Munajuustoa omien kanojen munista ja tipujen haudontaa muiden munista!

Munaa pukkaa! Sehän on pelkästään positiivinen asia. Etenkin, kun koko talvi oli tosi hiljaista munarintamalla. Siis, kanat eivät munineet! Jos te pikku-pervot jotain muuta ajattelitte! =D
Kahden immeisen taloudessa 3-6 munaa päivässä on kuitenkin ihan liikaa. Niitä saisi syödä ihan urakalla joka päivä.
Ja kyllähän niitä on kieltämättä syötykin! Mutta munakas, paistettu ja keitetty muna ja munakokkeli alkavat olla niin nähtyjä. Tarvitsin "jotain" mihin saa ainakin yhden päivän munat tärvättyä! Siihen tarpeeseen muistin munajuuston. Tadaa!

Minulla on puinen juustomuotti. Ihan olen Prismasta sen joskus ostanut. Mutta... pari viikkoa sitten posti toi minulle toisenkin juustomuotin. Ja eikä siinä vielä kaikki! Mukana oli pashamuotti. Kyllä! Vihdoinkin minä omistan sellaisen!

Vuosi sitten, pääsiäisen aikaan, kirjoittelin mummustani, joka aina teki pashaa. Silloin harmittelin hänen hukkaan joutunutta, ikuisuuksien vanhaa muottiaan. Tämän jutun pääset lukemaan tästä. Jutusta löytyy resepti pashaan ja kulitsaan. Jos sellaisia kiinnostaa pääsiäiseksi vääntää!
Joku lukijoistani vinkkasi silloin, että pashamuotteja kyllä jostain saisi ostaakkin. Ja sittenpä veljeni lähetti minulle viestin, että Valamon luostarin nettikaupasta sellaisen voisi tilata. Niinpä minä sitten sellaisen vihdoin tilasin ja nyt olen onnellinen pashamuotin omistaja. Kyllä pääsiäisen juhlinta saa ihan uudet ulottuvuudet oikean muotoisella pashalla!

Kuinka ollakkaan, Maaseudun Tulevaisuuden viikonloppuliitteessä oli kotijuustoreseptejä huru mykke. Myöskin sen munajuuston. Pashamuotin mukana tuli niin ikään, pashan ja munajuuston ohjeet. Valmistustavat ohjeissa olivat samanlaiset, mutta Maaseudun ohje oli raaka-ainemääriltään isompi. Tein sillä, koska munaa piti saada kulumaan. Onneksi minulla oli kaksi muottia, koska juustomassaa tuli niin paljon, ettei se yhteen mahtunut. Mutta, munajuuston voisi tehdä ihan perussiivilään. Sellaseen metalliseen. Hyvä tulee siihenkin, kokeiltu on!

Laitan kuitenkin molemmat ohjeet. Voitte itse valita teettekö isomman vai pienemmän juuston. Valmistus menee molemmilla ihan samanlailla!

Ja muista hyvä keittiöhygienia juustonvalmistuksessa!

Kuvan herneet taka-alalla eivät liity tapaukseen! =D

MUNAJUUSTO

• 3 l täysmaitoa
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 3-5 kananmunaa
• 1 l piimää

tai:

• 2 l maitoa
• 8 dl piimää
• 3 kananmunaa
• 1/2 tl suolaa

Anna avaamattoman piimätölkin olla huoneenlämmössä yön yli, jotta sen happamuus lisääntyy.
Jos käytät puista muottia, sitä täytyy liottaa vedessä noin tunti ennen käyttöä.

Kuumenna maito sekoitellen lähes kiehumispistettä (90 asteeseen) paksupohjaisessa kattilassa. Lisää suola ja sokeri.

Vatkaa munat piimän joukkoon. Kaada piimä-munaseos hitaasti hämmentäen kuuman maidon joukkoon.
Kuumenna seos uudelleen 80-90 asteeseen. Sekoita koko ajan hiljalleen.

Nosta kattila pois levyltä. Peitä kannella. Anna heran erottua noin 30 minuuttia.
Nosta massa reikäkauhalla, kostealla sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään. Ota hera talteen.

Laita juuston päälle kevyt paino. Anna jäähtyä ja tekeytyä muutama tunti. Kumoa tarjoiluvadille. 

Minulle kun tuli kaksi juustoa, paistoin toisen. Eli: Laita munajuusto uunivuokaan tai leivinpaperille uunipellille. Voitele pinta kananmunan keltuaisella. Paista juustoa 250 asteessa noin 10 minuuttia, kauniin kullanruskeaksi. Älä polta, niinkuin minä tein!
Tarjoa lämmin juusto hillon ja kermavaahdon kanssa. Namia!

Munajuustoa voi halutessaan maustaa tuoreella yrttisilpulla (1/2-1 dl) tai hienonnetulla valkosipulinkynnellä. Lisää mausteet juustomassaan lävikössä. Sekoita varoen. Hurjasti vatkaten juustosta tulee kumimaista. Kokemusta tästäkin!


No, kohta varmaan munantuotanto hiipuu. Valon määrän lisääntyessä, kanasia alkaa vaivaamaan hautomiskuume. Silloinhan ne jämähtää pesiin ja hautoo ja hautoo! Vaikka niiden alta ottais munat joka päivä pois. Kun se "kuume" iskee, ihan sama oikeastaan, onko pesissä munia ollenkaan. Ne hautoo vaikka tyhjää pesää! On ne pönttöjä!
Talvi-kana alkoi hautomaan viikko takaperin. Useinhan kanat alkaa käymään pesissä useammin, mutta jos niitä häiritään, ne poistuvat munien päältä. Mutta ei Talvi. Se kun alkaa hautomaan, sitä ei järkäytä mikään! Se makaa ihan lättynä pesässä, kirkuu ja nokkii lähestyvää kättä/kanakaveria.
Minä näin tilaisuuteni tulleen ja pistin Munanettiin ostoilmoituksen. Nyt tarvitsi saada orpingtonin siitosmunia ja nopeasti!

Heti seuraavana päivänä sainkin viestiä Urjalasta. Sieltä saisin siitosmunia sekavärisestä orpington parvesta, jos malttaisin odottaa viikonlopun yli.
Maanantaina ajelin isää Tampereelle katsomaan ja sillä reissulla hain munat. Ystävällinen munanmyyjä tuli minua Hervantaan vastaan. Ja niin kauppakeskuksen parkkiksella kenno ja rahat vaihtoivat omistajiaan! Tytär nauroi, kun luin hänelle kaupantekotekstiviestejä. Kuulosti hänen mielestään ihan joltain diilaamiselta! Mutta hei, tällästä tää elukkaharrastaminen on! Kyllä sitä on kaikenlaista "elävää" markettien parkkipaikoilla ostettu ja myyty!

Hyvin oli munat pakattu!

Nyt on 12 munaa Talven haudottavana. Se on kova homma noin pienelle kanalle, että saa ne kaikki lämpimänä pidettyä. 21 vuorokautta, noin 38 asteessa.

  Onneksi haudontapesä on kaksi osainen. Suljettiin toinen puoli koirakalterilla, ettei muut kanat pääse Talvia häiritsemään. Ja ennen kaikkea; pääse tallomaan kallisarvoisia munia rikki.

Kyllä siellä oli hieman draamaa, kun muut ei Talvin pesään päässeet. Aamulla kun menin kanalaan, siellä ei näkynyt yhtään kanaa, eikä kukkoakaan. Hetken olin, että "What!"  Kunnes tajusin, että ne kaikki olivat tunkeneet sinne vapaaseen pesää. Että kukkokin! Voitte uskoa, että siellä oli ahdasta! Harmin paikka, ettei minulla ollut kännyä mukana! No, nyt ne ovat tyytyneet kohtaloonsa, etteivät pääse Talvin pesään munimaan ja munivat kiltisti sinne toiselle puolelle.

Talvi-kanan hautomayksiö!

 Toivottavasti siitosmunat lähtevät itämään. Noin viikon haudonnan jälkeen katson ne läpivalaisulampulla. Silloin pitäisi kyllä näkyä ovatko lähteneet kehittymään. Elämme jännittäviä aikoja!

Paleleva, pieni pötkylä!

"Aurinkoo!"

"Voiko mäyräkoiran luontoon päästää, kun lokakuussa öisin pakastaa?", laulaa Arttu Wiskari biisissään "Sirpa".

Jos on tarpeeks lämmin, voi vaikka uida! Mut harvemmin!

Kuulin taannoin artistin haastattelun radiossa. Siinä hän kertoi, kuinka hänen ystävänsä oli ollut takapihalla polttelemassa savuketta ja päästänyt perheen mäyräkoiran tarpeilleen samalla. Ystävä oli katsellut koiran touhuja ja mietiskellyt poltellessaan röökiään sitä, että pärjäisiköhän mäyräkoira luonnossa? Tästä ystävänsä pohdiskelusta, Arttu Wiskari oli saanut kipaleensa kertsiin mukavan lauseen.

Kanakavereiden kans karviaisia syömässä!

Meidän Mauri on lyhytkarvainen, normaalikokoinen mäyräkoira. Ikää sillä tulee, ihan kohta, 7 vuotta. Väritykseltään se on musta, punaisin merkein.

Harvinainen kuva; Mauri varjossa ja läähättää! Kuvan ottanut Nea.

Mauri on metsästyskoira; ajaa jänistä ja sitä käytetään luolametsästyksessä. Lähinnä supikoirien vähentämiseen, mutta myös mäyräjahdissa. Luonteeltaan se on kova, itsepäinen ja periksiantamaton.
Mutta kaiken tämän "kovan" kuoren alta löytyy armottomasti paleleva lälly. Mauri "kärsii" syksyllä ja talvella! Ja tällä ilmastolla lähes koko ajan!

Hetken voi kaluta luuta auringossa...

... jos sit pääsee vaikka lattialämmitykselle makaan...

... tai valokeilaan sisälle!

 Eihän me koiraa hankkiessamme voineet tajuta, että on lähes eläinrääkkäystä hankkia puulämmitteiseen, vetoisaan, vanhaan taloon, lyhytkarvainen mäyris. Maalle asumaan ja viettämään ulkoilmaelämää kanssamme. Kuvittelimme antavamme hyvän elämän koiralle. Mutta se taitaa olla hieman toista mieltä. Jos se olisi saanut valita, se olisi varmasti halunnut perheeseen, joka asuu kerrostalossa, missä on keskuslämmitys.

Pakko tunkea lähelle hellaa!

"Heitä lisää puita pesään, heti!"

No, koira yrittää selviytyä kanssamme, alkeellisissa ja arktisissa oloissa. Ja olenhan minäkin yrittänyt sitä auttaa pysymään lämpimänä. Olen esim. kutonut sille pipon. Olen hankkinut sille toppaloimen ja villapaidan. Mutta se vihaa kaikkea vaatetusta. Mauri on tullut meille keväällä, joten vaatettaminen silloin pentuna jäi totuttamatta.

On sille hankittu myös Back on track -loimi ja -pikkuviltti. Niitä käytetään lähinnä mettäreissujen jälkeen. Kun on ensin joutunut pesulle, yök!

Seinustalle on sulanut auringonottopaikka!

Kun me siirrettiin television katselu yläkertaan, entiseen tyttären huoneeseen, koira muutti myös sinne. Se nukkuu melkein joka yö siellä, koska ylhäällä on lämpimämpää kuin alakerrassa. Iltaisin, kun me lähetään alas nukkumaan ja sammutetaan valot, koira muljauttaa silmänvalkuaisiaan, vetäytyy entistä kippurampaan ja jää nukkumaan pinkille karvalankamatolle. Koirako muka laumaeläin?

Kattokaa, miten toi etujalka on! ='D Luulis puutuneen!

Koska koiran peti on alakerrassa, ajattelin virkata sille pienen torkkuhuovan. Että sillä olisi ylhäällä oma paikka, eikä tarvitsisi yrittää pölliä minun peittojani.

"Lämpöä!"

 Kerrottakoot nyt sellainenkin asia vielä tästä meidän koiran rääkkäämisestämme; meillä koiran paikka on lattialla, ei sohvilla, eikä sängyssä!

"Kissanrontti saa maata sohvalla. Mur!"

Alkuvuodesta sellaisen pikku peiton sitten "taistelin" vajavaisilla taidoillani. Ja koira onkin siitä tykännyt! Se kasaa ja muokkaa peittoa kuonollaan ja tassullaan kaivaen, pyörii sen päällä ja kellahtaa sen päälle tyytyväisenä murahtaen.

"Ihan oma peitto!"

Välillä peitto on ollut alakerrassakin koiran petissä ja pötkylä on nukkunut peiton alla. Kyllä me ollaan naurettu sille ja sen peitolle!

"Kroo-pyyh!"

 Kesää kohden ollaan koiran onneksi menossa. Kyllä se onkin imenyt lämmittäviä auringon säteitä itseensä!

Ja "inhottava" jäniksen metsästyskin on ohi tältä talvelta. Vielä on vähän "vaarana", että joutuu luolalle ja sen myötä pesullekkin. Mutta kohta sekin "kurjuus" loppuu!

"Välillä täytyy vaivautua ulos hommiinkin!"

Ihmeellistä kyllä, Mauri on aina valmis lähtemään metsälle. Vaikka märkää ja kylmää vihaakin! Mutta kun paikantimen sen kaulaan asentaa, jokin vietti siinä herää ja se on valmis uhoamaan kylmiä luonnonvoimia vastaan. Kunhan vaan pääsee sitten takaisin takkatulen ääreen!

"Kaksinkertainen nautinto; lämmin takka ja aurinko. Aah!"

Blogini on saanut monta uutta seuraajaa;Katariina, Satu/Talossano23, Vesa-Pekka Rantalainen ja Saila Jaatinen, tervetuloa. Mukavaa kevään ja lämmön odotusta teille ja kaikille muillekkin lukijoille!

Kohti kesää mennään ja lujaa! Kuvan on ottanut Nea.

Kiinostava TV-sarja alkaa tänään!

Tänään, 10.3., klo 19.00, alkaa Yle Femmalla uusi ruokaan ja raaka-aineisiin keskittyvä ohjelmasarja, Luonnosta lautaselle. Sarjassa kierrellään Suomalaisten tuottajien luona ja valmistetaan heidän raaka-aineistaan ruokaa. Joka jaksossa on vierailijakin.

Kuva Maaseudun Tulevaisuudesta

Allekirjoittaneella on trailerin perusteella suuret odotukset tämän ohjelmasarjan suhteen. Onhan näitä vastaavia nähty mainoskanavilla aikaisemmin. Mutta minä ainakin olen kaivannut tälläistä, sponsoroimatonta ohjelmaa. Traileri ainakin vetosi meikäläiseen! Käykääpä tutustumassa siihen tästä! Ja ohjelmahan tulee Yle Areenaan, jos sitä ei tänään ehdi katsomaan!