keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Lähes pelkäksi syömiseksi mennyt Tallinnan reissu!




Oltiin viime viikonloppuna Beiben kanssa Tallinnassa. Tämä oli näitä Beiben työpaikan vapaa-ajantoimen järkkäämiä reissuja, joissa ollaan oltu useita kertoja mukana.
Eihän tuollaisessa "lauantaina mennään ja sunnuntaina tullaan pois" -tyyppisellä reissulla paljoa ehdi. Nyt meillä ei ollut matkanjärjestäjän toimesta mitään ohjelmaa. Lisäksi lauantaille oli säätiedotus lupaillut tosi huonoa keliä. Joten, mitään suunnitelmia reissun suhteen ei ollut. Kunhan nyt lähdettiin!

Laivalla meillä oli varattuna brunssi menomatkalla ja voi että, kun me syötiin. Oli kyllä tosi hyvät sapuskat! Se ei aina ole näin, vaikka valikoimaa olisikin. Joskus ruoka on mautonta bulkkiruokaa, mutta nyt oli kyllä maittaavaa!

Alkuruuat

Pääruoka

Ja jälkkärit, huh!


Tallinnassa olikin saapuessamme tosi kiva auringonpaiste. Kylmä tuuli kävi, mutta ajattelimme sitä uhmata ja lähteä vanhaan kaupunkiin pyörimään. Hetken kuitenkin makoilimme kämpillä ja ihastelimme ikkunasta näkyviä mehiläispesiä.

Lauantaina pörriäiset hieman lentelivät pesien ympärillä.


Lähteissämme huomasimme tuttuja aulabaarissa, jotka vinkkasivat meitä seuraansa. Otimme juomat ja liityimme joukkoon. Ajattelimme, että hörpätään yhdet ja sitten mennään.
Toisaalta oli hyväkin, että jäimme hetkeksi aulaan seurustelemaan, koska taivas repesi ja alkoi ihan hirvittävä sade. Oltaisiin kastuttu kyllä rankasti!

Steak Housessa osataan kyllä pihvi paistaa!


Sade jatkuikin sitten ihan koko illan ja ei oikeastaan poistuttu hotlalta kuin kahville Virukeskukseen ja illalliselle hotellin viereiseen Liivi Steak Houseen.
Ruokailun jälkeen takaisin hotellille ja muiden lähtiessä laulamaan karaokea, meikäläiset painuivat suihkun kautta nukkumaan. Oltiin unten mailla ennen ilta yhtätoista. Apua! ='D

Vettä tuli niin, että kadut ihan lainehtivat!


Nukuin ihan törkeän hyvin ja sänky oli aivan ihana! Aamulla ei sattunut polviin, selkään, eikä olkapäähän. Ai että, mä nautin!

Ja niin nautin kyllä krapulattomasta aamupalastakin yli 8 tunnin yöunien jälkeen! Onhan se toisaalta tosi tyhmää maksaa tälläisestä reissusta, tullakseen vaan syömään, juomaan ja nukkumaan ulkomaille. Varmasti päivän kulku olisi ollut erilainen, jos ei olisi ollut koko illan kestävää rankkasadetta. Olo aamulla ei vaan ehkä olisi ollut näin fresh!
Mutta oli kuitenkin ilta täynnä mukavaa jutustelua ja naurua mukavien ihmisten kanssa. Mitäpä sitä oikeastaan sitten olisi tarvinnutkaan? Varsinkin, kun vatsat olivat ihan koko ajan täynnä!

Aamiaisella sai maistaa "naapuriemme" tuottamaa hunajaa.
Oli tosi hyvä!


Aamulla oltiin kuitenkin reippaita ja vatsat täynnä lähdettiin sinne Vanhaan kaupunkiin köpöttelemään. Heitettiinkin parin tunnin lenkki kaupungilla ihaillen ihania vanhoja rakennuksia, muurirakennelmia ja ovia. Monta isoa opastettua turistiryhmää oli liikkeellä ja paikka paikoin oli kujilla hieman ahdastakin.

Mutta löytyi tälläisiäkin, missä ei ollut ketään!
Tuohonkin oveen oli käytetty aikanaan
tosi leveitä lankkuja! <3

Sisäinen keittiöntätini heräsi moisen jättipadan
äärellä!

Erään ravintolan ikkunoilla oli hauskoja kukkalaatikoita!

Tuonne puistoon ei päässyt. Sen vuoksi se on tyhjä ihmisistä.

Nämä huppupääpatsaat olivat huikeita!

Armoa!

Tässä me kaksi poseerataan! ='D

Pulut olivat hyvin tuttavallisia tuolla muurilla!


Kaupat, kahvilat ja ravintolat alkoivat vasta availemaan oviaan, kun me jo oltiin menossa takaisin hotellille. Yhden liikkeen ikkunalta bongasin kuitenkin kierrätysmateriaaleista ommeltuja eläinhahmoja. Ihania ja tosi laadukkaan oloisia!
Pieni norsu ikkunassa puhutteli ja koska liike oli juuri avannut ovensa, olihan se käytävä hakemassa mukaan Kuukunalle tuliaisiksi.



Meillä olikin lähtö hotellilta jo klo 11 jälkeen, että ei siinä sitten sen kummempaa ehtinyt. Käynti Viinarannassa ja ostoskeskus Nauticassa. Mitään ihmeellistä ei ostettu, mutta taas "vähän" syötiin. Naudanpihvit lisukkeineen, huh huh!

Tämä Nordic Hotel Foorumin edessä oleva susipatsas oli
huikean hieno!


Laiva lähti klo 15.30 takaisin Suomeen ja me katselimme lähtöä leivoskahvien kera. Mutta jälkkärithän menee eri mahaan, niin sitä ei niin kuin lasketa!

Ei sentäs omia leivoksia syöty, mutta jaettiin yksi!


Oltiin kotona ihan hyvissä ajoin ja hyvä niinkin, koska maanantai oli kuitenkin työaamu. Kassit purkuun ja nukkumaan, kunhan ensin käytiin antamassa iltaruuat elukoille. Paluu arkeen heti pikimiten!

Tuo Hesassa oleva maailmanpyörä olisi
kiva kokeilla joskus!


Mitä tuolta reissusta jäi sitten käteen? Muuta kuin hajuvedet kummallekkin, vähän alkoholia ja karkkia. No, kyllähän sieltä sai hyvää mieltä mukavien ihmisten seurasta. Tuli nähtyä sellaisia vanhoja työkavereita, joita en ole nähnyt pitkään aikaan ja muutenkin tosi harvoin.
En minä nyt tiedä, tarviiko noilla reissuilla aina niin kauheasti suorittaa. On vaan jotenkin sellainen fiilis, että pitäisi nähdä ja kokea paljon kaikkea. Kun kerran niin harvoin tälläisillä reissuilla käydään. Ei tämä tälläinen rauhallinen yhden yön yöpyminen Tallinnassa niin huono kokemus ollut tämäkään. Ainakin tuli syötyä ja nukuttua hyvin!

Upea runko Vanhan kaupungin muurilla olevassa
hevoskastanjassa.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää 2019 osa 4; Tipuja, karitsoja, hukattuja muistiinpanoja ja miksi me viljellään lavoissa!


Huhtikuussa oli upeita aamuja!


Moi vaan taas! Huhtikuu oli ja meni aikas vauhdikkaasti. On juhlittu pääsiäinen, sekä vappu ja talvikin saatiin takaisin. Taas on siis aika ynnätä kevään etenemistä ja mitä olemme täällä Leppämäessä puuhailleet.

Maurin kanssa käytiin metsäkävelyillä


Tämä postaus on osa omavaraisuusbloggareiden yhteispostaussarjaa, mikä julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00. Laitan taas tuttuun tapaan linkit kaikkien osallistuneiden postauksiin.

Mauri täytti huhtikuussa 10-vuotta!


Ja tää kyylä 9-vuotta!

Minun blogistani tämän vuotiset yhteispostaussarjan jutut löydät tunnisteen 'suuntana omavaraisuus' takaa.

Meille tuli yhteistä elämää 25- vuotta täyteen!


Oli myös ehdotettu teemaksi maanparannus/vinkit kasvimaan tekoon/aitaus. Minä ajattelin hieman kertoa, miten me olemme kasvimaamme toteuttaneet.

Marsut muuttivat kesäksi kanilaan


Mutta ensin kuulumisiin. Kesän suurin urakka eli navetan purku on tehty! Hyvä niin, koska nyt jälkiviisaana voisi sanoa, että se oli varmasti mukavampaa hommaa viileämmillä keleillä.
Navetan purkamisesta tein oman postauksen ja sen voit käydä lukemassa täältä .

Siinä ihmetellään perustuksen kiviä.


Kasvihuone on saatu myös siihen kuntoon, että se odottelee taimia istutettavaksi. Harmi vaan, että kelit eivät meinaa lämmetä. Meillä ei ole kasvarissa mitään lämmitystä ja olemme olleet hieman yllättyneitäkin siitä, kuinka kylmäksi öisin lämpötila noinkin isossa kasvihuoneessa laskee. Ei edes kasvihuoneeseen viety multakaan varaa lämpöä niin, että taimien vieminen olisi mahdollista.



Tämä meidän uusi kasvihuone on 24 neliöinen, 6 mm kennolevyillä vuorattu ja sora patjalla lepäilevä laitos. Beibe teki sinne altaat multaa varten vanhan tallin seinälevyistä. Samoista levyistä ja ladon seinälaudoista teimme käytävälle ritilät. Kaiken tämän alla on paksu juurimatto ehkäisemässä rikkaruohojen tursuilemista kasvihuoneen sisälle.



Kasvatusalustaksi laitoimme ihan ostettua turvetta, sekä naapuripitäjän viherrakennusfirmalta hankkimaamme hiekkaista multaa. Saas nähdä, kuinka rikkaruohoista tuo multa on!
En halunnut laittaa karjanlantaa vielä tässä vaiheessa, vaan halusin kasvihuoneeseen ihan uuden ja puhtaan kasvualustan. Lannoitellaan sitten kesän mittaan lisää.

Kasvihuoneessa on kaaleja esikasvatuksessa.

Kasvihuoneeseen olisi tarkoitus laittaa tomaatteja, chilejä, paprikoita, basilikaa ja ehkä jotain kukkasia näiden sekaan. En ole vielä päättänyt, laitanko kurkkuja tänne vaiko vanhaan lasihuoneeseen. Nykytietämyksen mukaan tomaattia ja kurkkua voisi kasvattaa samassa huoneessa, kunhan kurkulla on puhdas kasvualusta. No, kuinka monella kotivarakasvattajalla ja harrastelijalla nyt yleensäkkään on montaa kasvihuonetta? Kyllä ne kurkut ja tomaatit aina yleensä on kotioloissa kasvatettu samassa huoneessa.

Penischilejä olisi menossa kasvariin 3 eri väristä.


Mutta nyt kun on kaksi huonetta, voisihan ne kurkut laittaa tuonne vanhaan huoneeseen. Vaikka se on kyllä kylmempi, niin on sieltä ihan satoa saatu aiempina vuosinakin. Katsotaan nyt!

Mahlaa valuteltiin muutama pullo. Olisi voinut kyllä
enemmänkin valuttaa.


Lampaathan saivat karitsansa huhtikuun alkuviikoilla. Molemmille tuli 3 karitsaa. Tipin karitsat ovat kaikki uuhia ja Nella sai 2 pässiä ja yhden uuhen. Postaukset karitsoiden syntymisistä voit käydä lukemassa tästä ja tästä .






Jos joku on innostunut hommaamaan karitsoita tänä kesänä, voi ottaa minuun yhteyttä. Ainakin osa karitsoista menee myyntiin. Myyn karitsat korvamerkittyinä ja rekisteröityinä tilatunnukset omaavalle ja lampaiden pitoon rekisteröityneelle.





Hautomakoneesta kuoriutui 20 munasta 7 tipua. Tosi huono prosentti siis. Uskon sen johtuvan siitä, että kanani ovat suurimmaksi osaksi nuoria ja laitoin haudonnan käyntiin melkein heti, kun kanat alkoivat munimaan.
Tipuset ovat kasvaneet kovasti alkaneet kasvattamaan höyheniä. Nämä pikkuotukset olisi myös tarkoitus myydä. Joten jos orpingtonit kiinnostavat munan tuottajiksi ja lihaksi, nyt saisi tämän porukan edullisesti!

Hehkulla on ollut tapahtumien täyteinen huhtikuu!
Lötkö-kania olen yrittänyt saada tiineeksi. Igor, nuori kaniuros on ollut meillä lainassa Beiben siskolta. Se vaan tuppaa olemaan liian innokas ja sutkuttelee menemään ihan mihin sattuu.






Tästä pariskunnasta voisi tullakkin hienon väristä jälkikasvua. Lötkö kun on tuollainen tumman hopean värinen. Igor voisi periyttää tuollaista naamionassua.
Ovat olleet muutamaan otteeseen yhdessä, mutta tulosta ei ole tullut. Yleensä olen pitänyt urosta ja naarasta yhdessä pidemmän aikaa. Mutta Igor ei jätä Lötköä yhtään rauhaan ja on astumassa sitä ihan koko ajan. Joten, ne on vain olleet yhdessä pieniä hetkiä. Kaneillahan "se" ei kauaa kestä!

Lötkö tietää, miten miehiä härnätään!


Villiyrttejäkin voisi jo alkaa keräilemään, mutta olen lähinnä elukoille vuohenputkea syöttänyt. Minulla on ollut pikku apulainenkin välillä mukana. Mutta en oikein ole varma, onko hänestä ollut kauheasti apua. Mummun ämpäri kun tuppaa olemaan koko ajan kumossa ja kiviä täynnä!

Mummun ja papan rakas! <3

Kanoille kelpaa vihreä!
Pakkasessa on vielä muutama pussi pakastettua nokkosta ja olen niitä yrittänyt kuluttaa piirakoihin ja keittoihin, ennen kuin alan uutta sinne lykkäämään.



Kasvimaallakin alkaa tapahtumaan! Valkosipulit ovat talvehtineet hyvin ja versoja alkaa puskemaan lehtikatteiden alta. Kasvukauden edetessä annan niille lannoitetta ruohosilpun ja kastelulannoitteen muodossa.

Kasvimaan vieressä olevalla lammella on alkanut
myös kevät näkymään.


Pinaattikin pukkaa jo kovasti. Sen kylvin jo syksyllä ja se on osoittanut hyväksi tavaksi kasvattaa pinaattia. Syyskylvöt kasvavat nopeasti satokuntoon ja lavaan voi istuttaa näiden jälkeen jotain muuta, tai uuden satsin pinaattia.

Tämän tunnistan pinaatiksi!


Istuttelin vaikka mitä syksyllä näihin lavoihin. Mutta... en löydä muistiinpanojani! Joten, nyt täytyy vaan odotella ja katsoa, mitä mistäkin nousee.
Tää on niin just mua! Muistin, että olin tehnyt muistiinpanot samaan vihkoon, mihin muinakin vuosina. Mutta en ollut! Ilmeisesti kirjasin ne jollekkin paperilapulle ja tarkoitus oli varmaan ne vihkoon laittaa. En vain ollut ja nyt tämä lappu on ties missä.

Monesta lavasta nousee tämän näköisiä taimia.
Retiisejä tai nauriita, täytyy vaan odottaa, että kasvavat!


Eipä sen puoleen, tuonne mitään voi vielä kylvää. Maa on niin kylmää, että kasvilavoissa on vielä pohjalla jäätä. Ja kevät tuntuu olevan tosi ailahtelevainen kelejen suhteen. Niin kuin aina. Ei tämä nyt taida niin yllätyksellistä olla!

Tässä ei ainakaan kasva yhtään mitään ja varmaan ainut lava,
mikä jäi syksyllä kunnostamatta.


Pari uutta kasvilavaa tehtiin navetan mädistä hirsistä. Voi olla, että noi jää hyvin lyhytaikaisiksi kestoltaan. Ajatuksenani olisi istuttaa noihin perunaa. Siemenperunoita onkin taas ostettuna useita lajikkeita, pieniä määriä kutakin.



Mutta miksi meillä viljellään lavoissa? Syynä on sinistäkin sinisempi ja kivikova savimaa! Vuosia taisteltiin savimaassa viljellen. Mikään ei onnistunut ja kasvanut. Paitsi juolavehnä, rönsyleinikki, hevonhierakka ja takiaiset. Mutta kun niitä ei ollut tarkoitus viljellä, vaan jotain ihan muuta!

Viime kesän rehevyyttä! <3


Kohopenkkejä tekemällä ja viljelyksiä kattamalla yritettiin kasvimaata tuolla pitää. Milloin iski hirvittävät rankkasateet ja muuttivat kasvimaamme tulva-alueeksi, missä vesi lillui päivätolkulla ja taimet kelluivat  siellä tai hukkuivat surkeasti.
Toisaalta kuivuus välillä koetteli ja katteista huolimatta, kovetti savisen maan kivikovaksi ja halkeilevaksi autiomaaksi.

Tälläisiä kohopenkkejä tein useita, kun olin käynyt omavaraisuuden
perusteet -kurssin.

Muuten ihan jees, mutta kaivamaani kuoppiin kertyi vettä, kun
savimaa ei sitä imenyt. Penkit olivat liian märkiä koko ajan.


Olen aina haaveillut perunan omavaraisuudesta. Beiben porukat pitivät meidät aikanaan perunoissa, kun kävimme heillä auttamassa perunan istutus- ja nostotalkoissa. Kun heitä ei enään ole ollut vuosiin, on ollut pakko yrittää itse. Hei, kuinka vaikeaa nyt voi perunankasvatus olla?



Jos haluat tietää, käy lukemassa postauksiani peruna -tunnisteen takaa. Sinisessä savessa se on mahdotonta! Ainakin meidän taidoillamme! Tässä linkki yhteen postaukseen perunankasvatuksen tuskaisessa tiessä.

Mutta jos ei peruna onnistunut savimaassa, ei onnistunut mikään muukaan. No, maissia joskus ollaan saatu isotkin sadot. Mutta se on kyllä vaatinut sellaista panostamista työn määrässä, että ei kyllä kannata.
Joten, kasvilavat ovat olleet meidän vastauksemme savimaan haasteisiin. Me olemme aloittaneet noilla lavakauluksilla. Ne ovat olleet käteviä ja kohtuu halpojakin. Kyllä meinaan lautatavarakin maksaa.

3.5:ttä näytti aamulla tältä. Pari astetta pakkasta ja
ihan hirvittävä tuuli!


Jonkin verran ollaan tehty myös kierrätysmateriaaleista isompia lavoja ja ollaan hyödynnetty meidän traktoreiden vanhat, rikkinäiset renkaatkin kasvimaalle. Olen kasvatellut sipuleita ovenkarmeissa onnistuneesti ja vähän kaikenlaisia virityksiä on kasvimaalla ollut näiden muutamien vuosien aikana.

Valkosipulit ne sieltä hentoisen lumipeitteen alta
pilkistelevät. Hrrrr!


Olemme kattaneet maata sanomalehdellä ja pahveilla. Päälle olemme kasanneet olkea ja kuivia lehtiä. Näitä lisäämme vuosittain. Ihmeen hyvin pitävät rikkaruohoja kurissa, mutta kerrosksen pitää olla paksu ja pahvia, sekä sanomalehteä reilusti alla.

Saas nähdä, kuinka monta takatalvea tänä keväänä on!


Kasvilavoihin olen laittanut pohjalle myös paksut kerrokset sanomalehteä, ennen kasvualustan lisäämistä. Juolavehnä ja ohdakkeet ovat kyllä pirullisen vahvoja ja puskevat aikaa myöten sieltä läpi. Mutta kitkemällä vaan kuriin niitä ja jossain vaiheessa lavoja täytyy uudistaakkin. Joten sitten uudistetaan koko homma.

Ei näytä ihan hirvittävän keväiseltä.


Kasvualustana on karjanlantaa, multaa ja turvetta. Minun tyylini on kunnostaa kasvilavat aina mahdollisuuksien mukaan jo syksyllä. Lisään niihin karjanlantaa ja turvetta tai multaa. Samalla möyhennän niitä sekaisin ja kitken rikkaruohon juuret huolellisesti pois.
Tämä tapa on hyvä, koska harrastan kasvimaallani syyskylvöä suurimmalta osalta. Syksyllä voi kylvää porkkanoita, joitain salaatteja, retiisiä, pinaattia, palsternakkaa, persiljaa, valkosipulia ja persiljajuurta. Olen ajatellut kokeilla joskus myös purjoa ja kaalejakin.

Samaa porkkanalaatua, vas. keväällä kylvetty ja oik. syksyllä
kylvetty


Syyskylvöt aikaistavat satoa ja helpottavat huomattavasti kevään kasvimaatouhuja. Ainut syksyn kylvöhaasteista on aikaisin illalla tuleva pimeys. Mutta onneksi on otsalamput keksitty!

Erään syksyn palsternakkasato. Siemenet olin kylvänyt edellisenä
syksynä lämpölavaan. Kasvoivat vähän liiankin isoiksi!


Kesäisin katan ja lannoitan kasvilavoja nurmisilpulla ja nokkosvedellä. Kasteluvesi nostetaan kasvimaan vieressä olevasta lammesta.

Viime kesänä täytyi tuoda vettä isoon tankkiinkin, kun lampi alkoi kuivumaan.


Olen joskus optimistisesti ajatellut, että vuosien kattamisen jälkeen, savimaan päälle muodostuu ihanan kuohkea ja muheva multa. Beibe pudotti minut  heti alkuunsa näistä ajatuksista, ennen kuin ehdin leijailla kovin korkealle. Humusta muodostuu katteista ehkä enimmillään millimetri vuodessa. Joten, menee vuosia ja vuosia, ennen kuin meidän sinisestä savesta muheva kasvimaa muodostuu.
Ei ainakaan meidän elinaikana. Mutta ehkpä jo seuraaville, tai sitä seuraaville sukupolville!

Kevään kunniaksi uudet saappaat!


Käykäähän lukemassa muiden yhteispostaussarjaan osallistuvien kirjoitukset heidän kuulumisistaan. Mielenkiintoisia postauksia varmasti taas kaikki ja hyviä vinkkejä jaossa teemaan liittyen.