Talviloman touhuja: Lumitöitä ja rekiajelua!

Nyt on lunta! Ja paljon! Kyllähän sitä koko syksy kaivattiinkin, mutta nyt, ehkä, alkaisi jo riittämään. Täällä itä-Pirkanmaalla on satanut muutamana päivänä, yhteensä, parikyt senttiä, kevyttä pakkaslunta. Joten on ollut pakko tehdä asialle jotain, että pääsee ulkona liikkumaan. Koska viime talvena en kolaan koskenut, tämä on tuntunut lievältä shokilta. Vaikka lumisesta talvesta pidänkin.
 Meidän lumikolakin on rikki. Piti viime talvena ostaa uusi, mutta kun ei ollut tarvetta, jäi ostamatta. Ja uusi kola on kallis, yhtä mallia katselin, 78 euroa! Mutta onneksi hankin edellistalvena lumentyöntimen. Sellaisen ihanan pinkin! Muistaakseni ostinkin sen, vain ja ainoastaan, värin takia. Sillä olenkin näitä lumia tuuppinut!

Onkin ollut näppärä peli! Sillä heittelin lisää lunta alppiruusujeni päälle ja lumesin taloa ja kanalaa. Olen kerran suojannut alppiruusut havuilla ja sillä pelillä tapoin ne. Kurkin talven mittaan havujen raosta, miten ne jakselevat. Ja kuinka satuinkaan aina katsomaan ainoan elävän oksan kohdasta. Muualta alppiruusut olivat kuivuneet! Tästä oppineena, olenkin peitellyt alppiruusuni lumella, jos sitä on ollut. Ja keväällä olen alkanut kastelemaan niitä, kun aurinko alkaa paistelemaan.

Meillä on tosiaan tapana lumeta talo. Eli kolataan lunta sokkelin ympärille. Kaikki nykysuosituksethan moisen touhun tuomitsee. Mutta meidän pikku talo, on rakennettu mäen päälle ja sulamisvedet valuvat kyllä muualle, kuin talon alle. Keväällä ollaan kyllä loppuja lumia tuupittu jo poiskin talon seiniltä. Mutta lumeamisella on huikea vaikutus töllin lämpimänä pysymiseen, sanoivat suositukset mitä tahansa! Mitä mieltä Te olette asiasta?

Onneksi koko pihaa ei tarvitse kolalla puhtaaksi tuuppia. Sen verran vain, että seinustat ja oven edustat. Beibe hoitaa Massikalla loput!

Eilen päätettiin tyttären kanssa, että nyt jos koskaan, on aika valjastaa Lillis reen eteen. Tytär lainasi kaveriltaan leveän, pitkän, rintaremmin, koska länkiä ei Lillikselle ole hankittuna. Talvi tuli, taas, niin yllättäen!

Tyrät rytkyen, hinattiin reki heinäladosta tallin eteen. Ilmassa oli hieman jännitystäkin! Olihan tämä ensimmäinen kerta Lilliksellä reen edessä! Odotettavissahan voi olla vaikka mitä!

Lakritsa- kissa on aina niin mukana touhuissa. Ihan ärsyttävyyteen saakka! Ja eikä väistä millään!

Minä ajan!

Reki on vanhan tukkireen etureki. Siitä on otettu irti pyörivä osa, mihin tukit kiinitetään ja laitettu vanerinpala tilalle istuimeksi. Jalasten väliin on naulattu muutama lauta, jotta on jaloille paremmin tilaa.

Olen yrittänyt opettaa kaikkia meillä olleita kavioeläimiä seisomaan paikoillaan niin, ettei ne ole sidottuna kiinni. Reen eteen on näin helpompi valjastaa, kun voi touhuta keskellä pihaa. Kyllä Lillis vähän ihmetteli, kun sen talutin maassa olevien aisojen väliin. Mutta siinä ei kauaa mennyt, kun tytön kanssa laitettiin aisat kiinni valjaisiin. Ja eikun menoksi!

Näin hienosti seisotaan, vaikka ei olla kiinni missään!

Ja niin kauan ollaan paikoillaan, että kuski pääsee kyytiin!

Rauhallinen liikkeelle lähtö! Hienoa!

Voi vitsi, että meni hienosti! Lillis toimi aivan mahtavasti! Kärryjen kanssa sillä on vähän tapana pyöriä. Se on vähän kärsimätön seisoskelemaan paikoillaan. Mutta se huomasi pian, että painavan reen kanssa ei niin pyöritäkään!

Missä ne menee???

Yritin ottaa Hehkusta kuvia, muttei siitä tullut mitään. Sen kun tarvi silmä kovana tarkkailla rekivaljakon etenemistä!

Beibe oli aurannut meille hyvän lenkin. Päästiin pihasta, pellon kautta, navetan takaa, takaisin pihaan. Tuli vähä ylä- ja alamäkeäkin ja piha viettää sivulle päin, niin poni joutui vähän laittamaan hanttiinkin reelle. Oli ilo katsella, kuinka se teki töitä ihan tosissaan!

Navetan takana, Lillis vähän riehaantui ja muutaman kerran heitti perää. Onneksi jalat pysyivät aisojen välissä! Mutta riehuminen loppui lyhyeen, reki pysähtyikin saman tien, kun veto loppui. Ei tehnyt mieli ponin riehua enempää, kun olikin raskas reki vedettävä uudestaan liikkeelle ylämäkeen. Oppi taisi mennä perille. Reki ei käyttäydykään samoin kuin kärryt!

Kymmenisen kiekkaan ajettiin, pelkkää käyntiä. Pidetään homma mielenkiintoisena, eikä heti vedetä piippuun. Kyllä huomasi, että voimille otti. Reki on niin erilainen vedettävä ja hevonen joutuuu käyttämään koko kehoaan sen vetämiseen. Tasapaino on myös säilytettävä eri lailla, kuin kärryjen kanssa. Mutta kivaa oli! Kunpa nämä hyvät lumikelit pysyisivät edes hetken!

Saudi-Arabiassakin on satanut lunta. Harvinaisesta ilmiöstä riemastuneena, paikalliset ihmiset innostuivat tekemään lumesta eläimiä ja lumi-ukkoja. No, tästähän joku uskonoppinut veti palkokasvin nenäänsä ja kielsi moisen hauskanpidon. Islaminuskon vastaisena hommana. Länsimaiseksi hapatukseksi touhun tuomitsivat. Koska meidän tontilla ei uskota kuin itseemme ja haluamme elää hauskaa pitäen, laitanpa loppuun kuvan tyttären tekemästä lumihepasta!

Nauttikaa lumesta!

TSI: Koiran pipo

Mauri on todellinen vilukissa! Vaikka onkin koira, ha ha! Olenkin ottanut siitä monen monta kuvaa, kun se makoilee jonkun tulipesän edessä. Esim. täällä ja täällä. En harrasta juurikaan sen pukemista, mutta kun pakkanen laskee -10:nen alapuolelle, Mauri alkaa palelemaan. Olen hankkinut sille Hurtan toppapuvun. Mäyräkoiramalli löydettiin kerran jostakin koiranäyttelyistä ja sovittamalla löytyi sopiva koko. Sitä inholla pidetään  ja liikutaankin ihan hyvin lenkillä, mutta pihassa, vapaana, koira ei liiku mihinkään. Vikisee vain ihan hakatun näköisenä! Olen löytänyt myös Hööks:in alekorista, tyylikkään villapooloneuleen Maurille. Se "rakastaa" sitä aivan yhtä paljon, kuin toppistaankin!
Parisen vuotta sitten, oli kovia pakkasia, lähes -30 raatia. Oltiin koiran kanssa aamupissalla, kun se yhtäkkiä, ihan kuin hyytyi, kesken matkan ja alkoi ravistelemaan päätään. Tajusin, että sillä otti kylmä korviin. Netistä etsimällä, löysinkin kudotun pipon ohjeen. Mutta, kun nämä viime talvet ovat olleet leutoja, en ole pipoa kutonut.
Kunnes eilen se sitten tapahtui, koiralle pipo! Olen talvilomalla ja koska Beibe on töissä, minullahan ei ole "mitään" tekemistä! Ja päätin, että yritän tehdä jotain kivaa, joka päivä!
Mallia pipoon katselin Hölmöillen- blogista. Tein ensin ihan ohjeen mukaan, mutta pienihän siitä tuli. Uusiksi meni!
Joten muokkasin mallia isommaksi ja tein näin:
                                                             

KOIRAN PIPO

Loin 56 silmukkaa, no 4:sen puikoille. Lankana 7 veljestä. Jaoin silmukat neljälle puikolle, 14 s/puikko ja  kudoin joustinneuletta 2o, 2n, 6 kerrosta. Jatkoin sileää neuletta 6 kerrosta. Jätin ensimmäisen puikon silmukat odottaamaan ja kudoin tasoneuleena, kolmen puikon silmukoilla, (joka toinen kerros nurin, joka toinen oikein), 14 kerrosta. Sitten loin ylimääräiselle puikolle 14 silmukkaa ja jatkoin 4:n puikon silmukoilla, oikeaa neuletta 4 kerrosta. Aloin kavennukset, 1s joka toisella kerroksella, kunnes joka puikolla on 7s. Sen jälkeen kavennukset joka kerros. Minä tein kavennukset puikon lopussa.
Lopuksi poimin odottamassa olevien silmukoiden kaveriksi, 3:lle puikolle, jokaiselle 14 silmukkaan ja kudoin taas joustinta, 2o, 2n, 6 kerrosta. Päättelin langanpäät ja pipo oli valmis käyttöön!
Kantsii käydä tosiaan katsomassa tuolta Hölmöillen -blogista ohje, jos haluaa pipon haukulleen tehä. Siellä on tosi selkeät ja hyvät, kuvalliset ohjeet!
Ja tässä DressMauri esittelee talven uutta pipoaan:

"Et oo tosissas"- ilme!

Työmiehet vetoavat aina naisiin!

Huomatkaa tyylikäs neule!

"En muuten liiku mihinkään nää päällä!"

"Joko saa ottaa pois?"

Kun lumikökkö lentää, inhottavat vaatteet unohtuvat!

Moni varmasti muistaa E.T:n. Tuon ystävällisen avaruusolion, joka halusi kotiin. Se asuu meillä! Jaa, ette usko vai? Katsokaas näitä kuvia:

"E.T want home"!

Eikun, sehän onkin Lakritsa- kissa, pipo päässä!

"Ja kohta muuten tulee kynnestä!"

Ai että, kyllä olikin taas makeat naurut, eläinten kustannuksella!

Voiko lihava ihminen olla onnellinen?!?

Mässyä!

Taas on se aika vuodesta, kun lihavat ihmiset tarjoavat viihdettä koko kansalle. Monella tv-kanavalla alkaa, tai on jo alkanut uusia tuotantokausia, joissa läski lötisee. Kotimaiset ja ulkomaiset ohjelmat tarjoavat liudan eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia pullukoita. Ja paljastavat häpeilemättä heidän surkean, laardin täytteisen elämänsä. Toiset ovat lihoneet ihan hirvittävästi muutamassa vuodessa. Jotkut näistä ihmiskohtaloista, ovat olleet koko ikänsä ylipainoisia. Kaikkia ohjelmia yhdistää kuitenkin ajatus siitä, että lihavat ihmiset ovat onnettomia ja heidän ainoa unelmansa on olla laiha. Heidät onneen johdattaa joku, joka on hyvännäköinen ja niin tiukassa kunnossa, että vonkuu. Pelastaen heidät tukehtumasta läskeihinsä ja parantaa lihavan henkilön sokerinhuuruisen mielen! Hey, you can do it! Vai, mitä?

Jaksaa, jaksaa!

Nämä "fätsöt" kuvataan joka ohjelman alussa, ilottomina, omissa lihoissaan tuskailevina ihmisraunioina. Heitä kuvataan sohvalla makaamassa, julmettujen herkkukasojen piirittäminä. Heidän kaapeistaanhan ei edes löydy mitään muuta kuin herkkuja. Usein näillä reppanoilla on vielä puoliso, joka kantaa kaupasta lisää herkkuja. Jottei vain pullukka hermostu. No, kyllähän sen nyt kai ymmärtääkin. Eihän nyt lihavana kehtaa kämpästä ulos mennä! Silti nämä siipat morkkaavat kumppaneitaan näiden läskeistä.

Parhaita protskupatukoita ikinä! Fitnesstukusta saa!

Huojentuneina UPEASTA mahdollisuudestaan pelastua, läskikasat alkavat treenaamaan intoa puhkuen. Kunnes...
Ei se olekaan niin helppoa! Ruokatottumukset pitää muuttaa ja liikkuminen huonokuntoiselle on täyttä tuskaa. Pullukat juoksevat kasvot vääristyneinä ja itkevät! Ja elämäntapavalmentajat huutavat vierellä. Syyllistäen ja muistuttavat jokaisesta, turpeiden huulien välistä tungetusta herkkupalasta. Sumeilematta he laukovat faktaa palleron ulkonäöstä ja vertaavat heitä, jos mihinkin eläinkunnan edustajaan. Läski ihminen tuntee itsensä vielä inhottavammaksi. Ja varmasti haluaisi kuolla pois kitumasta ja toisten horisonttia pilaamasta!

Huom! Nauti harjoittelusta!

Kamerat zoomaavat häpeilemättä tiukkoihin trikoisiin sullottujen lihavuorien läskimakkaroihin. Treinerit istuvat "suojattiensa" päällä tai roikkuvat heidän selässään, tehostaessaan jo ennestäänkin rankkojen harjoitusten kovuutta. Välillä makkaroita puristellaankin, kun läskille näytetään, mihin kohtaan harjoitus puree. Tai missä pullukan ongelmakohdat ovat.
Lihavat ihmisethän ovat tunnetusti heikkoja. Joten lihavaa epäillään ja vahditaan kokoajan. Saatetaanpa jopa lompakko viedä, ettei vaan herkkuja pääse ostamaan. Ja jokaista liikettä tarkkaillaan... Siis, tuleeko niitä tarpeeksi!
"Possuilla" on kokoajan nälkä, olo on heikkko ja aika ei meinaa millään riittää kokopäiväiseen treenaamiseen! Mutta koska vaatekaapissa ei ole mitään, mikä mahtuisi pöhöttyneen kropan verhoksi tai näyttäisi päällä hyvältä, kaikki raataminen on vaivan arvoista!

Erään sunnuntain paistiateria

Alkaahan niitä tuloksiakin jossain vaiheessa tulemaan ja läski saa tunnustusta ja hyväksyntää. Kyllä kehutaan, kuinka vaatteet istuu ja näytetään hyvältä. Ja ollaan niin iloisia, pirteitä ja ennenkaikkea... ITSEVARMOJA! MAHTAVAA!!!!!
"Sairaudestaan" parantunut entinen läski, itkee ja häpeää, kun hänelle näytetään kuvia hänen entisestä elämästään. Elämästä, johon hän ei koskaan aio palata!
Hän ei tunne vanhaa minäänsä ja hänen kaikki ongelmansa on kadonneet kuin "läskit hien mukana". Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Tv-kavavien katsojaluvut kertovat, kuinka lihavien ihmisten elämää halutaan kauhistella. On ihanan suosittua hirvitellä, miten joku voi päästää itsensä tuohon kuntoon. Ei voi käsittää moista itsetuhoisuutta!
Ohjelmissa luodaan streotypia lihavasta ihmisestä. Hän on tyhmä, ruma, heikko, huonon itsetunnon omaava, yksinäinen, onneton, inhottu ja hänen on mahdotonta menestyä tai onnistua yhtään missään. Kaikki ongelmat mitä hänellä on elämässään, johtuvat liikakiloista. Siis, lähes elinkelvoton otus!

Läskiohjelmien katselueväs: jätskiä ja marjoja

Palatakseni kysymykseen: "Voiko lihava ihminen olla onnellinen?" Paljastan teille suuren salaisuuden: Kyllä voi! Ja, ettäkö mistäkös minä sen tiedän? Koska olen lihava. Ollut jo yli 40-vuotta. Olen ottanut elämäntehtäväkseni rikkoa tätä yleistystä läskeistä ja heidän elämästään.

Eiks täällänen kuva kuulu aina jakaa kun on salilla?

Läski elää ihan tavallista elämää. Jos sellaista määritelmää voi käyttää. Hän käy töissä ja hänellä on erilaisia harrastuksia. Kuten kuntosalilla käynti, lenkkeily, uinti ym. kevyt kuntoilu. Joskus läski myös käy...nyt eläinsuojelijat huomio! .... ratsastamassa. Puutarhan hoito ja käsityöt, ovat lähellä läskin sydäntä. Pulleaan vartaloon mahtuu myös paljon rakkautta eläimiä kohtaan. Ja elukoitahan tällä läskillä riittää!
Hän elää onnellisessa ja hyväksyvässä parisuhteessa ja hänellä on paljon ystäviä. Hän rakastaa ruokaa ja juomaa. Ja niitä kyllä kieltämättä, kuluukin paljon. Tämä yksilö pitää kasviksista erityisen paljon!

Salaattilounas

 Herkkuja tämän läskin kotoa yleensä ei löydy. Jos niitä ostetaan, ne kyllä sitten syödäänkin samantien. Läski juo myös kahvinsa ilman sokeria ja yleensä ilman nisua. Sitä leivotaan sitten, kun tulee tärkeitä ihmisiä kylään!
Vaateostoksillakin läski tykkää käydä. Hän tietää, mistä kaupoista hän löytää mieleisiään ja sopivia kledjuja. Ja hänen vaatekaapistaan ei löydy yhtään vaatetta, mikä ei mahtuisi hänen päälleen!

Parit farkut alesta

Ja kun pullero lähtee kavereiden kanssa "radalle", tukkaa värjätään ja laittaudutaan nätiksi. Ei muita miellyttääkseen, vaan ihan omaksi iloksi. Ja omasta mielestään tämä fätsö näyttää hyvältä!

Punatukka pullukka!

 
Eli, lihavat ihmiset ovat ihan samanlaisia elämässään, kuin muutkin. Ja kaikki te, pallerot, jotka kuvittelette ongelmienne johtuvan liikakiloistanne; EI PIDÄ PAIKKAANSA! Läski on viatonta, ei sen piikkiin voi asioita laittaa!

Erään urheiluliikkeen ikkunassa nöpöttää!

Tässä on nyt tullut viime päivinä eteen Kaisa Mäkäräisen kauhistelema, urheilijalle tarjotun makkara-annoksen kuva. Eräässä toisessa jutussa Arto Bryggare kirjoitti avoimen kirjeen Faceen, juoksija Noora Toivolle. Siinä hän arvosteli naisaitureiden rasvaprosentteja ym. Että näin! Hyvä hyvä! Ei ihme että ollaan ulkonäkönsä ja syömistensä kanssa ihan sekaisin!

Fuck the fitness, feel the fatness!!!

Tällä viikolla kuntosalilla tuli tämmöinen vastaan:

Dancing clouds and more, toivottavasti viihdyt blogini parissa! Mukavaa, että löysit tänne!

,

TSI: Kudottu kauluri

Anoppini ja äitini olivat kovia naisia kutomaan. He pitivät meidän perheen villasukissa, tumpuissa ja kaulahuiveissa. Olen jonkin verran virkannut ja kutonut lapsena ja nuorena, mutta jossain vaiheessa käsityöt jäivät. Ei tarvinnut, kun muut tekivät! Yksi syy on ollut myös se, että tehdastyön runtelemat käteni, eivät meinaa kestää kutomista ja virkkaamista pitkiä aikoja.
Muutamia vuosia sitten, äitini jälkeensä jättämä villasukkavarasto alkoi ehtymään ja anoppini näkökin huononi niin, ettei hän pystynyt enään kutomaan. Oli pakko opetella uudestaan sukantekotaito. Sukkia ja pipoja olenkin jonkin verran kutonut. Ja koska virkkaaminen on nyt NIIN hottia, olen joitakin pannulappuja ja isöäidin neliöitä ym. tuhertanut. Ja sen pupuhelistimen...
Sain anopiltani, vajaat 20 vuotta sitten, hänen kutomansa kaulurin. Olen pitänyt sitä kylmään aikaan, lähes päivittäin. Se on ollut minulla ns. tallikaulurina. Kauluri on kätevämpi hommia tehdessä ja liikkuessa kuin kaulahuivi. Se pysyy paikallaan, eikä sitä tarvitse korjailla kesken hommien. Ratsastaessa se oli ehdoton!

Rakas, vanha kumppani!

Pyhien aikaan kävi niin, että kauluri tuli matkansa päähän. Pesin sen varmaankin, tuhannen kerran ja se venähti niin, ettei se enään palutunut malliinsa. Neulos oli niin kulunut jo keskeltä, että se oli melkein puhki. Koska rakas anoppini on jo edesmennyt, minun oli pakko tehdä itse uusi kauluri. Hänen, hyväksi testatulla mallilla!

Käytössä lähes puhki kulunut!

Otin kuitenkin hieman vapautta muuttaa silmukkamäärää ja siistin lopputulosta virkkaamalla reunat.

Uudesta tuli lyhyempi kuin mallistaan!

Tein näin:
Loin pitkille, koon 4, puikoille, 70 silmukkaa. Anopin kaulurissa oli 90 silmukkaaa. Lankana, minulla oli harmaata 7 veljestä. Sitten kudoin 2 oikein, 2 nurin, joustin neuletta, 35 kerrosta. Hieman enemmän kuin alkuperäismallissa. Päättelin toisesta reunasta 18 silmukkaa. Kudoin 44 silmukkaa niin, että 4 oikein, 4 nurin ja päättelin loput 18 silmukkaa. Jatkoin työtä kutomalla tuollaista korinpohjaa, aina 4 kerrosta, 4 oikein, 4 nurin. 4 kerroksen jälkeen kudoin niin, että nurjat oikein ja oikeat nurin, taas 4 kerrosta. Näin jatkoin, kunnes olin tyytyväinen liepeen pituuteen. Eli 48 kerrosta. Vanhassa kaulurissa, anoppi oli kutonut korinpohjaa 6 oikein, 6 nurin. Aina 6 kerroksen välein vaihtaen.
Käänsin kaulan ympärille tulevan osan kaksinkerroin ja virkkasin tavallisilla perussilmukoilla sen yhteen reunoista. Samoilla perussilmukoilla virkaten, kiersin koko työn. Kaulurin reunoista tuli, mielestäni siistimmät näin.
Alkuperäisessä kaulurissa oli 3 nappia, jotka käytin uuteen kauluriin. Niille virkkasin napinlävet toiseen reunaan. 2 perussilmukkaa, 6 ketjusilmukkaa, näin kolme kertaa.

Napit kiertoon!

Napit ompelin, samalla villalangalla, niin hyvin kiinni kuin taisin!
Kaulurista tuli mielestäni onnistunut! Tarpeeksi napakka, koska tein siitä pienemmän, kuin alkuperäisestä. Minun pääni ja kaulani on sellaista lapsikokoa, vaikka muuten olenkin kahden aikuisen kokoinen. Minun on tosi vaikea löytää pipoja ja kaulureita, muualta kuin lasten osastoilta.
Jos joku haluaa tehdä aikuisemman kokoisen, suosittelen anopin 90 silmukkaa!

Kauluri takaa...

... ja edestä!

Jos olisin ollut oikein reipas, olisin vielä höyryttänyt ja kuositellut silittämällä valmiin kaulurin. Mutten ollut ja oli kiire saada kauluri heti käyttöön. Vanhalla kaulurilla sytytin keittiön hellan pesän!

Sopii kuin valettu!

Saas nähä, onnistuinko tekemään yhtä kestävän kaulurin kuin anoppi! 20 vuoden tulikoe alkakoon!

Jaaha! Se olis sitten vuosi 2015

Otettiin Uusi Vuosi vastaan riehakkaasti. Juhlittiin ystävien luona syöden siipiä lisukkeineen, juotiin vähän kaikenlaisia juomia ja seurusteltiin. Polteltiin heidän takapihallaan risuja ja roskia, tuijotettiin tuleen ja nautittiin leudosta ulko-ilmasta. Oli mukavaa!

Uuden Vuoden kokko!

 Ennen vuorokauden vaihtumista, könyttiin tienvarteen, erään pellon laitaan. Sinne oli kokoontunut muitakin tienvarrella asuvia. Suoritettiin rakettien ammunta porukalla, olikin upea ilotulitus.
Rakettien ammunta on paljon keskustelua herättävä toiminto. Monet ei sitä ymmärrä lainkaan, mutta minä en kuulu heihin. Meillä on aina raketteja. Tytär oli pienempänä varsinainen pommi-assistentti! Isänsä kanssa he poksuttelivat aina koko aatto-illan. Nykyään emme osta kuin muutaman padan, mutta kuitenkin.
Elukoiden kanssa oli joskus haastavaa. Sydän kylmänä ajelin aina töistä kotiin, katsellen kun taivaalla välkkyi. Tietäen, että hevoset olivat ulkona. Vauhkoja kaakkeja roudattiin juoksujalkaa sisälle ja tallin ikkunat peiteltiin, ettei välke näy ja radio soi tallissa.
Meidän spanieli istui lattialla huohottaen ja kyttäsi ulko-ovea. Välillä se juoksi yläkertaan, mihin se ei muuten koskaan mennyt ja paskoi joka paikan, jos et hätiin kerennyt.  Se myös paniikissaan saattoi yhtäkkiä hypätä sänkyyn tai sohvalle ja pissata.
Olen NIIN tyytyväinen meidän nykyisistä elukoista! Mauri ei paljoa paukkeesta noteeraa ja Lilliskin oli ihan rauhassa. Hehku onkin oma lukunsa, ihmettelisin suuresti, jos sen elämä moisesta järkkyisi. Kun se saa pötsi täynnä maata "kämpillään" märehtimässä, ei mikään juuri heilauta se elämää! Paukuttelu on ihan jees, mutta todellakin vain kello 18 jälkeen!
Tienvarressa oli mukavaa ja puhuttiinkin, jos jotain muutakin yhteistä toimintoa kehiteltäisiin jatkossa. Joskun muinoin, meillä oli tienvarren siistimistalkoita. Mutta ne ovat kuivahtaneet ja korkeintaan tiekokouksissa tavataan joitakin naapureitamme. Mutta, katsotaan nyt...
Pommituksen jälkeen, siirryimme toisille ystävillemme ja siellä sitten parannettiin maailmaa aamuun asti. Harvoin tulee käytyä aamutallilla kotiin tullessaan...

Uusi vuosi toi tullessaan kaljama kelit. Paikat, jotka eivät olleet ehtineet sulamaan, olivat kirkkaassa jäässä. Lilliksellähän on 4 hokkia joka kengässä, sen kulussa jäisellä pihamaalla ei ollut mitään propleemaa. Mutta Hehku raukka, sen sorkka ei oikein pitänyt! Mutta hyvin se ,varovaisesti lipsutteli tarhaansa.

Näyttää kovalta!

Minä olen hankkinut meille sellaiset kenkien päälle laitettavat liukuesteet. Ovat meinaan hyvät! Saa ihan reilusti kävellä jäällä ja nastat purevat jäähän. Ei tarvitse liukastella! Suosittelen lämpimästi kaikille hankittavaksi. Eikä maksa paljoa, nämä maksoivat muutama vuosi sitten n. 6e.

Halpa tapaturmavakuutus!

Koska ulkona on satanut vettä ja on liukasta, olen istunut koneella ja lukenut blogeista muiden ajatuksia vuoden vaihtumisesta. Täytyy kyllä myöntää, että rankka juhlintakin on jättänyt minuun jälkensä, en kauheasti muuhun olisi kyennytkään!

Beibe keitti nakkeja sipulivedessä!

Ajattelin, ennen kuin olin yhtäkään blogia lukenut, että olisin kirjoittanut itse ajatuksiani kuluneesta vuodesta. Mutta kun olin lukenut muutamia postauksia, huomasin että monella oli ollut paljolti samanlainen vuosi kuin minulla! Remonttia, läheisten tai omaa sairastelua, syntymää, valmistujaisia, synttäreitä, käsitöitä, viljelyä, sadonkorjuuta, säilöntää, tapahtumissa käyntiä, uusia ja vanhoja eläimiä, kirppistelyä, myyjäisiä, töitä, lomaa, opiskelua, ystävien tapaamista, oman elämänsä miettimistä....
En sitten viitsi mitenkään tarkasti vuottani ynnätä. Mutta vuorotteluvapaamme oli aivan mahtava kokemus. Se voimin jaksan pitkään!
 Keväällä Beiben ja isän sairastelu oli rankka jakso. Mutta tyttären valmistuminen, erinomaisin arvosanoin, ravintolakokiksi, toi iloa ja uskoa elämän jatkuvuuteen!
Tietysti nostan vielä esille tämän blogini! Aloin kirjoittamaan sitä viime kesäkuussa. Olin harkinnut asiaa vuoden päivät ja kynnys jakaa omia ajatuksia oli korkea! Mutta olen todella tyytyväinen, olen saanut blogistani mukavan harrastuksen! Kirjoittaminen ja postauksien suunnittelu on ollut kivaa! Olen blogin myötä alkanut ottamaan taas valokuvia. Ja muutenkin blogin kirjoittaminen on tuonut elämääni sisältöä lisää! (Vaikka ei se ennestäänkään mitään tylsää ole ollut!) Mukavien lukioiden kautta, olen löytänyt mielenkiintoisia ihmisiä ja  lisää luettavia blogeja!

Haluankin toivottaa Teille kaikille Onnellista ja Rakkauden täyteistä vuotta 2015! Voikaa hyvin ja olkaa armollisia itsellenne ja toisillenne!

Laitan loppuun vielä kuvan ystäviemme, vähän erilaisesta "kynttilälyhdystä"!

1000 litran vesisäiliö valaistuna!