Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 7. lokakuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää osa 9; mitä kuuluu ja tuliko sitä satoa?


Zilga viinirypäle teki ensimmäistä kertaa jättisadon.
Pieniähän ne itse rypäleet olivat, mutta tosi maukkaita.


Syksy on pitkällä ja on taas aika omavaraisuusbloggareiden Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen. Kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavassa yhteispostauksessa, omilta kiireiltään ehtivät bloggarit kertovat suunnitelmistaan, haaveistaan ja etenemisestään kohti omavaraisempaa ja kenties ekologisempaa, sekä kestävämpää elämäntapaa. Tämä on mukava tapa jakaa kuulumisia ja tietoakin niin teille lukijoille, kuin meille muillekkin tähän yhteispostaukseen osallistuville.

Viimeiset tomaatit kerättynä ja keittiön pöydällä
kypsyneinä.


Tuttuun tapaan löydät minun tähän sarjaan kuuluvat postaukset suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Linkit muiden bloggareiden postauksiin löytyy tämän postauksen lopusta.

Jalapeno ja Biquinho -chilit etikkaliemeen säilöttynä.


Syksy on todellakin saapunut Leppämäkeen. On kylmää ja PIMEÄÄ! Ilta seitsemältä alkaa olemaan jo niin hämärää, että otsalampusta on tullut taas joka päiväinen apuväline. Aatelkaas, kun kelloja taas kohta siirretään kohti mennyttä kesää...

Presidentti -omenia kuivattuna ja anopinkieli, joka vietti
kesänsä leikkimökin eli minun muijaluolan terassilla.


Tämä syksy toi mukanaan ikävän tapauksen. Jouduimme hätäteurastamaan lemmikkilehmämme Hehkun. Kerroin siitä Leppämäki on lehmätön! postauksessa.

Olen suuri vihreiden kuulien ystävä, mutta nämä oli
vähän pettymys. Kuulat kuulina!


Tämä asia on ristiriitainen. Omavaraisuuden kannalta joo, nythän meillä on pakastimet täynnä lihaa niin meille ihmisille, kuin meidän lihaa syöville eläimillekkin.
Mutta emme olisi halunneet luopua vielä Hehkusta. Sen kuolema koskettaa vieläkin ja olisimme toivoneet sille monia, monia elinvuosia lisää.
Mutta näin nyt kävi ja olen tyytyväinen siitä, että pystyimme sen kärsimykset lopettamaan nopeasti.



Minun koulukiireeni ovat vieneet oman osansa tilan töistä. Toisaalta olen pystynyt jotain juttuja yhdistämään kouluun. Kuten esimerkiksi sienestäminen on ollut sellaista.
Koulu on ollut ihanaa, mutta raskastakin. Koko ajan pitää kehitellä projekteja ja niitä pitää suunnitella oman opintosuunnitelman mukaisesti. Pitää siis itse olla ajantasalla siitä, että omat opinnot etenevät. Tietysti niitä vastuuvalmentajatkin seuraavat, mutta on annettu ymmärtää, että päävastuu on itsellä.
Jo tämä on tuonut oman lisänsä tähän opintotouhuun, kun tarvitsee tälläisiäkin asioita opetella, alan asioiden oppimisen lisäksi.
Iso huoli omista luonnonvaratuottajan opinnoista tuli eteen, kun meidän päävalkku ilmoitti jäävänsä pois ainakin ensi kevääseen asti. Hän oli henkilö, jonka osaamisen ja tieto/taidon varaan olin omia opintojani aikas pitkälle laskenut. Hänellä oli niin vankka osaaminen juurikin luonnonvaratuottamisen osalta. Paska juttu, mutta ymmärrän häntä kyllä ja päätös oli ihan hänen oma asiansa.
No, meille jäi kyllä 3 valkkua. Heilläkin on luonto-osaamista muillekkin jakaa, mutta ei kuitenkaan ihan tuon tasoista, kuin tällä meidän lähtevällä valmentajalla. Mutta näillä mennään, eikä muuta voida!

Maurin kanssa löydettiin suppiksia, herkkutatteja,
kantarelleja ja veriseitikkejä.

Tässä valmistuu yhteistyönä muiden luonnonvaratuottaja-
opiskelijoiden kanssa ruusunmarjaverhot meidän
luokkatilan eteisen ikkunaan. Tuo lanka, mihin itse
keräämämme marjat pujotetaan, on värjätty kanadan-
piiskulla.


Oman mausteensa on tuonut tietotekniikan reistaileminen. Känny meni vaihtoon, kun vanhassa muisti oli koko ajan täynnä. Vaikka kuinka tyhjensin välimuistia, poistin kuvia ja sovelluksia, aina vaan tökki. Sinne vilahti taas muutama satku. Mutta tarvitsen nyt ihan noiden opintojen takia sellaisen kännyn, mihin voin luottaa ja että sillä pääsee katsomaan sähköpostit ja lataamaan karttasovelluksia sun muita.

Kuukunallekkin maistuu mummulan perunat ja
voitattikastike.


Uuden läppärin hankin myös opintojen alettua. No, nää tietokoneet on siitä mainioita, kun ne ajattelevat sinun puolestasi, että mitä sinä mahdollisesti sinne koneellesi tarvitsisit ja latailevat ittekseen kaikenlaisia ohjelmia. Siinähän kävi sitten niin, että koko ajan oli jotain latausta kesken ja kone kävi tosi hitaalla ja esim. kuvien siirtäminen kamerasta tai kännystä ei enään onnistunut. Kone huoltoon ja onneksi on vanha kone vielä toiminnassa. Tosin sekin lähtee samaan paikkaan huoltoon, kunhan toinen kotiutuu. Alkoi sekin tökkimään. Argh! Tietotekniikan pitäisi helpottaa ihmisen elämää. Hölynpölyä, sanon minä! =D
Kuvat on nyt pitänyt näihin postauksiin ladata suoraan kännystä, kun toi läppärikin on huollossa. Kyllä mä sanon, että!



Minä olin viikon verran kuntoutuksessakin. Vaikka kävin siellä kotoa, vei sekin jonkin verran aikaa näiltä kotihommilta.
Tämä oli nyt kolmas ja viimeinen jakso Kelan moniammatillista yksilökuntoutusta, mihin hain silloin viime syksynä samalla kun hain vakuutusyhtiöltä ammatillista kuntoutustukea alan vaihto varten.
Tämä viimeinen jakso oli kyllä tosi mukava! Sain kovasti hoitoja ja ihan sellaista välittämistäkin. Tukea arjessa jaksamiseen henkisellä ja fyysisellä tasolla.
Kunto ei mitenkään radikaalisti ole noussut, ihan samalla (huonolla) tasolla mennään. Mutta lihaskuntotestissä ja puristustesteissä oli huikean hienoa edistymistä. Yläraajojen kunto on noussut ja käsien voimat ja toimivuus on palautuneet ihan merkittävästi. Se oli hirmu mukava uutinen ja tukee päätöstäni lähteä ammatinvaihtoon entisestään.
Vaikka minulla on ollut selkä- ja jalkavaivoja koko syksyn, tämä käsien toiminnan palautuminen oli niin hieno asia, että en jaksa ottaa paineita muista vaivoista. Pääasia, että kädet pelaa!
Selkä vihoittelee minulla edelleen ja flunssaakin pukkaa. Beibekin on ollut flunssassa ja ei meinaa siitä parantua. Asiat voisivat terveyden kannalta olla paremminkin, mutta näillä menemään!




Meillähän on ollut täällä remppaakin. Ollaan revitty yläkerrasta alkovi auki kattorakenteita myöten. Alunperin piti vaan ottaa pintamateriaalit irti ja heittää uutta panelia ja tapettia kehiin.
Eihän tämäkään mennyt samoin kuin siellä suomenruotsalaisessa nikkaroinnin paratiisissa! Kun vanhaa korjaa, se on yksi askel eteen ja monta taakse.
Olemme kaksi kertaa aiemminkin tapiseeranneet tuon alkovin. Tämä yläkerran huone on ollut meidän tyttären huone. Nyt se on toimittanut jo monta vuotta telkkuhuoneen virkaa.
Likka aina valitti, että huone on kylmä kuin ryssän helvetti. Joo, onhan siellä aina vähän holtna ollut, mutta ei koskaan olla mittarilla kattottu lämpötiloja. Ja ikkunatkaan eivät ole kuuraan vetänyt!
Nyt kun Beibe sitten kuitenkin repi laudoituksen irti, ilmeni että villaa on, mutta sellaisia pieniä soiroja siellä täällä. Ja sieltähän välistä ihan kattolautoitus välistä vilkkui! Että ei ihme, että on ollut vähän vilakkaa!



Sitten tosiaan kuoli lehmä ja noi kaikki edellämainitut jutut, niin remontti on vähän viivästynyt. Eipä ole paljon tullut iltasella telkkua kattottua, kun pohjoistuuli vinkuu niskaan! Heh heh!
Mutta eiköhän tämäkin tästä pikkuhiljaa lutviudu!

Bataattisato normalisoitui surkeaksi viime kesän huippu-
sadon jälkeen. Saatiin yksi pellillinen hirmu hyvän
makuisia bataattiranuja. Siinä se sato sitten oli!


Mutta... on täällä jotain saatu omavaraisuudenkin suhteen aikaan! Olen sienestänyt ihan hulluna. Ja mikäs sen parempaa, kuin niitä on löytynyt ihan tästä meidän tontilta.
Opin sellaisen tatin tänä syksynä, kuin voitatti. Niitä putkahtelee pitkin pihatietä ja nurmikoita. Ollaan syöty voitattisoosia tosi paljon ja jopa Kuukuna on siitä pitänyt.

Voitatteja on löytynyt tosi paljon ihan pihasta!


Muutenkin on herkkutatteja ja punikkitatteja putkahdellut sinne tänne, vaikka jo ehdin harmittelemaan niiden vähyyttä. Tämä kesä ja syksy on taas kerran ollut poikkeuksellinen säiden suhteen ja sienet ovat olleet vähän niin kuin myöhässä. Tatteja ollaan syöty erilaisina paistoksina ja muhennoksina ja olenpa niitä kuivannutkin.

Lammastarhan vierestä löytyi herkku!


Olen myös hieman ennen tämän selkäni kipeytymistä, hiippaillut tossa lähimetsässä. Lähinnä värjäyssieniä sieltä etsin, mutta silmät vain hakeutuivat suppilovahveroihin. Niitäkin siis on hieman kerättynä, mutta täytyy odotella selän norjistumista.

Kanoilla on sulkasato ja munintauko. Vietetään siis
munatonta aikaa!


Kasvimaalla ollaan satoa korjattu. Perunaa tuli tosi hyvin ja sitä ollaan syötykin lähes koko kesä. Kellariinkin saadaan monta laatikkoa.

Silmä lepää!


Palsternakkaa tuli määrällisesti paljon, mutta koko  jäi jostain syystä pieneksi. Nämähän oli kuitenkin syyskylvetty ja yleensä ne kasvavat näin kylvettynä hyvin kokoa. Syytän kuivaa kesää ja laiskaa kastelijaa.

Kyllä näillä hetki pärjätään. Perunaa, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa
ja valkosipulia.


Syyskylvettyä porkkanaa syötiin koko kesä. Aika paljon niistäkin alkoi tekemään kukkavartta, mutta syötäväksikin jäi. Muutama kilo ihan jäi maasta nostettavaksikin.
Jostain syystä kevätkylvetyt porkkanat lakkasivat kasvamasta. Joistain lajikkeista saatiin hieman sellaista babyporkkanan kokoista, mutta pari lajiketta lopettivat kasvun lähes itämisensä jälkeen. Niissä ei ollut mitään taudin merkkejä. Ne vaan juroivat, eivätkä kasvaneet.

Pieniä, mutta kauniita! <3


Sipulia tuli myös määrällisesti paljon, mutta kok jäi pieneksi. Tämä hieman harmittaa, koska sipulia käytämme paljon. Tämän kesän sato ei kyllä riitä lähellekkään koko talvea. Hyvä jos tämän syksyn!

Ilmaista ruokaa; lahjaksi saatua kauriin ulkofilettä, herkkutatti-
sipulipaistosta, paprikaa, lohkoperunoita ja hapatettuja
papuja. Kaikki kasvikset omasta pihasta!


Kaalit menivät muihin suihin. Paitsi lehtikaali piristyi ilmojen kylmettyä ja sitä taidetaan saada ihan kuivuriinkin. Jotkut kukkakaaleista selvisivät kirppahyökkäykseltä ja epätoivon vimmalla yrittävät kasvaa. Mutta kyllä taitaa aika niiltä loppua! Jätin ne kuitenkin vielä kasvimaalle, koska niiden lehdet ja naatit ovat huippuhyvää ruokaa lampaille ja kanille.

Lehtikaalit alkoivat kukoistamaan!


Kesäkurpitsaa ei tullut koko kesänä kuin ehkä parisen kymmentä pötkylää. Se on muuten vähän! Ollaan totuttu siihen, että me syödään melkein vain ja ainoastaa kesäisin kesäkurppaa.
Mutta oli ehkä ihan piristävävääkin, että tuli tälläinen välivuosi. Ja sain onneksi luokkakaveriltani muutamia, jotka keittelin kesäkurpitsabologneseksi pakkaseen talven varalle.



Talvikurpitsojakaan ei tullut kovin montaa. Mutta juuri saatiin viime vuotiset syötyä pakkasesta, että ei mitään kurpitsariippuvuutta ole ehtinyt muodostua.

Antonovkan iso omena!


Omenia on vielä puissa. Vanha Antonovka on ihan täynnä omenaa ja niitä pitäisi kerätä kellariin. Ne ovat yleensä säilyneet ainakin helmikuuhun ja olemme syöttäneet niitä eläimille. Usein olen omenahilloakin keittänyt niistä vasta lähempänä joulua tai ihan kevättalvella.
Nyt vaan on sellainen "ongelma", kun Hehkua ei ole ja noi meidän kermaperselampaat eivät omenia ja porkkanoita syö! No, voi olla, että talvella mieli muuttuu.

Flunssan torjuntaa kasvimaalla; minttukaakao!


Puolukkaan piti mennä, kun löysin sittenkin hyvän paikan. Mutta sitten meni selkä ja jalkaterät kipeytyivät, niin sinne jäivät. Kuten metsässä ovat vielä karpalotkin.

Kun korjasin valkosipulit pois, kylvin hernettä ravinteiden-
nostatus kasviksi ja ihan rikkaruohojakin torjumaan. Ollaan
itsekin näitä versoja syöty, mutta eläimille näistä saa
vihreää syksyyn.


Pensasmustikat tekivät niin huikean sadon, että jopa pakastin niitä. Ja tyttäreni keräsi niitä tuorepuuroissa syötäväksi ja laittoi pakkaseenkin. Niitä on vieläkin pensaissa!

Mummun ja papan muru käy ahkerasti auttelemassa
hommissa!


Kasvihuoneista saatiin ja ei saatu satoa. Tomaattia tuli sitten, kun vain alkoivat kypsyä. Niitä syötiin ihan kyllästymiseen asti tuoreina. Keittelin niistä pastakastiketta, tein paseerattua tomaattia pakkaseen ja muutamaan otteeseen uunikuivattuja tomaatteja.

Paprikaa ja chilejä on vielä kasvihuoneessa.


Paprikaa ja chilejä tuli hyvin. Alkoivat kypsymään sen jälkeen, kun latvoin ne. Osa on vieläkin kasvihuoneessa, kun en oikein tiedä mitä niistä tekisin. Savustettua ja kuivattua chilijauhetta on edellisiltä vuosilta runsaasti.

Ihanan punaisia!


Kurkussa oltiin omavaraisia koko kesä. Mutta melonit eivät onnistuneet ollenkaan. Olen aina silloin tällöin niistäkin hyvän sadon saanut, mutta tänä vuonna ei tullut yhtäkään. Ne kyllä kukkivat, mutta pölytyksestäni huolimatta, hedelmät eivät alkaneet kehittymään.

Syksy! <3


Papuja tuli ihan hyvin. Niitä syötiin tuoreina ja osan hapatin. Taite- ja pensasapavut ovat kylläa sellaisia perusvarmoja. Vaikka nytkin oli aikas kylmää, silti sato oli keskinkertainen. Härkäpavut ryöppäsin ja pakastin.

Japaninvaahterassa upea syysväri!


Tälläistä tämä on ollut taas tänä satokautena. Ja niin kuin monena muunakin. Jotain tulee tyyliin ovista ja ikkunoista, ja jotkut eivät onnistu ollenkaan.

Oikealla omien kanojen munia ja vasemmalla luomu-
kananmunia, Värissä on eroa!


Vaikka olisihan se hienoa, että kaikkea tulisi niin paljon, että kellari ja pakkanen olisi ihan tupaten täynnä. Mutta ollaan ajateltu noiden vihannesten osalta, että on hienoa olla omavarainen niiden suhteen ainakin se aika vuodesta, kun ne ovat kaupassa kalliita. Esimerkiksi porkkana; sehän maksaa varhaisvihanneksena monta euroa/ muutaman porkkanan nippu. Nyt sitä saa kaupasta euron kilo. Samoin sipuli sun muut!

Sain "huikean" punajuurisadon! Mikä siinä on kun nämä
ei onnistu?


Näin meillä on ainakin tämä kesä nyt mennyt. Ollaan oltu tosi omavaraisia ruokamme suhteen. Viime syksyn lihatkin ovat riittäneet hyvin. Tosin olemme syöneet koko kesän todella kasvispitoisesti.

Viinirypäle-omenamehua!


Ja ollaanhan me nyt saatu säilöönkin vaikka mitä. Se kolmas pakastin jouduttiin hankkimaan!



Mitenkäs muilla on mennyt? Kiva päästä taas lukemaan muiden puuhista! Alla linkit heidän postauksiin.
Onneksi minulla alkaa viikon päästä sellainen ihme kuin SYYSLOMA! Ehdin keskittymään ehkä paremmin lukemaan muiden kuulumisia ja josko ehtisin tekemään syyskylvötkin kasvimaalle. Nähtäväksi jää!

Kesäkurpitsapihvejä, paistettuja perunoita, hapatettuja papuja,
herkkutattipaistosta ja uunikuivattuja tomaatteja. Kaikki itse
kasvattua ja kerättyä.


Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-9/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/10/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/10/suuntana-omavaraisuus-9.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/10/syksyn-kuulumisia-hyotytarhasta.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=804
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-sato.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/10/omavaraistelevaa-elamaa-osa-9-mita.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/10/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/10/07/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-9
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992
Caramellia https://caramellia.fi/lokakuun-kuulumiset/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/10/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-9-sato.html

Ihanaa syksyä teille kaikille! <3


Erään luokkakaverin tekemä syyskranssi meidän luokka-
tilan oveen.



22 kommenttia:

  1. Ihana määrä satoa ja ahkeruutta! ja upeaa että kädet toimii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä tuntuu ihan hyvältä, vaikka puuhaa on vielä muille jakaa. Mutta olen tosi iloinen noiden käsien toipumisesta!

      Poista
  2. Upeaa satoa! <3 Mutta onpa kurja juttu tuo Hehkun menetys, suolenkiertymä vaan on sellainen juttu ettei siinä oikein ole vaihtoehtoja :( Eläimelle kuitenkin suuri palvelus, että voi lähteä ihan kotonaan, tuttujen ihmisten luona. Lihojen käsittelyyn tarvittavaa työmäärää en uskalla edes ajatella, minulla meni päivä 7 kukon kanssa, iltakymmeneltä pakkasin viimeiset lihaliemet pakastimeen. Ei ole helppoa, mutta toisaalta paras ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä sitä aina jossain onnistuu, vaikka osa sadosta ei niin tuottoisaa olisikaan.

      Hehkun äkillinen sairastuminen toi kyllä aikasmoisen työmäärän. Ollaan nautoja kasvatettu ja kotona teurastettu ennenkin, mutta ne on olleet pienempiä ja teurastukseen hyvin varauduttu. Nyt kaikki tapahtui niin nopeasti ja Hehku oli kuitenkin ihan hyvän kokoinen kyyttö, että sekin lisäsi yllättävyydellään hommia.

      Poista
  3. Minkälainen maku noissa hapatetuissa pavuissa on? Hapan vai enemmän suolainen niinkuin venäläisissä suolakurkuissa? Teidän kasvihuone on niin upean tilava ja korkea. Kyllä siellä kelpaa tomaatteja kasvatella. Outoa ettei meloninne onnistuneet. Minä sain satoa vesimelonista, mutta ensimmäistä kertaa testissä ollut galia-meloni oli ilmeisesti toukokuussa hankittaessa liian pieni taimi. Se alkoi kukkia vasta loppukesästä eikä kukat enää oikein pölyttyneet. Minä en oikein tiedä pitäisikö noita melonikasveja latvoa? Saman olen huomannut, että aina jokin onnistuu suurine satoineen ja toinen ei. Harmillisesti minulla ei ole vielä kertaakaan kurkut onnistuneet. Ehkäpä omistan ensi kesän kurkun viljelylle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hapatetut pavut pysyvät sellaisina rapsakoina, eivätkä mene yhtään lötköiksi. Ne maistuvat hapatetuilta kurkuilta. Ovat mainioita ihan sellaisenaan, mutta niitä voi pilkkoa kylmiin kastikkeisiin ja dippeihin. Löysin sellaisen ohjeenkin, että niistä voisi tehdä tahnaakin leivän päälle. En ole vielä kokeillut.

      Meillä oli melonit ja kurkut lasihuoneessa ja se ehkä oli liian kylmä tänä kesänä meloneille. Kurkut kyllä onnistuivat tosi hyvin.

      Mikähän sinun kurkkujasi vaivaa, kun eivät onnistu? Minä kasvatan kurkkuja niin, että en kastele juurelle. Minulla on istutusruukkuja upotettuna kasvualustaan ja lorottelen kasteluveden niihin. Tai teen niin, että poistan kurkuntaimen istutusruukusta pohjan ja istutan taimen potteineen niin, että ruukun reuna jää istutusalustan pintaa korkeammalle. Näin olen ehkäissyt taimia saamasta tauteja. Nämä tavat ovat toimineet tosi hyvin.
      Kurkkuhan tykkää runsaasta vedestä ja sumuttelustakin kiittää. En ole koskaan pölyttänyt kasvihuonekurkkujani mitenkään. Aina ovat silti tehneet satoa. Lajikkeita on ollut vaikka mitä. Avomaankurkuissa suosin lajiketta 'Profi'. Se on satoisa ja karvasvapaa. Voi käyttää ihan tuoresyöntiin.

      Poista
  4. Täällä ei olla myöskään ehditty sieneen ja mikä eniten harmittaa on se kunsienikausi alkoi myöhässä ja nyt jo alkaa olla lopussa pakkasten takia.

    Mistä muuten olet hommannut nuita laatikoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suppiskausi vielä kestää! En usko, että vielä pakkaset ovat pysyviä.

      Noita laatikoita on kulkeutunut meille töistä, kun kuljetuslaatikoita poistettu käytöstä ja vaihdettua mallia.

      Poista
  5. Ihan huimaa tuo teidän töiden paljous! Mutta oottehan hamstrannut paljon ruokaa varastoon talveksi.
    Eihän se opiskelu ole varmaan millään alalla ihan helppoa. Toivottavasti on mielenkiintoista oppimista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töitä on kyllä paljon, mutta harrastus tämä kai on siinä missä muutkin. Ainakin kaiken ajan ja rahat se vie!

      Joo, opiskelu on kaikkialla tälläistä nykyään! Itseohjautuvaa tuntuu olevan, mutta kai siihen tottuu ajanmittaan. Aiheena luonto on tosi mielenkiintoista, joten se kyllä kannustaa tähän oppimiseen.

      Poista
  6. Upeaa satoa! Hieno sato myös viinirypäleistä! Meilläkin on tuota Zilgaa, mutta vielä emme ole satoa siitä saaneet. Ihana kuulla, että kuntoutuksesta on ollut apua. Mukavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miellä tämä Zilga on ollut jo tosi kauan, mutta nyt se vasta teki ensimmäisen kerran tälläisen sadon. On kyllä antanut odotuttaa vuosi kausia!

      Olen tosi iloinen vointini paranemisesta! =D

      Poista
  7. Siellähän on kaikkea sattunut ja tapahtunut.. Mutta hyvältä sato silti näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei mitään tee, niin ei kai mitään satukkaan! Monta juttua olisi kuitenkin saanut olla sattumatta, mutta elämäähän tämä on. Iloine ja suruineen!

      Poista
  8. Olen funtsaillut tuota ihan samaa luonnonvaratuottajan koulutusta jo jokusen vuoden, ehkä vielä innostun kun elämäntilanne vähän helpottaa! Mielenkiintoista lueskella kokemuksiasi koulutuksesta.

    Osanotot Hehku-lehmän menetyksestä. On se varmasti outoa ja totuttelua vaativaa, kun iso persoona on joukosta poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös vuosia luontoalaa katsellut. Mutta sitä ei ole ollut täällä päin tarjolla kuin Osarassa ja se on ihan liian kaukana kuitenkin. Muutama vuosi sitten, kun Ahlman alkoi luonto-ohjaajia kouluttamaan, aloin puolitosissani sitä harkitsemaan. Ajattelin niin, että kun lapsi on täysi-ikäinen ja talo maksettu, niin sitten lähden opiskelemaan. No, en lähtenyt! Siihen vaadittiin minulla työuupumus ja kehon kipeytyminen! Nyt kun olen päässyt työn paineesta ja rasituksesta, olen ajatellut, ettei olisi pitänyt päästää asioita itseni kanssa näin pitkälle ja lähteä alanvaihtoon jo vuosia sitten. Toisaalta, nyt päätökset oli helpompi tehdä. Sain niin hyvää tukea, myös rahallistakin. Ja ehkäpä olen kasvanut ihmisenäkin enemmän. Nyt tuntuu kyllä tosi hyvältä ja siltä, että olen opiskelemassa omaa alaani!

      Hehkun poissaoloon ei meinaa tottua! Se oli kuitenkin meillä niin monta vuotta ja mukana kiinteästi jokapäiväisessä elämässä.
      Lampaillehan Hehkun poislähtö toi myös hieman muutoksia laumarakenteeseen. Hehkuhan oli laumanjohtaja lampaille. Niiden ei tarvinnut juurikaan välittää yhtään mistään, kun Hehku vahti kaikki ohijuoksevat ketut, vieraat koirat ja kaikki taivaan linnut. Nyt lampaiden täytyy itse kytätä silmä kovana, mitä ympäristössä tapahtuu ja ne ovat olleet hieman hämillään tästä vastuusta. Tippi -lammas varsinkin on ihan selvästi kaivannut Hehkua. Niillä oli tosi läheinen suhde toisiinsa!

      Poista
  9. Nykymuotoinen aikuiskoulutus, jossa oppilaita ei enää kuljeteta kädestä pitäen etukäteen merkittyjä suuntaviivoja myöten alusta valmistumiseen asti, on kyllä työlä, mutta antoisa reissu. Ihania oppimiskokemuksia sinulle ja etenkin jaksamista opintoihin silloin kun ne tuntuvat tökkivän syystä tai toisesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, todellakin työläältä tuntuu välillä! Mutta ehkäpä tähän pikkuhiljaa pääsee sisälle. Eikä se tarkoita, että tämä välttämättä olisi se tapa opiskella, mikä on minulle luonteva. Näillä kuitenkin mennään! Hieman välillä pelottaa oma jaksaminen. Tuo uupuminen on kuitenkin niin lähihistoriassa.
      Olen kuitenkin vakuuttunut, että tämä on ollut oikea ratkaisu ja pääosin opiskelu on ihanaa!

      Poista
  10. Hei, näitä on niin ihana lukea.
    Oletko muuten koskaan käyttänyt kuivatuista sienistä tehtyä jauhetta?
    Itse jauhoin kuivatut sienet ja olen lisäillyt tätä luonnon umamia vähän kaikkeen ruokaan makua antamaan, ja sienet tulee hyötykäyttöön sitenkin. Loistavaa syksyä ja menestystä omavaraisuuteen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidät!<3

      Olen suppilovahverosuolaan tehnyt, mutta en varsinaisesti sienijauhetta. Usein kyllä otan muutaman kuivatun sienen ja hierasen ne vaan käsissäni jauheeksi ja lisään ruokaan umamia antamaan.

      Mukavaa syksyä sinulle! =D

      Poista
  11. Teillä tuntuu tulevan satoa hurjanpaljon, vaikka elämä joskus asettaa kapuloita rattaisiin. Ihaillen taas luin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä aina jostain tulee. Tietysti kun laittaa kaikkea aika paljon, se saa sadon tuntumaan isolta, vaikka epäonnistumisiakin tulisi. Mutta vieläkään ei olla onnistuttu olemaan esimerkiksi perunassa ja porkkanassa omavaraisia seuraavaan satokauteen. Joten haasteita on! 😁

      Poista