keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ituhippi!




Olen koko alkuvuoden idätellyt "kaikkea" syötävää. Enemmän ja vähemmän onnistuneesti!
Muutama vuosi sitten löysin kirpparilta muutamalla ekellä idätyssetin. Siitä se ajatus sitten lähti itämään! Hehe!



Jo silloin huomasin, ettei näistä lähiseutujen kaupoista löydy hernettä kummenpaa idätettävää. Ei edes mungpapuja. Joten, se taas tämänkin jutun ekologisuudesta, kun täytyy kauempaa haeskella!
No, niitä mungpapuja lähinnä olen tolla setillä idättänyt. Olen ostanut niitä kaupunkireissullani Ruohonjuuresta ja Citymarketista. Voi olla muistakin isoista marketeista niitä löytyy. Muttei ainakaan niistä S- ja K-marketeista missä minä olen käynyt, ole ollut näitä valikoimissaan.



Mungpaput ovat tosi hyviä ja nopeita idätettäviä. Olen ensin liottanut niitä yön yli ja sitten laittanut itämään. Parina päivänä kun muistaa, muutaman kerran vuorokaudessa niitä huuhtoa, niin saakin jo ituja mukuttaa. Ihan mukava lisä salaattiin tai ihan sellaisenaan! Maistuvat ihan herneelle.
Olen yrittänyt setissäni idättää myös kuorimattomia seesaminsiemeniä ja vihreitä linssejä. Seesaminsiemenet alkoivat itämään, mutta jotenkin alkoivat samalla käymään. Vaikka olin huuhdellut niitä ahkerasti. Samoin linssit alkoivat pilaantumaan. Molemmat olivat luomukamaa ja ihan tuoreitakin. En tiedä missä meni vikaan.

Herneen- ja sinapinversoja munakasrullan kera!


Perusruokahernettäkin olen yrittänyt idättää setissä, mutta sekään ei oikein ole toiminut. Joten pysyttelen mungpavuissa. Ne onnistuu aina!
Setilläni idättelen talviaikaan kanoillekkin kauraa ja ohraa. Kanat syövät idätetyn viljan paremmin, eikä tule hukkaa.
Yhtenä syksynä sain säkillisen ruista. Sitähän ei voi elukoille sellasenaan syöttää, mutta idätettynä voi. Joten pikku idätyssetti oli kovalla käytöllä, kun parikyt kiloo ruista sillä idätin!
Hernettä olen versoiksi kasvattanut. Talvella, pimeässä kasvanut herneenverso on todellista herkkua. Ihanan vaaleaa, mehukasta ja mureaa! Kokoajan minulla on hernettä kasvamassa, mutta jotenkin se on tosi hidasta itämään ja kasvamaan. Olen kasvattanut ruokaherneestä ja kasvatukseen tarkoitetuista siemenistä. Ihan yhtä hyvällä tai huonolla menestyksellä.



Mutta herneestä onneksi saa sitten kuitenkin ainakin pari "satoa", kun jättää versoon pari alimmaista lehteä, verso jatkaa kasvuaan. Kyllä se silti niin hitaasti kasvaa, että jos ihan omavarainen vihreästään haluisi näin olla, kaikki ikkunalaudat saisivat olla hernettä täysi.



Kaikkihan harrastukset tuppaavat mennä hifistelyksi, niin kuin tämäkin. Ostin kauppareissullani versojen kasvatusalustan. Lord Nelssonin vesiviljelyritilähässäkän! Joo-o, ihan siemenet ritilän päälle, vettä kaukaloon ja kun muistaa ahkeraan suihkutella, muutamien päivien päästä saa alkaa satoa korjaamaan.



Eihän se nyt ihan niin mennyt! Hernettä taas laitoin ja niitähän olisi saanut olla suihkuttelemassa ihan koko ajan. Liotinkin kyllä herneet, mutta silti.
Ensimmäinen setti ei itänyt ollenkaan, vaan pilaantuivat. Toisen setin laitoin oikeen kasvatukseen tarkoitetuista herneistä, ensimmäiset olivat ruokahernettä. Laitoin vettä kaukaloon niin paljon, että se tuli ritilänkin päälle ja herneet olivat koko ajan veteen kosketuksissa. Vaihdoin vettä joka päivä.
Kahden viikon päästä sain satoa. Ei mikään valtava menestys tämä versotussysteemi! Onneksi oli tarjouksessa, eikä maksanut kuin reilut 3 euroa! Taidan heittää vesilintua sillä! Ovat meinaan joutsenet saapuneet möykkäämään naapurin pellolle!



Eniten onnistumisen riemua olen saanut krassista ja sinapinsiemenistä. En ollut tiennytkään, että säilöntään käytettävät sinapinsiemenet käyvät versojen kasvatukseen. Nyt tiedän!




Minähän hamstrasin viime syksynä lähi-Salen kaikki sinapinsiemenet, kun niitä ei säilöntäaikaan meinaa kaupoista saada. Sekin on sellainen asia, mikä minun kallooni ei mahdu!  Sama on sahrami; pääsiäisenä ja jouluna kaupoissa ei maustehyllyistä sitä löydy! No, se on oma juttunsa se, mutta nyt idätetään!



Olen krassia ja sinappia versottanut pienessä multakerroksessa. Mutta onnistuvat ihan yhtä hyvin talouspaperillakin, kunhan vain paperi pysyy kosteana koko ajan.



Pääsiäisen aikaan minulla oli niitä kananmunan kuorissa kasvamassa. Olivat tosi kauniita! Laitoin myös mangoldin, punajuuren ja parsakaalin siemeniä munankuoriin, mutta ne eivät onnistuneet.



Auringonkukkaa on ollut versoksi kasvamassa. En ole kauhean innostunut ollut siitäkään. Kestää kauan itää ja syömistä tulee vaivaan nähden vähän. Kai minä olen vielä salmonellankin saanut kaupan päälle, kun ulkolaisia linnunsiemeniä olen versottanut! ='D


Punkkari ja Merkkari saa versoista jämät!


Joten näillä kokemuksilla taidan pysytellä mungpapuiduissa ja versotuksessa sinapinsiemenessä, krassissa ja herneessä. Jos jollain on jostain hyviä kokemuksia ja vinkkejä, otan niitä ilolla vastaan!




Vielä loppuun kuva Ikean idätyssetistä. Instagramissa oli jaettu kuvia siitä ja kehuttu toimivaksi. Tässä setissä on se etu, että se voi olla ihan pöydällä. Näin ituja muistaa paremmin huuhdella, kun eivät ole missään tiskikaapissa jemmassa. Ja Ikean setti on ihan kauniskin muotoilultaan!



Minähän olen nyt kaksi kertaa käynyt Tampereen Ikeassa sitä kyttäämässä, mutta sinne niitä ei ole tullut. PRKL! Tai oli tullut yksi erä, joka oli mennyt saman tien. Tosi ärsyttävää, myyjätkään eivät tienneet, koska niitä tulee lisää. Ei nyt ihan huvikseen viitsisi ajella siellä alvariinsa.
Olen ehkä tyhmä, kun tätä täällä mainostan. Kaikki tietysti ryntäävät Ikeaan ja minä jään taas ilman! No, otan riskin ja jos vaikka herra Ikea minulle lähettäisi kotiin yhden! ;'D

Onneksi kohta alkaa ulkona nurkat vihertämään ja saa versonsa kerätä sieltä!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sekavaa kerrontaan ympäriinsä haahuilusta ja viikonlopun tuohuista!



"Älä mene jäälle, kun kuulet kurjen äänen!" Näin on vanha kansa viisauksissaan sanonut. Meidän tontin yli lensi yksinäinen kurki jo viime viikolla, mutta se oli ihan hiljaa. Sen vuoksi uskaltauduinkin Beiben kanssa lauantaiaamuna vielä pilkille.
Yöllä oli ollut pakkasta ja aamullakin vielä -5 astetta. Päiväksi oli luvattu lähemmäs 10 astetta plussaa ja auringonpaistetta. Joten jäällä olisi varmasti upeat kelit. Kuhmajärvelle oli tarkoitus mennä. Sieltä saatiin edellisviikolla pikkuahventa. Josko tulisi aamutuimaan vähän isompaakin!
Liukastakin oli! Jessus sentään kun otti etureiden päälle, kun joutu silleen luistelemalla etenemään.
Jäätä oli vielä paksulti. Mutta syvänteiden kohdilla, se alkoi olemaan sellaista rakeista ja sohjon sekaista. Kyllä nyt taisi olla viimeinen pilkkireissu tälle talvelle!
Ahvenia tuli, joo. Mutta pientä oli! Vaihdettiin ahkeraan reikää ja paikkaa ja joka reijästä tuli se muutama kala ja sit syönti loppui. Kokeiltiin matalikoilta ja syvänteistä. Pystypilkillä, tasapainolla, mormuskalla. Madolla ja kalasilmällä. Mutta ei kalan koko/määrä siitä lisääntynyt. Missä ne kalat oikein lymyää, kun ei niitä mistään saa?

Beibe tiiraa!


Neljän tunnin järven kietämisen ja reijällä nypyttämisen jälkeen alkoi jo jalat olemaan ihan hapoilla. Kahviakin teki jo mieli! Sen verran kuitenkin abboree saatiin, että keitin illalla pienen kalakeiton. Tuli kuulemma juuri sellaista, kuin Beibe oli sen halunnutkin olevan! Ihan parasta palutetta, mitä voi laittamastaan ruuasta saada! <3 No, helppoahan se on ruokaa tehdä, valmiiksi peratuista kaloista!




Iltapäivällä kolme kurkea lensi tontin yli, huutaen. Totesin Beibelle, "Olipa hyvä, että kerettiin käymään siellä pilkillä, ennen kuin kuultiin kurjen huuto". Beibe kertoi, että oli kuullut kurjen huudon jo edellispäivänä. Ei vaan viitinyt kertoa mulle, etten alkais jännittämään jäälle menoa. Just!



Kevät on jo pitkällä. Muttei kuitenkaan niin pitkällä, että vois pihahommia tehdä. Radiossakin sanottiin, ettei märkää nurmikkoa saa mennä raapimaan. Lähtee nurtsi juurineen, jos ei anna sen rauhassa kuivua. Niin, ettäs tiedätte, kaikki Te hätähousut siellä!


Sain kanalaan uuden ovenkahvan! Beibe teki! <3

 No, muutenkin pitää vielä vasenta kättä lepuuttaa, mutta ainahan sitä voi jo vähän kattella. Kiertelin ympäri pihaa tutkimassa, miten mikäkin on talvesta selvinnyt ja mikä jo alkaa kevääseen heräilemään.
Raparperit alkavat jo punoittamaan. Kirveli nousee pikkuhiljaa ja ruohosipulia saa napsia ihan tuota pikaa.

ruohosipuli

Raparperi pikkusen kurkkaa, jos oikein tarkkaan kattoo!

saksankirveli


Hommattiin muutama vuosi sitten Lahden puutarhamessuilta pylväsomenapuu, 'Presidentti'. Sille on luvattu kestävyyttä IV- vyöhykkeelle saakka.
Kaksi edellistä talvea ovat olleet niin leutoja, ettei ne ole sen talvenkestävyydestä juuri mitään kertonut. Vähän on jännittänyt viime talvi, kun ne kovat pakkaset tulivat niin rajuina lumettomaan maahan.

Pressa


Mutta tuntus Pressa olevan hengissä. Kiva! Toivottavasti tekis omppojakin tänä vuonna. Toissa vuonna teki neljä ja olivat hyvän makuisia. Maku muistutti Valkeaa kuulasta. Viime vuonna kukki kovasti, mutta ei ollut pölyttäjiä ja yhtään omppua ei tullut.


Beibe puuhommissa!


Beibe raivas vähän puita. Kaatoi, karsi ja pätki rangoiksi. Helvetti, kun olis tehnyt mieli mennä vähän autteleen. Turhautuneena ja vähän tekemisen puutteesta kärsivänä, kävin hieman hauskuuttamassa metsuriani. Lähinnä itseäni taisin viihdyttää sit kuitenkin!

Ei ihme, että kättä särkee. Siinähän kasvaa kääpä!

"Kääpäkruunu!"

"Onks tolla koiralla joku patti selässä?" =D


Asiasta kukkaruukkuun, kuten sanotaan! Citymarketista löysin pari isoa rosmariinia, hintaa 1,49e. Halpoja olivat mielestäni! Minttujakin siellä oli ollut, mutta myöhästyin.



Rosmariinit vaihdoin isompiin ruukkuihin ja istutin ne oikein yrttimultaankin. Kun sais ne pysyyn hengissä edes kesään saakka. Mä niin tykkään rosmariinista!


Talitintti oli jäänyt kasvariin loukkuun. Nyyh!

Hei! Mä löysin vihdoin sille anopinjakkaralle ruukun. Mistäs muualta kuin Ikeasta! Ihan sellasen terrakottasaviruukun. Mutta kivan, pelkistetyn mallisen. Anopinjakkaran istutin siihen, oikein kaktusmultaa sai juurilleen. Pitäis olla "pallin" tyytyväinen oloonsa, mutta saas nähdä ottaako nokkiinsa ruukun vaihdosta.






Kun on vähän rajoittunut tekemään hommia, sitä huomaa, että kyllä ne päivät kuluu tekemättä oikein mitään tärkeää. Touhuilemalla kaikkea ja pyörimällä ympäriinsä. Ja käskyttämällä muita tekemään töitä, kun ei ite "voi"!

Tytär vähän siisti Lillistä!


Juomalla kahvia aina siinä välillä!



Sitten voikin jo lämmittää ulkosaunaa kissan kanssa ja saunoa iltamyöhään kullan kera!



Tää perhonen ei taida enään herätä kevääseen!



Sunnuntaina lähdin tyttären kanssa käymään Tampereella. Aamulla singahdettiin Finlaysonin alueelle ja Mansen blogikirppikselle. Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ennen klo 11. Koettiin pienoinen järkytys, kun jonon pää tuli vastaan meitä meilkein heti, kun alueelle saavuttiin. Melkein puoli tuntia jonotettiin sisäänpääsyä pienessä tihkusateessa. Tytär ei ollut muutenkaan kauhean innostunut koko tapahtumasta, mutta urheasti hän jaksoi. Lupasin tarjota ison kupin teetä ja jotain hyvää syötävää, hyvittääkseni hänelle kärsimyksiään.



Lopulta päästiin sisälle, muttei siellä oikein jaksanut taistella pääsystä lähelle myyntipöytiä, joten kierrettiin nopeasti ja siirryttiin läheiseen kahvilaan.



Seuraava etappi oli Hevosmessut Pirkkahallissa. Messuilta ei oikein ollut meillä kummaltakaan mitään odotuksia. Ja hyvä niin, koska ei ne kauheasti yllätyksiä tarjonnutkaan. Vaatteita, kenkiä, satulahuopia ja muita tarvikkeita hevosenhoitoon.


Tällä pojalla on asennetta yrittämiseen!

En tiedä, onko minusta tullut jotenkin tylsä, mutten jaksa enään innostua mistään heppakamasta. Ainut mistä innostuin, oli ponit! Pitäisi olla sellaset Ponimessut, missä olisi vaan kaikkea pientä ja söpöä!

Ihana shettis!

Minihevosia!

Ja kenkiä niille!


Kyllä me jotain ostettiinkin; arnikageeliä meille ittellemme, kylmägeeliä vävylle, metrilakua Beibelle ja nimikyltti Lillikselle. Ja pakolliset messupehmikset!


='D


Messuilta lähtiessä käytiin vielä Ikeassa haahuilemassa. Tyttö etsii terassilleen kukkaruukkuja ja Ikeassa oli mahdollisesti ehdokkaat heille. Mutta ensi piti syödä, että jaksaa tehdä päätöksiä!



Maton tyttö osti makkariinsa ja ruukutkin olivat kelvolliset. Mutta ne haetaan sitten lähempänä kesää!
Illalla kotiin tullessani, Beibe raatoi puusavottansa kanssa. Minä vaihdoin vaatteet, otin Lilliksen uuden nimikyltin ja kävin ruuvaamassa sen karsinan oveen. Ja kas, sainhan minäkin jotain hyödyllistä aikaiseksi sitten kuitenkin!



No, likan kanssa mietittiin, että ensi vuoden Hevosmessut saa jäädä meiltä väliin.

Että tällästä tänne! Mutta ei muuta kuin oikein hyvää alkavaa viikkoa Teille kaikille!