Mauri ja Hehku, huhtikuun synttärisankarit!

Voi että, kuinka vuodet vierivät! Ja elukat vanhenee! Meidän kyytökuningatar Hehku, täytti 10. päivä 6 vuotta. Mäyräkoira Mauri, tänään 15. päivä, 7 vuotta.

Sisällä Mauri kiertää taloa auringon säteiden mukaan!

Aamuisin se paistaa kirjastohuoneen yhteen nurkkaan!

Minä pidän meidän eläimiä eläiminä, enkä lapsinani. Ja meillä eläimet ovat "se", eikä "hän". Vaikka myönnän, että ajoittain tulee äiskäteltyä ja iskäteltyä elukoillekkin. Ja jotenkin itsekin ikääntyessäni, olen alkanut höpsöttelemään enemmän niiden kanssa. Rakastan eläimiäni ja on vaikeaa ajatella elämää ilman yhtään elukkaa. Mutta kuri pitää silti olla! ;D

Eläimet ovat jotenkin niin lapsenomaisia, että ei tajua niiden vanhenevan ollenkaan! Varsinkin koirat. Ne kun on sellaisia leikkisiä ja hassuja kokoajan!

Meillä ei eläinten synttäreitä ole koskaan varsinaisesti vietetty. Mutta kyllä ne jotenkin huomioidaan. Ylimääräisellä herkulla tai jollain muulla huomion osoituksella. Ehkä se on kuitenkin enemmän sellaista omaan hyvää mieltä, kuin että eläin merkkipäiväänsä tajuaisi!

Tuppaan elukoiden synttärit vähän unohtelemaankin ja täytyy niiden papereista katsoa, minkä ikäisiä ne ovat.Tosin en muista ihmistenkään syntymäpäiviä, hyvä kun ensimmäiset nimet muistan! Syntymäkuukaudet kyllä muistan, niin elukoiden kuin ihmistenkin. Onhan sekin jo jotain!
 Edellinen koiramme Tantta, oli syntynyt samana päivänä kuin minä. Vanha tammani Sara vietti synttäreitään Marketan päivänä. Ne just ja just muistin! ;D

Viime vuonna leivoin maa-artisokkakakkua elukoiden synttäreiden kunniaksi. Tänä vuonna maa on vielä niin jäässä, ettei maa-artisokkia pääse kaivelemaan. Huomasin, että viime vuotisessa postauksessani, olin ihan samanlaisten mietteiden parissa. Mutta näinhän se menee; jos ei muista syntymäpäiviäkään, ei voi muistaa, mitä on vuosi sitten kirjoittanut! Ei se mitään, mutta se maa-artisokkakakun resepti löytyy postauksesta. Sitä kannattaa kokeilla, on hyvää ja mehevää!
Tänä vuonna leipasin pienen täytekakun. Kahden munan pohjan täytin vadelmahillolla ja kerma-rahkaseoksella. Päälle tuoreita, ulkolaisia marjoja! Hyi minua, pimeä puoleni saa minut aina valtaansa aika ajoin.

Mauri sai nuolla kakkutaikinakulhon.

No, mitäs elukat saivat lahjaksi? Hehku sai aamupalaksi liotettua leipämössöä ja ylimääräistä huomiota. Seukkasin sen kanssa pitkät tovit tarhassa sitä harjaillen ja rapsutellen. Hehkua on tosi vaikea valokuvata, kun se tuppaa ihan iholle!

Mauri aloitti aamun kakulla, niin kuin synttärisankarin pitääkin! Seiskan muotoinen maksalaatikkokakku hävisi hetkessä pötkylään. Myöhemmin se sai vielä sian sorkan.

Synttärisankarit tuntuivat olevan lahjoihinsa tyytyväisiä!

Täytyy silmä kovana vahtia!

"Tää on mun sorkka!"

"Joo, jatka matkaa vaan!"

Mites Teillä? Pruukaatteko juhlistaa tai huomioida karvakavereittenne merkkipäiviä?

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ma Po Tofu, ruokakokeilu Japanin tuliaisista!

Minun veljeni tekee muutaman kuukauden mittaisia työkomennuksia Japaniin. Hänellä on ollut "hieman" totuttelemista japanilaiseen ruokakulttuuriin. Siellä kun kuulemma syödään tosi paljon raakaa kalaa ja vähän lihaa. Veljeni, joka eläisi pelkillä pihveillä ja broilerin siivillä, eikä syö edes silliä, onkin etsinyt Tokiosta kaikki ravintolat, joissa lukee "barbeque" tai "wings".! ='D
Mutta yllättävän rohkeasti hän on maistellut kaikkea! Ehkä vähän liiankin rohkeasti, kuten raakaa kanan maksaa. Itse en sitä söisi edes Suomessa!
Yksi ruoka mitä hän on kehunut, on ollut Ma Po Tofu. Ruoka on kiinalainen ja se on kulkeutunut Japaniin joskus 1950-luvulla. Ma Po Doufu tarkoittaa Rokonarpisen äidin tofu. Netistä löytyy tietoa ruuan historiasta, esim. täältä.

 Jostain syystä japanilaiset ovat siihen tykästyneet ja muokanneet siitä mieleisensä version. Japanissa kaupoista löytyy Ma po Tofu -valmiskastikkeita. Viimeksi kun veljeni kävi Suomessa, sain häneltä tuliaisina ainekset ruokaan. Valmiskastikkeen, silkentofun, riisiä ja soijakastiketta. Jauhelihaa ostin kaupasta, koska ruokaan kuului laittaa rasvaista jauhelihaa. Kotipakkasessa olevat kukon ja vasikan jauhelihat olisivat olleet liian "kevyitä".

Ihan syötävää siitä tuli. Todella tulista ja ehkä hieman liian suolaista meikäläiseen makuun. Riisin ja salaatin kanssa menetteli. Ei minusta tofun ystävää tullut vieläkään! Tämä silkentofu, mitä ruokaan oikeastikkin kuuluu, oli suutuntumaltaan paljon miellyttävämpää, kuin perustofut. Ja plussaa siitä, ettei se maistunut miltään!

Uskoisin kuitenkin, että paikan päällä Japanissa, tämä ruoka on parempaa kuin valmisaineksista Suomessa väännettynä!

Oma twisti ruokaan; persiljaa!

Veljeni palasi Japaniin juuri kirsikkapuiden kukinnan alkaessa. Hän otti muutamia kuvia niistä ja lähetti minulle. Laitan ne tänne kaikkien ihasteltaviksi! Olisi ihanaa nähdä kukinta ihan livenä!

Kotimaisten hedelmäpuiden kukintaa odotellessa!

Kinuskiset mokkapalat, nam!

En usko, että Suomessa on ketään, joka ei mokkapaloja olisi tehnyt/syönyt. Se on sellainen leivonnainen, kaurakeksien ohella, jolla pienen ihmisen tie kotileipuriksi alkaa.
Minä olen joskus mukulana ensmmäisen mokkapalareseptini saanut serkkuni kaverilta, joka oli armeijassa. Hän oli sen saanut sotkun tädeiltä ja leivonnainen kulki nimellä "Lentokenttä". Tällä nimellä minä lapsuuteni tein tätä herkkuleivonnaista. Kunnes nuorena leipurioppilaana opin, että mokkapalahan se oikea nimi on!

Viime viikolla posti toi Yhteishyvä-lehden. Sen välissä oleva ruokaliite on usein täynnä hyviä reseptejä. Nyt sieltä osui silmiini esim. broileri-pinaattipyörykät. Ne kiinnostaa, koska sitä kukonjauhelihaa on vielä vähän pakkasessa.

Mutta koska koko ajan välillä täytyy herkutella, kinuskiset mokkapalat kuulosti sellaiselta ohjeelta, mitä oli pakko kokeilla! Snickers-patukat, suolapähkinät ja maapähkinävoi ovat suuria paheitani ja rakkauteni kohteita, näiden makumaailmaa muistuttava leivonnainen ei voi olla huono!

Ohjeessa käytettiin valmista kinuskikastiketta. Minulla ei ollut sitä kotona ja kaupastakaan en sitä saanut, joten keitin kinuskin itse. Se on tosi helppoa tehdä, eikä varmasti häviä maussaan valmisversiolle.

KINUSKI

• 2 dl kuohukermaa 
• 1 dl siirappia
• nokare voita 
• (ripaus vaniljasokeria)

Laita kaikki aineet paksupohjaiseen kattilaan. Keitä seosta hiljalleen, koko ajan pohjaa myöten sekoittaen 10- 20 minuuttia, riippuen kuinka paksua kinuskia haluat. Jäähdytä kinuski.

Minä keitin kinuskia 20 minuuttia, mutta vähempikin olisi riittänyt. Kinuskista tuli aika tönkköä. Sain sen silti vatkattua mokkapalojen täytteen mascarponejuustoon. Jos teette kinuskin itse, jättäkää se hieman notkeammaksi!


KINUSKISET MOKKAPALAT (ohje suoraan Yhteishyvä-lehdestä)

• 200g voita tai margariinia
• 3 kananmunaa
• 3dl sokeria
• 5dl vehnäjauhoja
• 1/2dl kaakaojauhetta
• 1rkl leivinjauhetta
• 2tl vaniljasokeria
• 2dl kahvijuomaa

KUORRUTUS

• 1prk (200g) kinuskikastiketta
• 250g mascarponejuustoa

PINNALLE

• 1 1/2dl suolapähkinöitä (minä laitoin enemmän)

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita ne viileän kahvin ja rasvan kanssa vuorotellen munamassaan.
Levitä taikina leivinpaperoituun uunivuokaan tai pellille, kooltaan noin 25x32 cm. Paista 200 asteessa noin 20 min. Anna pohjan jäähtyä.
Vaahdota kuorrutuksen aineksia muutama minuutti ja levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. Koristele rouhituilla suolapähkinöillä. Leikkaa paloiksi terävällä veitsellä. Nauti!
Säilytä mokkapalat jääkaapissa!

Beiben kanssa nautittiin mokkapaloja heti tuoreeltaan ja mielestämme pohja oli kuiva. Mutta seuraavana päivänä, pohja olikin ihanasti tekeytynyt ja paljon mehevämpää.
Tätä voisi kokeilla tehdä uunipellillisen. Nyt tein lasagnevuokaan ja leivonnaisesta tuli ehkä hieman liian paksu.

 Kuorrutteen määrä sen sijaan oli passeli. Pellilliseen täytettä tarvitsisi ehkä tehdä enemmän. Kuorrute voisi olla herkkua myös kakuntäytteenä!

Kevätsää alkaa olemaan suotuisaa pihahommien tekemiseen. Täytyy silti muistaa puutarhassa riehumisen ohessa pitää pikku taukoja ja hörpätä vaikka kunnon sumpit. Nämä mokkapalat ovat oiva herkku näihin hetkiin!

Ituhippi!

Olen koko alkuvuoden idätellyt "kaikkea" syötävää. Enemmän ja vähemmän onnistuneesti!
Muutama vuosi sitten löysin kirpparilta muutamalla ekellä idätyssetin. Siitä se ajatus sitten lähti itämään! Hehe!

Jo silloin huomasin, ettei näistä lähiseutujen kaupoista löydy hernettä kummenpaa idätettävää. Ei edes mungpapuja. Joten, se taas tämänkin jutun ekologisuudesta, kun täytyy kauempaa haeskella!
No, niitä mungpapuja lähinnä olen tolla setillä idättänyt. Olen ostanut niitä kaupunkireissullani Ruohonjuuresta ja Citymarketista. Voi olla muistakin isoista marketeista niitä löytyy. Muttei ainakaan niistä S- ja K-marketeista missä minä olen käynyt, ole ollut näitä valikoimissaan.

Mungpaput ovat tosi hyviä ja nopeita idätettäviä. Olen ensin liottanut niitä yön yli ja sitten laittanut itämään. Parina päivänä kun muistaa, muutaman kerran vuorokaudessa niitä huuhtoa, niin saakin jo ituja mukuttaa. Ihan mukava lisä salaattiin tai ihan sellaisenaan! Maistuvat ihan herneelle.
Olen yrittänyt setissäni idättää myös kuorimattomia seesaminsiemeniä ja vihreitä linssejä. Seesaminsiemenet alkoivat itämään, mutta jotenkin alkoivat samalla käymään. Vaikka olin huuhdellut niitä ahkerasti. Samoin linssit alkoivat pilaantumaan. Molemmat olivat luomukamaa ja ihan tuoreitakin. En tiedä missä meni vikaan.

Herneen- ja sinapinversoja munakasrullan kera!

Perusruokahernettäkin olen yrittänyt idättää setissä, mutta sekään ei oikein ole toiminut. Joten pysyttelen mungpavuissa. Ne onnistuu aina!
Setilläni idättelen talviaikaan kanoillekkin kauraa ja ohraa. Kanat syövät idätetyn viljan paremmin, eikä tule hukkaa.
Yhtenä syksynä sain säkillisen ruista. Sitähän ei voi elukoille sellasenaan syöttää, mutta idätettynä voi. Joten pikku idätyssetti oli kovalla käytöllä, kun parikyt kiloo ruista sillä idätin!
Hernettä olen versoiksi kasvattanut. Talvella, pimeässä kasvanut herneenverso on todellista herkkua. Ihanan vaaleaa, mehukasta ja mureaa! Kokoajan minulla on hernettä kasvamassa, mutta jotenkin se on tosi hidasta itämään ja kasvamaan. Olen kasvattanut ruokaherneestä ja kasvatukseen tarkoitetuista siemenistä. Ihan yhtä hyvällä tai huonolla menestyksellä.

Mutta herneestä onneksi saa sitten kuitenkin ainakin pari "satoa", kun jättää versoon pari alimmaista lehteä, verso jatkaa kasvuaan. Kyllä se silti niin hitaasti kasvaa, että jos ihan omavarainen vihreästään haluisi näin olla, kaikki ikkunalaudat saisivat olla hernettä täysi.

Kaikkihan harrastukset tuppaavat mennä hifistelyksi, niin kuin tämäkin. Ostin kauppareissullani versojen kasvatusalustan. Lord Nelssonin vesiviljelyritilähässäkän! Joo-o, ihan siemenet ritilän päälle, vettä kaukaloon ja kun muistaa ahkeraan suihkutella, muutamien päivien päästä saa alkaa satoa korjaamaan.

Eihän se nyt ihan niin mennyt! Hernettä taas laitoin ja niitähän olisi saanut olla suihkuttelemassa ihan koko ajan. Liotinkin kyllä herneet, mutta silti.
Ensimmäinen setti ei itänyt ollenkaan, vaan pilaantuivat. Toisen setin laitoin oikeen kasvatukseen tarkoitetuista herneistä, ensimmäiset olivat ruokahernettä. Laitoin vettä kaukaloon niin paljon, että se tuli ritilänkin päälle ja herneet olivat koko ajan veteen kosketuksissa. Vaihdoin vettä joka päivä.
Kahden viikon päästä sain satoa. Ei mikään valtava menestys tämä versotussysteemi! Onneksi oli tarjouksessa, eikä maksanut kuin reilut 3 euroa! Taidan heittää vesilintua sillä! Ovat meinaan joutsenet saapuneet möykkäämään naapurin pellolle!

Eniten onnistumisen riemua olen saanut krassista ja sinapinsiemenistä. En ollut tiennytkään, että säilöntään käytettävät sinapinsiemenet käyvät versojen kasvatukseen. Nyt tiedän!

Minähän hamstrasin viime syksynä lähi-Salen kaikki sinapinsiemenet, kun niitä ei säilöntäaikaan meinaa kaupoista saada. Sekin on sellainen asia, mikä minun kallooni ei mahdu!  Sama on sahrami; pääsiäisenä ja jouluna kaupoissa ei maustehyllyistä sitä löydy! No, se on oma juttunsa se, mutta nyt idätetään!

Olen krassia ja sinappia versottanut pienessä multakerroksessa. Mutta onnistuvat ihan yhtä hyvin talouspaperillakin, kunhan vain paperi pysyy kosteana koko ajan.

Pääsiäisen aikaan minulla oli niitä kananmunan kuorissa kasvamassa. Olivat tosi kauniita! Laitoin myös mangoldin, punajuuren ja parsakaalin siemeniä munankuoriin, mutta ne eivät onnistuneet.

Auringonkukkaa on ollut versoksi kasvamassa. En ole kauhean innostunut ollut siitäkään. Kestää kauan itää ja syömistä tulee vaivaan nähden vähän. Kai minä olen vielä salmonellankin saanut kaupan päälle, kun ulkolaisia linnunsiemeniä olen versottanut! ='D

Punkkari ja Merkkari saa versoista jämät!

Joten näillä kokemuksilla taidan pysytellä mungpapuiduissa ja versotuksessa sinapinsiemenessä, krassissa ja herneessä. Jos jollain on jostain hyviä kokemuksia ja vinkkejä, otan niitä ilolla vastaan!

Vielä loppuun kuva Ikean idätyssetistä. Instagramissa oli jaettu kuvia siitä ja kehuttu toimivaksi. Tässä setissä on se etu, että se voi olla ihan pöydällä. Näin ituja muistaa paremmin huuhdella, kun eivät ole missään tiskikaapissa jemmassa. Ja Ikean setti on ihan kauniskin muotoilultaan!

Minähän olen nyt kaksi kertaa käynyt Tampereen Ikeassa sitä kyttäämässä, mutta sinne niitä ei ole tullut. PRKL! Tai oli tullut yksi erä, joka oli mennyt saman tien. Tosi ärsyttävää, myyjätkään eivät tienneet, koska niitä tulee lisää. Ei nyt ihan huvikseen viitsisi ajella siellä alvariinsa.
Olen ehkä tyhmä, kun tätä täällä mainostan. Kaikki tietysti ryntäävät Ikeaan ja minä jään taas ilman! No, otan riskin ja jos vaikka herra Ikea minulle lähettäisi kotiin yhden! ;'D

Onneksi kohta alkaa ulkona nurkat vihertämään ja saa versonsa kerätä sieltä!