Apua! Meidät on piiritetty! Talon joka nurkka on vallattu ja jopa ikkunalaudalla pesitään!
Kyllä, siis pesitään! Nyt ei siis ole kyse talonvaltaaja ihmisistä, vaan linnuista. Ei Beiben kanssa kyllä toista tällästä kesää muisteta, jolloin meidän talo olisi ollut näin "asuttu".
Tää meidän pieni pirtti on ulkovuoreltaan sitä sellasta hemmetin rumaa hiekkapintaista levyä. Yläosastaan talo on laudoitettu. Ja siellä laudoituksen ja levyn välissähän on sitten kiva asustella. Varpusten nimittäin! Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin pikkuvarpusten. Ne alkoivat pesintäpuuhat jo varhain keväällä ja niillä on ainaskin toiset, jos ei kolmannetkin poikueet meneillään. Parit "pennut" ollaan nähty lentoharjoituksissa.
Se on sitten toinen juttu se, että kuinka hyvää talolle tämä tälläinen pesintä tekee. Ei varmaan hyvääkään, mutta milläs estät! Jossain vaiheessa olisi tarkoitus vetää uusi ulkovuoraus taloon. Josko siinä samalla sitten tekisi estotoimenpiteitä!
Varpuset ovat tosi arkoja, ottaen huomioon tämän näin läheisen kanssakäymisen ihmisen kanssa. Olen yrittänyt kuvata niitä, kun ne idyllisesti istahtavat köynnöstuen kaaren päälle. Tai, kun ne porukalla istuvat kanalan aidan päällä ja odottavat, kun olen kaurat viskonut kanoille. Mutta heti kun kameran kohotan, kuuluu vain siritys ja lehahdus ja varpuset ovat tiessään. Sorruin jopa väijymään niitä kana-aitauksen nurkassa. Puoli tuntia maltoin katsella niiden ilakointia naapurin metsässä ja luovutin. Ei ole nyt sitten esittää teille sympaattisia varpuskuvia.
Tämä talonvaltaushan ei rajoitu pelkästään asuinrakennukseen; myös ulkosauna ja puimala on vallattu. Eri lintujen toimesta tosin!
 |
| Tälläinen kierteli lammen yllä. Ei sentäs pesi nurkissa! |
Heti kun nähtiin pääskysten ilmaantuvan Leppäen ilmatilaan, Beibe avasi navetan parvelle luukun. Niinkuin joka kevät. Mutta nämä kiittämättömät haarapyrstöt eivät meinaa millään kelpuuttaa navetan parvea ja heinälatoa. Ne pyrkivät puimalaan sisälle ja talliin. Me taas ollaan sitä mieltä, että navetta, puruvarasto ja räystäiden aluset saavat niille riittää. No, jossain vaiheessa ne luovuttavat. Viimeistään silloin, kun munat on pesässä. Ja sitten uudestaan yritetään, kun eka satsi poikasia on pesästä ulkona. Ja me olemme valmiina sulkemassa ovia!
Joku voi pitää meitä raukkiksina, kun emme päästä pääskysiä puimalaan ja talliin. Syyt ovat seuraavanlaiset; ne paskovat joka paikan! Ensimmäisenä Leppämäkivuonnamme, meistä oli kovin hellyyttävää, kun pääskyset asuttivat puimalaa. Hymy hyytyi, kun traktori ja kaikki rakennustarvikkeet olivat linnunpaskassa. Oli kiva laittaa seinille kipsilevyä, mikä oli ihan shaissessa. Ja kattopaneleista puhumattakaan. Kyllähän niitä tietysti puhdistettiin, mutta kuitenkin!
Talliin en halua niitä päästää sen vuoksi, että jos elukat ovat sisällä, minä pidän hyttysverkkoa ovessa. Joskus pääskyset ovat päässeet pesänsä rakentamaan "salaa" tallin puhaltimen päälle. Silloin ne ovat saaneet jälkikasvunsa rauhassa kasvattaa siellä. Mutta onhan se nyt tosi ärsyttäävää, kun aina unohdat, että tallissa on pääskyjä ja ovesta tullessasi, meinaa lintu tulla ottikkoon. Kerrottakoon nyt, että meidän tallin ovi on ihan sellanen normioven kokoinen. Siitä ei mahdu iso ihminen ja pääsky yhtäaikaa! ;D
Yksi aikas rasittava naapuri on ollut käpytikka. Se ei tänä onneksi ole meidän tontilla pesinyt muutamaan vuoteen. Ei siitä muuta harmia ole ollut, mutta ne poikaset ovat tosi äänekkäitä. Naapurin metsässä, puimalan takana on ollut pesä lahossa puussa. Ne poikaset pitivät viikkotolkulla ihan jäätävää möykkää!
Meillä oli joskus sellanen laho pihlaja ihan keskellä pihaa. Monta vuotta peräkkäin käpytikka pesi siinä. Oikeasti meinas mennä hermo niihin poikasten huutamiseen. Käpytikka siirtyi onneksi ympäröiviin metsiin, kun se meidän pihlaja oli pakko kaataa!
Mutta tikka tuo kuitenkin poikasiaan meidän tontille. On ollut kiva seurata, kun se ruokkii vielä isoja ja pesästä lähteneitä poikasiaan.
Meillä on myös ollut tänä kesänä sellaisia hiljaisia ja huomaamattomiakin lintunaapureita. Harmaasiepot ovat ottaneet ulkosaunan räystäidenaluset omikseen. Monta vuotta Beiben on pitänyt ne laudoittaa, mutta aina tulee jotain tärkeämpää. No, nyt ne on asutut!
Harmaasiepon poikaset ovat ihan hiljaisia. Ne eivät pidä mitään sirkutusta, kun emo tuo niille safkaa. Kyllä huomaa, että ne ovat erikoistuneet pesimään avoimilla ja näkyvillä paikoilla.
Meillä on Maurin ulkolelukokoelma ulkoeteisen ikkunalaudalla. Tässä noin kuukausi sitten huomasimme, että ikkunalaudalle oli tuotu heinää ja pieniä risuja. Eikä mennytkään kuin pari päivää, kun harmaasieppohan se katseli meitä ikkunasta sisälle!
Kolme munaa pesään ilmaantui, mutta kaksi niistä vain kuoriutui. Anteeksi kaikki lomalaiset, mutta me olemme olleet jotenkin mielissämme näistä pilvisistä ja sateisista keleistä. Olimme meinaan ihan varmat, että munat, emo tai viimeistään poikaset paistuvat eteläseinustalla olevalla ikkunalla.
Poikasten kehittymistä on ollut ihana seurata! Eräänäkin aamuna töihin lähtiessämme, näimme emon tunkevan niin maan isoa yökköstä poikasen suuhun, että ajattelimme sen tukehtuvan. Mutta sinne kurkkuun se sitten hujahti!
Yhtenä päivänä ensin toinen pikkusiepoista nousi pesästä ikkunalaudalle. Ja melkein samantien ne olivat hävinneet pesästä.
 |
| Kuuma! |
Näin isojen sieppojen käyvän minun kasvimaallani ahkeraan, joten jälkikasvu oli varmasti siellä. Kunhan nyt eivät joutuisi minkään pedon suuhun!
