Kullanhuuhdontaa koulussa ja opiskeluprojektina koululaisvierailu Leppämäkeen!

Tälläinen ruusunmarjaverho tehtiin opiskelutilan eteisen
ikkunaan. Kerättiin itse ruusunmarjat, pujoteltiin niitä
kasviväreillä värjäämiimme lankoihin ja ripustettiin
mettästä löydettyyn kepakkoon. Nämä tämmöiset jutut
ovat niitä luonnonvaratuottajien hommia!

Meidän opiskelumme luonto- ja ympäristöalalla on projektiluonteista. Meiltä edellytetään suunnittelmaan projekteja, jotka hyödyntävät meidän opintojamme. Jokainen joutuu itse vähän katselemaan perusteista, mitä mikäkin valinnaisaine ja sen arvostelu vaatii.

Vaikka tämä tyyli tuntuu välillä hieman raskaaltakin, on siinä etujakin. Ei tarvitse kohderyhmää lähteä välttämättä etsimään oman luokan porukkaa pidemmältä. Näin muutkin pääsevät osalliseksi muiden oman alan opiskelijoiden osaamisesta.

Kuten luonto-ohjaaja opiskelija Susanna järkkäsi meille koululle kullanhuuhdontapäivän. Hän roudasi pohjoisesta omalta kultavaltaukseltaan kaivettua soraa ja me päästiin sitä vaskaamaan.

Ensin oli pieni kullankaivuuaiheinen tietovisa, keksittiin meidän joukkueen kultavaltaukselle nimi ja etsittiin myös perinnepihan alueelta sinne piilotettuja "kultakimpaleita". Tutustuttiin lisäksi kullankaivuun sanastoon.

En ollut ikinä vaskannut kultaa ja oli kiva kokemus! Tosin nopeasti huomattiin, että ne harvat ikku pikku hiput, jota paljain silmin hädin tuskin näki, oli tosi harvassa. Minä löysin kaksi sellaista äärettömän pientä rippusta.

Kullankiilto silmissä! =D Tiinalle kiitos kuvan ottamisesta!

Rikkauksiin ei siis päästy, mutta oli mukavaa puuhaa luokkakavereiden kesken. Ja tietysti nokipannukahvittelun lomassa!

Meillähän on täällä Kuhmalahdella ollut surullinen Pohjan koulun lakkautus. Siitä johtuen Kuhmalahden koulu on hajautettu päiväkotiin ja Pentosaliin, joka Kangasalan kaupungin ja Kangasalan seurakunnan yhteinen monitoimitalo.

Kuukunan kanssa valmistelemassa kanalaa vierailua varten.

Alkusyksystä, kun minä olin aloittelemassa omaa opiahjoani luonto- ja ympäristöalalla Ahlmanilla, luin Sydän-Hämeen lehdestä jutun Kuhmalahden koululaisten arjesta. Jotenkin minun sydämeeni otti se, että koululaiset viettävät välituntejaan Pentorinteen pysäköintialueella ja muutenkin nykyinen järjestely vaatii todellakin soputumista niin oppilailta, opettajilta ja muulta henkilökunnalta.

Käytiin myös moikkaamassa mummun puuystävää,
vanhaa haapaa ja raivaamassa vähän reittiä
puun luo.

Pitihän sitä vähän ihmetellä, että kuinkas iso se onkaan!

Ja miltä sen runko tuntuu!

Väkisinkin tuli mieleen oman tyttäreni oppivuodet Pohjan koulussa. Hän vieläkin lämmöllä muistelee aikaa siellä. Ja kuinka hyvää kouluruokaa siellä sai syödäkseen!

Kaikenlaisia juttuja piti kerätä koululaisten tunnisteltavaksi!

Olin jo ennen omien opintojeni alkua ajatellut, että haluan "tuoda/luoda jotain" tänne Kuhmikseen. Luontopainotteista toimintaa niin lapsille, kuin ihan kaikenlaisille ryhmille. Olin miettinyt, että olisi mahtavaa tehdä yhteistyötä koulun ja päiväkodin kanssa. Sitä mitä se olisi, minulla ei ollut aavistustakaan. Mutta ajattelin siihen saavani ideoita ja ohjausta omista opinnoistani.

Puuvisa kiinnitettynä puruvaraston seinään.

Otin valokuvat itse meidän pihasta ja keksin kysymykset eri
puista itse. Monistin ja laminoin... aikas homma!

Työssäni olen vuosia tehnyt työhönopastusta, mutta lasten kanssa toimimiseen minulla ei ole kokemusta. Ajattelin kuitenkin tarjota koululle vierailupäivää tänne meidän kotiin Leppämäkeen. Jostainhan sitä on itselle kokemusta hankittava ja niinpä otin yhteyttä kouluun. Selitin olevani opiskelija ja tarvitsevani kokemusta erilaisten ryhmien ohjaamiseen. Minulla on esimerkiksi valinnaisena erityisryhmien ohjaaminen luonnossa.

Lisäksi keräsin ja kuivasin meidän puista lehtiä. Ne laminoin
ja numeroin, jotta koululaiset saisivat niitä arvuutella.

Koululta innostuttiin asiasta ja se johti siihen, että meille tuli vierailulle Kuhmalahden koululaiset eskareista kuutosiin. Yhteensä 36 oppilasta opettajineen, kahtena ryhmänä!

Sain onneksi luokkakaverini Kulta-Susannan avuksi. Heti päivän alussa oli kyllä selvää, että hänen apunsa ohjaamisessa oli ihan korvaamatonta! Yksin minulla olisi kyllä tullut tosi kiire ja en olisi pystynyt niin hyvin keskittymään oppilaisiin. Ja olihan paljon mukavampaa touhuta kahdestaan!

Aamu oli kylmä ja sumuinen. Ollan Lakritsan ja Maurin kanssa
lähdössä lapsia vastaan meidän tien haaraan. Kissa tosin
häippäs, kun näki lapsien paljouden! ='D

Olin suunnitellut päivän ohjelmaan jutustelua luonnon monimuotoisuudesta, kerroin hieman meidän tilan ja tämän alueen historiaa, tunnisteltiin puita, käytiin moikkaamassa haapavanhusta, ihmeteltiin kelopuussa olevia tikankoloja, testattiin puutietoutta puuvisailussa ja tunnisteltiin puiden lehtiä sekä käpyjä. Eväät oli tietysti isossa osassa ja koululaiset toivat mukanaan makkaroita kodassa nuotiolla paistettavaksi. Isommat koululaiset olivat jopa leiponeet itse evässämpylänsä ja omenapiirakkaa.

Kodassa lämmiteltiin, syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa.

Meidän eläinten roolia retkipäivässä ei voi todellakaan vähätellä! Mauri sai rakkautta ja silittelyä niin paljon, että se nukkui koko lopun päivää!
Lötkö -kani kiinnosti kovasti ja kanoja päästiin ruokkimaan Kuhmalahden kaupan meille lahjoittamilla leivillä.

Mauri on ihan piiritettynä!

Lötkö-kani!

Kanatkin kiinnostivat kovasti!

Lampaista Tippi osoitti niin upeaa käyttäytymistä! Se toimi terapialampaan hermoilla, vaikka ympärillä pyöri monta lasta kerrallaan ja osa ihan kapsahti sen kaulaan.
Tipin karitsat eivät antaneet silittää, mutta lapsia kiinnostivat ne silti. Ja muksut kyllä osasivat tosi hyvin käyttäytyä eläinten kanssa!

Karitsat arastelivat lapsia, mutta Tippi näytti terapialampaan hermonsa ja viihtyi
rapsuteltavana.

Saimme vierailupäivään kauniin syyspäivän, mutta oli aikas kylmä. Niinpä kodassa tulistelusta taisivat kaikki pitää. Opettajat haltsasivat ihanasti ruokailun, minun ja Susannan ei tarvinnut siihen juurikaan puuttua. Mitä nyt paperia vähän ojenneltiin!

Pieniä käsiä palelsi ulkona touhuamisen jälkeen
ja niitä oli mukava lämmitellä avotulella.

Saimme kyllä hyvää oppia molemmat tästä tapahtumasta. Minä olin ehkä hieman liikaa ajatellut ohjelmaa ryhmille. Tiedostin kyllä sen, että eläimet ovat ne kiinnostavin juttu. Niiden kanssa seurustelu veikin enemmän aikaa, kuin olin ajatellut. Mutta koska opettajat osallistuivat oppilaiden ohjaukseen tosi paljon, sekä me jaettiin Susannan kanssa oppilaita ryhmiin, saatiin mahdutettua lyhyeen aikaan tosi paljon. Tästä oppineena seuraavilla kerroilla vähemmän ohjelmaa ja enemmän yhdessäoloa. Tuli kyllä taas itsestäni se tuotantotyöntekijä esiin kerta heitolla ja tästä tehokkaan tuottavasta ajattelutavasta on päästävä eroon luontoihmisenä! ='D

Käytiin metsässä katsomassa keloontunutta koivua,
missä oli tikankoloja.

Nythän koulu hoiti eväät retkelle. Sain silti paljon vinkkejä ruokailun järjestämiseen tuon tapaisille ryhmille. Tämänkään ei tarvitse olla mitään rakettitiedettä; makkaraa, sämpylää ja sen sellaista riittää. Tietysti erikoiruokavaliot ja allergiat huomioiden!

Kuinkas monta käsiparia tarvittiin haavan ympärysmitan mittaamiseen? Monta!

Lasten kanssa oli ihanaa jutustelua ja oli ilo huomata, kuinka vilpittömiä he olivat. Luontotietoutta löytyi tosi paljon ja he olivat kiinnostuneita.

Itse en kerinnyt ohjaamiseltani kuvaamaan, mutta
Susannalle kiitos näistä kuvista. Hän sai kyllä
päivän tunnelman hienosti taltioitua niihin!

Eräs poika sanoi niin ihanasti, kun olimme isoa haapaa katsomassa metsässä. Hän oli ihan hymyssä suin ja sanoi niin tykkäävänsä metsässä olosta. Kysyin häneltä, käykö hän usein metsässä. Ei kuulemma käynyt, mutta aina kun käy, hän pitää siellä olosta tosi paljon. Juuri näin!