Olemme Beiben kanssa vuosia haaveilleet, että pääsisimme ampumaan perinne- ja vaistojousilla. Emme kumpikaan ole koskaan ampuneet tälläisillä pelkistetyillä jousilla, missä ei ole tähtäimiä ja muita "herkkuja".
Erilaisia vastakaari- ja vaistojousia |
Minä olen joskus ampunut kilpajousella radalla ja kerran kokeillut Beiben metsästysjousta, jonka hän sääti minun vetopituudelleni.
Tuollaisiin juuttisäkkeihin ammuttiin. Osassa oli täytteenä jotain tiivistä rakennuseristettä ja osassa ihan kai puukuitua. |
Beibehän on vuosia metsästänyt taljajousella, millä amputtaessa käytetään laukaisulaitetta, nuolihyllyä ja siinä on useita tähtäimiä. Nämä apuvälineet eivät kuitenkaan taljajousella ampumista helpoksi tee, mutta auttavat ja tuovat varmuutta metsästystilanteessa. Elävää riistaa metsästettäessä pitää olla varma osumisestaan ja monesti jousta joutuu pitämään pitkään jännitettynä oikeata hetkeä odotettaessa ja siksi taljajousessa on loppuvedossa kevennys. Monet eivät pidä taljajousta oikeana jousipyssynä. Mutta ainakin Beiben mielestä tälläinen jousi metsällä varmistaa sen, ettei tule turhia haavoittamisia ja kärsimystä eläimille.
Meikän varustus! |
Sattumalta Facebook lykkäsi seinälleni mainoksen Vesilahdella järjestettävästä perinne- ja vaistojousiammunnan peruskurssista. Kysyin Beibeltä, että ilmoitanko meidät ja hän sanoi, että joo!
Minä ammuin vaistojousella ja ampuma-asento yllätti. Jousta pitikin pitää aikas kallellaan, jotta nuoli pysyi käden päällä tähdättäessä. |
Kurssin vetäjät valitsivat jouset meille, mutta saimme halutessamme kokeilla muitakin jousia. |
Beibe ampui paljon minun joustani pidemmällä perinnejousella, joka oli kyllä tosi pelkistetty. |
Kurssin järjesti Tapahtumapalvelu Raknarök ja he ovat järjestäneet paljon jousiammuntatilaisuuksia messuilla ja tapahtumissa, sekä ihan kurssejakin. Valitettavasti en ole löytänyt heiltä nettisivuja, mutta Facesta heidät ilmeisesti löytää.
Beiben tyylinäyte! |
Ja minun! Olin kyllä yllättynyt, että niinkin hyvin osuin. Ja kaikki muutkin kurssilaiset osuivat tosi hyvin. Kai sitä sitten ihmisestä joku alkukantainen metsästäjä löytyy! |
Kurssi oli tosi hyvin järjestetty. Oli otettu huomioon koronan tuomat rajoitteet, erittäin helteinen päivä ja kaikki turvallisuusasiat oli vimpan päälle. Kurssin vetäjät Johanna ja Rise kertoivat jousista, nuolista, muista varusteista, ammuntatyyleistä, jousiammunnan historiasta ja vaikka mistä. Mukavan leppoisaa yhdessäoloa ja kuitenkin teorian välissä ammuntaa.
Näin käy, kun käsi on liian suorassa ja ampuma-asento väärä. Jänne kalppaa käsivarteen tehden mustelmaa. |
Ensin me harjoiteltiin ampuma-asentoa ja sitä miten jousta pidellään. Sitten vaihdeltiin erilaisia asentoja. Oltiin korkeassa polviasennossa, seistiin selin maalitauluihin ja siitä käännyttiin jousi virittäen ja ammuttiin, sekä oltiin ihan suoraan maalia kohden. Hauskaa oli, kun saatiin yrittää ampua vetäjien ilmaan heittettyihin solumuovikiekkoihin. Beibe osuikin, mutta minä vain melkein.
Tässä on hyvä asento! Vähän pidemmälle saisin vielä vetää jännettä, mutta muuten hyvä! |
Kivaa oli ja vähän ehkä jäi sellainen kutina, että pitäisiköhän hankkia itselleen tuollainen jousi. Jos joskus löytyisi sen verran luppoaikaa, että ehtisi maaliin ammuskelemaan.
Olen kyllä sitä mieltä, että oli hyvä käydä tuollainen pieni päivän perehdytyskurssi jousiammuntaan. Vaikka itselläkin oli jokin haju asiasta ja Beibellä enemmänkin kokemusta, pidimme molemmat kovasti kurssin tarjonnasta. Ja Beibe kyllä oli yhä enemmän sitä mieltä, että hän ei ainakaan tuollaisella perinnejousella eläimiä lähtisi metsästämään. Kyllä se sen verran haastavammalta tuntui, kuin taljajousella ampuminen!
Käsi pari päivää kurssin jälkeen! |
Minä tosiaan sain sen verran monta kertaa jänteen käsiläskiini, että se mustui aikas hurjan näköisesti. Mutta koska oli kyseessä pinnallinen mustelma, se suli aikas nopeasti kun lätkin siihen mustelmasalvaa. Ehkäpä tästä viisastuneena ensi kerralla muistan miten jousta pidetään!
Onpa mustelma, ehkä isoina ja tummin näkemäni! Luulisi siinä jousiampumisessa paikat kipeytyvän!!?
VastaaPoistaJoo, ihan komea! Mutta tosiaan, ei läheskään niin kipeä, miltä näyttää.
PoistaYllättävän vähän muuten kroppa kipeytyi!
Jousiammunta on mielenkiintoinen harrastus, siinä kehittyy koko ajan. Itse omistan taljajousen ja miehen kanssa on tullut lajia aika ajoin harrastettua. Mies myös metsästää jousella, minulla kevyempi jousi. Pahan näköinen tuo mustelma, huh, onneksi ei käynyt huonommin. -Katja
VastaaPoistaTodellakin, ja kehittymisen huomasi jo noinkin pienessä ajassa!
PoistaNyt reilun viikon päästä kurssista, mustelmasta ei ole kuin pieni ruskehtava reuna jäljellä. Onneksi oli vain pinnallinen!