Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 12. toukokuuta 2018

Operaatio "talven varalle": Nokkosta pakkaseen!

Nokkosta kasvaa kivasti koivunkannossa! <3


Nyt on ollut loistavia kelejä villiyrttien keräämiseen. Monta päivää aurinkoisia ja kuivia ilmoja ja tuullutkin on kivasti.
Kaikenlainen vihreä on nyt parhaimmillaan. Nuorta, ihanan heleän vihreää ja rapeaa. Täynnä vitamiineja ja kaikkea hyvää tekevää!

Koska Beibellä oli iltavuoroviikko ja hän oli pois kotoa "minua häiritsemästä", ajattelin että nyt jos koskaan, kerään nokkosta meille pakkaseen.



Emme ole kovinkaan innostuneita käyttämään nokkosta kuivattuna, vaikka niinkin sitä säilön. En ole mikään "smoothie-muija" ja Beibekään niitä itse tee. Syö kyllä, jos minä teen!
Jonkin verran murennan kuivattua nokkosta leipätaikinoiden sekaan. Mutta määrän kanssa pitää olla varovainen, koska liikana maistuu mielestäni pahvilta.
Luin juuri jostain, että kuivattua nokkosta voisi käyttää myös ihan tavallisen puuron seassa. Sitä täytyy kokeilla!

No, se miten meillä nokkosta käytetään, on ryöpättynä ja pieneksi hienonnettuna. Näin minä sitä pakastan, noin desin-parin annospusseissa. Se on mielestäni sopiva määrä laitettuna lättytaikinaan, litrasta maitoa tehtyyn keittoon tai munakasrullan massaan. Harvoin kuitenkaan leipätaikinoihin laitan ryöpättyä nokkosta. Meillä on kuitenkin aina pakkasessa kesäkurpitsasosetta sun muuta. Joten käytän niitä.
Ryöpätty nokkonen ei maistu liikana pahvilta, mutta maistuu liian vihreältä. Sellaiselta, miltä vasta leikattu nurmikko tuoksuu. Hyvä tuoksu, mutta makuna ei välttämättä niin hyvä!


En ala nyt sen tarkemmin nokkosen "sielunelämää" avaamaan teille. Mutta vähän kuitenkin!
Nokkonen on kuitenkin kaikkien hyvin tuntema kasvi. Jo ihan pienet lapset oppivat sen tunnistamaan. Kaikillahan meillä on omat nokkosenpolttama -kokemuksemme!
Nokkosesta löytyy juttua vaikka huru mykke internetin ihmeellisestä maailmasta. Mutta tässä esim. yksi linkki. Luontoportista löytyy tosi paljon tietoa myös muista villiyrteistä.

Nokkonen on kuitenkin ehkä se kaikkein tärkein villiyrtti, sen terveellisyys on ihan huippuluokkaa. Se on todella monikäyttöinen. Sitä voi käyttää jopa vihtana! Mutta yleisesti sitä syödään kuivattuna ja ryöpättynä. Se on hyvä teeaines, vaikka itse en ole koskaan sitä niin käyttänyt.
Siitä saadaan myös pitkää kuitua, joista voi tehdä vaikkapa vaatteita. Loistava luonnonyrtti kerrassaan.

Nyt nokkosen nuoret kasvustot voi kerätä ihan varsineen päivineen. Varsi on vielä pehmeä ja puutumaton ja sen saa ryöppäyksen jälkeen hienonnettua hyvin. Myöhemmin kerättynä, kannattaa napsia vain kasvin latvus.


Kerätessä minä käytän saksia ja toisessa kädessä minulla on paksuhko kumikäsine. Olen huomannut, että ihan ohuesta hanskasta nokkonen polttaa läpi.
Nythän kasvustot ovat matalia, mutta myöhemmin kannattaa mennä nokkospuskiin pitkissä lahkeissa ja hihoissa. Se kai nyt pitäisi olla sanomattakin selvää, mutta kesän kauniina päivinä, on usein kevyesti pukeutunut ja minä ainakin olen ollut ihan shortseissa nokkosta keräämässä. Huonoin seuraamuksin! ='D

Noin 8 litraa tiukkaan kerättyä nokkosta.

Kerättävät nokkoset pitää olla puhtaita. Omaan käyttöön kerätessäni, en ole pitänyt niin nokon nuukana, vaikka lehdissä on ollut pientä ötökän syömää. Mutta muistaa täytyy, että jos nokkosta kerää myyntiin, ne ei saa olla hyönteisten viottamia.
Myöskään nokkosta ei kannata keräillä eläinten laidunten tai lintujen talviruokintapaikkojen läheisyydestä. Nokkonen kerää itseensä nitraattia kasvaessaan runsastyppisillä paikoilla.

Yrttitarhan -nettisivuilla on myös hyvää tietoa nokkosesta. Sen keräämisestä ja käytöstä. Nokkonenhan on hyvää tekevä myös eläimille, kuten kanoille ja lehmille. Olen syöttänyt sitä myös marsuille ja kaneille kuivattuna.

Minullahan on villiyrttien poimijakortti ja lupa kerätä nokkosta myös kaupallisesti. Mutta on siinä niin kova homma, että en ole siihen ryhtynyt. Hyvä kun jaksaa/ehtii omiksi tarpeiksi keräämään ja käsittelemään!

Ei kannata kerätä lintulaudan läheisyydestä!

Eikä myöskään lantakasojen ja laidunten läheisyydestä!
Keräsin nokkosta siis kaksi 3 litran ämpäriä ja kahden litran karkkirasian. Pakkasin nokkoset tosi tiukasti astioihin, joten sitä oli löyhästi varmaan kaksin kertainen määrä.


Vaikka olin kerännyt nokkoseni ihan meidän tontilta puhtaista paikoista, huuhtelin ne kylmällä vedellä ennen ryöppäystä. Näin sain niistä pois mahdolliset ötökät ja kuivat heinät.
Nokkosia huuhtoessa, on hyvä muistaa, että ne polttavat myös märkinä!

Pihdit ovat kätsyt nokkosia käsiteltäessä!

Täältä löytyy hyvä ohje nokkosen ryöppäämiseen. Minä teen aikaslailla juuri näin. Ohjeessa kehoitetaan keittämään nokkosia 5 minuuttia. Minä en ehkä ihan niin kauaa keittele, mutta pari minuuttia kuitenkin. Riippuu vähän siitä, onko minulla pelkkiä lehtiä vai olenko kerännyt nokkoset varsineen, kuten nyt tein. Varsineen kerättyjä keitän hieman kauemmin.

Siinä kiehuu! Kannattaa painella kaikki lehdet kiehuvaan veteen.

Karkkikipollinen nokkosta ryöpättynä.
Jäähdytä nopeasti lävikössä kylmällä vedellä ja puristele vesi pois. Tuli vahingossa sydämen muotoinen paakku!

Ihan vertauksena; ennen ja jälkeen ryöppäyksen. Pieneksi menee!

Minä hienonnan nokkoseni ihan veitsellä. Jos nokkoset ovat keitossani liian isoja, minä sitten vain surautan keiton sauvasekoittimella. Ei se nyt ole niin tarkkaa! Mutta toki voi yrittää jollain tehosekoittimella niitä soseuttaa. Minä vain olen sellainen "veitsi ja leikkuulauta" -tyyppi!


Tämä "saavillinen" nokkosenversoja kutistui vajaaksi karkkirasialliseksi ryöppäyksen jälkeen. Onneksi tilavuus hieman lisääntyi hienonnuksen jälkeen!

Ennen hienonnusta....

... ja jälkeen!

Saldona oli siis kymmenen reilun desin pikkupussukkaa ryöpättyä nokkosta pakkaseen. Kymmenen keittoa, lättytaikinaa tai munakasrullaa tiedossa talven kylmiin ja pitkiin päiviin. Virtaa ja vitamiineja!

Talven varaa! <3

Kieltää ei sovi, etteikö näissä olisi ollut kova homma työpäivän jälkeen! Minulla meni kolmisen tuntia koko hommaan aikaa. Keräämiseen, ryöppäämiseen, hienontamiseeen ja pakkaamiseen.
Olin aikas väsynyt illalla yhdeksän aikaan, kun "viimeisillä voimillani" kapusin nokkospussukoineni yläkertaan pakastimelle. Mutta samalla tunsin iloa, onnellisuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä, että tulevan talven ruokavarastojen täyttäminen on alkanut!

8 kommenttia:

  1. Oikein hyvä ja kattava postaus nokkosen käytöstä! Itse kuivatan nokkoset ja myös meillä marsuille ja kanoille, kaneille ovat suurta herkkua talvenlla. Itse käytän teeaineena ja siihen saatan myös muita sekoittaa mukaan tai ihan vain nokkosta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista! 😃

    Itse olen niin vannoutunut mustan teen ystävä, että minun on vaikea mitään muuta teetä juoda. Pitäisi kyllä yrittää!

    VastaaPoista
  3. On siinä oma hommansa, mutta ainahan se puutarhahommissa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näinhän se menee ! Ja saahan tässä samalla juurikin sitä oman ruuan hankinta -fiilistä! 😃

      Poista
  4. Hyvä ja tarpeellinen postaus, kiitos tästä. Kiitos hyvistä vinkeistä. - Mukavaa äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa äitienpäivää sinullekin! 😃

      Poista
  5. Miten annat nokkosta kaneille talvella? Sitä tahtoisin kokeilla! Muutenkin mietin joka vuosi tuota keräämistä, mutta en ole saanut aikaan... Mä suoritan tän kevään ja ens syksyn aikana ton poimijakortin, odotan kovasti niitä oppeja! Olen tosin suorittanut ton kortin aikanaan vuonna 1993 tai 1994, mutta ne opit on kadonneet päästä aikaa sitten, jos koskaan sinne juurtuivatkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kuivattuja nokkosen lehtiä ja niitä annan aina silloin tällöin. Samoin marsuille. Silleen vähän niinkuin makupaloina. Kerppuja olen monena vuonna tehnyt mutta ne tuppaa aina homehtumaan.
      Täytyis itekin tenttiä noita villiyrttejä lisää siihen korttiin. Mutta millä ajalla! 😃

      Poista