Karpaloista hyytelöä ja rouhetta

Ehdimme Beiben kanssa poikkeamaan karpalosuolla. Ihan taas on meinannut aika loppua kesken, kun on niin kaikenlaista ja pimeäkin tulee jo tosi varhain.
Mutta sattui niin, että Beibe sai pari pekkasvapaata yllättäen ja minä olin kotosalla kouluprojektiin materiaalia keräilemässä, niin lähettiin pariksi tunniksi marjaan kahdestaan.

Olin jo kesällä käynyt katsomassa raakiletilanteen, joka näyttikin lupaavalta. Ja ei se tilanne syksyn mittaan ollut muuttunut huonommaksi. Tosin, joku oli kyllä käynyt keräämässä suon reunasta ja ajateltiinkin ensin, että saisimmeko tyhjin astioin lähteä takaisin kotiin. Mutta ei, meillä oli ilmeisesti paremmat ja vettä pitävämmät kengät kuin edellisellä kerääjällä. Me pääsimme kahlaamaan hieman pidemmälle ja sieltähän niitä punaisia mollukoita löytyi.

Onneksi tämä suojärven ranta, missä karpaloita kasvaa, ei ole kovin laaja alue. Minulla otti niin kipeästi selkään ja jalkoihin, että ajattelin jo luovuttaa. Mutta ahne, mikä ahne! Tuskan saattelemana keräsin urhoollisena ja saimmekin yhdessä kerättyä kolme litraa karpaloa.

Meillä on pakkasessa vielä viime syksyisiä karpaloita, joten näistä nyt kerätyistä keitin hyytelöä. Se on niin herkkua lihapatojen kanssa ja kaikki edellisen syksyn hyytelöt on jo syöty.

Laitoin kaikki kolme litraa karpaloita, huolellisesti perattuina ja 6 dl vettä kattilaan. Annoin kiehua hiljalleen ja perunasurvimella välillä painelin marjoja rikki. Karpalot ovat tosi kovakuorisia marjoja ja niitä on hyvä vähän auttaa rikkoutumaan.
Näin tehtynä hyytelöstä ei kyllä tule ihan kirkasta, mutta se ei makuun vaikuta. Pääasia, että kaikista marjoista saadaan mehut talteen.

Kun marjat olivat kiehuneet kaikki rikki, siivilöin kuoret huolellisesti pois. Puristelin vielä kuorimassaa siivilässä, jotta sain mehun talteen mahdollisimman tarkkaan.
Sitten mittasin mehun ja laitoin hillosokeria 100g/mehu dl. Eli, minulla oli 2 litraa mehua, johon laitoin 2 kiloa hillosokeria. Kyllä, kuulostaa tosi suurelta sokerimäärältä, mutta näin se vain menee.
Keittelin hiljalleen 10 min, kuorin vaahdon pois huolella ja purkitin hyytelön puhtaisiin lasipurkkeihin. Tuli oikein hyvää hyytelöä!

Aiemmin olen aina syöttänyt marjahyytelöistä jääneet kuorimäskit kanoille. Mutta nyt levitin tämän mössön uunipellille, leivinpaperin päälle. Kuivasin sitä ensin kiertoilmalla uunissa 50 asteella pitäen uunin luukkua raollaan. Siellä se oli kyllä useamman tunnin ja välillä kääntelin massaa sitä rikkoen samalla.
Kun massa oli kuivunut sellaiseksi nahkean tuntuiseksi, revin sitä paloiksi ja laitoin hyötykasvikuivuriin. Ja taas kuivattiin useampi tunti massaa pilkkoen ja käännellen. Kun se tuntui rapsahtelevalta, jauhoin sen monitoimikoneella ja levitin vielä rouheen lautaselle. Siinä se sai kuivua työtasolla puuhellan lämmössä vielä vuorokauden.

Aion käyttää tätä rouhetta tuorepuuroihin, rahkan joukkoon ja jogurttia maustamaan. Mikseipä se sovi leivontaankin. Ainakin se tuoksuu ja maistuu tosi marjaiselle, vaikka siitä onkin makua keitetty hyytelöön jo rutkasti pois.

En kyllä tiedä, kuinka ekologista karpalorouhetta tästä tuli, koska sähköähän sen kuivaamiseen kului. Mutta tulipahan hyödynnettyä käyttöön tehokkaasti nämä selkäni niin kipeyttäneet marjat ja mitään ei mennyt haaskuun!