lauantai 20. helmikuuta 2016

TSI: Talikakkusia linnuille!



Olen itse tehdyistä talikakkusista postannut ennenkin. Siitä voit lukea täältä. Aika-ajoin näitä tulee tehtyä.
Nyt talikakkusien tekoon innoitti parikin asiaa; talvi näköjään jatkuu vielä ja kaapistani löytyi kaikenlaisia siemenpussinjämiä, tilassa "best before".
Meillä on käynyt tänä talvena tosi vähän tirppoja lintulaudalla. Ihan kovilla pakkasillakaan ei näkynyt kuin muutama tipu. Ilmojen lauhduttua, on alkanut olemaan hieman enemmän liikennettä ruokintapaikalla. Muttei nyt ruuhkaksi asti!
Syyksi epäilen, että aloitin ruokinnan aikas myöhään. Tuntui jotenkin turhalta, kun oli "niin kesäistä". Yksi syy on myös se, ettei Beibe tuonut lintulautaa kesäsäilöstä. Joten, linnut ilmeiseti päättivät vaihtaa reviiriä parempien ruokapaikkojen läheisyyteen. Vain sitkeimmeimät sissit jäivät!

 Nyt tekemissäni talikakkusissa ei ollut mitään tylsää kauraa tai ohraa. Vaan LUOMUSIEMENIÄ! Ja muutenkin vähän parempia pähkinöitä. Uuh! Kannattaisi tulla nokottelemaan! ;D




TALIKAKKUSET LINNUILLE 10 kpl

500g kookosrasvaa
6dl erilaisia siemeniä ja pähkinöitä rouhittuna
puuvillanarua
ihania muotteja, esim. muffinssimuotteja



Sulata kookosrasva kattilassa. Rouhi siemenet. Täytä muotit puolilleen. Tee puuvillanaruista lenkkejä ja laita ne muotteihin siemenien päälle.



Laita muotit siemeniä täyteen. Kaada sulanut kookosrasva muotteihin siementen päälle varovaisesti. Vie muotit jähmettymään esim. ulos tai jääkaappiin.




Irroittele jähmettyneet talikakkuset muoteista ja ripustele vaikkapa puun oksille tarjolle. Kyttää silmä kovana, ketä käy ruokailemassa!

Käytin tällä kertaa muotteina huonoja silikonimuottejani, mihin jää kaikki leivonnaiset kiinni. Talikakkuset irtosivat niistä helposti! Metallisista muoteista talikakut irtoavat, kun kastat muottia hetkeksi kuumaan veteen.
 Sydämenmuotoiset talikakut ovat kauniita lumisen omenapuun oksilla. Linnuillehan muoto on uskoakseni yhdentekevää, mutta emännän silmää ne hivelevät!




Kotivaaran Akka, tervetuloa!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Old fashioned rabbit stew eli Siideristä kanipataa


PIENTÄ VAROITUKSEN SANAA; TAAS ON SITTEN LUVASSA KUVAA KOKONAISESTA KANINRUHOSTA!

Olen useampaan otteeseen hehkutellut reseptiä laittavani, mutta kun ei ole kerennyt! Sori! Lomalla tätä vihdoin tein ja kyllä oli hyvää!

Minulla oli pakastimessa kaninruho kokonaisena. Beiben siskolta sen sain jo jokin aikaa sitten. Hän kasvattaa Belgian jättikaneja lihaksi.

Kanin liha yllättää vaaleudellaan!


Olen tehnyt tätä ruokaa kerran aikaisemminkin ja silloin tein sen ite kasvatetuista kaneista. Meillä oli kaksi belkkaripoikaa taannoin kasvamassa. Reilu puolivuotiaina ne teurastettiin. Silloin syötiin fileet erikseen ja muut lihat käytin pataan.


Ekalla kerralla paistoin kanin lihat luineen, ohjeen mukaan.

Hyvää tuli, mutta ne luut vähän häiritsivät syömistä!

Näin joskus vuosia sitten, jossain englantilaisessa ruokaohjelmassa, kun kanista tehtiin pataruokaa. Netistä sitten ohjetta etsiessäni, vastaan tuli tämä ohje, joka oli, jos ei sama kuin ohjelmassa, niin ainaskin vastaava. Juurikin sellaista ruokaa, mitä vanhoissa, englantilaisissa tv-sarjoissa on tarjolla!
Tästä ohjeesta olen omani muokannut. Eri siiderimerkkejä vaihtamalla, maku hieman muuttuu.  Ekassa versiossani, käytin Crowmoorin extra dry -omenasiideriä. Nyt minulla oli hieman ketun häntä kainalossa ja valitsin pataan englantilaista, puolikuivaa Thatcher's Old Rascal - omenasiideriä.  Pullo oli niin hieno! Ja jotenkin kettusiideri sopi niin kivasti kani-teemaan! ;D



Mutta mitään limusidukoita ei käytetä! Onko selvä!?! ;)

 SIIDERISTÄ KANIPATAA

  • Yhden ison kanin lihat, luuttomaksi suorittuna
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • kuivattua/tuoretta timjamia
  • suolaa
  • jauhettua mustapippuria
  • voita ja öljyä paistamiseen
Laita jauhot, mausteet ja kaninlihat muovipussiin. Ravistele ja puristele pussia niin, että lihat leivittyvät kauttaaltaan.

Jauhot, mausteet ja liha pussissa.

Paista lihat padassa, voi/öljyseoksessa, parissa erässä, kullanruskeiksi. Siirrä lautaselle odottamaan.


  • paketti pekonia n. 150g
  • 2 isoa sipulia
  • 0,5 l (kuivaa) omenasiideriä
  • n. 1 l kana-, kani- tai kasvislientä (lisää monessa erässä, padan nestepitoisuutta tarkkaillen)
  • muutama laakerinlehti
  • kymmenisen maustepippuria
  • 350g pakasteherneitä
  • 150g porkkanaa kuutioituna tai pakastettuja baby-porkkanoita
  •  (suolaa)
Lisää tarvittaessa tilkka öljyä pataan ja paista pilkottu pekoni. Siirrä pekoni padasta odottamaan. Kuullota pilkottu sipuli padassa. Jos pussiin on jäänyt leivitysjauhoja, laita nekin sipulien kanssa pataan ja sekoita hyvin. Lisää lihat ja pekoni pataan ja lorauta siideri perään. Sekoita hyvin padan pohjaa myöten, jotta kaikki jauhot ja maut irtoavat pohjasta. Lisää noin puolet liemestä, niin että lihat peittyvät nesteeseen, ja laakerinlehdet ja maustepippurit. Laita kansi päälle ja pata uuniin 150-175 asteeseen. Anna hautua pari tuntia. Tarkkaile kuitenkin, ettei nestettä pääse haihtumaan liikaa ja lisää lientä tarvittaessa. Kun pata on ollut uunissa noin 1,5 tuntia, lisää porkkanat. Lisää herneet noin varttia ennen kuin pata on valmista. Niiden nyt ei tarvitse periaatteessa kuin kuumeta. Kun liha hajoaa helposti vaikkapa lusikalla kokeiltaessa, pata on valmista!





Tarjoa pata keitettyjen perunoiden kera. Mustaherukkahyytelö tai vastaava ei ole liioittelua!


Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin laittamaan jalkalihat ym. ensin pataan kypsymään. Jonkin ajan kuluttua fileet perään. Tosiaan ekalla kerralla me syötiin fileet ihan muuten vaan ja tein padan pelkistä jalkalihoista.
Nyt laitoin kaikki lihat samaan aikaan pataan ja hyvä tuli! Fileen palaset eivät kypsyneet liikaa ja eivätkä hajonneet. Kuivaahan kanin file on, mutta tälläisessä mehevässä padassa toimii hyvin!

Yhdestä kanista tuli puhdistettua lihaa melkein 900g. Kuvelihoja ym. kissalle ja koiralle 580g. Jos olisi ollut oikein viitseliäs, olisi jauhanut ne jauhelihaksi ja syönyt itse. En ollut ja elukoille kelpas hyvin. Joku toinen kerta sitten olen reippaampi!

Pataan suoritut lihat
Takana elukoiden lihat ja loput rangasta

Vielä lisäksi keitin rangasta kaniliemen. Joten juuri mitään ei pupusta hukkaan mennyt! Liemeen käytin palsternakan ja juurisellerin kuoret. Ne olivat jääneet, kun tein kasvispihvejä. Lisäksi laitoin pari porkkanaa, laakerinlehteä, sipulia, pienen, kokonaisen valkosipulin ja musta- ja maustepippureita kokonaisena.


Jos ei saa kaninlihaa mistään, tai ei kertakaikkiaan pysty kania syömään, voisihan tätä ruokaa kokeilla vaikkapa kanasta tai sianlihasta. Voisivat toimia ihan hyvin!

Kuvan kanit eivät liity tapaukseen!


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää Ystävänpäivää!

Kivi työpaikan parkkiksella

 Olen kuluneen vuoden aikana ottanut kuvia asioista, jotka muistuttavat sydämen muotoa. Tai asioista joista minulle tulee rakkaus mieleen. Niitä on tullut vastaan välillä yllättävistäkin paikoista.
Viime vuotisia kuvia voit käydä katsomassa täältä.

Lintuystäville

Perunarieska työpaikan ruokalassa
Rakkaudella kasvatettu porkkana
Jäkälää vanhan haavan kyljessä
Tortturakkautta
Sydän hernekeitossa
Saanko luvan?
Sydämen muotoinen jääkimpale
Viesti auton ikkunassa
Sydänpastaa
Ystävänpäiväpulla ja -leivos

Oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä Ystävänpäivää Teille kaikille!


Sydämellisesti tervetuloa Tuulikki seuraamme!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ystäväkirja -haaste!

Mauri voitti jokus mätsärit!


 Sain Ystäväkirja-haasteen Taajamafarmari- blogin Maijalta. Kiitos haasteesta! Otin sen ilolla vastaan!

Olen tosi huono keksimään mitään järkeviä kysymyksiä. Joten mennään vanhoilla, hyväksi havaituilla!

Jatkan haastetta, pyytämällä mukaan vastailemaan Ystäväkirjaan:

Päpän puuhailut -blogin Päpän
60-luvun nahkahousut -blogin Aliisan

Haasteen säännöt:
  • Kiitä haasteen antajaa
  • Vastaa sinulle annettuihin kysymyksiin
  • Lisää kuvaksi/kuviksi itseäsi parhaiten kuvastavia kuvia
  • Keksi uudet- tai käytä vanhoja kysymyksiä
  • Haasta mukaan ihania blogiystäviä
Ei paineita haasteesta! Jos tuntuu siltä, ettei halua ottaa vastaan, en suutu! =D

Laitan kuviksi, kuvia meidän elukoista. Pari kuvaa löysin, missä olen itse. Minusta on aikas vähän kuvia, kun minä olen se meidän perheen kuvien ottaja!


Lillis oli juuri tullut meille. Emännän jalat on taas menossa ihan mihin sattuu!


1. Perheesi?

Ydinperheen muodostavat minä ja Beibe. Kaksin näitä nurkkia kolutaan. Aikuinen tytär asuu omillaan avomiehensä ja kissansa kera.

Eläimiä meidän arkea jakamassa on aikas lauma/parvi. Kai nekin ovat perhettä... ?
Talossa meidän kanssa asustaa mäyräkoira Mauri, maatiaiskissa Lakritsa, marsut Merkkari ja Punkkari.
Tallissa vaikuttavat kyyttökuningatar Hehku ja shetlanninponi Lillis.
Kanalan valtiaana on orpington kukko Bull Mentula ja fatnesstytöt, sekä pari nuorta, nimetöntä orpityttöä. Ja tietysti maattari-kotchisekulit: Talvi, Helmiina ja Kananen.


Hehkulla on asiaa!


2. Mitä teet työksesi?

Työskentelen broilerteurastamon leikkaamossa. Olen ollut elintarviketeollisuuden palveluksessa 25 vuotta. Koulutukseni on elintarviketeollisuuden peruslinja ja erikoistunut olen leipuriksi. Silloin joskus 80 -luvulla.


Kanojen kanssa marjoja perkaamassa



3. Minkä taidon haluaisit osata/oppia?

Niitä on oikeastaa kaksi; ommella vaatteita ja soittaa kitaraa. Molemmat ihan mahdollisia oppia, mutta jotenkin silti niin kaukaisia. Molempia olen joskus kokeillut ja ovat tuntuneet niin vaikeilta, että!
Kotoa löytyy kyllä tyttären vanha sähkökitara ja jouluna sain veljeltäni vaaleanpunaisen plektran.
Ja ompelukonekkin minulla on. Mutta molemmat "jutut" vaativat sitä omistautumista asiaan ja minulla ei ole vaan yhtään kärsivällisyyttä kumpaankaan hommaan. Ehkäpä joskus, kuka tietää?

Joku vuosi sitten Mustilan arboretumissa.



4. Mikä ärsyttää arjessa eniten?

Minua ärsyttää ja ahdistaa ajan puute! Tuntuu, että elämä on pelkkää työssä käymistä ja siihen valmistautumista. Kivoja asioita on maailma täynnä, mutta kun ei ehdi!
Toinen asia mikä ärsyttää, on nämä nykyelämän vaatimukset. Kokoajan pitäisi liikkua, harrastaa monipuolisesti vaikka mitä, syödä terveellisesti aina sitä, mikä nyt sattuu olemaan ajankohtaista, olla hoikka, kaunis, nuori, terve, painaa hulluna töitä, levätä, rentoutua ja nukkua paljon. Lista on loputon! Jos et ole kaikkea tätä ja mielellään vähän enemmän, olet epäkelpo!
Eihän se asia nyt ihan niin mene, mutta tälläistähän joka tuutista tulee. Suurimman osan kyllä suodatan ihan surutta, mutta joskus vaan alkaa tympimään! Argh!!!




5. Mikä ilahduttaa arjessa eniten?

Arjen sujuvuus. Perushuolettomuus. Koti. Loistava parisuhde. Ihana äiti-tytärsuhde. Eläimet. Luonto.Ystävät. Onhan näitä ilahduttavia asioita!

Lakritsa on aina rasittavuuteen asti mukana touhuissa!



6. Ruokabravuurisi?

Jaa-a! Menipäs vaikeaksi! Teen paljon ruokaa ja mielestäni hyvääkin sellaista. Mitään ihmeellisiä piperryksiä en yleensä harrasta, ruokani on sellaista kunnon maalaisruokaa. Perussettiä!
Leipomisessa en ole kovin hyvä, vaikka leipurin koulutuksen olenkin saanut.
Mutta jos nyt joku pitäisi mainita... olkoon se lasagne. Jauhelihasta tai mikseipä kasviksista.

Punkkari (vas.) ja Merkkari



7. Hävettää tunnustaa...?

En keksi mitään. Olen ehkä häpeämätön! =D





8. Jos saisit rajattomasti rahaa, mitä tekisit?

Laitatuttaisin pikku taloomme uuden ulkovuoren. Keittiöremppa ja kylpytilat uusiksi. Pihaa laitteilisin. Työllistäisin jonkun auttelemaan kotihommissa.
Läheisilleni hankkisin kaikenlaista, mitä he tarvitsisivat.
 Ostaisin itselleni Porche 911 Carreran, kirkkaan punaisen, isolla takaspoilerilla. Tosin sitten pitäisi pihatiekin asfaltoida, jotta sillä pääsisi kotiin. Beibelle ostaisin sporttisen Mersun.
 Raha saisi ehkä minussa piilevän materialistin heräämään. Täyttäisin haasteen kohdan 7 eritavalla!





9. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?

Tämä on vaikea kysymys! Julkisuudessa on monia mielenkiintoisia persoonia, kuten Miina Äkkijyrkkä, Pentti Linkola, Arnold Schwazennegger, Clint Eastwood ja monia muita. Mutta ihailenko heitä? Kiinnostunut olen kovasti heidän elämäntyöstään ja jonkin verran seuraankin heidän tekemisiään.

Mutta on eräs, jota ehkä hieman ihailenkin! Tanskalainen maajussi, eli Frank Ladegaard Erichsen perheineen, ovat vakiovieraita olkkarissamme viikottain. Ollaan Beiben kanssa seurattu Frankin touhuja ihan ensimmäisestä tuotantokaudesta ja täytyy sanoa, että hän on meille jo lähes ystävä! ;D
Olen sanonut kaikille kavereilleni, etten ole tavoitettavissa keskiviikkoisin 19.00-19.30 Tanskiksen aikaan. Onneksi Yle on viisastunut (tai rikastunut) ja Tanskiksen jaksot näkyy nykyään myös Yle Areenassa, jos jostain syystä estyn niitä näkemästä!

Toinen fatnestytöistä, Bull, Talvi ja Kananen



10. Elämänviisautesi tai mottosi?

Ole sinut itsesi kanssa, niin elämä on paljon helpompaa!

Syö lautanen aina tyhjäksi!




11. Bonus kysymys: Millaisena ihmisenä näet itsesi?

Olen lapsellinen ja naivi. Mutten tyhmä, ainakaan kauhean. Helposti kaikesta mahdollisesta innostuva. Hauska? Suorasanainen, ehkä vähän liiankin. Mielipiteissäni ainakin. Mutta loukata en halua ketään! Ja kai mä ihan kivakin olen! 


Kiitokset Hanna S., Nea ja Beibe, kun olette ottaneet kuvia minusta!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Voi vitsi, kun oli mukava loma!


 Mulla alkaa olemaan pari viikkoa kestänyt loma takana. On vähän haikea mieli, kun on ollut niin pirun mukavaa! Mutta toisaalta; ehkä tästä sai nyt sitä kuuluisaa "jaksamista"!
Beibelläkin oli viikon talviloma, joten on saatu vähän laatuaikaakin parisuhteeseen. Vaikka meidän parisuhde on kyllä ihan laadukasta arkenakin, ei me sen hoitoon lomaa tarvita. Mutta on ihanaa olla yhdessä lomalla! Tykkään kyllä olla yksiksenikin tosi paljon, mutta Beiben seuraa kaipaan aina.



Mitään erikoisia lomasuunnitelmia meillä ei ollut. Tarkoituksena oli ulkoilla mahdollisimman paljon, saunoa ahkerasti, käydä ehkä pilkillä ja Beibe mettällä. Leffassa käyntiä, pari museo keissiä ja kummipoika tulisi muutamaksi päiväksi. Siis, ei paljon mitään suunnitelmia!!! =D
Lenkkeilyt ja mettällä käynnit jäivät siltä meidän yhteiseltä lomaviikolta. Joka paikka oli ihan jäisenä, ulkona sai liikkua henkensä kaupalla!
Leffassa käytiin katsomassa Järven tarina. Pidettiin molemmat siitä. Ehkä vähän liikaan meikäläisen makuun oli sellasta "järven henki" -juttua. Mutta kyllähän se oli aivan mahtavasti kuvattu! Kaloja ja muita, oli päästy kuvaamaan tosi läheltä. Kyllä Suomen luonto on kaunis!
 

Jotain pientä reissua oli suunnitellut, mutta käytiin sitten vain Riihimäellä. Riihimäen taidemuseossa on esillä puutarha-aiheinen näyttely, "Helenen puutarhassa". Olin jo pitkään halunnut nähdä sen ja nyt siihen oli aikaa. Jos haluaa nähdä todella vanhoja tauluja, kannattaa käydä näyttely katsastamassa. Vanhin taisi olla 1746 vuodelta ja tuoreinkin oli 50 -luvulta.




Samalla reissulla ajateltiin poiketa Metsästysmuseolla. Mutta enhän ollut katsonut sen aukioloaikoja ja kiinnihän se oli. Joten, joku toinen kerta sitten!

Linnunpönttöjä Metsästysmuseon edessä

Ihana käärmekuusi!


Sain lomalla vihdoin vietyä Beiben siskon nuorimmaiselle vaatteet. Olin tilannut ne jo jokin aikaa sitten, voitettuani blogiarvonnassa lahjakortin. Marlonin luomupuuvillaisia vauvanvaatteita, ihania! Kiitokset vielä kerran palkinnosta Koivukummun Tialle!


Beiben siskon lampaita


Kummipoikamme, Juho 4-vee, tuli meille pitkäksi viikonlopuksi. Ulkoiltiin, pulkkailtiin, saunottiin, syötiin, nukuttiin pitkään, riideltiin ja sen sellaista. Ihan perusmeininkiä!



Yhdelle päivälle oltiin suunniteltu käyntiä Vapriikissa Tampereella. Siellä on uusi näyttely "Jääkauden jättiläiset". On muuten sitten sellanen juttu, että kannattaa käydä katsomassa! Minusta oli huikean hieno! Ja poikakin tykkäs! Ja Beibe... Muutenkin Vapriikissa on paljon nähtävää, 10 erilaista näyttelyä.  Ainut miinuspuoli oli pysäköinnin ongelmat. Sunnuntaina kaikki kadun varret olivat täynnä ja emme tajunneet, miten pysäköintihalleihin pääsi sisälle. No, onneksi jossain vaiheessa sitten saimme parkkipaikan.

Mammuttiperhe

Alkuhärkä

Luolakarhu

Sapelihammaskissa ja luolaleijona

Lelunäyttelyssä

Pöllön poikaset pesässä!

Luonnon tieteellinen museo

Kivimuseo

Synkkää historiaa

Tämä pikku kaveri lähti mukaan!


Beibeltä loppui loma ja minä jäin ittekseni! Nyyh! Nippa nappa sain aikani kulumaan. ;) Olen esimerkiksi hevostellut aikas paljon. Yhtenä päivänä kävin tyttäreni kanssa kärryttelemässä, hänen vuokrahepallaan. Sai meikä kyllä sellasta kyytiä, että! Mentiin lujaa! Mutta onneksi hallitusti. Stormy on niin hieno poika että!




Oli kiva käydä piiiitkästä aikaa oikein isolla hevosella tyypittämässä. Mutta kun olen sitten melkein joka päivä Lilliksellä ajellut, niin onhan se vaan helppoa! Ylettyy niin kivasti valjastamaan ja kärryltä näkeekin jotain. Ja pääseehän ponillakin aikas lujaa! Ihan tarpeeksi, minun mielestäni!



Muutenkin olen viettänyt aikaa tosi paljon eläinten kanssa. Kanojen kanssa olen seurustellut paljon.



Bull sai piparitalon tuhottavakseen!

Maurin ja minä ollaan lenkkeilty tai ihan muuten vaan oltu ulkona. Kelit ovat olleet mahtavat!
Lumikenkäilemässä olen käynyt. Pelloilla kierrellyt ja katsellut eläinten jälkiä. Hiiriä tai myyriä on tosi paljon ollut liikkeellä. Ja ojat tulvivat!


Myyrien kiertoliittymä!


Mihinkähän hämis on menossa?


Kolmisen viikkoa sitten olin lumikengillä metsässä ja keräilin niin lahjakkaasti yhdellä hakkuaukiolla, että polvi on vieläkin kipeä. Lumen alla oli kivi ja siihen polveni iskin. Kirvelevästi kipuilee, vaikkei mitään jälkiä näy. Tämän vuoksi olen ajatellut, että on minulle terveellisempää pysyä pelloilla!
Vihdoista viimein sain aikaiseksi käydä valkkaamassa uudet silmälasit työkäyttöön. Vuosi sitten hankin nämä tämän hetkiset kakkulat ja vanhat jäivät silloin työlaseiksi. Nyt ne ovat niin pahassa jamassa, ettei niillä nää juuri mitään.
Mutta johan on homma, se kehyksien valitseminen. Varsinkin tälläiselle pienipäiselle, kapeakasvoiselle ja punanaamaiselle yksilölle. Argh! Olin jo ihan varma, ettei kauppoja tule. Jo silloin vuosi sitten meinas hermo mennä. Kaikki pokat on sellasia Kekkonen -kehyksiä! Ihan tajuttoman kokoisia tv -ruutuja! Sellasethan näyttää ihan naurettavilta tässä naamassa. Sitä paitsi, kehysten piti olla ohuet, mutta kestävät, koska joudun työssäni pitämään kuulosuojaimia. Liian paksut kehykset alkavat painamaan päätä tuskallisesti suojainten alla. Enkä tietysti halunnut mitään "maltaitakaan" kehyksistä maksaa. Arkilasithan oli kuitenkin kyseessä.
No, onneksi Instruun oli juuri tullut uusia kehyksiä lastenmallistoon ja niistä löytyi minulle sellaiset, mitkä eivät peittäneet koko naamaa. Kivat ja todellakin nuorekkaat Guessit, vaaleanpunaisella käärmekuosilla, oh course!



Ruokaahan olen tehnyt ihan hullun lailla. Ja leiponut niitä Ruunebergin torttuja ja laskiaispullia. Taas kun menen takaisin töihin, en enään ehdi tekemään ruokaa. Ja minä kärsin siitä! Beibe ottaa taas arkiruuanlaiton kontolleen. En minä valita, että saan tulla töistä valmiiseen pöytään, mutta kun ruokaa on niin kiva suunnitella ja laittaa. Onneksi on viikonloput!

Listalla on ollut esim. kasvispihvejä


Oon vähän kutonutkin. Parit villasukat tein tyttärelle. Käsikin kesti hyvin. Kyynärpää on rauhoittunut kivasti, kun ei ole tarvinnut olla töissä.




Meille on kummasti pesiytynyt talven aikana pari huonekasvia. Niille vaihdoin mullat. Chilin taimia on jo kasvamassa. Ja onhan minulla yksi chili, Champion, pysynyt hengissä talven. Sillekkin vaihdoin uuden mullan ja olen pitänyt sitä kasvilampun alla. Saas nähä jaksaako se kevääseen!






Paria kirjaa olen lukenut; Arnold Schwarzennegger:n elämänkertaa ja Anja Kaurasen, Sonja O. kävi täällä. Molemmat ovat vielä kesken.
Minulla on ollut sosiaalistakin elämää. Ihan ihmisten kanssa! Kaksi ystävääni kävivät kyläilemässä. Ja vielä eri päivinä! Se sellanen on harvinaista herkkua, kun meillä ei juurikaan kukaan käy! Meille on kuulemma niin pitkä matka ja tännepäin ei ole mitään muuta asiaa.



Tytärkin oli yhden yön meillä. Hän tuli elukkavahdiksi, kun oltiin siellä Riihimäellä käymässä. Illalla, kun tulimme, kävin hänen kanssaan kuntosalilla. Oli mukavaa!



Kylällä oli tapahtumaa, kun meidän kyläkaupan virallisia avajaisia vietettiin. Kauppias tarjosi hernesoppaa. Porukkaa oli niin maan pirusti liikkeellä! Beiben ja Maurin kanssa poikettiin turisemassa tutuille.



Ei sen puoleen, kyllä tulee itsekkin tosi vähän nykyään kyläiltyä. Syytetään nyt vaikka taas niitä työaikoja. Talvella pakkasten aikaan täytyy tulla suoraan kotiin taloa lämmittämään. Ja tietysti elukatkin vievät suuren osan ajastani.
Taas, kun on päässyt elämisen syrjään kiinni, arki alkaa! Elukat jää "heitteille", ei ehdi tekemään ruokaa, ei liikkumaan ja huolehtimaan omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Apua!
No, tänään tuntuu tältä. Huomenna kun on pari tuntia ollut töissä, ei enää muistakkaan olleensa lomalla!
Viime hetken keitokset porisevat hellalla ja yhden päivän ruoka on jo valmiina. Kohta syödään hernekeittoa ja sitä jää vielä tiistaillekkin. Huomenna on siiderikanin vuoro. Siitä laitan jossain vaiheessa ohjetta blogiin.

Mites Teillä? Onko talvilomat jo pidetty, vai edessä päin?

 Ai niin, meinashan meillä pyykkikone hajota. Se ei enään tyhjentänyt vesiä.
No, Beibe otti nukkasihdin irti ja ta-daa! Siellähän oli vaikka mitä kamaa! Heinää, hiuspinnejä, korvakoruja ym. Ja löytyihän sieltä muutama pistoolin luoti. Ettei ihan naisia päästä syyttämään!


Hyvää alkavaa viikkoa ja muistakaahan putsata nukkasihdit pesukoneistanne!