Meidän kulttuurivuosi startattu vahvasti; parit leffat elokuvateatterissa, yksi keikka ja muutamia museokäyntejä!

Blogia seuranneet tietävät meidän harrastavan lähimatkailua. Tykkäämme tehdä nopeita päiväreissuja, ihan olosuhteiden pakostakin. Jos reissu kestää kauemmin kuin työpäivän, tarvitsemme elukka- ja talonvahdin. Eli tyttären ja vävyn! 😊
Yleensä poikkeamme Tampereella elokuvissa, mutta myös taidenäyttelyissä tai jossain muissa mielenkiintoisissa näyttelyissä tai tapahtumissa.
Taiteesta ja sen suuntauksista emme mitään ymmärrä ja täytyy myöntää, että osa taiteesta menee kyllä yli hilseen. Mutta taiteessa on paljon kaunista ja mielenkiintoista, ei sitä mielestämme sen enempää tarvi analysoida. Jos jokin näyttely kiinnostaa ja siitä saa hyvää mieltä, ei siinä sen enempää tarvitse!
Musiikki on myös meidän sydämenasia. Olisi mahtavaa käydä konserteissa ja keikoilla enemmänkin. Mutta taas ne välimatkat ja ajanpuute... No, ehkä kun niissä käy harvemmin, live musiikki sykähdyttää sitten enemmän.

Keikalle lähdössä!

Viime kuun loppupuolella kävimme Tapahtumakeskus Huipussa Aikakoneen keikalla. Oltiin ihan silleen "minä ajan ja Beibe nauttii pari olutta" -tyylillä.
Plussaa siitä ravintoloille, että niistä saa nykyään lähes aina alkoholitonta olutta. Minä en niin tuota limppaa halua juoda ja pidän oluen mausta. Ja tuohan olut nyt jotenkin paremmin tunnelmaa, vaikkei siitä huppeliin tulisikaan! 😉

Aikakone esitti uusia biisejään ja joitain vanhoja, ei niin hittejä, ja ne eivät oikein purreet yleisöön. Mutta... sitten tulivat nämä takuuvarmat tamppausbiisit, kuten 'Odota' ja 'Nti Groove', niin jopas alkoi lämpiämään. Kyllä ne vaan toimivat yhä edelleen!

Sani, Alex ja Maki!

Me lähdettiin kotiin heti keikan jälkeen ja aamulla olinkin "hieman" kateellinen kun kuulin kaverini saaneen bändin poikien nimmarit ja päässeen heidän kanssaan yhteiskuvaan. Argh! 😝

Leffateatteririntamalla on ollut vähän vaisua. Ei ole jotenkin ollut ohjelmistossa niin mielenkiintoisia leffoja ja ne vähäisetkin on olleet ohjelmistossa niin mahdottomaan aikaan, ettei työssä käyvä niihin kerkiä. Toki ollaan kotosalla leffoja kattottu senkin edestä!
Toisaalta, meillä on ollut vähän sellainen periaate, että kerran kuussa yritetään leffassa käydä. Ja todellakin arkisin, koska emme halua viikonloppujamme pakosta kellottaa. Näin ollen, olemmekin ihan hyvin "aikataulussa" tässä harrastuksessa!

Tammikuussa olimme menossa katsomaan 'Idän pikajunan arvoitusta'. Ihan vain syystä, ettei sieltä oikein muutakaan mielenkiintoista tullut. Emme ole mitään Agatha Christie- eikä Hercule Poirot -faneja.
Mutta tämä emäntä katsoi teatterin väärin ja menimmekin sitten katsomaan 'Solsidanin'. Se olikin ihan perushauska! Hieman sellaisen tavallisen tv-jakson pidempi versio, mutta tosi viihdyttävä kuitenkin. Ihan hyvä moka sitten kuitenkin!

Vakioeväs; popparit!

Viime viikolla tuli ensi-iltaan minua kovasti kiinnostanut elokuva. The shape of water oli mielestäni kauniin taiteellinen rakkauselokuva erilaisuuden hyväksymisestä. Hieman hämmentäväkin ja raakakin joiltain osin. Mutta ei missään nimessä kauhuelokuva!

Nää maustetut popparit olivat mielestämme kamalia! 😡

Tällä viikolla on tulossa taas pari mielenkiintoista leffaa ensi-iltaan. Katsotaan nyt, jos vaikka lähtisi niitä katsomaan!

Museoissakin on tullut käytyä. Tampereella kävimme tammikuussa katsomassa näyttelyt 'Kansan asialla' ja 'Miälentilat - ITEtaidetta ja hengenheimolaisia'. Ne ovat esillä Tampereen taidemuseossa vielä 25.02.2018 saakka, joten vielä ehtiin niitä katsomaan.

Meitä kiinnosti lähinnä tuo itetaiteilijoiden näyttely, koska siellä oli esillä yhden tutun ja entisen työkaverin teos ja esittelyä hänestä itsestään. Tästä ITEtaiteilijasta voit käydä lukemassa täältä .

Mutta myös tuo 'Kansan asialla' -näyttely osoittautui kiinnostavaksi. Teksti suoraan taidemuseon nettisivulta: "Tampereen taidemuseo tarttuu itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna näyttelyllä ja julkaisulla teemaan, joka on puhuttanut kiihkeästi mediassa ja somessa: taiteen ja taidemaailman ja kansan, ns. tavallisen ihmisen, suhde molempiin suuntiin. Millaisena kuvataide on nähnyt ja näyttänyt kansan, mikä on ollut toivottavaa ja ihannoitua ja mikä ongelmallista ja jopa kauhistuttavaa? Mitä on eri aikoina ja eri maailmankatsomuksissa ollut kansa? Miten taidetta on haluttu tuoda kansalle ja opettaa sille oikea, hyvä maku (ja usein samalla oikea, hyvä elämä)?"

Hyviä näyttelyitä molemmat, käykäähän tutustumassa!

Meillähän alkoi nyt talviloma. Jippii! Minä aloitin jo viikolla sairaslomalla, koska käteni ja niskani ovat aikas huonona. Siitä johtuen en ole postannutkaan omaan tiheään tahtiin täällä. Kädet puutuu, niitä särkee, menevät ihan kylmiksi ja huimaa.  On kiputiloja, tenniskyynärpää, jännetupintulehdusta ja kiertäjäkalvon oireyhtymää. Onhan siinä yhteen muijaan!

No, ei niistä sen enempää, mutta olin suunnitellut päiväreissua "etelään" talviloman alkajaisiksi ja hieman huoletti, että onnistuuko se tällä huippaamisella.

Lähdettiin kuitenkin eukon pyörtyilemisen uhallakin matkaan. Meillähän se tarkoittaa sitä, että ylös on noustava tosi aikaisin, hoidettava elukat, ajettava omalla autolla tyttärelle Kangasalle, siitä kyydillä Tampereelle ja sieltä sitten junalla sinne "etelään" eli Helsinkiin.
Haluttiin mennä junalla matkustusmukavuuden takia. Beibe on pitkä mies ja busseissa on pienet jalkatilat.
Omalla autolla meno ei ollut vaihtoehto tällä kertaa, koska tosiaan olimme vain päivän ja katsoimme matkan olevan sujuvampaa kyydityksillä ja julkisilla.
Eikä se omalla autolla pääkaupukiin menokaan mitään ilmaista ole bensoineen ja pysäköinteineen. Vaikka kyllä junalla matkustaminenkin ihan hinnoissaan oli. Emme varanneet lippuja etukäteen, koska tämä minun terveystilanteeni oli vähän tälläinen.

Hesanreissun tavoitteena oli käydä Ateneumissa . Siellä kiinnosti erityisesti von Wrightin veljesten näyttely.

Olimme lukeneet juttuja näyttelystä ja monta tuttavaakin oli sen käynyt katsomassa. Näyttely on nähtävillä vielä Helsingissä 25.02.2018 asti.

Kyllähän nämä veljekset ovat olleet taitavia! Jotkin piirrokset eläimistä olivat niin pieniä, että niiden viereen oli laitettu suurennuslasi katselua varten. Ihan uskomatonta, että pystyy piirtämään ja maalaamaan jotain niin pientä ja silti yksityiskohtaista!

Näyttelyssä oli paljon maalauksia kuolleista eläimistä ja linnuista. Olimmekin lukeneet muistaakseni Metsästäjä lehdestä, että taiteilijat olivat ensin surmanneet maalaamansa eläimet. Näyttelyssä tästä kerrottiinkin.  He olivat usein myös täyttäneet esim. linnut ja näin tutkineet niitä.

Huomasimme myös sellaisen seikan näyttelyssä, että monissa eri tauluissa oli linnut ihan samoissa asennoissa. Ihan kuin sama lintu olisi esiintynyt monessa eri taulussa.
Myös taulujen taustamaisemat olivat jotkin ihan eri, missä lintu olisi oikeasti luonnossa ollut. Esimerkiksi riekkoja oli tiheässä kuusikossa. Tätä kyllä selitettiinkin näyttelyssä. Asiakkaat olivat halunneet jonkin tietyn linnun johonkin lempimaisemaansa.

No, nyt on nähtynä tämäkin!

Von Wrightien teosten lisäksi, Ateneumissa oli myös näyttelyt 'Suomen taiteen tarina' ja 'Ankallisgallerian aarteita'.

'Haavoittunut enkeli'

Kyllähän oli mielenkiintoista! Kaikki ne klassikkoteokset, mistä on koko elämästä nähnyt vain kuvia!
Minua välillä hirvitti, että mua alkaa huippaamaan ja kaadun jonkin korvaamattoman kalliin teoksen päälle ja tuhoan sen. Mutta selvittiin pahemmilta pyörrytyksiltä!

Tuleva klassikko, "Selfie"! 😋

Täällä näyttelyssä tuli myös vastaan pari sellaista teosta, jotka ollaan nähty aiemminkin. Havahduttiin tosiasiaan, että ilmeisesti ollaan käyty aikas paljon erilaisia näyttelyitä sitten kuitenkin katsomassa!

Tämä on nähty aiemminkin laitumia ja perinnemaisemia esittelevässä näyttelyssä.

Meihin hyvin purevaa huumoria oli edustettuna 'Ankallisgallerian aarteita' -näyttelyssä. Ankkalinnalaiset "taiteilijat" olivat maalanneet näitä klassikkoteoksia, kuten 'Poika ja varis' oli 'Ankanpoika ja varis' ja 'Taistelevat metsot' oli 'Taistelevat ankat'.

Aku Ankka ja Hannu Hanhi taistelevat Iines Ankasta!

Ankallisgallerian teokset ja taiteilijat olivat esitelty ihan "tosissaan". Teksti suoraan Ateneumin nettisivuilta: "Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella! Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi. Ankallistaiteen helmiä nähdään Ateneumin teosten rinnalla Suomen taiteen tarina -näyttelyssä."

Näyttely oli koottu hauskasti, teokset olivat niiden esikuvien vieressä tai läheisyydessä. Joten niiden yhteneväisyyksiä pääsi vertailemaan hyvin. Tosi kivaa ja oiva esimerkki siitä, että vakavakin taide voidaan tuoda esille huumorin kautta.

Ateneumin näyttelyt olivat tosi laajat ja meillä meni kolme tuntia niiden kiertämiseen. Nälkä oli jo kova ja päätimme syödä lounaan museon ravintolassa. Valitsimme bufeeruokailun, joka sisälsi lohikeittoa, salaattia ja leipää.

Todella hyvä valinta; keitto oli maittavaa ja focaccia taivaallista! Nami nami!

Olimme päättäneet vielä käydä Luonnontieteellisessä museossa. Minä olen käynyt siellä tyttären kanssa muutama vuosi sitten. Mutta Beibe ei ole käynyt vuosiin ja ei ole näyttelyä tässä nykyisessä muodossaan nähnyt.

Meillä oli reilu pari tuntia aikaa kierrellä näyttelyitä läpi ja se kyllä riitti meille ihan hyvin. "Luuranko" -näyttely oli kiinnostava ja upeita kalloja oli esillä.

Merilehmä

Beibe ja lahtivalaan kallo

Mursu

Nää sarvet ei edes mahtuisi meille!

Tottakai näyttely Suomen luonnosta kiinnosti kovin. Mutta naurettiinkin kun katseltiin kauriita, peuroja, rusakoita ja kettuja, että se oli kuin meidän pellolle kattelis.

Saukko

Ja taas metsot taistelee. Kolmas kerta saman päivän aikana tämä näky!

Sai kokeilla miltä linnusta tuntuu rengastettuna!

Minua, sisä- ja järvi-Suomen kasvattia, on aina kiehtonut valaat ja hait. Olen koulussa tehnyt niistä esitelmiä ja haaveeni olisi joskus nähdä valas tai hai meressä. Silleen turvallisesti... 😨

Tää oli joku esihistoriallinen hai.

Mun haaveammatti oli joskus pyöriäistarkkailija , mutta toisin kävi ammatin valinnassa!

Pyöriäinen

Megalodon eli suurihammashai ja mä!

Tiikerihai. Ja huomatkaa kyllästynyt Beibe ovensuussa! 😆

Vasarahai ja saukko

Täällä luonnontieteellisessä museossa mulla oli vähän haasteita huippaamisen kanssa. Museossahan on paljon katseltavaa ihan joka puolella. Seinillä, katossa ja lattioilla. Muutaman kerran alkoi silmissä tummenemaan, kun katseli pitkään katonrajaan ja sitten nopeasti siirsi katseen alas. Välillä oli ihan pakko vaan seistä hetki ja pitää seinästä kiinni.

Ylös...

... alas...

... ja taas ylös!

Onneksi Beibe nappas välillä kiinni tukevasti! <3

Luonnotieteellisessä museossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ihan vauvasta vaariin!

Kaksipäinen vasikka

Olimme kiertäneet jo koko museon, kun minua muistutettiin eräästä asiasta. Museon myrkkyhämähäkeistä . Argh!
Minähän kammoan hämähäkkejä ja onneksi en muistanut koko asiaa. Nämä hämiksethän liikkuvat vain pimeällä ja niin edelleen. Mutta en olisi varmaan pysytynyt rentoutumaan koko kierroksen aikana, jos olisin muistanut nämä kahdeksanjalkaiset inhokkini.

Hörpättiin vielä pullakahvit kierroksen päätteeksi ja ostettiin synttärilahja eräälle tärkeälle pikkuhenkilölle, jolla synttärit ihan kohta ja joka tykkää dinosauruksista.

Meillä oli tosi mukava reissu ja kesti aikas tasalleen 12 tuntia. Aamulla hieman ennen kahdeksaa lähdettiin kotoa ja illalla kasin aikaan oltiin takaisin. Eikä olo ollut yhtään reissaantunut, kun ei itse tarvinnut ajaa kuin kotoa Kangasalle ja takaisin. Oli hyvä ratkaisu mennä junalla!

Paluumatkalle meillä ei ollut myöskään junaan lippuja valmiina, vaan ostettiin ne automaatista asemalta. Juna oli niin täysi, ettei saatu vierekkäisiä paikkoja. Kyllä maalaisia pelotti, kun jouduttiin erilleen. Mutta oltiin sentään samassa vaunussa ja junassa!

Mun ilme, kun jouduin 2 tunniksi Beibestä eroon! 😄

Mutta selvittiin tästäkin "erosta" ja löydettiin toisemme junan käytävältä sitten Tampereen asemalla!

Talviloma jatkuu kotoilun ja ihan rauhallisen elelyn merkeissä. Pari kivaa näyttelyä olisi lähistöllä, pilkille tekisi mieli mennä ja ehkäpä sinne elokuviinkin vielä loppuviikosta. Katsotaan nyt, mihin lomaviikko vie. Saunan aion ainakin tänään lämmittää! Josko noi kireät niskat vähän pehmenisi siellä!

Mukavaa viikonalkua teille kaikille!

Viikkonäkymiä 6/52 ja karsinan nurkaan ilmestynyt karvakasa!

Tällä viikolla onkin ollut ihan mukavat kelit; pakkasta on ollut -10 asteen molemmin puolin ja sellaista semimukavaa ulkoilukeliä. Joinakin päivinä on ollut purevaa viimaa.
Luntakin on tullut lähes joka päivä vähän. To-pe välisenäkin yönä satoi pari senttiä. Pysyypähän maisemat puhtaan valkoisena!

Tänään onkin ollut upea ilma! Ihan tyyntä ja aurinkokin kurkkii pilven raosta. Aamulla oli tosin taivas pilvessä, kun yritin kyttäillä pohjoistaivaalle. Siellä olisi aamulla klo 8.11 pitänyt näkyä Humanity Star -niminen pieni sateliitti. Mutta eipä näkynyt!

VIIKKO 6

Perjantai 09.02.2018, klo 12.30, pakkasta -6 astetta, tyyntä, puolipilvistä.

Torstai-iltana alkoi tallissakin tapahtumaan! Beibe kävi viemässä Hehkulle vettä vielä myöhään illalla ja sanoi Ella-kanin valmistautuvan synnyttämään. Se oli repinyt karvoja itsestään karsinan yhteen nurkkaan ja tehnyt pesää.
Aamulla menin varovasti viemään Hehkua ulos ja tallin siivottuani, menin Ellaa ruokkimaan. Se ei ole mikään kauhean kesy kani ja pitää olla tosi varovainen, jottei se häiriinny ja tapa poikasiaan.
Olihan minun tarkistettava, että onko siellä kasassa mitään. Otin karsinan lattialta Ellan karvoja ja hieroin niitä käsiini, ennen kuin avasin karvapeittoa pesän päältä.
Kyllähän siellä aikas "pupusoppa" alkoi porisemaan! Nopeasti kokeilin, että liikkuvatko kaikki ja onko pesässä lämmintä. Äkkikoittelulla kaikki vaikutti olevan hyvin.
Ainakin 6 eri pikkupupua erotin. Niitä saattaa olla enemmänkin, mutta en nyt hätäile niiden laskemisessa. Saa Ella olla aikas rauhassa nyt seuraavat päivät.

Siellä niitä on jossain... pupuvauvoja!

Mutta on tää taas jännää! Olin jo luullut, ettei Ellan astutus Taikurilla onnistunut. Tiesin kyllä, että se on sellainen kosiskeleva uros, eikä heti jyrää nartun päälle. Mutta se on myös jo ihan veteraani iältään ja siltä on jäänyt narttuja tyhjäksikin.
Tämä on Ellallekkin ensimmäinen poikue ja koskaan ei tiedä miten narttu antaaa uroksen astua. Joskus narttu saattaa olla niin dominoiva, ettei päästä urosta lähelleen. Ja miten yleensäkkin narttu tiinehtyy!
No, tämä pariskunta ainakin viihtyi keskenään, eivätkä tapelleet yhtään. Vieri vieressä makasivat, mutta itse aktia ei päästy näkemään. Kiva huomata, että meillä oli puitteet kohdillaan ja kaneilla hyvät olot lisääntymisen suhteen!

Tästä on mukava aloittaa viikonloppu ja ensi viikollahan meillä on Beiben kanssa talviloma. Wuhuu!

'Jauheliha' -kirjan voittaja on...

Kahvit on juotu töiden jälkeen, tietysti ruunen kera. Ja nyt on aika julkistaa 'Jauheliha' -kirjan uusi omistaja.

Beibe toimi onnettarena ja nosti arvan, jossa luki RUSKAROUVA!

Ruskarouva23. tammikuuta 2018 klo 23.48

Mukana kahdella arvalla :) Jauhelihakastike! Helppo ja nopea :)


Paljon onnea sinulle ja toivottavasti saat uusia vinkkejä jauhelihan käytöstä ruuanlaitossasi. Olen sinuun yhteydessä sähköpostitse!

*blogiyhteistyö Atria Suomen kanssa

Hurjan paljon kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille ja Atrialle, että sain kirjan blogiin arvottavaksi!

Moni teistä liittyi blogin seuraajiksi. Olette sydämellisesti tervetulleita matkaamme mukaan ja toivottavasti jäätte viihtymään!

Askeleemme omavaraistelussa 2/2018: Suunnitelmia!

Korpikiven tuvan Satu pyysi minua yhteispostaukseen muutaman muun omavaraisbloggaajan kanssa. Mahtava juttu ja mielelläni lähdin mukaan Beiben tuella. Yhdessähän me täällä touhutaan!
Tarkoitus olisi julkaista joukkopostaus joka kuun ensimmäinen maanantai.

Aikaa postauksen kirjoittamiseen jäi vuorokausi ja puutteelliset ATK -taidot tekivät alusta haastavaa ja voi olla ettei se sen helpommaksi jatkossakaan muutu. Ei ole oikein aikaa ja viitseliäisyyttäkään perehtyä perusjuttuja pidemmälle näissä sometusasioissa. Mutta onneksi sain Sadulta seniorisometukea! 😉

Mutta tässä näitä suunnitelmia tälle vuodelle tulee!

Kohta on aika herätä toimintaan!

Näihin aikoihin Leppämäessä aika kuluu lähinnä kotieläimistä huolehtimiseen ja pirtin lämmittämiseen. Hiljaiseloa vietellään kotoillen, ulkoillen ja lumikenkäillen, mutta pikkuhiljaa aletaan heräilemään kasvimaasuunnitelmiin, eläinjuttuihin ja muihinkin asioihin. Kohta on myös aika, jolloin tehdään polttopuut. Ei ensi, vaan sitä seuraavalle talvelle.

Tuo notkelma on meidän lampi ja lavakasvimaa siellä takana lumen peittämänä!

Polttopuut ovatkin olleet sellainen asia, missä olemme olleet nämä 18 Leppämäkivuotta lähes omavaraisia. Itsellämmehän ei paljoakaan ole "metsää". Siis ei ollenkaan, mutta kyllä täällä puita kasvaa. Niitä olemme harkitusti harventaneet ja myös uusia istuttaneet. Näin tulemme toimimaan myös jatkossakin.
Meille aina välillä tarjotaan jotain ryteköiden suorimisia ja niistä olemmekin omalla työpanoksellamme saaneet hyvin puita lämmitystä varten.

Tälle vuodelle on vielä runsaasti puuta poltettavaksi!

Kasvimaan viljelysuunnitelma on lähtenyt käyntiin jo viime syksynä. Minä en tee juurikaan paperille mitään tiukkoja suunnitelmia. Kylvän sitä mitä meillä syödään, mistä yleensä saa hyvin satoa ja joitain kokeiluja.

Chilejä, paprikaa ja porkkanoita.

Kurpitsoja, kesä ja talvi.

Palsternakkaa, juuripersiljaa, punajuuria ja mangoldia.

Osa kylvöistä on tehty jo syksyllä ja ne kyllä kirjaan ylös, jotta muistaisin keväällä mitä olen mihinkin kylvänyt.
Syyskylvöistämme ja niiden onnistumisista ja epäonnistumista löydät juttua syyskylvö -tunnisteen alta.

Ensimmäiset kevätkylvöt on toki tehtynä. Osan chileistä laitoin juuri multiin. Yleensä meillä kasvatetaan mietoja ja isokokoisia lajikkeita. Myös sellaisia, mitä voi kylmäsavustaa ja kuivata jauheeksi.

Chilien siemenistä ollaan osasta oltu omavaraisia jo vuosia. Chilit ovat helppoja siementen osalta. Kun siemenet kerää kypsistä hedelmistä ja säilyttää kuivassa ja viileässä, ne pysyvät itämiskykyisinä vuosia. Huomioida täytyy, että chili on ollut alkuperäilajiketta. Hybridisiemenistä ei tule samankaltaista hedelmää kuin se, mistä siemenet ovat peräisin.

Omenapuiden suhteen on jotain suunnitelmia tälle vuodelle. Meidän 'Antonovka' -omenapuulla on jo ikää ja uuden sellaisen haluan tontille. Se on loistava talvi- ja säilöntäomena ja viimeisiä olemmekin kellarista elukoille syötelleet. Itse syömme niitä lähinnä soseiden, uuniomenoiden, paistosten ja piiraiden muodossa. Loistava omenalajike omavaraistelijalle!

Vanha 'Antonovka'

Entisen ratsastuskenttäni paikalle pikkuhiljaa muodostuvaan "hedelmätarhaan" mahtuu vielä pari jotain hyvää herkkuomppua tai jotain muuten vaan kivaa ja mielenkiintoista lajiketta.

Rautatienompun ostin viime syksyn alemyynnistä ja se on valeistutettuna odottamassa kevättä. Saas nähdä mitä muuta sinne löytyy?

Jos joku tietää mistä 'Veiniöun' -omenapuita saa, oltaisiin vinkistä kiitollisia!

Nuoret 'Jaspi' ja 'Sariola'

Leppämäessä on noin 6 neliöinen lasikasvihuone, minkä Beibe on itse tehnyt veljeni perheen talon vanhoista ikkunoista. Se on ollut ihan perusjees ja satoakin ollaan sieltä ihan kivasti saatu.
Mutta useampi vuosi ollaan haaveiltu isommasta kasvarista ja viime kesänä päätettiin ostaa itsellemme joululahjaksi sellainen. Piti se jo syksyllä tilata, mutta aika vaan suhahti ja tilaamatta jäi.
Kasvihuone tilataan ja pystytetään tänä keväänä. Jotain 16-18 neliöistä ollaan suunniteltu ja se on sitten sen ajan murhe, että jaksetaanko/keritäänkö sitä täksi kasvukaudeksi pysyttämään. Joten... en aio laittaa yhtään tomaatintaimea esikasvatukseen. Ettei tule sitten paniikkia niiden sijoittamiseen! Sitäpaitsi, ollaan siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että kaikki vanhat siemenet on varastoista käytetty. Voi sitten hyvillä mielillä ostaa uusia, tulevia tomaatinkasvatussuunnitelmia silmällä pitäen!

Yksi hankinta, minkä aion myös tehdä tänä vuonna, on uusi hyötykasvikuivuri. Omia kokemuksianne omistanne voisitte minulle jakaa. Oletteko olleet omiinne tyytyväisiä; toiminta, koko, kapasiteetti, hinta-laatusuhde ym..

Ihan toimiva, mutta tosi pieni!

Eläinten suhteen ollaan aikas hyvällä mallilla. Hevosista on luovuttu ja jäljellä on yksi lehmä, pari lammasta, muutamia kanoja, pari kania, kissa ja koira. Ja sitten noi "turhat" lemmikkimarsut!

Kotieläimiä on sen verran, että ne jaksaa hoitaa ansiotyön ja muiden touhujen ja menojen ohella. Omavaraisuutta ajatellen, ne riittävät meille kahdelle ihan hyvin. Eläimistä on niin paljon työtä ja vastuuta, että niiden määrä omavaraistelussa kannattaa pitää maltillisena.
Kaneista saamme lihaa, kanoista munia ja lihaa ja toivottavasti lampaatkin tiinehtyvät sitten kun se on ajankohtaista.

Hautomakonetta olen hieman suunnitellut hankkivani. Tähän asti olen lainannut kaveriltani sellaista. Tipuja aion joka tapauksessa haudottaa siitosmunista. Ainakin teoriassa...

Hehku nyt on ollut lemmikkilehmän roolissa, mutta nyt on pieni toivonkipinä sen tiineydestä. Se nähdään sitten keväällä.

Me olemme vieraalla työssä käyvä pariskunta, jonka ajankäyttö täällä kotona on rajallista. Ikääkin meillä alkaa olemaan kohta 50 molemmilla. Ollaan molemmat eletty jollain tapaa omavaraista elämää aina, varsinkin Beibe. Hänen lapsuudenkotinsa on ollut pientila lehmineen ja kasvimaineen, josta on saatu elanto isolle perheelle. Metsänantimia lisäksi hyödyntäen.

Tiedämme molemmat, että omavarainen elämä vaatii kokopäivätyötä ja täydellisen omavaraisuuden saavuttaminen on lähes mahdotonta. Ainakin näillä meidän resursseillamme. Joiltakin osin se ei ole edes järkevää. Siksi haluammekin kutsua tätä touhuamme lähinnä omavaraisteluksi, vaikka tämän ihan tosissamme otammekin.
Emme halua olla kuitenkaan liian tiukkoja itsellemme ja touhutaan oman jaksamisemme ehdoilla. Sitäpaitsi, meistä on tulossa isovanhempia keväällä. Joten pikkuvauva tulee olemaan tiivisti mukana elämässämme ja siihen tulee kulumaan aikaamme. Tämä on otettava huomioon näitä omavaraistelusuunnitelmia tehdessämme!

Mutta tässä näitä tämän vuoden suunnitelmia alustavasti! Jatkoa siis seuraa joka kuukausi ja sunnitelmia ja ajatuksia varmasti tarkennellaan tulevissa postauksissa.

Yhteispostauksessa mukana olevat blogit ja heidän postauksensa aiheesta:

Maatiaiskanasen elämää

Korpikiven tupa

Korkeala

Riippumattomaksi

Olipa kerran arki

Farmer to bee

Villa Koira

Lisää aiheesta voit käydä lukemassa www.omavaraisuus.org .

Viimeiset Runebergintortut testissä ennen "The Päivää"!

Minä syön ruuneni aina pohjasta aloittaen, jos en syö sitä lusikalla!

Huomenna se vihdoin on... Runebergin päivä! Ja saa syödä torttua ihan virallisesti! 😋
Aikas vähän on tullut torttuja testailtua. Ei ole osunut vastaan sellaisia, mitä ei aikaisemmin olisi tullut maisteltua. Niin himoissani torttuihin en kuitenkaan ole, että aina ruunen vastaan tullessa sellaisen ostaisin ja söisin!

Ensin sämpylää, sitten torttua!

Lidlin ruuneja olemme joskus aikaisemminkin maistaneet. Jotenkin muistelin niiden olevan ihan hyviä, joten testiin meni. No joo, ihan perusjees minun mielestäni, mutta Beibe ei ollut niinkään vakuuttunut. Makua olisi saanut olla enemmän meidän molempien mielestä. Aika vaisuksi jäi tämä ruune kaiken kaikkiaan. Ei jatkoon!

Lidlin tortussa hilloa on myös sisällä!

Mutta... sitten tapahtui jotain aivan uskomatonta! Löysin sellaisia runebergintorttuja, missä ei ollut säilöntäaineita kuin hillossa. Lisäksi niiden valmistukseen ei ollut käytetty palmuöljyä, eikä mitään muunneltuja tärkkelyksiä. Tortut olivat säilytettu pakastettuina ennen myyntiä, mutta tämä varmaan oli ihan välttämätöntä säilyvyyden ja sesonkiin valmistautumisen takia.

Kaiken tämän lisäksi tortut olivat aikas hyviä! Hieman rouvimpaa suutuntumaa ja karvasmantelimaisempaa makua olisin vielä kaivannut. Mutta tämä oli hyvä ruune ja toivottavasti näitä piisaa vielä huomenna kaupassa, kun pääsen töistä. Tällä tortulla on kunniakasta juhlistaa kansallisrunoilijaamme!

Tämä torttu on Elosen leipomon valmistama!

Täytyy kyllä myöntää, että tälläinen ruunensyönti alkaa hieman tökkimään. Voi olla, että tämä tortuntestaus oli viimeinen lajiaan. Beibe jo eilen kieltäytyi kahvittelemasta kanssani, jos ostan ruunet meille kaupasta!

Hyvää huomista Runebergin päivää kaikille ja nauttikaahan hyvät torttukahvit!

Cottage pie, ohje 'Jauheliha' -kirjasta!

Moni tuntee brittiläisen klassikkoruuan nimeltä Shepherd's pie eli suomalaisittain 'Paimenen piiras'. Ruuassa on perunamuusikannen alle "piilotettuna" jauhelihakastiketta ja ruoka on paistettu vuuassa uunissa. 'Paimenen piiras' on tehty aina lampaanlihasta.
En ole juurikaan englantilaiseen ruokakulttuuriin tutustunut ja yllätyinkin 'Jauheliha' -kirjaa selaillessani, että enkuillahan on toinenkin "piiras" nimeltä 'Cottage pie'. Onko tämä nyt sitten suomalaisittain "mökkipiiras"?
No, täytyi vähän googlettaa ja muutamasta matka/ruokablogista löysinkin juttua kyseisestä ruuasta. Muuta merkittävää eroa en näille kahdelle ruualle löytänyt kuin sen, että toinen on tehty lampaan/karitsan jauhelihasta ja toinen naudan.
Jonkun jutun mukaan englannissa olisi lampaanliha ollut kalliimpaa kuin naudan, joten shepherd's pietä alettu tekemään naudasta ja se olisi nimetty tuoksi cottage pieksi.

Ollaan tehty töissä keittiöllä aika-ajoin paimenen piirasta jostain naudanlihakastikkeesta ja perunamuusista. Olemme myyneet sitä asiakkaille tietämättämme paimenen piiraana virheellisesti. Seuraavan kerran tiedämme nyt nimetä tarjottavan ruuan oikein! ='D

Olen tehnyt myös kotona aiemmin vastaavan tyyppistä ruokaa. Se on loistava tapa tuunata edellisistä aterioista jääneet tähteet uudeksi ruuaksi.
Olen kotona notkistanut hieman tähdemuusia maidolla, lisännyt kananmunan ja hieman voisulaa.
Kastike on ollut milloin mitäkin; jauheliha-, makkara- tai jotain muuta lihakastiketta. Jopa läskisoosi sopii tälläiseen ruokaan jatkojalostettavaksi. Ja hei, mikseipä vaikka jokin broitsukastikekkin! Ruuanhan voi nimetä vaikkapa 'Kanamuorin paistokseksi'! ;'D
Paistoksen pinnalle ennen uuniin laittoa, olen ripotettut korppujauhoja. Hyvin on kelvannut syöjille tälläinen tähderuoka!

'Jauheliha' -kirjassa oleva 'Cottage pien' ohje on kivan yksinkertainen. Ainekset ovat kaikkien saatavilla ja edullisia. Ollaan ihan perusmakujen äärellä ilman mitään kikastuksia!

Ruuan tein aikaslailla ohjeen mukaan. Ainoastaan puolitin ohjeen peruna- ja jauhelihamäärät ja jätin piparjuuren pois. Minulla ei sitä ollut ja toisaalta en usko että olisin siitä kauheasti pitänytkään. Samoin minulla ei ollut tuoretta timjamia, joten korvasin sen kuivatulla.

COTTAGE PIE

Muusi:

• 900g jauhoisia perunoita
• 1/2 dl maitoa
• 50g voita
• 1 dl hienoksi raastettua parmesanraastetta
• suolaa maun mukaan (keitinveteen)

Kastike:

• 1 iso sipuli hienoksi kuutioituna
• 1 purjo pestynä ja hienoksi leikattuna 
• 1 porkkana hienoksi kuutioituna
• 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
• 800g naudan jauhelihaa (15%)
• 1 dl tomaattimurskaa
• 2 oksaa timjamia
• mustapippuria
• suolaa 
• piparjuurta

Keitä kuorellisia perunoita suolalla maustetussa vedessä noin 20-25 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Valuta vesi pois ja kuori perunat kun ne ovat kuumia.

Meikä ei taas lukenut ohjetta ja ehdin kuorimaan potut ennen keittämistä! ='D

Valmista kastike. Leikkaa kasvikset pieniksi kuutioiksi ja kuullota pannulla miedolla lämmöllä öljyn kanssa 3-4 minuutti. Varo, ettei kasvikset saa väriä. Laita kasvikset syrjään. Paista jauhelihaa kuumalla lämmöllä pannussa 4-5 minuuttia ja riko rakenne hyvin rikki. Lisää sekaan tomaattimurska sekä timjaminoksat ja anna hautua noin 10 minuuttia. Lisää muutama kierros vastarouhittua mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

Valmista muusi. Riko perunoiden rakenne perunasurvimella tai sähkövatkaimella. Lisää lämmitetty maito ja sulatettu voi. Sekoita kunnes pyree on sileää. Kasaa cottage pie uunivuokaan niin, että kastike on pohjalla ja pursota tai levitä perunapyree kastikkeen päälle. Ripottele parmesanjuusto pyreen päälle. Gratinoi 200-asteisessa uunissa grillivastuksen alla muutama minuutti kunnes juusto saa hieman väriä. Tarjoillessa raasta päälle vähän piparjuurta.

Ruuasta tuli tosi hyvää! Ainut mitä jäin hieman miettimään oli se, että minä puolitin peruna- ja jauhelihamäärät, mutta laitoin muut aineet alkuperäisinä määrinä. Silti muusista ei tullut liian vetelää ja kastike taas oli silti aikas kuivaa. Joten suosittelenkin vähän tekemään hienosäätöä näiden asioiden suhteen, jos siltä tuntuu.

Jos innostuit tästä ohjeesta ja käytät jauhelihaa ruuanlaitossasi, sinulla on vielä tämän viikonlopun ajan mahdollista osallistua blogissani arvottavan 'Jauhelihan' -kirjan arvontaan. Osallistumaan pääset tästä .

Ja kannattaa ehdottamasti lukea arvontapostauksessa olevia kommentteja. Niissä on lukijoiden kivoja juttuja suhteestaan jauhelihaan ja hyviä vinkkejä jauhelihan käytöstä ruuanlaitossa!

* Blogiyhteistyö Atria Suomen kanssa

"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!" Viikkonäkymiä 5/52 ja arvontamuistutus!

No nyt on lunta! Meillä on satanut viime päivien aikana varmaan ainakin 20 senttiä, ihanaa ja ilmavaa pakkaslunta. Omalla sairaalla tavallani olen ihan onnessani tästä lumen paljoudesta! Tekee mieli mennä tuonne hankeen vähän rämpimään.Vähän kävinkin jo... ='D

On ollut kieltämättä aikas rankkojakin kelejä.  En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään arkana autoilijana. Mutta eilen oli kyllä myönnettävä tosiasia, että jos ei ole ihan pakko lähteä mihinkään, niin ei kannata lähteä.
Minun piti lähteä tuohon naapuripitäjään lavisjumppaan ja lähdinkin. Tämä meidän piha on aikas suojainen ja metsää ympärillä. Siitä huolimatta lunta oli meidänkin pihassa "ihan kivasti" ja ajattelinkin ottaa reilusti kelivaraa ja lähteä ajoissa jumppaan ajelemaan.
Kun pääsin täältä metsän suojista tuonne aukeammalle isolle tielle päin, olin ihan ällikällä lumen määrästä. Aura-auto ei ollut käynyt ja lunta oli auton pohjaan asti. Hyvä kun pääsin tästä sivutieltä valtatielle ja hyvä kun pysyin autolla tiellä! Mitään ei nähnyt ja lumi jäätyi samoin tein tuulilasiin. Mietin, että ei varmaan ole järkevää lähteä henkensä kaupalla jumppaamaan, joten kävin tankkaamassa auton ja palasin kotiin.
Tämän pienen kylällä pyörähtämisen aikana auton jäljet olivat jo tuiskuttaneet umpeen. En ole vuosiin kyllä tälläistä lumentuloa nähnyt.

Tytär oli lähtenyt koiransa kanssa hieman aikaisemmin meiltä ajelemaan kotiaan kohti. Oli pakko soittaa hänelle, onko hän päässyt turvallisesti kotiin. Tosin hänellä on kyllä nelivetoauto. Mutta oli kyllä ollut huolissaan hänkin siitä, että äidin Avensis ei kyllä selviä näistä lumista. Saatiin molemmin puolinen huojennus toistemme kunnossa olemisesta.

Aamulla taas tuli se tosiasia eteen, että suomalainen ei hankeen hyydy! Kaikki taisivat päästä töihin ihan normaalisti. Keliä kauhisteltiin ja lumen määrää. Muutama kertoi, kuinka olivat jääneet pihoihinsa jumiin. Että melkein jäi töihin pääsemättä, mutta vain melkein.
Toisien autoja oli tönätty ja joku oli ollut jotain toista auttamassa pöykystä. Mutta kaikki taisivat olla ihan ajallaan leimaamassa itseään töihin. Kyllä tää pöykyssä selviytyminen taitaa olla suomalaisille ihan sisäsyntyistä! ='D

Ja tänään on satanut lisää! Joten, kerrankin voi kuvan kera todistella, että lunta on polviin saakka! ='D

Meidän nurdella on näin paljon lunta!

VIIKKO 5

Perjantai 2. helmikuuta, klo n. 16.00, tyyntä, pilvistä, sataa lunta, pakkasta -8 astetta.

Ja hei! Olettehan muistaneet käydä osallistumassa mahtavan hienon 'Jauheliha' -kirjan arvontaan? Jos ette, pääset tutustumaan kirjaan ja arvontaan tästä .  
Osallistumisaikaa on vielä viikonlopun ajan!