Herkkutattijahdissa meloen! (linkki tattipaistokseen)

Edes kerran kesässä vesille!

Ostettiin muutamia vuosia sitten inkkarikanootti, mutta se on ollut aikas huonolla käytöllä. Sillä melomiset on melkein jääneet kerran kesässä tapahtuvaksi. Johtuen ehkä siitä, että se pitää aina pakata peräkärryyn ja lähteä roudaamaan sitä järvelle.

Kohti Juovaa!

Lisäksi tässä ihan lähellä ei ole mitään melontareittejä. Längelmävesi on kyllä ihan muutamien kilometrien päässä, mutta inkkarikanootilla ei ole kiva isoilla järvenselillä meloa. Se on aikas tylsää ja puuduttavaa hommaa!

Silta, joka ei koskaan valmistunut!

Onneksi on kuitenkin Juova, joka yhdistää Puntarilahden ja Tervaniemenlahden. Siuronsalmen laivalaiturin viereiseltä veneenlaskupaikalta kanootti on helppo laittaa vesille ja minäkin kampurajalkoineni pääsen kyytiin matalasta vedestä.

Tälläiselle Juovanreissulle lähdettiin viime lauantaina iltasella, kun tuuli tyyntyi. Meidän inkkari on tosi vakaa. Mutta koska Puntarinlahden yli pitää meloa aika pitkä matka, aallokossa se on tosi raskasta.

Nautittiin ihan täydestä sielusta ihanasta illasta ja meloskeltiin pitkin Juovaa rauhaksiin. Haukia molskautteli liikkeelle ihan kanootin nokasta, sorsalintuja lähti kaislikosta meidän edeltä, ilta-aurinko lämmitti ja oli aivan ihanaa!

Mikäs, mikäs!

Yhdessä kohtaa reittiä, rantatörmä nousee jyrkästi vedestä ja ihan rannassa kasvaa koivuja. Beibe huudahti, että "Tatti!" ja minä ihan, että "Missä, missä?!?" Siinähän niitä kasvoi ihan melkein veden rajassa! Saalistuvietti heräsi heti ja kanootti kohti tatteja. Ihan kuin ne siitä mihinkään olisivat karanneet!

Minä pidän kanoottia kiinni rantatöyräässä...

Minä kun olen Beibeä lyhempi, en nähnyt törmän päälle. Mutta Beibe näki ja sanoi, että tatteja on SIKANA törmän päällä! 

Minähän en taipumattomine polvineni tälläisessä paikassa kanootista ylös pääse. Joten Beibe ketterämpänä kanootista kuivalle maalle ja pitelin parhaani mukaan kanoottia paikoillani puun juurakoissa roikkuen.

... ja Beibe jahtaa tatteja rannassa!

Beibe teki monta reissua rannan ja kanootin välillä kädet tatteja täynnä. Kaikki oli oikein herkkutatteja! Minä kurkottelin kanootista ja yritin ottaa saalista vastaan. Törmä oli kuitenkin noin metrin veden pinnasta.

Minäkin sain niitä napsittua kanootissa istuen!

Sillä välin kun Beibe laukkasi törmää edestakaisin, minä melalla tökin reunalla kasvavia tatteja melalla irti. Voi että me naurettiin! Eipä sitä uskoisi melomaan lähteissään sienestämään joutuvansa kanootista käsin!

Mikä saalis!

Törmä, missä tatit kasvoivat oli aivan kivikovaa, tamppaantunutta peurojen polkua. Beibe löysi jopa peuran luita polulta. 

Kovasti sinne jäi vielä nuppeja näkyviin, mutta koska maa oli niin kovaa ja meillä ei ollut mitään "aseita" mukana, ne jäivät sinne kasvamaan. Katsotaan, josko jossain vaiheessa meloisi katsomaan, vieläkö tatteja löytyisi!

Ihana ilta ja hauska reissu!

Kunnon tattisaalis saatiinkin hyvää syömäsientä ja vähän matoisempiakin joukossa oli, mitkä yritän kuivata lankojen värjäykseen.

Maisemat kohillaan!

Ilta alkoi jo hämärtymään ja aurinko laskemaan, kun melottiin takaisin Siuronsalmea kohti. Näkymät oli kyllä huikeat ja mielet iloiset.

Auringonlasku!

Kieltämättä kyllä kropan päälle näin pitkä melonta ihan ns. kylmiltään otti. Käsiä alkoi polttamaan, pyllyä kramppaamaan, selkä väsyi ja reidet puutui. Mutta mieli oli virkeä kivasta melontareissusta!

Harmi, ettei rannassa ollut enään ketään
näkemässä meidän tattisaalista! 

Tämä reissu oli kyllä oiva osoitus, kuin yllätyksellistä elämä ja luonto on! Koettiin kivoja hetkiä yhdessä ja saatiin upeita luontokokemuksia.

Siuronsalmi 18.7.2020 klo 22.30 

Kello oli kotiin tullessa jo niin paljon, että suorin vain sienet syömäsieniin ja värjäyseen meneviin. Putsaamiset jätin suosiolla aamuun!

Lajittelin tatit vielä illalla syötäviin...

...ja värjäyssieniin!

Hieman oli nälkäkin, joten kävin kasvimaalta hakemassa persiljaa ja sipulia. Muutaman tatin siivosin ja tein iltapalaksi tattipaistosta paahdetun ruisleivän päällä syötäväksi. 

Sipulia ja persiljaa trifolatia varten

Maistuikin ihan taivaallisen hyvältä ulkoilun jälkeen. Trifolatin eli tattipaistoksen ohjeen voit käydä katsomassa viime vuotisesta postauksesta eli täältä .

Taivaallista paahdetulla ruisleivällä!

Tälläisillä elämän mukavista hetkistä saaduilla voimilla jaksaa kyllä tosi pitkälle ja niistä jää mukavia muistoja ja tarinoita kerrottavaksi.

Eikä huonon makuista paistetun perunan ja 
kananmunan, sekä mustan makkaran kanssa!