Sekavaa kerrontaan ympäriinsä haahuilusta ja viikonlopun tuohuista!

"Älä mene jäälle, kun kuulet kurjen äänen!" Näin on vanha kansa viisauksissaan sanonut. Meidän tontin yli lensi yksinäinen kurki jo viime viikolla, mutta se oli ihan hiljaa. Sen vuoksi uskaltauduinkin Beiben kanssa lauantaiaamuna vielä pilkille.
Yöllä oli ollut pakkasta ja aamullakin vielä -5 astetta. Päiväksi oli luvattu lähemmäs 10 astetta plussaa ja auringonpaistetta. Joten jäällä olisi varmasti upeat kelit. Kuhmajärvelle oli tarkoitus mennä. Sieltä saatiin edellisviikolla pikkuahventa. Josko tulisi aamutuimaan vähän isompaakin!
Liukastakin oli! Jessus sentään kun otti etureiden päälle, kun joutu silleen luistelemalla etenemään.
Jäätä oli vielä paksulti. Mutta syvänteiden kohdilla, se alkoi olemaan sellaista rakeista ja sohjon sekaista. Kyllä nyt taisi olla viimeinen pilkkireissu tälle talvelle!
Ahvenia tuli, joo. Mutta pientä oli! Vaihdettiin ahkeraan reikää ja paikkaa ja joka reijästä tuli se muutama kala ja sit syönti loppui. Kokeiltiin matalikoilta ja syvänteistä. Pystypilkillä, tasapainolla, mormuskalla. Madolla ja kalasilmällä. Mutta ei kalan koko/määrä siitä lisääntynyt. Missä ne kalat oikein lymyää, kun ei niitä mistään saa?

Beibe tiiraa!

Neljän tunnin järven kietämisen ja reijällä nypyttämisen jälkeen alkoi jo jalat olemaan ihan hapoilla. Kahviakin teki jo mieli! Sen verran kuitenkin abboree saatiin, että keitin illalla pienen kalakeiton. Tuli kuulemma juuri sellaista, kuin Beibe oli sen halunnutkin olevan! Ihan parasta palutetta, mitä voi laittamastaan ruuasta saada! <3 No, helppoahan se on ruokaa tehdä, valmiiksi peratuista kaloista!

Iltapäivällä kolme kurkea lensi tontin yli, huutaen. Totesin Beibelle, "Olipa hyvä, että kerettiin käymään siellä pilkillä, ennen kuin kuultiin kurjen huuto". Beibe kertoi, että oli kuullut kurjen huudon jo edellispäivänä. Ei vaan viitinyt kertoa mulle, etten alkais jännittämään jäälle menoa. Just!

Kevät on jo pitkällä. Muttei kuitenkaan niin pitkällä, että vois pihahommia tehdä. Radiossakin sanottiin, ettei märkää nurmikkoa saa mennä raapimaan. Lähtee nurtsi juurineen, jos ei anna sen rauhassa kuivua. Niin, ettäs tiedätte, kaikki Te hätähousut siellä!

Sain kanalaan uuden ovenkahvan! Beibe teki! <3

 No, muutenkin pitää vielä vasenta kättä lepuuttaa, mutta ainahan sitä voi jo vähän kattella. Kiertelin ympäri pihaa tutkimassa, miten mikäkin on talvesta selvinnyt ja mikä jo alkaa kevääseen heräilemään.
Raparperit alkavat jo punoittamaan. Kirveli nousee pikkuhiljaa ja ruohosipulia saa napsia ihan tuota pikaa.

ruohosipuli

Raparperi pikkusen kurkkaa, jos oikein tarkkaan kattoo!

saksankirveli

Hommattiin muutama vuosi sitten Lahden puutarhamessuilta pylväsomenapuu, 'Presidentti'. Sille on luvattu kestävyyttä IV- vyöhykkeelle saakka.
Kaksi edellistä talvea ovat olleet niin leutoja, ettei ne ole sen talvenkestävyydestä juuri mitään kertonut. Vähän on jännittänyt viime talvi, kun ne kovat pakkaset tulivat niin rajuina lumettomaan maahan.

Pressa

Mutta tuntus Pressa olevan hengissä. Kiva! Toivottavasti tekis omppojakin tänä vuonna. Toissa vuonna teki neljä ja olivat hyvän makuisia. Maku muistutti Valkeaa kuulasta. Viime vuonna kukki kovasti, mutta ei ollut pölyttäjiä ja yhtään omppua ei tullut.

Beibe puuhommissa!

Beibe raivas vähän puita. Kaatoi, karsi ja pätki rangoiksi. Helvetti, kun olis tehnyt mieli mennä vähän autteleen. Turhautuneena ja vähän tekemisen puutteesta kärsivänä, kävin hieman hauskuuttamassa metsuriani. Lähinnä itseäni taisin viihdyttää sit kuitenkin!

Ei ihme, että kättä särkee. Siinähän kasvaa kääpä!

"Kääpäkruunu!"

"Onks tolla koiralla joku patti selässä?" =D

Asiasta kukkaruukkuun, kuten sanotaan! Citymarketista löysin pari isoa rosmariinia, hintaa 1,49e. Halpoja olivat mielestäni! Minttujakin siellä oli ollut, mutta myöhästyin.

Rosmariinit vaihdoin isompiin ruukkuihin ja istutin ne oikein yrttimultaankin. Kun sais ne pysyyn hengissä edes kesään saakka. Mä niin tykkään rosmariinista!

Talitintti oli jäänyt kasvariin loukkuun. Nyyh!

Hei! Mä löysin vihdoin sille anopinjakkaralle ruukun. Mistäs muualta kuin Ikeasta! Ihan sellasen terrakottasaviruukun. Mutta kivan, pelkistetyn mallisen. Anopinjakkaran istutin siihen, oikein kaktusmultaa sai juurilleen. Pitäis olla "pallin" tyytyväinen oloonsa, mutta saas nähdä ottaako nokkiinsa ruukun vaihdosta.

Kun on vähän rajoittunut tekemään hommia, sitä huomaa, että kyllä ne päivät kuluu tekemättä oikein mitään tärkeää. Touhuilemalla kaikkea ja pyörimällä ympäriinsä. Ja käskyttämällä muita tekemään töitä, kun ei ite "voi"!

Tytär vähän siisti Lillistä!

Juomalla kahvia aina siinä välillä!

Sitten voikin jo lämmittää ulkosaunaa kissan kanssa ja saunoa iltamyöhään kullan kera!

Tää perhonen ei taida enään herätä kevääseen!

Sunnuntaina lähdin tyttären kanssa käymään Tampereella. Aamulla singahdettiin Finlaysonin alueelle ja Mansen blogikirppikselle. Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ennen klo 11. Koettiin pienoinen järkytys, kun jonon pää tuli vastaan meitä meilkein heti, kun alueelle saavuttiin. Melkein puoli tuntia jonotettiin sisäänpääsyä pienessä tihkusateessa. Tytär ei ollut muutenkaan kauhean innostunut koko tapahtumasta, mutta urheasti hän jaksoi. Lupasin tarjota ison kupin teetä ja jotain hyvää syötävää, hyvittääkseni hänelle kärsimyksiään.

Lopulta päästiin sisälle, muttei siellä oikein jaksanut taistella pääsystä lähelle myyntipöytiä, joten kierrettiin nopeasti ja siirryttiin läheiseen kahvilaan.

Seuraava etappi oli Hevosmessut Pirkkahallissa. Messuilta ei oikein ollut meillä kummaltakaan mitään odotuksia. Ja hyvä niin, koska ei ne kauheasti yllätyksiä tarjonnutkaan. Vaatteita, kenkiä, satulahuopia ja muita tarvikkeita hevosenhoitoon.

Tällä pojalla on asennetta yrittämiseen!

En tiedä, onko minusta tullut jotenkin tylsä, mutten jaksa enään innostua mistään heppakamasta. Ainut mistä innostuin, oli ponit! Pitäisi olla sellaset Ponimessut, missä olisi vaan kaikkea pientä ja söpöä!

Ihana shettis!

Minihevosia!

Ja kenkiä niille!

Kyllä me jotain ostettiinkin; arnikageeliä meille ittellemme, kylmägeeliä vävylle, metrilakua Beibelle ja nimikyltti Lillikselle. Ja pakolliset messupehmikset!

='D

Messuilta lähtiessä käytiin vielä Ikeassa haahuilemassa. Tyttö etsii terassilleen kukkaruukkuja ja Ikeassa oli mahdollisesti ehdokkaat heille. Mutta ensi piti syödä, että jaksaa tehdä päätöksiä!

Maton tyttö osti makkariinsa ja ruukutkin olivat kelvolliset. Mutta ne haetaan sitten lähempänä kesää!
Illalla kotiin tullessani, Beibe raatoi puusavottansa kanssa. Minä vaihdoin vaatteet, otin Lilliksen uuden nimikyltin ja kävin ruuvaamassa sen karsinan oveen. Ja kas, sainhan minäkin jotain hyödyllistä aikaiseksi sitten kuitenkin!

No, likan kanssa mietittiin, että ensi vuoden Hevosmessut saa jäädä meiltä väliin.

Että tällästä tänne! Mutta ei muuta kuin oikein hyvää alkavaa viikkoa Teille kaikille!

"Vedettyä" kukkoa ja "kananpojan" jauhelihaa!

Bull-kukolla ei ole hätää. Sitä ei ole syöty!

Beibe teurasti toisena pääsiäispäivänä loput kukkonuorikot. Yksi sai jatkaa eloaan, koska sille on tarjolla kanalauma kaverin luona keväällä. Nyt se saa "harjoitella" parin kananeitosen kanssa, jotta on tavat hallussa, kun muuton hetki tulee!

Tällä kertaa otettiin kukot nahattomiksi. Helmikuussa teurastetuthan kynittiin. Minulla oli nyt hinku tehdä jauhelihaa kukkojen lihasta. Tai, että Beibe tekee! Minä kun olen käsipuoli, juurikin valokuvailemaan ja ruokaa tekemään pystyn niukin naukin.

 En kiusaa teitä millään teurastuskuvilla, enkä huomannut lihanleikkuustakaan kuvia ottaa. Joten postausta voi selailla ihan rennoin mielin, jos kestää lihan paloista, jauhelihasta ja valmiista ruuasta otettuja kuvia! ='D

Ruhot leikattiin luuttomiksi. Neljästä kukosta tuli reilut 3,5 kiloa puhdistettua lihaa. Fileet olivat nyt mielestämme ruikummat, kuin niillä viimeksi lahdatuilla. Mutta reidethän näillä oli mahtavan kokoiset!

Orppikukon paistileike, vertailuna minun käsi ja tulitikkurasia.

Tytärkin osui taas kotona käymään teurastuspäivänä. Totesi taas vaan, että "Sillä lailla!", nähtyään kukon ruhot keittiössä. Äiti ja iskä oli taas vähän "puuhastelleet!
Mutta onneksi likka kävi! Hän kertoi juurikin tehneensä broilerin paistileikkeistä "vedettyä" eli "pulled chickeniä" eli "nyhtökanaa". Sitähän oli ihan "must" kokeilla kukon paistileikkeistä!

Vähän alustusta ensin: Minä olen aina inhonnut ruuan yhteydessä sanaa; nyhtö! Mielestäni, jos ruokaa tarvii nyhtää, se ei ole mureaa. Meillä nyhtöpossusta on aina puhuttu "pullettina" tai "vedettynä". Tai sitten ihan alkuperäisellä nimellä "pulled pork". En tiedä, miksi tämä nyhtöpossu-sana minua niin risoo! Vai nyhtää...

Vedettyä sikaa meillä tehtiin ekan kerran vuosia ennen nyhtöpossubuumia. Jossain lehdessä oli ohjeita juhlien pitoon amerikkalaisittain ja sieltä bongasin tämän. Ja sitä on sitten tehtykin ahkeraan. Joulupäivän ateriallakin olen sitä joskus tarjonnut. Mutta aina se on meillä tehty sian niskasta eli kaslerista. Broileria tai kanaa en ole koskaan kokeillut. Että kertahan se täytyy olla ensimmäinenkin!

Olen kokeillut buumin rantauduttua Suomeen, monia muitakin ohjeita, mutta tämä on vaan paras! Parhaan siitä tekee, hyvän maun lisäksi se, että se on ihan älyttömän helppo. Jos luonto antaa periksi käyttää valmista Bbq-soossia ja minunhan antaa!

Alkuperäisen ohjeen olen hukannut. Muuta en muistaakseni ole siihen lisännyt, kuin mustapippurirouheen ja valkosipulin.

VEDETTYÄ SIKAA TAI KANAA LEPPÄMÄEN TYYLIIN

• n. 1 kg sian niskaa tai broilerin/kanan luuttomia reisipaloja (paistileikkeitä)
• 2 isoa sipulia
• muutamia valkosipulin kynsiä
• jeeraa eli juustokuminaa
• (suolaa)
• mustapippuria rouhittuna
• 1 plo (n.5 dl) BBQ-kastiketta maun mukaan
• loraus öljyä
• valurautapata valmistamiseen

 Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen valmistusta. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen.
Hiero lihan pintaan (suolaa,) jeeraa ja mustapippurirouhetta.
Kuori ja pilko sipulit viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Lorauta tilkka öljyä padan pohjalle.
Lado puolet sipuliviipaleista valurautapadan pohjalle.
Jos teet vedetyn sian niskasta, laita niska pataan. Laita loput sipulit ja valkosipulit lihan päälle ja lorauta BBQ-soossi päälle.
Jos teet vedetyn kanasta, lado kerros reisipaloja padanpohjalle. Laita lihojen päälle valkosipulihakkelusta. Laita taas kerros reisipaloja ja päälle valkosipulia. Jatka näin, kunnes kaikki reisipalat on padassa. Kaada BBQ-soossi pataan lihojen päälle.

Lihat ja sipulit padassa

Meillä tykätään näistä Amerikan style -sooseista. Lidlistä tämä.

Soossi lihojen päällä ja pata valmis uuniin!

Kansi padan päälle ja pata uuniin. Anna hautua pari tuntia ja käännä liha/lihat. Jatka kypsennystä vielä pari tuntia. Tarkkaile kuitenkin, ettei neste pääse kuivumaan liikaa. Uunin lämmön voit laskea 100-120 asteeseen ja lisätä hieman vettä, jos kuivuminen uhkaa.
Yhteensä noin neljän tunnin hauduttamisen jälkeen, tee haarukkakoe. Jos liha repeilee helposti kahdella haarukaalla riipiessä, se on kypsää.

Riivi lihan säikeet irtonaiseksi ja sekoita ne padassa olevan lopun soossin kanssa. Jos soosia on paljon oloisesti, voit riipiä lihan eri astiassa ja lisätä soosia lihaan makusi mukaan.

Nauti riisin, ranskalaisten, salaatin tai ihan minkä lisukkeen kanssa vain haluat! Pitaleivän ja hampurilaisen välissä tosi hyvää!

Jos ohjetta haluaa yksinkertaistaa entisestään, voit jättää maustamiset ja sipulit pois. Liha vain pataan ja valmis BBQ-soosi päälle!

 Sipuli padan pohjalla estää lihaa tarttumasta siihen. Ja sipulit hautuvat kyllä ihan muhjuksi soosiin!
Valurautapata on ihan ehdoton tämän tekemisessä, mutta onnistuu kyllä muunlaisessakin padassa. Mutta kansi pitää olla, ainakin peittää pata foliolla.

No, lopuista lihoista Beibe jauhoi sitä jauhelihaa. Myllyyn meni pari reisipalaa, neljän kukon koipilihat ja fileet. Jauhettiin 3mm laipalla kahteen kertaan. Tuli hyvän näköistä jauhelihaa. Aitoa kananpojan jauhelihaa!

Koska vedettyä tuli niin paljon kahden syötäväksi, pakastettiin jauhelihat. Meillä on pieni vakuumikone, joka on kätsy lihaa pakastettaessa. Pussit pysyvät ehjinä pakkasessa ja liha tuoreena.
Pakkasin lihat kolmeen osaan, 800 grammaa/pussi. Kun pussi oli suljettu, jaoin lihan pussin sisällä puoliksi. Näin pussista on helppo ottaa vain puolet jos haluaa. Lisäksi littoset lihat sulavat tosi nopeasti käyttöön!

Kukon jauhelihasta aion tehdä jossain vaiheessa lihapullia. Täytyy vain miettiä tekisinkö ihan peruspullia vai jollain twistillä.

Maurille ja Lakritsalle tuli ihan kivasti kukoista ruokaa. Kaulat ym. rääppeet. Lisäksi mä keitin rangat ja koipiluut ja suorin niistä kaikki lihanrippeet, rustot ja kalvot. Rääppeitä tuli vielä melkein kahden litran kulhollinen. Monen päivän ruuat pienelle koiralle ja isolle kissalle!

Koiran ja kissan rääppeet!

Vein Beiben siskon perheelle jauhelihapaketin tuliaisiksi. Ja kas, sainkin sieltä vaihtarina karitsanlavan. Mahtavaa! Pääsiäinen meni jo mutta, kai tätä voi syödä muulloinkin. 

Lisäksi sain pari karitsan filettä. Niillä olisi Beiben tarkoitus testata kylmäsavustusta. Olemme joskus kylmäsavustaneet vasikan sisäfilettä ja se onnistui hyvin.

Eletään taas mielenkiintoisia aikoja ruuan suhteen!

Ihan liian hyvä siemennäkkäri!

Minä olen taas tämänkin villityksen kanssa auttamattomasti jäljessä! Siemennäkkäriohjeita oli blogeissa, lehdissä ja jokapaikassa jo yli vuosi sitten. On pitänyt kokeilla, mutta en tiedä miksi en ole. En ole ehkä uskonut moisen olevan kokeilemisen arvoista. Vetoan taas muihin "hömpötyksiin", kuten siihen lehtikaaliin! Jotenkin minusta tulee alitajuinen vastarannan kiiski, kun pitäisi jotain sellaista tehdä, mitä kaikki muutkin tekee. Mutta sitten jossain vaiheessa kuitenkin teen. Sitten, kun kaikki muut tekee jo jotain muuta kivaa!
Sain tämän siemennäkkärireseptin varmaan puoli vuotta sitten kaveriltani. Hän on moneen otteeseen kysynytkin, olenko jo tehnyt näkkäriä. Heti ohjeen saatuani, hain oikein aineetkin samana päivänä kaupasta. Mutta se itse näkkärin tekeminen vain jäi!

 Kiitos ohjeesta Taina, nyt olen tehnyt näkkäriä! Ja aion tehdä toistekkin. Oli ihan törkeän hyvää!

Kaverini ei muistanut, mistä ohje alunperin oli. Mutta, who cares! Hyvät ohjeet kannattaa laittaa kiertoon! Oli niin älyttömän helppo tehdä. Taikina levittyi naurettavan helposti ohueksi levyksi leivinperilla vuoratulle pellille. Mulla näkkäri oli uunissa 50 min ja oli rapeata kauttaaltaan.

Taikina pellille levitettynä!

Ja se mitä pellillisestä on "maistelun" jälkeen jäljellä!

Oli ehkä virhe tehdä näkkäriä, kun ei ollut ketään tulossa kylään. Söin sen melkein yksin... pellillisen. Eikös siemenet ole kauheen terveellisiä. Sisältää magnesiumia kipeille nivelilleni ja niin edelleen. Seli, seli! Ahneuttani söin!

Yritin snobbailla homejuuston kanssa, mutta ei sopinut yhtään näkkärin kanssa. Sitten otin ihan roheasti Oivariinia (ei ole maksettu mainos!). Ja vot, oli hyvää! Hieman idätettyjä versoja heitin päälle, että olisi hieman terveellisemmän oloista!
Tuli sellanenkin mieleen näkkäriä mukuttaessani, että sen voisi taitella pieniksi suupaloiksi ja tarjota niinkuin sipseinä, jonkun hyvän dipin kanssa. Mmmm!

Jos tykkäätte siemenistä, tehkää tätä! Ja tämähän on gluteenitontakin!

Between, mukavaa että löysit blogiini ja jäit seurailemaan! =D

Mietintää ja muisteloita pääsiäisestä!

Olen ollut sairaslomalla tässä useamman viikon. Molemmissa käsissäni on tenniskyynärpäävaivaa. Koska käsiä on tarvinnut lepuuttaa, eipä oikein voi tehdä muuta kuin lukea, katsoa tv:tä, roikkua netissä ja kuunnella radiota. Noin kärjistetysti ilmaisten!

Mauri valmiina munanhakureissuun!

Joka "tuutista" onkin sitten tullut vinkkejä pääsiäiseen valmistautumiseen. Insta ja blogit ovat täynnä juhlamenuohjeita ja toistaan upeampia pääsiäisasetelmia pupuineen, munineen ja tipuineen. Telkussa ja radiossa on toimittajat kyläilleet ympäri Suomea lammasfarmareiden luona. Ja jatkuva ihmettely siitä, ettei kotimaista lampaanlihaa saa pääsiäisenä, jatkuu vuosi vuodelta.
Kananmunantuottajat levittelevät käsiään, kun kanat eivät tajua sesongin olevan kuumimmillaan ja munivat vain sen yhden munan päivässä. Laiskimukset!

Pääsiäisestä on tulossa tosi kaupallinen juhla, jos ei sitä jo ole. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, pääasia, että ollaan yhdessä ja rauhoitutaan. Tehdään ruokaa ja syödään porukalla. Ei tarvi sitä lammasta teurastaa, voi vetää lyhyemmänkin kaavan mukaan! Mutta olisi kiva, jos ihmiset kokoontuisivat yhteen näin pitkinä pyhinä. Kun kerrankin olisi aikaa!

Vai onko? Se minua pistää vihaksi, kun kaupat ovat auki! Argh! Ja murr! Ei näin! Ymmärrän sen, ettei kaikki voi vain viettää pyhiä, mutta silti! Olen ollut vakaasti sitä mieltä jo pitkään, että tämä jatkuva yhteiskunnan pahoinvointi johtuu tästä pysähtymättömyydestä. Etteikö nykyihminen voi olla yhtä päivää käymättä S-marketissa! Hei kamoon!

Perinteikäs pitkäperjantain sää; sataa!

Minä olen syntynyt 70- luvulla ja nuori aikuinen olin 90-luvun alussa. Lapsuuden pääsiäisestä muistan, kun telkusta ei tullut mitään kivaa, pelkkiä jumalanpalveluksia ja jeesus-elokuvia. Radiossa soi sellanen surumusiikki. Pääsiäisen kohokohta oli suurinpiirtein se, kun käytiin syömässä pashaa mummulassa. Silloin kyläiltiin ja nähtiin sukua. Mutta riehua ei saanut!
Olihan se nuorisolle ihan saakelin tylsää, kun ei päässyt baariin pyhinä. Jotkut ravintolat saivat olla auki erikoisluvalla. Sellainen tarvittiin myös musiikin soittamiseen ja tanssimiseen.

Nuoret radiotoimittajat muistelivat yhtenä päivänä sitä, miksi pääsiäistä vietetään. Eivät olleet ihan varmoja. Varsinkin kiirastorstain ja pitkäperjantain merkitys oli unohtunut. Googlesta katottiin ja selvisihän se sitten.

Itse en ole uskonnollinen. Mutta kuulun siihen ikäluokkaan, jolle uskontoa tahkottiin koulussa paatoksella. Joten kyllä näiden suurjuhlapyhien merkitys on muistissa vieläkin.
Uskonto ja pääsiäisenvieton perinteet ovat minulle tuttuja lähinnä isäni vanhempien ansiosta. He olivat ortodokseja ja varsinkin mummulle uskonto oli tärkeä. Aikuisena olen vasta ymmärtänyt, mikä rikkaus tämä on ollut.

Mummulta minuun jäi tämä pääsiäispashaperinne. Olenkin lähes joka vuosi sitä tehnyt. Tosin tyttäreni sanoi minulle tänään, ettei ole sitä koskaan syönyt. Ja minä en ole pashaa suuhuni mättäessäni edes huomannut, ettei tyttö syö sitä! No, tänään hän söi ja oli ihan hyvää!

Tämän vuoden pääsiäispasha poikkeaa edellisvuotisiin siinä, että se on nyt tehty siihen "the muottiin". Siihen, minkä tilasin oikein Valamon luostarin nettikaupasta. Mainitsin muotista munajuustojutussani.

Yritin vähän selvittää, mitä merkit muotissa tarkoittavat. Ja nehän käsittääkseni voivat olla erimuoteissa erilaiset. Mutten oikein löytänyt juttua niistä. Joku tarkoitti :"Jeesus on ylösnoussut" tms. Myös se, miksi kynttilää poltetaan pashan päällä, jäi epäselväksi. Selvitän ensi pääsiäiseksi, nyt en jaksa/ehdi, kun täytyy syödä sitä pashaa urakalla! =D

Vähän harmittaa, etten pari kesää sitten, poikennut lehmäleirireissullani Valamon ja Lintulan luostareissa. Kova oli aikomus paluumatkalla käydä molemmissa, mutta olin niin väsy ja oli vaan niin kiire takaisin kotiin. Luostareihin on kuitenkin meiltä monta sataa kilsaa. Mutta täytyy varmaan lähteä joskus vartavasten käymään uudestaan sielläpäin. Valamon luostarista varmaan saisikin noihin edellä mainitsemiini kysymyksiin vastauksen.

Ylen toimittaja oli viikolla kyläilemässä Valamossa. Hän haastatteli Sergeitä, joka oli kai jonkilainen, tavismunkkia tärkeämpi henkilö. Valamon asukkien pääsiäinen kuluu Sergein mukaan lähinnä jumalanpalveluksien ja rauhoittumisen merkeissä. Jumalanpalveluksia saattoi olla kuusikin tuntia päivässä. Että ihan työstä kävi messuaminen!
Valamoon oli tulossa myös parisataa ulkopuolista viettämään pyhiä munkkien kanssa. Plus sitten päiväkävijät. Toimittaja kysyi, etteikö kiire ja se, että luostarissa ramppaa paljon väkeä, häiritse munkkien elämää. Sergei oli sitä mieltä, että kun on sisäinen rauha, ulkopuolinen stressi ja kiire ei häiritse. Mahtavaa elämänasennetta! Tuosta pitäisi meidän nykyimmeisten ottaa mallia!

Valamossa olisi mielenkiintoista käydä myös siksi, että minun pappani on ollut siellä munkkina nuorena poikana, ennen sotia. Mitään romantiikkaan hänen luostariin menoonsa ei liity, päin vastoin. Papan isä oli kuollut jo nuorena. Hänen äidillään ei ollut mahdollisuutta elättää yksin kymmenpäistä lapsilaumaa. Koska pappa oli lapsista vanhimmasta päästä, hänen oli lähdettävä pois kotoa, etsimään ruokansa ja elantonsa jostain muualta. Näin pappa päätyi Valamon luostariin ja munkiksi. Mitään uskonnollista syytä munkkina oloon papalla ei ollut, ainoastaan nälkä!

Pappa munkkikaavussaan. Ikää hänellä on n. 16 vuotta.

Joskus kiljupäissään pappa kertoikin jotain juttuja luostariajoistaan. Harmi vain taaskin, ettei ne nuorena olleet niin kiinnostavia!
Pääsiäisen viettomme on alkanut mukavasti. Tänään meillä oli syömässä isäni, tyttäreni ja toisen veljeni vaimo, kahden poikansa kanssa. Vävy ja veljeni olivat muissa touhuissa.
Syötiin burgundinpataa ja juotiin pullakaffeet, pashan kera tietysti!

Burgundipatalihat marinoitumassa punaviinissä. Mmmm!

Kädet ei anna periksi leipoa. Siksi valmispullaa, ei kulitsaa!

Oli mukavaa ja syömisen ohessa kirottiin tätä maailman menoa. Ja tietysti yritettiin sitä parantaa!

Muuten en ole kotia koristellut pyhiä varten, kuin narsisseja ostamalla. Kauraa yritin vähän pääsiäisruohoksi kasvattaa, mutteivät kaikki itäneet hyvin.

Beibe toi minulle kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja, ihania rimpsureunoja. Ja veljen vaimolta sain keltaisen begonian. Sopii keittiön pöydälle, kuin nenä naamaan!

Näytin aamulla Beibelle Instasta paria pupuasetelmakuvaa, mitkä olivat jonkun ulkorapulla. Ei ollut meidän rappusilla asetelmia, ei. Tai, jos pari talliämpäriä, roskapussi, talikakkuvuuat, tuhkaämpäri, saappaat ja ruskistunut joulusypressi asetelmasta käy, niin sitten. Ai niin, onhan rappusilla luuta! Sehän kuuluu pääsiäisen aikaan! Beibe kuitenkin pilasi huolella tehdyn asetelman, siivoamalla rapuntienoon, jotta vieraat mahtuisivat ovesta sisään.

Loppupyhät mennäänkin sitten intuitiolla. Katsotaan, mitä pääsiäinen tuo tullessaan. Mutta yksi on varmaa, pyhäpäivänä kauppaan en mene!

Rauhallista ja mukavaa pääsiäisenaikaa toivottelee Leppämäen väki!

P.s. Viikolla minulle selvisi, mihin se mummuni pashamuotti oikein hävisi mummulan tyhjennyksessä. Syyllinen on oma isäni. Hän poltti muotin. Että näin!