Marian ja Mikon navettaan tutustumassa

Näkymiä katseluparvelta

Lauantaina vietettiin Tutustu maatilan toimintaan- päivää. Kangasalla oli kolme maatilaa avoinna yleisölle, broiler kasvattamo, maitotila ja lihanautatila. Broitsut ei kauheasti kiinnosta. Ne on tullut niin tutuksi jo töiden puolesta ja lihanautatilalle oli sen verran matkaa, ettei viittitty lähteä. Mutta Vehkajärvellä käytiin katsastamassa Kylänlahden navetta. Siellä oli avoimet ovet jo maaliskuussa, muttei töitämme sinne päässeet. Mutta nythän se oli vielä kiinnostavampi, kun asukkaat (lehmät) olivat asettuneet taloksi.

Iik! Vassuja!

Olihan se hurja laitos! Ammut hengailivat ympäriinsä, kävivät syömässä, makoilivat parsissa ja harjakone oli kokoajan kovassa käytössä. Osa lehmistä kävi seisoskelemassa lypsyrobotissa. Ilmeisesti vain yrittivät pummia ylimääräistä väkirehuannosta, koska kone ei niitä alkanut lypsään.
Lypsyrobotti tunnisti lehmän sen korvamerkistä ja muutenkin se oli aika vehje. Lypsäessä se esim. tunnisti senkin jos joku vetimistä alkoi olemaan tyhjä, se lopetti lypsämisen siitä ja jatkoi vielä muiden tyhjentämistä. Parissa viikossa kuulemma lehmät oppivat ja tottuivat robottiin.

Yksi lehmistä jumittaa robotissa. Toisella olisi sinne asiaa,
muttei uskalla töniä sisällä olevaa.

Makuu parret

Lehmillä tuntui olevan hyvät olot. Pehmeät ja joustavat makuuparret. Moni lehmä näkyi makoilevan etujalka suorana, joten tilaa oli. Jotkut viipyivät harjakoneen alla niin kauan että alkoi syntymään jonoa ja pientä tönimistä. Heinää oli tarjolla kokoajan ja sitä kuljetti sellainen mattoruokkija. Juomavesi oli lämmintä, muistaakseni 16 asteista. Vesi lämpisi jotenkin maidon jäähdytyksessä vapautuvan lämmön avulla. Lantakola lähti aika ajoin liikkeelle ja puhdisti lattian.

Moi!

Kyllähän myöntää täytyy, että paikasta tuli mieleen enemmän teollisuuslaitos kuin navetta. Mutta tämä on nykyaikaa ja sen mukana on vain mentävä. Se on sitten toinen juttu onko se hyvä asia vai ei. On mielestäni hyvä asia on, että nuorissa riittää rohkeutta jatkaa yrittämistä maatalouden parissa. Oli navetta sitten kuinka automatisoitu, kyllä eläimet sitoo ihan yhtä lailla.
Mutta ääri laidasta toiseen. Olen lähdössä Ilomantsiin, Maukkulan Mustikkamäkeen, lehmäleirille. Lypsämään käsin ja hoitamaan kyyttöjä niiden alkuperäiseen ympäristöön. Tekemään juustoa itse lypsämästä maidosta ja viettämään aikaa muiden lehmiä rakastavien ihmisten kanssa. Vähän jänskättää!
Joten blogi hiljenee muutamiksi päiviksi. Mutta taatusti kun olen palannut, joudutte jakamaan reissu kokemuksia kanssani!