paremmin kuin ennen. Tsemppiä opintoihin ja mukavaa syyskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härkäpavut tosiaan onnistuivat parhaiten ikinä!

      Kiitos tsempeistä ja mukavan puuhakasta syyskuuta sinullekkin!

      Poista
  7. Härkistä, nam!!! Minähän sain viime vuonna kuivattua härkäpapua aika läjän. Vähän ihmettelin alkuun, mutta sitten liotin, keitin ja kuivatin uudestaan, ja kuivattelun jälkeen rouhin, ja voi että on helppokäyttöistä. Harmi kyllä edelleenkään en pidä sen mausta erityisemmin, joten härkis on aina piilotettava tomaatti- tai muuhun kastikkeeseen, jonka vahva maku peittää sen itse pavun. Sitkeästi kuitenkin uskottelen itselleni, että aikuinenkin voi oppia pitämään uusista mauista!
    Mahtava hunajasato!!!!! Hyvä pörriäiset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää on ollut vähän opettelua tuon härkäpavun kanssa. Oon sitä joka vuosi kylvänyt muutaman siemenen perunan kumppaniksi ja joihinkin ruokiin laittanut. Mutta on ihan eri asia silpiä muutama palko heti syötävään ruokaan, kuin pari ämpärillistä pakkaseen.

      Milla sait rouhittua kuivatut pavut? Rouhe olisikin kätsyä!

      Kuivatussa nokkosessa on mielestäni sama "ongelma". Täytyy olla varovainen sen annostelussa, ettei koko ruoka maistu pelkästään vihreälle tai pahville.

      Hyvä meidän mehiläistytöt tosiaan! Toivottavasti talvehtiminen menee hyvin ja ens kesänä sitten taas pölytellään ja tehdään hunajaa!

      Poista
  8. Ahkera olet! Ja sama ajatus käy mun mielessä kans, että askeleita tulee kun käy kiertämässä pihan läpi ruokaa hakien.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i, kai mä sitten olen ja Beibe on kyllä vielä ahkerampi. Mutta olen kyllä huomannut, että kun on paljon hommia (ihan itse aiheutettuja), tulee helposti sellainen tunne, ettei mikään työmäärä riitä. Sitten helposti alkaa vähättelemään tekemisiään ja pitää itseään vähän laiskanakin. Joskus jopa vähän häpeää sitä, ettei ole saanut aikaiseksi jotain.

      Mutta askeleita tulee. Se on varma!

      Poista
  9. Näitä postauksia on todela ihana lukea! Kiitos että kirjoitat näitä ja jaat uusia ideita, postaukset ja niiden "luonne" ja olemus on jotenkin niin kotikutoista ja rentoa! Olisi tosiaan ihana saada tuon kastikkeen/keiton resepti :D
    -merilapin puutarhuri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja kannustavasta palautteestasi! <3

      Koska itse olen tosi tiedonjanoinen, minusta on kivaa myös jakaa tietoa. Tiedän, että on muitakin, jotka miettivät sitä, että mitä kaikkea esimerkiksi omasta sadosta voi tehdä. Kun vaikkapa kesäkurpitsaa on 20 kiloa, siitä pitäisi jotain tehdäkin, ettei kaikki työ, vaiva ja rahakin mene hukkaa. Ja ruokahävikin torjunta on niin lähellä mun sydäntäni, että!

      Kiva, että meidän touhu vaikuttaa rennolta, koska kaiken työmäärän alla se kyllä sitä onkin. Ei turhaa pingotusta asioista joille ei voi mitään, mutta ihan kunnolla silti yritetään tätä tehdä. Tarkoitushan on kuitenkin tuottaa ruokaa meille kahdelle ja jonkin verran eläimillekkin.

      Lupaan kastikkeen reseptin ihan tässä lähiaikoina. Kannattaa olla kuulolla?!?

      Poista
  10. Siulla on kyllä mukavan leppoisa blogi lukea. Paljon hyviä kuvia ja vähemmän tekstiä. Niistä välittyy rento ja positiivinen asenne. Instan puolella näkyy myös samanhenkisiä kuvia. Ja eihän tuosta sadon määrästä voi olla muuta kuin kateellinen��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja mukavaa, että viihdyt blogini parissa!

      Poista
  11. Luin taas ihaillen ja menostanne jopa vähän hengästyen postauksen. Aivan huikeaa. Ihana päästä kurkistamaan elämäänne, sillä siinä on niin paljon asioita, joita toivon omaan elämäämme. Täytyy sanoa, että ensi kuun sato-postaus mietityttää, arvaanko tulla lukemaan sitä laisinkaan, kun nyt jo kateuden peikko kohottaa päätään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, noh! Kyllä teilläkin on siellä paljon juttuja, mistä sopii olla ylpeä. Teillä on elämä pienten lasten kanssa ja se on haastava vaihe tehdä yhtikäs mitään. Vaikka meilläkin Kuukuna tuossa mukana pyörii, on se ihan eri juttu, kun hän on meidän lapsenlapsi, eikä ole täällä yötä päivää.

      Eikä meidänkään elämä pelkkää onnistumista ole sadon suhteen. Punajuuret eivät onnistuneet tänäkään vuonna. Niin kuin ei ikinä aiemminkaan! Silti niitä joka vuosi laitan. Kaalit taisivat mennä persiilleen kaikki. Lehtikaalia ollaan saatu muutama lehti. Basilikat söi joku matonen ja niin edelleen. Että ei täälläkään ihan onnellisten satotähtien alla porskuteta!

      Tule nyt ihmeessä lukemaan ensi kuussakin. Ei tää nyt tästä enään kauheasti satoisemmaksi muutu! =D

      Poista