Lammashaan dinobongauspolku

 

Vaikka kevät on ottanut tiukan niskalenkin talvesta, niin palataan kuitenkin hetkeksi takaisin paukkupakkasten aikaan.

Olemme parina talvena aiemmin tehneet dinosauruksien bongausradan alapellon lammashakaan. Elämyspolun tekeminen vaatii pitkää ja yhtenäistä pakkasjaksoa, jotta jäälyhtyjen jäädyttäminen onnistuu.

Ensimmäisen kerran Leppämäen dinobongauspolku oli kiereltävissä vuonna 2021. Siitä voit käydä lukemassa tästä . Sitten olikin taas pari vuotta väliä, koska ei ollut tarpeeksi pitkää kovia pakkasia.

Beibe lähtee aina ihailtavasti mukaan minun hömpötyksiini. Tokihan tässä tehdään yhdessä elämystä lapsenlapsille!

Kestokassillinen dinosauruksia!

Olikohan vuonna 2024 taas dinobongauspolun aika ja se ehti olla kierreltävissä yhden viikonlopun, kunnes suojasää sulatti jäälyhdyt. Sen vuoden polulla oli esimerkiksi jäästä tehty dinon muna!

Tästä en ole blogipostausta kirjoittanut.

Olen aiemmin värjännyt jäälyhtyjä elintarvikeväreillä. Tänä vuonna jäälyhdyt jätettiin kirkkaiksi. Jäälyhtyjä jäädytettiin tänä vuonna 56 kpl. 

Tämän vuoden radalle jäädytin elintarvikeväreillä värjättyjä jääkakkuja, joista tehtiin lyhtyjä ja niitä ripustettiin puihin.

 Tein myös kakkuvuokiin ja pakasterasioihin "fossiileja" joiden sisällä oli dinoja.

Vaikka bongausradan ja polun kokoaminen menikin vanhalla rutiinilla, niin kyllähän se silti tuotti töitä. Pelkästään lyhtyjen ja fossiilien jäädyttämiseen meni viikko.

Dinosaurusten sijoittaminen radalle, fossiilien ripustaminen, lyhtyjen vieminen polun varteen, kynttilöiden purku paketeista ym. valmisteluja.

Beibe teki vanerista ison dinosauruksen dinobongauspolun alkuun. Siihen kiinnitettiin valosarja ja se olikin todella upea ilmestys pimeällä!

Kynttilöiden sytyttämisessä ja lyhtyihin jakamisessakin oli oma hommansa. Sytytettiin kynttilät pulkassa olevassa  muovilaatikossa valmiiksi ja siitä sitten jaettiin lyhtyihin.

Kynttilät olivat lyhtykynttilöitä ja satuin löytämään niitä edullisesti alennusmyynnistä. Piheinähän me kävimme ensimmäisen illan jälkeen sammuttamassa kynttilät ja keräsimme ne pois seuraavaa iltaa varten.

Seuraavana iltana taas sama homma; kynttilät laatikossa palamaan ja pulkalla kierrettiin jakamassa ne lyhtyihin. 

Tänä vuonna pakkasta oli tammikuussa kahden viikon yhtämittainen jakso ja dinobongauspolku oli kierreltävissä kahtena viikonloppuna. Ensimmäisenä viikonloppuna kierreltiin oman väen kesken. Mutta laitoin myös tienvarren WhatsUp-ryhmään naapureille kutsun bongailemaan dinosauruksia. Naapurusto on ollut tervetullut radalle myös edellisinä vuosina.

Vaikka lunta oli noihin aikoihin maltillisesti, silti polkua piti huoltaa ihan käsipelillä kolaamalla.

Tämä "kristallivuori" oli Ompun suosikki!

Toiseksi viikonlopuksi tein Facebookissa tapahtumakutsun lähiseutujen ryhmiin. Haluttiin jakaa elämystä, mutta ei kuitenkaan haluttu mitään massiivista kansanryntäystä. Polku oli kierrettävissä omatoimisesti. Pysäköinti ohjattiin läheiselle vanhalle tukkienlastauspaikalle.

Tapahtumalle laitettiin kellonajat ja se oli kierreltävissä yleisölle kahtena iltana.

Jännitti kovasti lähinnä se, että ymmärtääkö ihmiset sen, että polku on pellolla ja pimeys paikalla on todellista. Kutsussa painotin varustautumista hyvillä jalkineilla ja otsa- tai taskulampulla. Dinothan oli varustettu heijastimilla, joten jo niiden bongaamiseksi tarvittiin lamppua. Lisäksi painotin, alue on lampaiden kesälaidun, joten kaikenlainen roskaaminen, sekä dinojen siirtely oli ehdottomasti kielletty. 

Oltiinkin tosi yllättyneitä kuinka paljon ihmisiä kävi kiertämässä polulla. Mitään laskuriahan ei tietty ollut ja koska pelto ei ole ihan pihapiirissä, siellä sai kierrellä rauhassa. Mutta aina ikkunasta katsoessa, pellolla näkyi taskulamppujen valokiiloja!

Dinosaurus toimi myös löytötavaratelineenä!

Vaikka tämmöisen elämys- ja taidepolun järjestämisessä on paljon työtä ja suunnittelua, oli se kyllä todella kivaakin. Mielellään myös jakaa muille iloa! 

Kustannuksia polun tekemisestä tuli kynttilöitä noin 50 euroa, elintarvikeväreistä noin 10 e ja tietty vesi, mitä se nyt sitten maksoikaan. Vaneri ja maali isoon dinoon oli jo valmiina kotona, samoin leludinot heijastimineen. Omalle työlle nyt ei laskettu hintaa.

Toivottavasti ensi talvena saadaan jälkeen pitkä kovien pakkasten jakso, jotta dinobongauspolku voisi tehdä paluun!